Haaveena esikoinen

[Jenspaaa]

Kp 31 eikä muuta ku menkkamaisia kipuja täällä raskaaksi 2026 -ryhmässä joku pohti, että voiskohan olla myöhäinen ovulaatio mulla ja edellinen kierto mahdollisesti ovuloimaton oma kierto normaalisti 30 päivää, joten luteaalivaihe yleensä n. 14 päivää. Jos ovis ollut ovislimojen ja muisen ovisoireiden perusteella viime viikolla niin en hättäile testin kans, vaan oottelen vielä ainaki sinne kp 36 kohdalle

 

[Elliania]

@Jenspaaa Joo! Myöhäinen ovulaatio voi tuottaa tuota tosiaan. Minulla käy myös niin välillä. Jos sinulla on tiedossa luteaalivaiheen pituus (ja se on jatkuvasti sama, kaikilla ei ole) niin voit sen perusteella miltei päivälleen laskeskella milloin kuukautiset mahdollisesti alkaisi

 

[Elliania]

@Kali Tosi ymmärrettävää, että tulee kaikenlaisia vaikeita tunteita ja ajatuksia pintaan, kun teillä on niin ristiriitainen tilanne siellä käynnissä Voimia perhesuhteiden setvimiseen

 

[Jenspaaa]

@Jenspaaa Joo! Myöhäinen ovulaatio voi tuottaa tuota tosiaan. Minulla käy myös niin välillä. Jos sinulla on tiedossa luteaalivaiheen pituus (ja se on jatkuvasti sama, kaikilla ei ole) niin voit sen perusteella miltei päivälleen laskeskella milloin kuukautiset mahdollisesti alkaisi

Niimpä! Mutta toivottavasti kierrot tasaantuis pikkuhiljaa ku ikävä elää tämmösessä vähän epätietoisuudessa ja turhaa herätellä toiveita, jos ei sitte kuitenkaan tärppäiskään nyt. En ole myöskään nyt oikein uskaltanut herättää toiveita mihinkään suuntaan. Olishan se ihanaa nyt raskautua ku vauvakuume sai eilen ihan uudenlaisen sysäyksen nähtiin hellun kahden päivän ikäinen kummipoika eilen ensimmäistä kertaa, ja voi kuinka sydän sulasi ku hellu sitä piti sylissä ja niin leveästi hymyili. Toki ite en voinu välttyä kyynelten tirauttelulta ku itekki pääsin pienokaista sylissä pitelemään ja nuuhkimaan vauvatuoksua

Hellun veli jo vihjaili, että sitte joskus ku meille tullee kans oma pienokainen, niin se on ihan kokonaan uusi elämämvaihe ja käännekohta. Siinä mietin vain, että ette arvaakkaan ku koko ajan on se mahdollisuus, että meillekin se pienokainen vuoden sisään tulisi. Toki ehkä menen ajatuksissani jo liian pitkälle haaveillessani kaikkea hyvää tapahtuvaksi.

Ps. @Kali mainitsi Raskaaksi 2026 -kanavalla, että oli nähnyt sammakoita ja kertoi niiden symboliikasta. Mie näin just sillon ku oli ovisoireita leppäkertun, ja ilmeisesti se symboloi onnea ja runsautta. Ilmeisesti myös pisteiden määrä kertoo kuinka kauan onnea kestää. Tällä minun näkemällä leppiksellä oli molemmin puolin 9 pistettä

 

[Tuulis]

Meillä kans esikoinen toiveissa. Molemmat 35-40 välissä, yritetty reilut 2 vuotta, toistaiseksi tuloksena yksi tuulimunaraskaus noin vuosi sitten ja yksi vielä kesken oleva ivf-hoitokierto (saatiin kuitenkin yksi alkio tuoresiirtoon!). Vähän epätoivoiselta tuntuu hetkittäin ja on hassua seurata kun muut samaan aikaan raskaana olleet juhlii kohta lapsiensa ensimmäisiä syntymäpäiviä, kun itse on vielä odottelemassa hyviä uutisia.

