Haluaisitteko tietää vauvan sukupuolen etukäteen?

[Pilvihepo]

Haluaisin tietää. Vahvoilla tyttöfiiliksillä mennään, niin kuin esikoisestakin, mutta olishan se varmistus kivaa saada.

 

[Rotokastinen]

Halutaan tietää.
Viimeksi ei näkynyt rakenneultrassa niin sitten säilyi yllätyksenä synnytykseen asti. Sekin tosin oli aika hauskaa :)

 

[Kassu93]

Halutaan tietää.
Viimeksi ei näkynyt rakenneultrassa niin sitten säilyi yllätyksenä synnytykseen asti. Sekin tosin oli aika hauskaa :)

Mie oon leikitelly ajatuksella et jätettäs selvittämättä mut minkä sitä ihminen uteliaalle kaikkimullehetinyt -luonteelleen mahtaa. Noinhan se ois "kätevää" että haarut vaan pysyis piilossa. Tosin varmaan juoksisin johonkin yksityiselle kattomaan vielä jos ei rakenneultrassa näkys.

 

[viikunakakku]

En oo vielä edes sisäistänyt että oon raskaana, mutta jos joskus sinne asti päästään, niin eiköhän haluta tietää :) Vahva fiilis, että poika on tulossa!

 

[Amemos]

Me halutaan tietää ehdottomasti. Kumpi sukupuoli tahansa kelpaa - kunhan olisi terve! Pojan puolelle itse kallistun

 

[Uusperheellinen-84]

Kyllä halutaan tietää. Se vaikuttaa mun tapauksessa jo mahdolliseen raskauden onnistumisprosenttiin. Poikaraskauksissa mulla ollut aina tosi haastavia ongelmia.

 

[Celebriel]

Kyllä, kumpi vaan on tervetullut meille

 

[Lyydia23]

Halutaan tietää, mies ensikertalainen ja oli samantien sitä mieltä että haluaa tietää. Mä oisin voinu pitää yllätyksenä näin kolmannella kierroksella.

 

[Tuulentytär]

Olen aina halunnut tietää ja niin nytkin. Sitten kun itse osaavat asiaan suhtautua saavat päättää uudelleen ihan itse kumpia tai mitä ovat.

 

[Lillati]

Minusta olisi ihan mukava tietää kumpi ehkä olisi tulossa!
Minulle ei ole väliä kumpi sieltä tulee, miehellä on iso tyttöhaave mutta poikakin kyllä on hyvin tervetullut

 

[Oreo]

Joo, niin minäkin ajattelin ja hommasin mun neljännelle jotain miehekkäämpia tai neutraalimpia värejä. Mutta sormiruokailijat sotkevat melkoisesti... Nyt sitten olen tehnyt uuden säännön et kylille ei lähdetä pinkissä.



Eipä tuo mun poika yhtään sen feminiinisempi ole, vaikka kuinka pinkkiin käärisi. Sen verran roteva tapaus. :) Ja varavaatteita tarvitaan aina... Mutta tästä oppineena hommaan mun tytöille enemmän neutraaleja vaatteita, erityisesti näistä jotka todennäköisimmin selviytyvät sisarukselta toiselle hyvinä, kuten talvipuvut.

Mun 4v poika tykkää pinkistä, ja ihan mielellään ottaa vastaan isosiskon pieniä vaatteita. Vähän alkaa joskus vastustaa, kun ne on "tyttöjen vaatteita", mutta jos on mieluinen vaate niin kyllä kelpaa. En siis pakota ottamaan käyttöön. Pitää jos tahtoo.

Yksi päivä puki siskon vanhan, pinkin, Kaja -paidan hoitoon. Kun tykkää kovasti Ryhmä Hausta.
Hoidossa eteisessä toinen poika sitten nauroi, että "Sulla on tyttöpaita! Hassua!"
Sanoin tälle pojalle napakasti, että mitäs väliä sillä muka on. Hiljeni äkkiä.
Ikävää, että joillakin on selkeästi poika ja tyttö vaatteet ja värit.

