Haaveena esikoinen

[*Ninni*]

Voi että, pidetään tosi paljon peukkuja @Emri Haluatko kertoa tarkemmin että miten meni ja miltä tuntui, millaisia fiiliksiä?

Mulla nyt kp36 ja ei vieläkään ovisplussaa Aattelin huomenna testata samasta sekä ovis että raskaustestillä Oireitakaan ei oo oikein mihinkään suuntaan. Pientä tuntemusta aina välillä alavatsalla, mutta en nyt voisi kyllä sanoa että olisi mitenkään poikkeavaa, saatika ees PMS-tyyppistä. Kunpa tulisi nyt vaan jotain, joku plussa tai sitten menkat mahdollisimman pian

 

[Uusiyrittäjä25]

Pari vuotta sitten ollaan jätetty ehkäisy pois ajatuksella, tulee jos on tullakseen. Pcos todettu samalla, kun ehkäisy jäi pois. Taustalla pitkät kierrot, mutta kuitenkin ovikset tullut. Voitte arvata, ettei tällaisella yhdistelmällä kovinkaan hyvät mahdollisuudet ole ollut

Nyt, kun ollaan pidemmän aikaa samalla paikkakunnalla ajateltiin ruveta yrittämään. Aloitin letrozolin, jotta kierrot olisi lyhyempänä. Ovis tuli kp 18 ja nyt menossa dpo 3. Viimeisimmät tallettelut osui kp 15, työreissujen vuoksi.

En usko, että tähän kiertoon onnistuu, mutta on ollut mielenkiintoista huomata miten asia on silti vahvasti läsnä ja kaikki mahan kipristelyt sekä kahvin haluttomuus saa ajatukset ihan kierroksille.

 

[*Ninni*]

Pari vuotta sitten ollaan jätetty ehkäisy pois ajatuksella, tulee jos on tullakseen. Pcos todettu samalla, kun ehkäisy jäi pois. Taustalla pitkät kierrot, mutta kuitenkin ovikset tullut. Voitte arvata, ettei tällaisella yhdistelmällä kovinkaan hyvät mahdollisuudet ole ollut

Nyt, kun ollaan pidemmän aikaa samalla paikkakunnalla ajateltiin ruveta yrittämään. Aloitin letrozolin, jotta kierrot olisi lyhyempänä. Ovis tuli kp 18 ja nyt menossa dpo 3. Viimeisimmät tallettelut osui kp 15, työreissujen vuoksi.

En usko, että tähän kiertoon onnistuu, mutta on ollut mielenkiintoista huomata miten asia on silti vahvasti läsnä ja kaikki mahan kipristelyt sekä kahvin haluttomuus saa ajatukset ihan kierroksille.

Tervetuloa mukaaan Ja tsemppiä paljon nyt jännäykseen, pidetään peukkuja! Saanko kysyä että kuinka pitkiä sun kierrot aiemmin on ollut? Mua on alkanut tää nimittäin mietityttämään, kun omat kierrot on siinä 40 päivän tuntumassa, ja välillä mukana pidempiä noin 50 päivän kiertoja.. Ärsyttävää, kun vaikka ovuloisikin, niin ne odotukset kiertojen välillä on niin pitkiä.

Tää on meillä nyt kolmas yk ja ekassa sain ovulaation kiinni kp 28.

 

[Emri]

@*Ninni* kiitos! Hyvin meni ja ihan hyvät fiilikset. Munarakkulat oli jo ehtineet puhjeta, mutta kuulemma ihan yhtä hyvät mahikset silti vielä. Toimenpide oli nopea eikä sattunut, mutta kohdussa tuntui ruiskutuksen aikana että jotain siellä tapahtuu. Tuo mies saa aina kehuja siittiöistään, niin toivotaan nyt että joku niistä minun munasoluille kelpaisi kun parhaimmista parhaat laitettu matkaan.

