Miehen kanssa pidettiin alkuun itsestäänselvänä, että halutaan tietää. Nyt olen kuitenkin alkanut empimään, ylläri olisikin oikeastaan ihan kiva :)
Haluatko tietää sukupuolen?
- Ketjun aloittaja MayBe
- Aloituspäivämäärä
Mies haluaa tietää ja olen pikkuhiljaa kypsynyt siihen että onhan se ihan kiva tietää.
Sinänsä sukupuoli ei ole tärkeä, olen itsekin nainen miehisessä ammatissa ja miehisessä harrastuksessa, lapset ovatko pukeutuneet ja harrastaneet kuka mitäkin.
Sinänsä sukupuoli ei ole tärkeä, olen itsekin nainen miehisessä ammatissa ja miehisessä harrastuksessa, lapset ovatko pukeutuneet ja harrastaneet kuka mitäkin.
ampiaispesä
Puuhakas puhuja
Kaikkien viiden kohdalla olen halunnut tietää sukupuolen etukäteen, mutta nyt en ole varma, että haluanko tietää. Se selviää sitten, kun on rakenneultran aika :D. Päätän vasta silloin. Isäntä ei halunnut kuopuksen sukupuolta tietää. Siinä oli kivaa, kun neljä tyttöä oli ja viides olikin sitten poika :D. Yrittää itse pitää suu kiinni.
Mä en malta millään odottaa että saan sukupuolen tietoon. Missään nimessä en halua odottaa synnytykseen, koska pelkään, että pieni osa musta hetkellisesti pettyy jos se ei ole tyttö. Vaikka näinhän ei tietty saisi tuntea tai ajatella tai ainakaan sanoa ääneen. 
Poika on ilman muuta yhtä rakastettu ja tervetullut, mutta yh-äidin kasvattina äidin ja tyttären välinen suhde on ollut mulle jotenkin erityisen tärkeä, ja osa musta odottaa että pääsee jatkamaan sukulinjaa vielä yhdellä naisella. Olisi "me tytöt" kolmessa sukupolvessa, äiti ja minä ja pikkuneiti. Tiedän, että jos ultran ruudulla vilahtaa pojan vehkeet, niin pieni osa musta tavallaan suree sitä menetettyä tytärtä jota ei koskaan ollutkaan. Ne tunteet haluan käsitellä ajoissa pois alta, jotta pääsen rauhassa makustelemaan ajatusta pikkuisesta ihanasta pojasta ja pääsen synnytyksen jälkeen täysin rinnoin nauttimaan tulokkaasta. 
Poika on ilman muuta yhtä rakastettu ja tervetullut, mutta yh-äidin kasvattina äidin ja tyttären välinen suhde on ollut mulle jotenkin erityisen tärkeä, ja osa musta odottaa että pääsee jatkamaan sukulinjaa vielä yhdellä naisella. Olisi "me tytöt" kolmessa sukupolvessa, äiti ja minä ja pikkuneiti. Tiedän, että jos ultran ruudulla vilahtaa pojan vehkeet, niin pieni osa musta tavallaan suree sitä menetettyä tytärtä jota ei koskaan ollutkaan. Ne tunteet haluan käsitellä ajoissa pois alta, jotta pääsen rauhassa makustelemaan ajatusta pikkuisesta ihanasta pojasta ja pääsen synnytyksen jälkeen täysin rinnoin nauttimaan tulokkaasta. 
Me ei varmaan kysytä sukupuolta. Esikoisen kohdalla oisin halunnut, mutta mies ei missään nimessä halunnut tietää enkä mä taas halunnut tällaista salaisuutta pidettäväksi :D lopulta se oli tosi kiva ettei tiedetty, ihana yllätys! Olin kyllä loppuraskaudesta 99% varma, että vauva on poika ja sehän se oli.
Ymmärrän tuon ajatuksen, että pettyykö synnytyksen jälkeen siihen kumpi tuli. Mietin samaa silloin, mutta kun vauva oli saatu ulos, pääasia oli, että lapsi oli terve ja meistä oli tullut vanhemmat. Ja meillä oli ihana pieni poikavauva.
Muulla ei ollut väliä.
Ymmärrän tuon ajatuksen, että pettyykö synnytyksen jälkeen siihen kumpi tuli. Mietin samaa silloin, mutta kun vauva oli saatu ulos, pääasia oli, että lapsi oli terve ja meistä oli tullut vanhemmat. Ja meillä oli ihana pieni poikavauva.
