Haluaisitteko tietää vauvan sukupuolen etukäteen?

[Nuubel]

En ole perehtynyt gender open ajatukseen, mutta ymmärrän, että halutaan antaa lapsen kasvaa sellaiseksi kuin itse haluaa ilman, että lasta ohjattaisiin tiettyihin muotteihin sukupuolen mukaan. Mutta kyllä hyvin varhaisessa vaiheessa ne sukupuolelle ominaiset valinnat alkavat näkyä. Niin luonteessa, leikeissä, väreissä, lastenohjemamieltymyksissä.... ja vaikkei olla sukupuolesta keskusteltu, niin kyllä lapsi kävi jossain vaiheessa lävitse ihan itse, että on tyttö ja äiti on tyttö ja isä on poika jne. Ja tytön sanoo monesti, että haluan olla isona niin kuin sinä äiti. Eli uskoisin, että nämä perinteiset sukupuolet ja niiden roolit tulevat monesti aika luonnostaan. Mutta totta kai nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin perinteisesti on ajateltu. Maailmaan mahtuu kaikenlaista.

 

[Kuupu]

Minun ajatus on että tyttö on tyttö ja poika on poika, ja se on nähtävissä ultrassa. Sukupuoli on geneettinen ominaisuus, ei henkinen mielentila että mihin stereotypiaan samaistuu eniten juuri sillä hetkellä.

Mutta se ei määrää lapsen mieltymyksiä eikä sitä mihin suuntaan hän haluaa kasvaa. Tiettyyn pisteeseen asti vanhempi voi pukea lapselleen päälle ihan mikä sattuu miellyttämään, mutta jossain vaiheessa lapsi alkaa itse kokeilemaan ja löytämään ne omat lempijuttunsa, kuten lempivärinsä. Siinä vaiheessa vanhempi tarvitsee sitä herkyyttä tukea lasta kasvamaan siihen suuntaan mihin hän haluaa kasvaa. Tavallaan hassu ajatus että paidan väri muuttaisi lasta yhtään mihinkään, hän on ihan oma itsensä. Mutta ehkä se vaikuttaa siihen miten ympäröivä maailma hänet näkee. Väreille, kuoseille ja malleille kun on annettu kulttuurisidonnaisia merkityksiä.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat kovin ahtaat nykypäivän maailmaan, jossa mahdollisuuksia on monia. Sen sijaan että yritetään määritellä sukupuolia uudestaan, tulisi paremminkin laajentaa käsitystä siitä mitä kaikkea sukupuolensa kanssa ja siitä huolimatta voi tehdä. Onnellisuus lähtee mielestäni siitä että ihminen tietää mitä haluaa ja pystyy kulkemaan sitä kohti, sen tunnistamisessa vanhempi voi auttaa lastaan tukemalla häntä lapsen omissa valinnoissa. Tässä näen leikin suuressa roolissa, leikin avulla lapsi voi testata näkemäänsä ympäröivää maailmaa ja sen rooleja ja tapahtumia, ja vähän kokeilla miltä tuntuisi samaistua mihinkin hahmoon. Tai miltä tuntuu leikkiä koneilla.

Silläpä olisikin hyvä että lapselle tarjotaan monenlaisia leluja, minun tyttöjen lelukorissa on niin nukkeja, leegoja, kuin isoveljeltä perittyjä pikkuautoja, autoliukumäkejä ja jotain örkki-figuureja. Siinäpä sitten testailemaan että mikä milloinkin viihdyttää... ja kunhan viihtyvät leikeissään ja antavat joskus sen lepohetken vanhemmilleenkin.

Mun mielestä tuo kuulostaa ihanalta ja rakentavalta ajatukselta, että tarvitaan herkkyyttä tukea lasta kasvamaan haluamaansa suuntaan. Ja että monipuolisten hahmojen ja tapahtumien kokeiluun kannustaminen on tärkeää esimerkiksi erilaisten lelujen tarjoamisen myötä. Juuri näin haluaisin itsekin toimia.

Niin yksinkertaisesti ihmiselämä ei kuitenkaan ilmene, että olisi vain tyttöjä ja poikia. Sukupuoli - niin biologisesta kuin koetusta näkökulmasta - on monimuotoisempi asia, kuten esimerkiksi mainio evoluutiobiologi Aura Raulo valottaa kirjoittaessaan näin: "Eliökunnassa tietysti vallitsee valtava sukupuolijärjestelyjen kirjo aina sukupuolta elämänvaiheen mukaan vaihtavista kaloista kolme erillistä sukupuolta omaaviin hiiriin. Mutta ei ihmislajinkaan sukupuoli ole helppoa biologiaa. Kromosomit, ulkoiset sukuelimet ja sisäiset sukupuolihormonit ovat yllättävän usein ristiriidassa keskenään, ja ehkä juuri siksi sukupuolen määritteleminen ulkoapäin, siis kulttuurisena normina, on identiteettikriiseissä vapisevalle ihmiskunnalle niin tärkeää." Täällä koko teksti Kirkko ja Kaupunki -lehdestä niille, joita kiinnostaa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/raulo-sukupuolen-kirjo-on-osa-luonnon-moninaisuutta#20e47723. Artikkeli on mun mielestä tosi kiinnostava suhteessa vanhemmuuteen, keskustellessaan kasvurauhan ajatuksesta, siitä miten lapselle on tärkeää antaa tilaa kuunnella itseään - mitä tulee niin sukupuoleensa kuin sen ilmaisuun.