 

[Pikkuviikuna]

@Tuulis kuulostaa kovin tutulta, täälläkin ympärillä lasten ensimmäisiä synttäreitä ja ite vaan ihmettelee että mitenhän mä putosin tuosta kyydistä. Epätodellinen olo kun muilla ympärillä on se uusi elämänvaihe alkanut ja ite sit jäänyt johonkin arkistoon odottelee ja elämään mennyttä elämää. Tai omissa ajatuksissa se oli niin että tämä vaihe olisi jo jäänyt, siksi tuntuu menneeltä. Mutta onpa hienoa että ootte päässeet ivfään ja saaneet sieltä alkion! Toivotaan parasta

 

[Tuulis]

@Pikkuviikuna Some on kyllä pahin kateuden aiheuttaja, tietty kun siellä jaetaan idylliä. Hiukan hetkittäin kateutta aiheuttaa toki myös hyvin läheisen ihmisen lapsi, joka kohta kävelee vastaan. Hetkittäin hairahdun ostamaan vauvanvaatteita, ekat ostin ekassa raskaudessa viikolla 10 tai 11 ja niiden lisäksi on välillä tullut hankittua jotain yksittäisiä optimistiselta tuulella kirppiskierroksella ollessa. Nyt on tulossa kolmas kesä, johon en ole uskaltanut juuri suunnitella mitään suurempaa etukäteen raskaustoiveen takia. Toki tiedän, ettei raskaus ole sairaus, mut silti on tuntunut jotenkin turvallisemmalta olla haaveilematta ekasta tunturivaelluksestaan tai Euroopan reilistään tms. samaan aikaan kuin raskaudesta. Toki tähän on varmasti vaikuttanut muutkin elämäntapahtumat, sillä olen viime vuosina sairastellut paljon, telonut itseni työtapaturmassa ja menettänyt läheisen, mikä on varmasti lapsettomuuden ja keskenmenon lisäksi syönyt voimavaroja.

 

[Elliania]

@Tuulis Me mennään iällisesti ja raskauden yrityksen kannalta aika samassa tahdissa Aika paljon samankaltaisia vastoinkäymisiäkin

Ollaan menty sillä linjalla, että blokataan joku tietty aika ihanalle lomalle (oli se sitten reissu tai mikä vaan muu) ja sitten suunnitellaan yksityiskohdat sen mukaan olenko raskaana vaiko enkö Ns. puolisuunnitelmia, joiden runko mahdollistaa raskauden ja jos ei ole raskaana voi sitten täyttää kaikella hauskalla ei raskaana olevalle sopivalla aktiviteetilla Siinä tulee sitten toteutettua kaikki se mitä raskaana ei voisi, mutta vähän spontaanimmalla aikataululla päättäen, että mikä on reissun / toiminnan henki (seikkailullisempi, rauhallisempi ect)

Voisikohan tämmöinen ajatus toimia teilläkin niin ei jäisi toiset ihanat unelmat toteutumatta samalla, kun on yritys käynnissä?

 

[Elliania]

@Jenspaaa Toivotaan tosiaan, että kierto tasaantuu pian

 

[Tuulis]

@Elliania Toi teidän lomasuunnittelutapa kuulostaa kyllä fiksulta! Me on tehty sit enemmän ex tempore -reissuja kotimaassa. Toki niidenkin suunnitelmat on menneet välillä uusiksi, kun esimerkiksi viime kesä oli niin hirveän kuuma, etten itse oikein nauti ulkoilusta yli 30 asteen lämmössä, varsinkaan aukealla suolla tai merellä.

 

[Elliania]

@Tuulis Joo! Viime kesänä oli kyllä ihan todella hiostavia helteitä Ex tempore -reissut kuulostaa myös ihanilta Meillä on ollut se luksus, että ollaan voitu ottaa lomapäiviä sesonkien ulkopuolisille ajoille, kuten vaikka syksylle ja keväälle. Sillä lailla on onnistuttu aika hyvin välttämään pahimpia helteitä. Harmiksi tänä vuonna aikataulut ei samalla tavalla jousta, mutta jos mitenkään on mahdollista niin suosittelen

 

[Kohtiuutuuksia]

Liityn myös tähän keskusteluun ja esikoista ollaan puolison kanssa yrittämässä. Enemmän seuraillut ivf/icsi sivustoa. Ollaan puolison kanssa 28 ja 33, meillä ya 7/2024 ja 7/25 yksityisellä selvisi että ei löytynyt siittiöitä mieheltä. Mies on terveysalalla ja kovasti vastusti ettei mennä lääkäriin ennen 1v tulee täyteen ja uutisen kuultua oli tosi iso shokki molemmille. Käytiin alkuun yksityisellä ja se yksi näyte riitti lähetteeseen julkiselle 8/2025. Saatiin aika lokakuulle ja tehtii leikkaus, jolla saatii sitten kuitenki reilusti siittiöitä icsiin.