Muulla ei ollut väliä.esikoisesta ei kysytty eikä siis tiedetty. Kaiken sen härdellin jälkeen mitä sektioon liittyi, ois ehkä ollut helpompi jos ois tiennyt. Mulla oli siis tyttöolo ja tulikin poika. Aion siis rakenneultrassa kysyä ja kerron miehelle vaan jos hän haluaa kans tietää. Ei oo varmaa pääseekö mukaan tuonne ultraan.
Kyllä minäkin haluan tietää, jos se van tosiaan tuolla rakenneultrassa näkyy. Esikoisestakin kysyttiin ja saatiin tietää. Jotenkin sitä osaa vielä konkreettisemmin odottaa sitä lasta, kun tietää (jos tietää) kumpi tulossa. Meillä oli pojalle nimikin jo valmiina ja heti synnytyksestä ollaan häntä sillä nimellä kutsuttu. Nytkin voisi nimen makustella valmiiksi. Vaikka eihän se koskaan ole 100% lupaus. :D
Vähän ketjun aiheen vierestä, mutta mäkin olen miettinyt että kutsuttaisiin heti syntymän jälkeen oikealla nimellä. Tuntuisi hassulta vältellä kutsumasta pienokaista omalla nimellään vain siksi, että se on joku mystinen salaisuus. Hänhän on pikkuinen ihminen, ihka oikea henkilö jolla on nimi, eikä mikään epämääräinen "vaavi" tai "toukka" tai "miniminä".
Mulla ei itsellä olisi mitään tarvetta tietää etukäteen, kumpi on tulossa. Oon kuitenkin sanonut miehelle, että hänen fiilisten mukaan mennään. Ja joka tapauksessa läheisille kerrotaan, että ei tiedetä etukäteen sukupuolta.
Mä en lokeroi vaatteita sukupuolen mukaan, pinkkiä/vaaleanpunaista ei tulla pukemaan kummallekaan niin kauan, kun minä voin asiaan vaikuttaa.
Mä en lokeroi vaatteita sukupuolen mukaan, pinkkiä/vaaleanpunaista ei tulla pukemaan kummallekaan niin kauan, kun minä voin asiaan vaikuttaa.
Ei mullakaan sen puoleen oo väliä ku joka tapauksessa otetaan käyttöön sitten neutraaleja värejä. Eikä kerrota muille ku en just halua mitään vaaleanpunaisia vaatteita.. Mut meillä ainakin mies ihan ehdottomasti haluaa tietää kumpi tulossa :) auttaa kait hänellä isäksi kasvamiseen kun asennoituu valmiiksi sitten että tulee esim tyttö ja helpottaa se kait itteäkin hieman sit tietää.
Mä puen kaikki piNkkiin! Myös mun uroskoirat (eteenkin ne!) - niillä on ainaski kolmet pinkit pannat jokaisella 
Huomasin tosin, että kattelin vauvavaatteita ja silmiin iski nimenomaan neutraalit värit ja poikien "kuviot". Mut mä oonkin tällainen joka ei jaksa murehtia "poikien ja tyttöjen" vaatteista
Huomasin tosin, että kattelin vauvavaatteita ja silmiin iski nimenomaan neutraalit värit ja poikien "kuviot". Mut mä oonkin tällainen joka ei jaksa murehtia "poikien ja tyttöjen" vaatteista 
Mä olin alussa 100% varma että haluan tietää kumpi on tulossa. Mutta nyt jotenkin ajatus tietämättömyydestä ja yllätyksestä synnytyssalissa on alkanut kiehtomaan kovasti! En tiedä mitä päättää.. Kumpa tulokas olisi jalat visusti ristissä, niin ei tarvitsisi 
toki jos en kysy ja kerro anopille se repii pelihousunsa.
toki jos en kysy ja kerro anopille se repii pelihousunsa.10 vuotta sitten ei muuten edes katsottu pyydettäessä vauvan sukupuolta. Lääkäri ultrasi terveyskeskuksessa tuolloin. Kuulemma liian epävarmaa että voi veikata pieleen. Nyt ultraa kätilö ja käsittääkseni kaikki meidän äpolilla käyneet saaneet arvion sukupuolesta. Onkohan laitteet vaan kehittyny? Aiemmat lapseni siis olivat yllärinä ihan saliin asti :)