En poikavauvalle itsekään pukisi röyhelöitä, sen verran tahtoo kuitenkin luonne olla vanhoillinen. Mutta kun osaa oman mielipiteensä sanoa, niin miksei :)

Mun mielestä voisi pienten lasten vaatteet muutenkin olla kaupoissa ihan vaan koon mukaan, ilman mitään sukupuolijaottelua.

 

[Celebriel]

Mun 4v poika tykkää pinkistä, ja ihan mielellään ottaa vastaan isosiskon pieniä vaatteita. Vähän alkaa joskus vastustaa, kun ne on "tyttöjen vaatteita", mutta jos on mieluinen vaate niin kyllä kelpaa. En siis pakota ottamaan käyttöön. Pitää jos tahtoo.

Yksi päivä puki siskon vanhan, pinkin, Kaja -paidan hoitoon. Kun tykkää kovasti Ryhmä Hausta.
Hoidossa eteisessä toinen poika sitten nauroi, että "Sulla on tyttöpaita! Hassua!"
Sanoin tälle pojalle napakasti, että mitäs väliä sillä muka on. Hiljeni äkkiä.
Ikävää, että joillakin on selkeästi poika ja tyttö vaatteet ja värit.

En poikavauvalle itsekään pukisi röyhelöitä, sen verran tahtoo kuitenkin luonne olla vanhoillinen. Mutta kun osaa oman mielipiteensä sanoa, niin miksei :)

Mun mielestä voisi pienten lasten vaatteet muutenkin olla kaupoissa ihan vaan koon mukaan, ilman mitään sukupuolijaottelua.

Tyttövärit ja poikavärit ovat pienten lasten keskuudessa tosi iso juttu vielä tänäkin päivänä. Riittää, että katsoo lastenvaateosaston eri osastoja, niin tuon huomaa todella helposti. Ei mikään ihme jos lapsetkin luulee pinkkiä tyttöväriksi ja sinistä poikaväriksi, varsinkin kun moni vanhempikin puhuu siihen suuntaan.

Olen samoilla linjoilla noista vaatteista, pojalle en laittaisi röyhelömekkoa niin kauan kun saan itse valita lapsen vaatteet ja värit. Mikäli tilanne muuttuu myöhemmin ja mekko halutaan omasta tahdostaan niin se on eri asia. Voi olisi kyllä ihanaa jos vaatekaupoissa olisi vaan lasten vaatteita, eikä tyttöjen ja poikien vaatteita. Jokainen voisi valita itselleen sopivat

 

[Nuubel]

Samaa mieltä, että toivoisin vähemmän sukupuolijaottelua vaatteissa. Yritin esikoiselle ostaa mahdollisimman sukupuolineutraaleja vaatteita, kun ajatus oli, että jos vaikka jossain vaiheessa toinenkin tulisi. Ihan pikkuvauvallehan se onnistui ihan hyvin. Mutta ihan mahdotonta nykyään, ei kauppojen valikoima paljoa siihen anna mahdollisuutta.

Olen tosin jo luovuttaut sen ajatuksen suhteen, koska tykkään pukea tytön tunikoihin, mekkoihin ja legginseihin. Ne ehkä miellän liiaksi tyttöjen vaatteena, vaikka värit olisivat mitä. Yhtenä päivänä kun laitoin tytölle päälle t-paidan (persikan värinen, kukka kuvioita, poimitetut hihat) niin se oli kuulema "poikien vaate". Eli ei ainakaan multa onnistunut sukupuoleton vaatekasvatus.

Tosin olen epäonnistunut ehkä muutenkin, koska meidän tytöstä on varsin kummallista jos tytöt/naiset joisivat kahvia, ajaisivat autolla, tykkäisivöt mopoista... lista on loputon...

 

[Nepeta Cataria]

Mun 4v poika tykkää pinkistä, ja ihan mielellään ottaa vastaan isosiskon pieniä vaatteita. Vähän alkaa joskus vastustaa, kun ne on "tyttöjen vaatteita", mutta jos on mieluinen vaate niin kyllä kelpaa. En siis pakota ottamaan käyttöön. Pitää jos tahtoo.