Nyt ollaan aloitettu eka ivf ja tämä on ollut meidän suhteelle kyllä todellinen koettelemus juurikin siitä syystä että mies vastusti niin kovasti lääkäriin menemistä. Tiesin itse 6kk kokeilun jälkeen että kaikki ei ole kunnossa, koska molemmat hyvässä kunnossa ja minulla säännöllinen kierto.

Toinen juttu on siinä, että miehellä toinen veli joka vaimonsa kanssa yrittäneet 3+ ja vaimo on ylipainoinen mutta kuitenkin säännöllinen kierto ja olen miettinyt että voisiko kyse olla samasta kuin meillä.

En ole sanonut mitään meidän matkasta koska toinen vaimo on todella my man ihminen.

 

[Tuutikintytär]

Mä oon kanssa täällä taas miettinyt aihetta matkailu ja raskauden yrittäminen. Oon kesäkuussa menossa Espanjaan keikalle, ja ollaan kaverin kanssa mietitty jo mitä kaikkia ihania tapaksia, viinejä ja sangriaa siellä päästään nauttimaan. En reissua buukatessa ollut tullut ajatelleeksi että saattaisin olla silloin raskaana. Enkä vielä olekaan, mutta nyt VIHDOIN näyttää verensokeriarvot siltä, että raskauslupa saattaisi irrota.

Reissu toki menee tarvittaessa holittomallakin linjalla, eihän alkoholi tietenkään ole siinä se pääpointti. Mutta pähkäilen pitäisikö kuitenkin odottaa vielä sen yli ennen kun alamme yrittää... Ei tarttis sitten siellä stressata jokaista suupalaa (edit: tai ottaa riskiä alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa matkan ajalle). Lisäksi, sinä menee kuitenkin varmaan joka tapauksessa oma aikansa, että kiertokaan normalisoituu, kun olen niin pitkään käyttänyt pillereitä.

Toisaalta, eipä minulla vielä ole sitä lääkärin lupaa tai aikaa (ja labroja) varattuna. Tällaisia aatteita tähän lauantai-iltaan.

 

[Syyskukka]

Oon pitänyt taukoa foorumista, koska oon rehellisesti sanottuna ollut aika masentunut tuon kemiallisen jälkeen.

Nyt oon kuitenkin saanut vähän kasattua itseäni. Tänään kp 10, ja nyt voisi olla hyvä aika orientoitua uuteen yritykseen, vaikka en tiedäkään, milloin ovulaatio voisi olla. Edellisen kemiallisen jälkeinen kierto venyi tavallisesta noin 24-26 päivästä 36 päivään, mutta silloin en tikuttanut ovulaatiota, kun meillä jäi muutenkin se kierto välistä ihan muista syistä.

 

[Tuulis]

Mä oon kanssa täällä taas miettinyt aihetta matkailu ja raskauden yrittäminen. Oon kesäkuussa menossa Espanjaan keikalle, ja ollaan kaverin kanssa mietitty jo mitä kaikkia ihania tapaksia, viinejä ja sangriaa siellä päästään nauttimaan. En reissua buukatessa ollut tullut ajatelleeksi että saattaisin olla silloin raskaana. Enkä vielä olekaan, mutta nyt VIHDOIN näyttää verensokeriarvot siltä, että raskauslupa saattaisi irrota.

Reissu toki menee tarvittaessa holittomallakin linjalla, eihän alkoholi tietenkään ole siinä se pääpointti. Mutta pähkäilen pitäisikö kuitenkin odottaa vielä sen yli ennen kun alamme yrittää... Ei tarttis sitten siellä stressata jokaista suupalaa (edit: tai ottaa riskiä alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa matkan ajalle). Lisäksi, sinä menee kuitenkin varmaan joka tapauksessa oma aikansa, että kiertokaan normalisoituu, kun olen niin pitkään käyttänyt pillereitä.

Toisaalta, eipä minulla vielä ole sitä lääkärin lupaa tai aikaa (ja labroja) varattuna. Tällaisia aatteita tähän lauantai-iltaan.