Toisessa tekstissä aiheeseen liittyen (evoluutioekologi Johanna Mappesin ja lääkäri/immunologi Mikko Hurmeen teksti - valitettavasti Hesarin maksumuurin takana) sanotaan näin: "Ihmisten jaottelu vain kahteen ryhmään, joissa kaikilla pitäisi olla samanlaiset ominaisuudet, voi aiheuttaa suurta ahdistusta niissä, jotka ovat synnynnäisesti hieman erilaisia. Näin ei pitäisi sivistyneessä yhteiskunnassa enää olla." (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002628522.html)

Ajattelen, että on valtavan rikastuttavaa ja erilaisten ihmisten turvallisuutta parantavaa, että meidänkin kulttuuri alkaa avautua niin sukupuolirooleista luopumiselle kuin sukupuolen moninaisuudelle. Että jokainen saisi olla ja tulisi nähdyksi sellaisena mikä on. Olen itse muunsukupuolinen ja koen suurta helpotusta ja turvan tunnetta siitä, että vihdoin kokemukselleni löytyy sanoja ja osittain kulttuurista ja yhteiskunnallista ymmärrystäkin.

 

[piirakka]

Kiitos artikkelien jakamisesta! Tuo kasvurauha on juuri sitä, mitä itsekin ajan takaa.

 

[Teplikka95]

Me vielä arvotaan, haluttaisiinko tietää vai ei. Kyllähän se hankintoja helpottaisi, mutta saattaahan se kätilön veikkaus mennä pieleenkin tai sitten vauva kainostelee eikä suostu sukupuoltaan paljastamaan. En usko, että se katastrofi olisi, olisihan se ihana sitten synnytyksessä yllättyä, kumpi vaan on enemmän kuin toivottu ja tervetullut

Itse työskentelen lasten kanssa, niin kyllä pojissa ja tytöissä eroja on, vaikka yksilöitä ovat toki kaikki, ja enkä hyväksy ajattelua, että "tytöt leikkii sitten nukeilla ja pojat autoilla" (harva varmaan enää, ainakaan julkisesti?) Ja yksilölliset erot ovat toki suuria, ja täysin hyväksyttäviä, vaikka huomaan kyllä työssäni heti eron, jos vastaanotollani on ryhmä poikia vs. ryhmä tyttöjä. Kumpikin porukka on ihana omalla tavallaan

Itse tykkäsin remuta poikaporukoiden mukana lapsena, ja mieheni pitää nykyisin monista "naisellisina" pidetyistä asioista, ja on ihana juuri omana itsenään
Meillä on ajatus, että puhutaan lapselle sukupuolesta rehellisesti mutta lapsentasoisesti: miksi on tyttöjä ja poikia, miksi äidin ja iskän alakerrat näyttää erilaisilta, mistä vauvat tulee jne. Lapsi saa olla ihan semmoinen tyttö tai poika kuin haluaa ja tuemme häntä siinä, mutta kerromme hänelle kumpi hän on ja että on upeaa, että hän on juuri sellainen

 

[Marella]

Haluun tietää tällä kertaa et kumpi, esikoinen oli ylläri.

 

[Oreo]

Meillä on lasten kanssa puhuttu nyt paljon sukupuolista, kun molemmat miettivät kumpi vauva mahtaa olla. Ovat kyselleet, että syntyikö veli poikana vai tyttönä, oliko isi syntyessään poika, entä äiti tyttö.
Olen yrittänyt selittää, että lapset syntyy joko poikina tai tyttöinä, mutta joskus käy niin, että ihminen tunteekin olevan toista. Sitten lääkäri voi auttaa ihmistä tulemaan vaikka pojasta tytöksi.
Lapset ovat 4- ja 6-vuotiaat, yllättävän hankala selittää asiat ikätasoisesti. Mutta hyvin ovat hyväksyneet selitykset, eivätkä ole kyseenalaistaneet asiaa.
Poika vain kertoi tuntevansa itsensä tytöksi. Totesin vain, että jos asia on vielä niin isonakin, niin sitten tehdään asialle jotain

Vajaa kuukausi rakenneultraan. Nyt kun liikkeet on alkaneet tuntua, niin enää ei niinkään jännitä onko pieni vielä menossa mukana. Voi aloittaa jännittämisen rakenteista ja siitä sukupuolesta
Eli haluan kyllä tietää kuka sieltä on tulossa