Meillä se olen minä, joka yöllä sekoilee..
Olen siis aina ollut kova unissakävelijä, tehnyt (ihan fyysisesti) esim. hampurilaisia ja palvellut asiakkaita (oon hesellä ollut töissä), vaihtanut petivaatteita, käynyt suihkussa ym. normaalia.
Nyt sitten yöllä olen "herännyt" nostamaan tytön vierestä omaan sänkyyn. Yritän saada otetta, mutta tyttö vaan häviää käsistä.. Pengon ja möyrin peittoja ja etsin ja etsin, mutta en löydä. Alkaa tulla pakokauhu.. Lopulta mies herää mun pyörimiseen ja kysyy mitä teen. "Etsin tyttöä, että voin nostaa sen sänkyyn!" "Kulta... Katsopas sinne pinnasänkyyn..." Katson, ja siellähän toinen tyytyväisenä tuhisee täydessä unessa. Tässä vaiheessa alan kunnolla heräillä ja tulee hieman tyhmä olo.... Ja kaiken lisäksi tämä tapahtuu vähintään kerran yössä joka ikinen yö..
Ja kaiken huippu.. Yhtenä yönä taas tuttuun tapaan etsin neitiä ja kappas, löytyihän se! Ei muuta kuin ote niskasta ja pepusta ja nosto. Liikahtaa vain hieman, häh? Yritän uudestaan, mutta tyttö tuntuu tosi raskaalta.. Yhtäkkiä käsistä kuuluu: "Kulta, mitä ihmettä sä teet?!" Säikähdän ja oon samantien hereillä. Miehen päähän se siinä käsien varassa köllöttää! Toinen käsi niskassa ja toinen pään takana. Siinä vaiheessa oli jo hieman hullu olo.. Totesin sitten vaan, että tässä taas tein tämän yön sekoilut.
Sitä ihminen pystyy kyllä unissaan vaikka mihin! [:D]
Ja mikä mielenkiintoista, tyttö ei edes nuku meidän välissä koskaan, vaan aina omassa sängyssään. Tissillä ainoastaan käy meidän sängyssä. Taidan aikalailla kantaa huolta myös unissani tuosta ihmeestä.. [:)]