Mä en ehkä suosittelisi odottamaan. Koska elämä tapahtuu ja kaikkea käy ja lopulta voi käydä hyvinkin. Toki tiedän ettei alkuraskaus ole kovin herkkua välttämättä, mutta kun voi hyvin olla et kaikki meneekin hyvin. Ja itseäni on jälkikäteen harmittanut yrittämisen lykkäys, koska jotenkin ajattelin et sen aloittaessa pitäisi heti olla valmis raskauteen ja äitiyteen. Näin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tunnen itseni aika naiviksi. Toki ymmärrän itseäni siinä, että mun päätökseen vaikutti tuoreehko parisuhde, sitä muutamaa vuotta aiemmin koetun avioeron aiheuttamat kolhut, työtilanteen muutokset ja jatkuvat määräaikaisuudet, taloudellinen stressi, muuttaminen monen sadan kilometrin päähän uudelle paikkakunnalle, remontointi ja sairastelut. Meni vaan aikansa et aloin luottamaan parisuhteeseen ja elämään.

Toinen esimerkiksi voisi ehkä olla meidän häät. Oltiin ajateltu kertoa siellä kaikille perheenlisäksestä (olisin ollut muistaakseni viikolla 17), mutta koin keskenmenon reilua kuukautta ennen. Keskenmenon takia tuntui hetkittäin sille, että haluan perua koko juhlat, etten pysty iloitsemaan ja nauttimaan mistään ja pelkäsin myös hulluna vuotavani ekoja keskenmenon jälkeisiä monsuunimenkkoja pajoinvoivana hääpäivänä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, juhlat oli ihanat ja nautin olostani. Kun läheiseni sitten kuoli äkillisesti noin kolme kuukautta myöhemmin, olin hyvin helpottunut, että häät pidettiin, sillä muuten eka keskenmeno ja eka hyvin läheisen ihmisen kuolema olisi tehneet koko vuodesta jokseenkin synkän, vielä kun loppuvuodesta hakeuduttiin lapsettomuustutkimuksiin eikä sekään jotenkin ollut helppo asia.

 

[Tuulis]

@TuulisMeillä on ollut se luksus, että ollaan voitu ottaa lomapäiviä sesonkien ulkopuolisille ajoille, kuten vaikka syksylle ja keväälle. Sillä lailla on onnistuttu aika hyvin välttämään pahimpia helteitä. Harmiksi tänä vuonna aikataulut ei samalla tavalla jousta, mutta jos mitenkään on mahdollista niin suosittelen

Alan itsekin kyllä kallistua tälle puolelle sesongin ulkopuolisista lomista. Se vaatii mun työssä palkatonta vapaata ja olen tosi pitkään kokenut kaikki poissaolot töistä hankalina ja raskaina. Viime vuodet on kuitenkin osoittaneet, et työ on lopulta vain työtä ja oma jaksaminen ja hyvinvointi (ja elämä) ykkösasia. Joku sesongin ulkopuolinen loma tai edes pitkä viikonloppu voisi tehdä kyllä hyvää

 

[Elliania]

@Tuulis Jos on mahdollista niin ehdottomasti kannattaa kokeilla Me saadaan molemmat uutta virtaa arkeen, kun päästään välillä vähän tuulettumaan aikana, jona on vähempi lomahäslinkiä ympärillä. Ollaan toisaalta myös aika introvertteja ja nautitaan siitä, kun vaellusreiteillä ei ole paljoa ketään

 

[Jenspaaa]

Mie olen myös huomannu itessäni etten oikein osaa suunnitella pidemmälle mitään reissuja tai muutakaan, vaikka ollaanki asenteella ”tulee sitte ku tulee”. Jotenki toivoo koko ajan sitä, että mahd. nopeasti tapahtuis kaikki niin en halua vuoden päähän edes miettiä mitä teen.

ON:
Tänään kp 34 ja dpo 7-8. Keskiviikkona alko ihan järkyttävä turvotus ja menkkamaisia jomotteluja selässä ja torstaina tuli myös hennot alamasu tuntemukset/jomottelut ja kylmä-kuuma vaihtelut. Eikä ne ole hellittäny normaalisti pms oireet alkaa mulla vasta menkkoja edeltävänä tai samana päivänä, joten on todella outoa, että ne on jo nyt päällä. Eilen päivällä oli ihan ministi vaaleanruskeaa vv:n seassa ja illalla oli oikeassa nivusessa ja alamasussa pari vihlasua äkkinäisten liikkeitten seurauksena. Tänään myös rinnoissa tuntu pientä jomottelua/pistelyä, mutta kesti vain hetken.