Yksi päivä puki siskon vanhan, pinkin, Kaja -paidan hoitoon. Kun tykkää kovasti Ryhmä Hausta.
Hoidossa eteisessä toinen poika sitten nauroi, että "Sulla on tyttöpaita! Hassua!"
Sanoin tälle pojalle napakasti, että mitäs väliä sillä muka on. Hiljeni äkkiä.
Ikävää, että joillakin on selkeästi poika ja tyttö vaatteet ja värit.

En poikavauvalle itsekään pukisi röyhelöitä, sen verran tahtoo kuitenkin luonne olla vanhoillinen. Mutta kun osaa oman mielipiteensä sanoa, niin miksei :)

Mun mielestä voisi pienten lasten vaatteet muutenkin olla kaupoissa ihan vaan koon mukaan, ilman mitään sukupuolijaottelua.

Noh, mun 5-vee tyttö on kans Ryhmä Hau -fani, ja hänen suosikkihahmonsa on Vainu/Chase. Uusimpaan lastenvaatetilaukseen sitten ujutin matkaan sinisen yökkärikokoinaisuuden tällä koirahahmolla... poikien osastolle se kai menisi, mutta minusta on tärkeämpää et lapsi itse tykkää. Yritän olla itse lannistamatta lasta, on se kuitenkin tärkeää tietää mistä tykkää ja mitä haluaa, ja jos se sitten ympäristössä herättää outoja kommentteja niin ne on sitten kestettävä. Se on individualismin hinta. Sininen on hänen lempivärinsä ja fanittaa hahmoista kovasti miespuolisia johtajahahmoja, leikkii sujuvasti niin kaivureilla ja leegoilla, kuin figuureillakin. Saapa nähdä mitä hänestä isona tulee, mutta veikkaan ettei se perus naisen muottiin uppoa.

Toinen tyttäreni on sitten Prinsessa, ihan perinteinen sellainen. Kulkee pinkissä ja röyhelössä, fanittaa Skyetä/Kajaa, ja rakastaa nukkeleikkejä. Ja saa sen tietysti tehdä, hän on hyvä ja hieno omana persoonanaan. Hän on myös kovin nirso vaatteidensa suhteen, aika moni mun mielestä hieno vaate ei ole kelvannut hänelle.

Mutta tuohon ajatukseen että lapsen voisi tietentahtoen kasvattaa tykkäämään jostain... Olen sitä mieltä että se tulee lapsen sisältä. Eli turha tuntea syyllisyyttä lapsen valinnoista, olivatpa ne mitä vain. Se miten vanhemmat sen hyväksyvät on sitten eri juttu. Toki tässä voi katsoa peiliin että kun olen itse lukenut teknisemmältä alalta tutkinnon, ajan autoa (maalla nyt on "pakko" jos haluaa päästä yhtään mihinkään yksin), juon kahvia, ... ja näköjään rakennan Legoillakin (kun tyttäreni niitä kovasti synttärilahjaksi saivat), että tätä taustaa vasten tunnistan ehkä helpommin tyttöjen rajanylitykset poikien tontille ja sallin ne. Ja olen minä pari kertaa ujuttanut poikani lukemistoon ja peleihin tyttöjenkin suosikkeja (Soturikissat, Sims)... ja nyt murkkuiässä hän on huomannut että hänellä on aiheita joista jutella tyttöjen kanssa. :)

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ja kasvatan lasta siihen suuntaan kun hän haluaa kasvaa. Minusta on etu että lapsella on vähän jalka myös vastakkaisen sukupuolen tontilla, vaikkapa jo sillä että on erisukupuolen sisarus, hänellä on mahdollisuus aikuisena ymmärtää paremmin sitten vastakkaista sukupuolta.

 

[Oreo]

Mä luulen, että tyttöjen poikamaisuus hyväksytään yleisesti helpommin kuin poikien feminiinisyys.
Useimmilla tyttölapsilla on se ns.poikatyttövaiheensa, ja se tuntuu olevan ihan ok.
Mutta sitten kun poikalapsi käy saman vaiheen tyttömäisen puolensa kanssa, sitä ei pidetä yhtä normaalina.
Tytön on ok leikkiä kaivureilla ja kaivaa matoja mullasta, mutta pojan lakatut kynnet herättävät kummastusta.