 

[Uusiyrittäjä25]

Tervetuloa mukaaan Ja tsemppiä paljon nyt jännäykseen, pidetään peukkuja! Saanko kysyä että kuinka pitkiä sun kierrot aiemmin on ollut? Mua on alkanut tää nimittäin mietityttämään, kun omat kierrot on siinä 40 päivän tuntumassa, ja välillä mukana pidempiä noin 50 päivän kiertoja.. Ärsyttävää, kun vaikka ovuloisikin, niin ne odotukset kiertojen välillä on niin pitkiä.

Tää on meillä nyt kolmas yk ja ekassa sain ovulaation kiinni kp 28.

Kiitos! Mulla on sovelluksen mukaan kiertojen ka. 55 pv. Kierrot on e pillereiden lopetuksen jälkeen vaihdellut 28 pv -78 pv välillä. Ei mitään sellaista et voisi ennustaa, mutta välillä oli useampi kierto putkeen n. 45 pv.

Ja mullahan ei ole oikeastaan muuta kuin tää pitkä kierto ollut riesana. Ei oo ylipainoa tms. mikä pcos tyypillistä.

Ja todellakin tiedän tuon tunteen, kun kierrot on pitkiä... Ne mahdollisuudet mitä vuodenkin aikana on, niin siitäkin vähenee.

 

[Harrets]

Täällä DPO9 tai 10 ja myös lannistuneet fiilikset. Kroppaa viestii kaikin tavoin, kuten lukemattomat kierrot aiemminkin, ettei onnistunut. Harmittaa itseä ja sitä lisää puolison pettyneet fiilikset. Aina välillä mietin miten ihmeellistä on, että joku vain tulee raskaaksi Ensi viikolla on aika terveysasemalle käynnille hakemaan lähete lapsettomuushoitoihin. Ollaan odotettu aikaa kiltisti 4,5kk, mies ei halunnut mennä yksityiselle. Ajatteli kai, että onnistuttaisin jonotusaikana mutta heikolta vaikuttaa

 

[Maijjja]

@Emri jännän äärellä, täällä sormet ja varpaat ristissä, että nyt tärppää!

Täällä kp 9 ja ajattelin aloittaa ovulaation tikuttelut tänään. Olen ollut tooodella väsynyt viime aikoina ja etenkin nyt oli pitkä työrupeama, joten viikonloppuvapaa ilman mitään suunnitelmia on just se mitä kaipaan. Tai siis suunnitelmia on, mm. syödä jäätelöä ja nukkua kissojen kanssa niin monet päiväunet kun haluan. Mies aikoi tehdä ruoankin kun töistä tulee, eli nyt on ihan puhdas "no stress" viikonloppu.

 

[Jupiter34]

Moikka! Hyppään mukaan uutena tähän keskusteluun, kun meillä myös alkanut aktiivinen ensimmäisen lapsen yritys tässä alkuvuodesta!

Oon piakkoin 35v. Meillä on vähän poikkeuksellinen tilanne kun yrittäminen alkoi jo noin 1,5v sitten rennosti ”tulee jos on tullakseen” mentaliteetilla. Sit tuli pitkä tauko ja luomuna yrittömisen kielto miehen sairauden vuoksi. Nyt sit ollaan päästy suoraan hoitoihin ja eka inssi tavoitteena tässä kierrossa. Oon vähän tuolla lapsettomuus-puolella kirjoittanut jo hoitoihin liittyen, mutta vielä en koe sinänsä aktiivista lapsettomuuden kokemusta, kun meidän yrittäminenkin jäi vähän tyngäksi ja nyt ollaan systeemin varassa. Että enemmän turhautumista kaikkine odotteluineen

Raskaus ei oo koskaan ollut mulle millään tavalla kokemus jonka haluaisin kokea, vaan jonkinlainen pakollinen paha siinä että joskus voisi olla lapsi. Vauvakuumettakaan mulla ei oikeastaan koskaan oo ollut, vaan enemmän toiveissa on jo vähän isompi lapsi Vähän semmonen erikoinen tunne olla tässä totisesti yrittämässä kun ei aktiivisesti edes halua raskautua vaan haluaisi lähinnä et joku haikara tois valmiin puolivuotiaan vauvan syliin