Olen nyt aivan pihalla oman kroppani toiminnasta ja huomaan koko ajan miettiväni, että mitäpä jos sittenki olis tärpänny. Mutta sitte putoan takas maanpinnalle ja toteamukseen, että tämä voi myös kääntyä uuteen kiertoon hetkenä minä tahansa. En vain millään malttais oottaa ennää yhtään testien tekemistä

 

[*Ninni*]

Mä kans samaistun tuohon, että ei oikein osaa vielä suunnitella ja orientoitua kesään. Meillä on hoidot toivottavasti alkamassa nyt vielä ennen lomia, niin ajatukset on vaan kovasti niissä, eikä oikein osaa vielä muuta ajatella. Vaikka kyllähän sitä varmasti kesällä voisi tehdä vaikka mitä, mutta jotenkin haluan että mulla on enemmän tietoa siitä mihin suuntaan asiat kehittyy, ennen kuin sovin mitään isompaa... Samoja kysymyksiä tosin pohdin jo viime kesänäkin, ilman vain tätä hoitotwistiä. Harmittaisi kyllä, jos en olisi viime kesänä muuta tehnyt kuin yrittänyt raskautta ilman tulosta. Joten kai niitä suunnitelmia on hyvä tehdä

Ja vielä @Kohtiuutuuksia , oon tosi pahoillani teidän tilanteesta Onneksi asiat on mennyt eteenpäin ja micro tese (?) on teillä onnistunut! Tuolla lapsettomuuden salaisella puolella on male factorille oma ryhmä, jos sellaista vertaistukea kaipaa

 

[Tuutikintytär]

@Tuulis Hyviä pointteja, kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi. Mietteeni tämän suhteen aaltoilevat päivästä toiseen, toisena on sellainen olo että pitäisi mahdollisimman pian alkaa yrittää, toisaalta taas mietin että kun tässä nyt joka tapauksessa yrityksen alkuun menee vielä pari kuukautta, niin olisiko parempi odottaa vielä kuukausi lisää etten aiheuta itselleni turhaa stressiä reissussa. Toisaalta järki yrittää sanoa, että ei se raskautuminen varmaan yhdestä kuukaudesta ole kiinni, kun taas toisena päivänä mietin, että ehdottomasti on - voi tätä kuumeilua ja ahdistusta...

Minulla on nyt kesäkuun alkuun varattuna seuraava lääkärinaika, jolloin selviää myös mitkä ne verensokeriarvot nyt ovat (sovellus näyttää tällä hetkellä 7,4, mutta se on vain toki arvio, ja tavoite siis ymmärtääkseni saada alle 7,5). Voisinkin laittaa lääkärille viestiä, että haluan agendalle mukaan raskausluvan arvioinnin, jos se vaatisi vaikka jotenkin tavallisesta poikkeavia verikokeita ennen tapaamista.
Minipillereistä lähti nyt viimeinen laatta käyttöön, vaikka mieli teki jo lopettaa ne. Mies oli sitä mieltä, että käytetään niitä vielä - luulen että hän haluaa vielä hetken "makustella" ajatusta siitä, että yritys ehkä oikeasti kohta alkaa. Olemme lapsesta yhdessä unelmoineet ja puhuneet, mutta hänellä ei selvästi ole varsinaisesti vauvakuumetta vielä, ja hän ei selvästi ole sisäistänyt minun huoliani kaikesta keskustelusta ja avautumisesta huolimatta, vaan taitaa ajatella että mehän sitten heti raskaudumme kun ehkäisy jää pois.
Itsehän siis pelkään aivan valtavasti, että jäämme lapsettomiksi enkä todellakaan haluaisi lykätä tätä asiaa yhtään "ylimääräistä". En ole kuitenkaan mistään nuorimmasta päästä enää, ja sitten on vielä diabeteskin rasitteena. Ymmärrän silti miestänikin, hän kun ei ole tämän saman asian kanssa paininut jo vuosia sitten, kuten minä edellisen suhteen aikana, jonka päättyessä ikävissä merkeissä ehdin jo päättää että ryhdyn jossain kohtaa itselliseksi äidiksi. Aihe ei ole hänellä ihan niin "ihon alla" kuin itselläni, eikä hänellä ole samaa tietoutta naisten hedelmällisyydestä (vaikka olen yrittänyt kyllä kertoa siitäkin). Eikä tämä ole mikään sellainen "koska hän on mies", vaan aidosti siksi, ettei hänelle ole näitä asioita koulussa tai muualla opetettu (hän ei ole suomalainen). Joten sikäli ymmärrän, ettei hän ole ihan samalla lähtöviivalla kanssani.
Luultavasti en malta tuon matkan ylikään odottaa, vaikka toisaalta se voisi olla järkevää. Hirveä kuume ja lapsen kaipuu.