Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Halutaan tietää.
Viimeksi ei näkynyt rakenneultrassa niin sitten säilyi yllätyksenä synnytykseen asti. Sekin tosin oli aika hauskaa :)
Joo, niin minäkin ajattelin ja hommasin mun neljännelle jotain miehekkäämpia tai neutraalimpia värejä. Mutta sormiruokailijat sotkevat melkoisesti... Nyt sitten olen tehnyt uuden säännön et kylille ei lähdetä pinkissä.
Eipä tuo mun poika yhtään sen feminiinisempi ole, vaikka kuinka pinkkiin käärisi. Sen verran roteva tapaus. :) Ja varavaatteita tarvitaan aina... Mutta tästä oppineena hommaan mun tytöille enemmän neutraaleja vaatteita, erityisesti näistä jotka todennäköisimmin selviytyvät sisarukselta toiselle hyvinä, kuten talvipuvut.
Mun 4v poika tykkää pinkistä, ja ihan mielellään ottaa vastaan isosiskon pieniä vaatteita. Vähän alkaa joskus vastustaa, kun ne on "tyttöjen vaatteita", mutta jos on mieluinen vaate niin kyllä kelpaa. En siis pakota ottamaan käyttöön. Pitää jos tahtoo.
Yksi päivä puki siskon vanhan, pinkin, Kaja -paidan hoitoon. Kun tykkää kovasti Ryhmä Hausta.
Hoidossa eteisessä toinen poika sitten nauroi, että "Sulla on tyttöpaita! Hassua!"
Sanoin tälle pojalle napakasti, että mitäs väliä sillä muka on. Hiljeni äkkiä.
Ikävää, että joillakin on selkeästi poika ja tyttö vaatteet ja värit.
En poikavauvalle itsekään pukisi röyhelöitä, sen verran tahtoo kuitenkin luonne olla vanhoillinen. Mutta kun osaa oman mielipiteensä sanoa, niin miksei :)
Mun mielestä voisi pienten lasten vaatteet muutenkin olla kaupoissa ihan vaan koon mukaan, ilman mitään sukupuolijaottelua.
Noh, mun 5-vee tyttö on kans Ryhmä Hau -fani, ja hänen suosikkihahmonsa on Vainu/Chase. Uusimpaan lastenvaatetilaukseen sitten ujutin matkaan sinisen yökkärikokoinaisuuden tällä koirahahmolla... poikien osastolle se kai menisi, mutta minusta on tärkeämpää et lapsi itse tykkää. Yritän olla itse lannistamatta lasta, on se kuitenkin tärkeää tietää mistä tykkää ja mitä haluaa, ja jos se sitten ympäristössä herättää outoja kommentteja niin ne on sitten kestettävä. Se on individualismin hinta. Sininen on hänen lempivärinsä ja fanittaa hahmoista kovasti miespuolisia johtajahahmoja, leikkii sujuvasti niin kaivureilla ja leegoilla, kuin figuureillakin. Saapa nähdä mitä hänestä isona tulee, mutta veikkaan ettei se perus naisen muottiin uppoa.Mun 4v poika tykkää pinkistä, ja ihan mielellään ottaa vastaan isosiskon pieniä vaatteita. Vähän alkaa joskus vastustaa, kun ne on "tyttöjen vaatteita", mutta jos on mieluinen vaate niin kyllä kelpaa. En siis pakota ottamaan käyttöön. Pitää jos tahtoo.
Yksi päivä puki siskon vanhan, pinkin, Kaja -paidan hoitoon. Kun tykkää kovasti Ryhmä Hausta.
Hoidossa eteisessä toinen poika sitten nauroi, että "Sulla on tyttöpaita! Hassua!"
Sanoin tälle pojalle napakasti, että mitäs väliä sillä muka on. Hiljeni äkkiä.
Ikävää, että joillakin on selkeästi poika ja tyttö vaatteet ja värit.
En poikavauvalle itsekään pukisi röyhelöitä, sen verran tahtoo kuitenkin luonne olla vanhoillinen. Mutta kun osaa oman mielipiteensä sanoa, niin miksei :)
Mun mielestä voisi pienten lasten vaatteet muutenkin olla kaupoissa ihan vaan koon mukaan, ilman mitään sukupuolijaottelua.
Mitä olen katsellut niin nuorten miesten mallistoissa alkaa olla jo hempeämpiä värisävyjä ja kukkakuoseja, jos poika sellaiseen tykästyy. Mutta palaute vaikkapa koulussa voi olla jäätävää, turvallisempaa on kiskoa päälle jotain harmaa/musta/sininen -linjalta (toimii muuten naisillekin kun haluaa kadota tapettiin jostain syystä). Harmi sinänsä. Rajanylityksiä ja neutraalia maaperää on muuallakin kuin vaatteissa, ja tukemisen arvoisia juttuja nekin jos sellaisia tulee vastaan.Mä luulen, että tyttöjen poikamaisuus hyväksytään yleisesti helpommin kuin poikien feminiinisyys.
Useimmilla tyttölapsilla on se ns.poikatyttövaiheensa, ja se tuntuu olevan ihan ok.
Mutta sitten kun poikalapsi käy saman vaiheen tyttömäisen puolensa kanssa, sitä ei pidetä yhtä normaalina.
Tytön on ok leikkiä kaivureilla ja kaivaa matoja mullasta, mutta pojan lakatut kynnet herättävät kummastusta.
Itsellä on siis molemmat, ja tämä huomio perustuu ihan omiin ja kavereiden kokemuksiin asiasta.
Ja myönnän syyllistyväni tähän itsekin. Kyllä me monesti kävellään sinne poikien osastolle pojan vaateostoksilla. Kun taas jos tyttö ei mieluistaan löydä, mennään se etsimään myös sieltä poikien osastolta kahta kertaa miettimättä.
Yritän tietoisesti välttää tätä nykyään, kun olen asian hoksannut. Ja mennä lapsi ja lapsen mielenkiinto edellä.
Mutta kyllä ne opitut asenteet vaan on syvällä.
Haluan yrittää tarjota lapselle sukupuoliavoimen (en tiedä onko tälle vakiintunutta termiä suomeksi, englanniksi 'gender open') lähtökohdan elämään eli omasta ja lähipiirini puolesta antaa lapsen määritellä itse sukupuolensa sitten joskus. Tämän vuoksi minulle ei ole merkitystä sillä minkälaiset sukuelimet ultrassa näkyisivät. Uskon, että sukupuoliavoin vanhemmuus tulee olemaan haastavaa, koska ympäröivä kulttuuri ei välttämättä tue sitä. Toivon kuitenkin yllättyväni positiivisesti ja että valintaani suhtauduttaisiin lämmöllä ja avoimuudella, vaikka ratkaisu ei vielä niin yleinen olekaan.