 

[Maijjja]

Raskaus ei oo koskaan ollut mulle millään tavalla kokemus jonka haluaisin kokea, vaan jonkinlainen pakollinen paha siinä että joskus voisi olla lapsi. Vauvakuumettakaan mulla ei oikeastaan koskaan oo ollut, vaan enemmän toiveissa on jo vähän isompi lapsi Vähän semmonen erikoinen tunne olla tässä totisesti yrittämässä kun ei aktiivisesti edes halua raskautua vaan haluaisi lähinnä et joku haikara tois valmiin puolivuotiaan vauvan syliin

Tervetuloa!

Ja voin samaistua tuohon ajatukseen, että ei välttämättä haluaisi olla raskaana, vaikka haluaa lapsia. Minä ajattelin aina, että jos lapsia haluan, niin mieluummin sijaislapsia tai adoptoin, koska en halua olla raskaana tai synnyttää. Mulla on ollut pahoja välilevynpullistumia lannerangassa ja jo senkin puolesta aina ajattelin, että en edes uskaltaisi kantaa vauvaa mahassa, jos selkä taas menee huonoksi. Enkä todellakaan ole haaveillut, että saan pusertaa melonin haarovälistä ulos. Mutta niin vaan tässä on mieli muuttunut sen verran, että ehkä kuitenkin ensisijaisesti yritetään saada biologisia lapsia, mutta jos se ei onnistu, niin sitten mietitään muita vaihtoehtoja. Olisin mielestäni hyvä äiti joka tapauksessa, ja vähän tavallaan harmittaakin, että maailmassa on paljon äidittömiä lapsia, joille minä voisin antaa turvallisen lapsuuden. Aikapa sen näyttää, että mihin suuntaan elämä vie ja millaiseksi oma perhe muodostuu.

 

[Sinertävää]

Aika jännä, itsellä taas nimenomaan vauvakuume ja haluaisin nimenomaan parkuvan nyytin. Toisaalta olen viime aikoina miettinyt että miksi oikeastaan haluan lapsia ja onko musta edes äidiksi, onneksi mies on varma siitä että me pärjättäisiin vanhempina.

 

[Jupiter34]

Aika jännä, itsellä taas nimenomaan vauvakuume ja haluaisin nimenomaan parkuvan nyytin. Toisaalta olen viime aikoina miettinyt että miksi oikeastaan haluan lapsia ja onko musta edes äidiksi, onneksi mies on varma siitä että me pärjättäisiin vanhempina.

Varmasti tosi inhimillisiä keloja ja näin ison elämänmuutoksen äärellä ihan kypsyydenkin merkki mielestäni että oikeesti vähän pohtii mihin onkaan ryhtymässä Varmasti hyvä tulee ja pärjäisitte hienosti. Onneks voitte kumppanin kanssa vuoroin kannustaa toista jos epäilyttää!

 

[Maijjja]

Aika jännä, itsellä taas nimenomaan vauvakuume ja haluaisin nimenomaan parkuvan nyytin. Toisaalta olen viime aikoina miettinyt että miksi oikeastaan haluan lapsia ja onko musta edes äidiksi, onneksi mies on varma siitä että me pärjättäisiin vanhempina.

Varmasti pärjäätte, ja musta kans terve merkki käydä tommoisiakin ajatuksia läpi. Mutta mulle siis on kans iskenyt nyt vauvakuume, ja ainakin itsestä huomaa, että tämä on semmonen hormonimyrsky, että ei kyllä edes osaa enää ajatella rationaalisesti tai pelätä mitään kropan hajoamisia raskauden aikana. Haluaa vaan vauvan. Piste. Kai se on se kuuluisa biologinen kello. Hurjalta vaan tuntuu, että se voi muuttaa omaa ajattelua noin rajusti, että ei oikeastaan edes tunnista enää itseään ja omia ajatuksiaan.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Varmasti pärjäätte, ja musta kans terve merkki käydä tommoisiakin ajatuksia läpi. Mutta mulle siis on kans iskenyt nyt vauvakuume, ja ainakin itsestä huomaa, että tämä on semmonen hormonimyrsky, että ei kyllä edes osaa enää ajatella rationaalisesti tai pelätä mitään kropan hajoamisia raskauden aikana. Haluaa vaan vauvan. Piste. Kai se on se kuuluisa biologinen kello. Hurjalta vaan tuntuu, että se voi muuttaa omaa ajattelua noin rajusti, että ei oikeastaan edes tunnista enää itseään ja omia ajatuksiaan.