Itsellä on siis molemmat, ja tämä huomio perustuu ihan omiin ja kavereiden kokemuksiin asiasta.
Ja myönnän syyllistyväni tähän itsekin. Kyllä me monesti kävellään sinne poikien osastolle pojan vaateostoksilla. Kun taas jos tyttö ei mieluistaan löydä, mennään se etsimään myös sieltä poikien osastolta kahta kertaa miettimättä.
Yritän tietoisesti välttää tätä nykyään, kun olen asian hoksannut. Ja mennä lapsi ja lapsen mielenkiinto edellä.
Mutta kyllä ne opitut asenteet vaan on syvällä.

 

[Nepeta Cataria]

Mä luulen, että tyttöjen poikamaisuus hyväksytään yleisesti helpommin kuin poikien feminiinisyys.
Useimmilla tyttölapsilla on se ns.poikatyttövaiheensa, ja se tuntuu olevan ihan ok.
Mutta sitten kun poikalapsi käy saman vaiheen tyttömäisen puolensa kanssa, sitä ei pidetä yhtä normaalina.
Tytön on ok leikkiä kaivureilla ja kaivaa matoja mullasta, mutta pojan lakatut kynnet herättävät kummastusta.

Itsellä on siis molemmat, ja tämä huomio perustuu ihan omiin ja kavereiden kokemuksiin asiasta.
Ja myönnän syyllistyväni tähän itsekin. Kyllä me monesti kävellään sinne poikien osastolle pojan vaateostoksilla. Kun taas jos tyttö ei mieluistaan löydä, mennään se etsimään myös sieltä poikien osastolta kahta kertaa miettimättä.
Yritän tietoisesti välttää tätä nykyään, kun olen asian hoksannut. Ja mennä lapsi ja lapsen mielenkiinto edellä.
Mutta kyllä ne opitut asenteet vaan on syvällä.

Mitä olen katsellut niin nuorten miesten mallistoissa alkaa olla jo hempeämpiä värisävyjä ja kukkakuoseja, jos poika sellaiseen tykästyy. Mutta palaute vaikkapa koulussa voi olla jäätävää, turvallisempaa on kiskoa päälle jotain harmaa/musta/sininen -linjalta (toimii muuten naisillekin kun haluaa kadota tapettiin jostain syystä). Harmi sinänsä. Rajanylityksiä ja neutraalia maaperää on muuallakin kuin vaatteissa, ja tukemisen arvoisia juttuja nekin jos sellaisia tulee vastaan.

 

[piirakka]

Esikoisen aikaan ei tiedetty kun ei haluttu ja olihan se synnytyksessä mahtava yllätys, että ”kuka” sieltä meidän perheeseen tulikaan.

Tälläkin kertaa olisin samoilla linjoilla, et pärjäämme ihan hyvin ilman tietoa sukupuolesta, mutta emme vielä ole keskustelleet aiheesta yhdessä.

Vaatteiden osalta ei ongelmaa ole, vauvaikäisille löytyy kivoja, unisex kuoseja ihan varmasti ja myöhemmin ehtii sitten hankkimaan sellaisia mistä lapsi tykkää.

 

[Kuupu]

Haluan yrittää tarjota lapselle sukupuoliavoimen (en tiedä onko tälle vakiintunutta termiä suomeksi, englanniksi 'gender open') lähtökohdan elämään eli omasta ja lähipiirini puolesta antaa lapsen määritellä itse sukupuolensa sitten joskus. Tämän vuoksi minulle ei ole merkitystä sillä minkälaiset sukuelimet ultrassa näkyisivät. Uskon, että sukupuoliavoin vanhemmuus tulee olemaan haastavaa, koska ympäröivä kulttuuri ei välttämättä tue sitä. Toivon kuitenkin yllättyväni positiivisesti ja että valintaani suhtauduttaisiin lämmöllä ja avoimuudella, vaikka ratkaisu ei vielä niin yleinen olekaan.