Sanos muuta! Hetkittäin en tajua kuka tää ihminen on ja mitä se on tehnyt vanhalle minulle ajoilta ennen yrittämisen aloittamista

Elämäni hurjimpia/onnellisimpia hetkiä kun kumppani sanoi että ehkä meillekin vois olla lupa tulla. Vähän kyllä myös pelotti (varsinkin sillä hetkellä, kun asia tuli ihan puskan takaa), kun aina aikaisemmin haikaillessa oli myös tavallaan voinut luottaa siihen että kumppani vastaa 'ei vielä'.

Tuohon vauva/taapero/isompi asiaan en osaa ottaa kantaa. Luulen että mulla on enemmän vauvakuume (ja haluaisin myös kokea raskauden alusta loppuun ainakin kerran, vaikka eihän se mitään herkkua koko aikaa voi ollakaan ), mutta haaveilen myös sitä aikaa kun lapsi olisi vähän isompi ja voitaisiin tehdä asioita perheenä. (Tai siis, siitä miten lapsi rajoittaa niitä asioita mitä me muuten tehtäis miljoona kertaa vaivattomammin yksin tai kahdestaan Mutta ehkä saatte kiinni siitä mitä tarkoitan.)

Jos ei biologisesti onnistu, voisin kyllä harkita adoptiota, mutta en tiedä onko kumppani samoilla linjoilla. Plus jos siinä olisi jotkin tulorajat tms (missä maassa siinä vaiheessa asutaankaan), tuntuu ihan sattuman kaupalta pystyttäisiinkö me niitä tällä pätkätyö-alalla kriittisenä ajanhetkenä täyttämään.

 

[Sinertävää]

Varmasti pärjäätte, ja musta kans terve merkki käydä tommoisiakin ajatuksia läpi. Mutta mulle siis on kans iskenyt nyt vauvakuume, ja ainakin itsestä huomaa, että tämä on semmonen hormonimyrsky, että ei kyllä edes osaa enää ajatella rationaalisesti tai pelätä mitään kropan hajoamisia raskauden aikana. Haluaa vaan vauvan. Piste. Kai se on se kuuluisa biologinen kello. Hurjalta vaan tuntuu, että se voi muuttaa omaa ajattelua noin rajusti, että ei oikeastaan edes tunnista enää itseään ja omia ajatuksiaan.

Samaistun tähän niin paljon! Monta vuotta sitten kun oltiin vasta vähän aikaa seurusteltu, niin poikaystävä pisti käden minun alavatsalle ja totesi leikillään "pitäisikö tänne laittaa vauva?". Järkytyin tuosta silloin niin pahasti, että näin seuraavana yönä painajaista, jossa olin raskaana ja mietin kuinka saan piiloteltua vauvaa kämppiksiltäni. Aamulla kun heräsin niin melkein itkin helpotuksesta kun en ollutkaan raskaana.

Sitten meni muutama vuosi ja nyt romahdan joka kerta kun kuukautiset alkavat. Mies on hieman tuohtunut kun hänellä on ollut vauvakuume paljon pidempään jne.

Näin joskus viime talvena unta, jossa rutistin sylissäni jääkylmää vauvaa. Tämä on jäänyt vähän kummittelemaan mieleeni ja pelkään sen olleen jokin enneuni enkä saakaan lasta.

Musta tuntuu ettei me lähdettäisi lahjasoluhoitoihin, tosin helppohan se on vielä sanoa. Adoptiota ei saataskaan mun vanhan masennusdiagnoosin takia.

 

[Pepino]

Samaistuttavia ajatuksia! Itsellä ehkä vauvakuume enemmän, vaikka samalla odotan, että lapsi on jo vähän isompi ja osaa leikkiä yksinäänkin enemmän.

Täällä oli testi tänään dpo11 puhdas nega, plääh. Ei ollut kyllä raskausoireitakaan. Ensi kiertoon sitten letrojen kanssa ja yksityisellä follikkeliultra. Jospa letrot toisivat avun.

 

[Emri]

Mä odotan innolla sitä raskausaikaa. Olisi niin ihanaa olla raskaana ja seurata masun kasvua. Synnyttäminen taas pelottaa aivan kamalasti, enkä sitä ole kauheasti halunnut edes miettiä. Alateitse kuitenkin ajattelin synnyttää. Vauvan tulo taas samalla pelottaa ja jännittää, miettii miten sitä osaa tehdä kaiken oikein kun tuntuu ettei ole mitään kokemusta. Myös se, miten se tulee muuttamaan kaiken. Silti haluan vauvan ja olen valmis sille kaikelle uudelle mitä se tuo mukanaan.

 

[Uusiyrittäjä25]

Lohduttavaa kuulla, että muillakin ajatusta vauvasta mietityttää. Itsellä on mielessä, että voikun saisin oman lapsen. Samalla välillä mietin, olenko valmis luopumaan tästä ns. vapaudesta ja jättämään harrastukseni tauolle (mm. ratsastus). Ajattelen myös, että lapsi kulkee mukana sinne minne itsekin ja esim. Harrastaminen on jatkossakin mahdollista, mutta sen eteen voi joutua tekemään järjestelyjä. Sitten tuleekin se, mutta... entä jos lapsi on koko ajan kipeä tai ei nuku rattaissa yms.

 

[problemsolved]

@Uusiyrittäjä25 tutun kuuloista pohdintaa. Itse olen nyt menossa rv17 ja juurikin ratsastus on mietityttänyt koko yrittämisen ja raskaus ajan. Vielä kykenen ratsastamaan, mutta kuinka kauan ja kuka sitten liikuttaa hevosen. Ja se vapaa-ajan menetys..

 

[Heipsy]

Ihana lukea muiden pohdintaa! Itse olen aina haaveillut äitiydestä, haluan sen pienen vauvan ja kokea raskauden, mutta jotenkin taapero ikä on itselle sellainen mistä en haaveile sen takia välillä pohdituttaakin, että haluanko oikeasti saada lasta. Mutta joka kierron ensimmäisenä päivänä tulee se olo, että haluan. Tässä dpo6-7 sitä taas pohtii , ehkä enemmän sen takia kun en usko, että se vieläkään tapahtuu. Helpompi kyseenalaistaa koko homma, niin ei tule pettymyksiä

 

[Maijjja]

Heppatytöt, tuolla oli ehkä joku keskustelukin aiheesta jossain? Siellä kerroinkin, että mulla on omia hevosia kotona, ja tokihan niiden hoitaminenkin vähän jännäilee, jos raskaaksi tulisin. Onneksi niillä voi ajaa, eli vaikka selkään ei pääsisikään niin silti voi harrastaa vähän pidemmälle raskautta ainakin. Ja mies auttaa tallitöissä sitten jos (kun?) en itse pysty. Ponikin ois lapselle valmiina odottamassa.

Täällä alkoi vissiin tänään menkat (??????) tai jotain. Kp 10 tai 1. En tiedä voiko yhdeksän päivän kiertoa edes olla. Ovistestiinkin eilen piirtyi selkeä viiva, toki ei positiivinen ollut vielä. Mietin, että otan varmaan aika nopsaa yhteyttä gyneen, jos alkaa tällaisia oireita olla, koska endoa veikkaan syylliseksi. Ja pelkään, että se nyt pääsee riehumaan pahasti kun ei hormonaalista ehkäisyä ole käytössä. Tein varuiksi raskaustestinkin, eli keskenmenosta ei ole kyse. Ihan yhtäkkiä vaan alkoi vuotaa valtoimenaan.