 

[piirakka]

Haluan yrittää tarjota lapselle sukupuoliavoimen (en tiedä onko tälle vakiintunutta termiä suomeksi, englanniksi 'gender open') lähtökohdan elämään eli omasta ja lähipiirini puolesta antaa lapsen määritellä itse sukupuolensa sitten joskus. Tämän vuoksi minulle ei ole merkitystä sillä minkälaiset sukuelimet ultrassa näkyisivät. Uskon, että sukupuoliavoin vanhemmuus tulee olemaan haastavaa, koska ympäröivä kulttuuri ei välttämättä tue sitä. Toivon kuitenkin yllättyväni positiivisesti ja että valintaani suhtauduttaisiin lämmöllä ja avoimuudella, vaikka ratkaisu ei vielä niin yleinen olekaan.

Ei ole sama asia kuin gender open, mutta meillä on esikoisen kanssa ollut saman suuntaisia tavoitteita, antaa hänelle tilaa itse määrittää itseään sen sijaan, että me vanhempina annettaisiin valmiita malleja siitä miten olla ”oikein” jonkin tietyn sukupuolen edustaja. Toki olemme vastanneet kun hän parivuotiaana kysyi omaa sukupuoltaan (ja isin ja äidin) mutta itse olen tietoisesti pyrkinyt esim. pihalla huudelleet kutsumaan lapsia aina nimeltä sukupuolen sijaan, muistuttanut toistuvasti että kaikki lelut ja värit kuuluu kaikille lapsille jos niistä tykkää. Perheen ulkopuolelta tulee yllättävän paljon vielä ennakkoasenteita ja olettamuksia keskusteltavaksi, mutta toivottavasti lapselle jäisi ainakin sellainen olo, että hän voi vapaasti olla mitä onkaan.

 

[Nepeta Cataria]

Minun ajatus on että tyttö on tyttö ja poika on poika, ja se on nähtävissä ultrassa. Sukupuoli on geneettinen ominaisuus, ei henkinen mielentila että mihin stereotypiaan samaistuu eniten juuri sillä hetkellä.

Mutta se ei määrää lapsen mieltymyksiä eikä sitä mihin suuntaan hän haluaa kasvaa. Tiettyyn pisteeseen asti vanhempi voi pukea lapselleen päälle ihan mikä sattuu miellyttämään, mutta jossain vaiheessa lapsi alkaa itse kokeilemaan ja löytämään ne omat lempijuttunsa, kuten lempivärinsä. Siinä vaiheessa vanhempi tarvitsee sitä herkyyttä tukea lasta kasvamaan siihen suuntaan mihin hän haluaa kasvaa. Tavallaan hassu ajatus että paidan väri muuttaisi lasta yhtään mihinkään, hän on ihan oma itsensä. Mutta ehkä se vaikuttaa siihen miten ympäröivä maailma hänet näkee. Väreille, kuoseille ja malleille kun on annettu kulttuurisidonnaisia merkityksiä.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat kovin ahtaat nykypäivän maailmaan, jossa mahdollisuuksia on monia. Sen sijaan että yritetään määritellä sukupuolia uudestaan, tulisi paremminkin laajentaa käsitystä siitä mitä kaikkea sukupuolensa kanssa ja siitä huolimatta voi tehdä. Onnellisuus lähtee mielestäni siitä että ihminen tietää mitä haluaa ja pystyy kulkemaan sitä kohti, sen tunnistamisessa vanhempi voi auttaa lastaan tukemalla häntä lapsen omissa valinnoissa. Tässä näen leikin suuressa roolissa, leikin avulla lapsi voi testata näkemäänsä ympäröivää maailmaa ja sen rooleja ja tapahtumia, ja vähän kokeilla miltä tuntuisi samaistua mihinkin hahmoon. Tai miltä tuntuu leikkiä koneilla.

Silläpä olisikin hyvä että lapselle tarjotaan monenlaisia leluja, minun tyttöjen lelukorissa on niin nukkeja, leegoja, kuin isoveljeltä perittyjä pikkuautoja, autoliukumäkejä ja jotain örkki-figuureja. Siinäpä sitten testailemaan että mikä milloinkin viihdyttää... ja kunhan viihtyvät leikeissään ja antavat joskus sen lepohetken vanhemmilleenkin.