Meillä tosiaan ehkäisy jätetty pois 11/2022. Maaliskuussa -23 hakeuduin yksityiselle gynelle tsekkaamaan, onko kaikki kunnossa ja tuli esille viitteitä PCOS:stä. Kehotti yrittämään kesän yli ja hakeutumaan sen jälkeen julkiselle lapsettomuustutkimuksiin. Heinäkuussa olin yhteydessä terveysasemalle ja perustutkimuksia tehtiin. Lopulta viime marraskuussa päästiin naistenpolille ekalle käynnille. Meillä vika minussa, PCOS. Pitkät epäsäännölliset kierrot vaikeuttaa hommaa, muuten olen terve ja hoikka (paino normaalipainon alarajalla). Ovulaatioita minulla on ollut. Miehet siittiöt niin priimaa kun voi olla. Eka ovulaatioinduktio ja inseminaatio meille tehtiin 16 päivää sitten. Ei tärpännyt, juuri tässä odottelen kuukautisia alkaviksi. Ti ja tänään tein raskaustestit, negoja. Menkat kuitenkin myöhässä, tiputtelua on ja veikkaan, että minulle määrätty keltarauhashormoni myöhästyttää nyt menkkoja.
Kaikenlaisia tunteita mahtunut tähän 1v ja 3kk. Toivoa, isoja pettymyksiä, toivoa.. Vuoristorataa. Tein uuden vuoden lupauksen, että pysyn nyt toiveikkaana. Lääkäri ja hoitajat naistenpolilla ovat aivan ihania ja kannustavia, olivat sitä mieltä, että meillä ei mitään hätää ja todennäköisesti raskaus saadaan kyllä alkamaan. Silti sitä miettii, että miksi ei edelleenkään tärppää, vaikka vasta ensimmäinen hoitokerta oli takana.
Minä olen kokeillut jo varmasti kaikki poppaskonstit, mitä voi kokeilla: greippimehut, macajauheet, vitamiinit, öljyt, gelee royalet, meditaatiot ja kaikki. Nyt otin taas ekstrana käyttöön Q10, kun jostain tutkimuskirjallisuudesta luin, että se voisi tukea hedelmällisyyttä.
Välillä suoraan sanoen vituttaa, kun kaikki tuntuvat tulevan niin helposti raskaaksi. Välillä pakko ottaa sometaukoja tai olla seuraamatta raskaaksi tulevien profiileja.
Paljon tsemppiä kaikille!
Raskaaksi-ryhmät on antoisia, mutta täällä varmasti mahdollisuus myös syvälliseen vertaistukeen ensikertalaisena
kertokaahan missä kierron vaiheissa menette! Onko kellään piinapäivät lähellä? Ja olis kiva nähdä ovis- ja raskaustestikuvia myös täällä
eli esim jos tekee niitä liiloja digejä niin kannattaa tehdä ajoissa eka jotta tunnistaa myös sen muun hedelmällisen ajan eikä vaan huippua.
Meillä ei tarpeet oo ihan samalla levelillä niin tulee nyt ns. säästelty peitonheilutus niihin hetkiin, kun jotain voi saada aikaanki enkä vonkaa muulloin 
Postista oottelen digitestejä. Pari os tikkua ois, mut niistä on kuullut niin paljon huonoa et taidan jättää ne kaapin perälle. Tulee vaan turhaa harmia enkä ole vielä ottanut sisäistääkseni, että millon sitä kannattaa alkaa testaamaan. 
Onkohan se helpompi hoitaa, jos vika on isässä kuin äidissä 
joutuisi taas oleen jussin selvänä. Minkähänlaisen poikkeussäännön sitä soisi itselleen, ettei tuu ihan selkärangaton olo 
ja kuulosta täysin juopolta
Saanko kysyä, tehtiinkö teille oi-hoito pistoksilla vai letrotsolilla tmv? Meille on tulossa kanssa eka oi-kierto,jännittää ja voin niin hyvin samaistua tuohon vitutukseen ja harmiin. Täällä paras ystävä saa jo toisen vauvan ja juuri toiselle syntyi esikoinen. Aivan ihania juttuja, mutta huulta purren ottaa aina vastaan näitä läheisten raskausuutisia, kuin kylmän rätin saisi kasvoille 
itse kun ei oikein ole päässyt edes luomuna yrittämäänkään.
Se taisikin olla kyllä kehotus ja tähän liittyen luinkin että olisi HYVÄ odottaa menkat tulevaksi, niin ne olisi merkki siitä että elimistö olis taas kunnossa. Ja jossain kirjoitettiin että jotkut ei oo odottanut vaan eihän ne nainen raskaaksi tuu jos elimistö on sitä mieltä ettei oo valmis 
Hcg laskenut nyt 180.. Ja kierrosta ei oo mitään hajua missään mennään eikä koskaan oo ollutkaan 
Nyt tieten sitä varmaan rupee eri tavalla seuraamaan kun haluaa varmasti hyödyntää ne "varmat päivät". Toisaalta taas ajattelee että helpompaa olis mennä niinkö ennenkin, se tulee (jos tulee) eikä sen kummemmin mieti asiaa (tässä tilanteessa kyllä ei tuu onnistumaan). Mutta kyllä tässä vaan aina miettii että jos ei onnaa, että tulikohan odotettua liian kauan 
Ite halusi kuitenkin vakaan elämän ennenkö vauva tulee.. Ja pari vuotta sitten kun muuten kaikki oli ok, maailman tilanne oli niin hirvee että ajattelin etten tähän hetkeen kyllä vauvaa halua.. Tämmösiä ajatuksia tähän aamuun, kiitos jos jaksoitte lukea 
livemusaa ja pari olutta 
Mulla myös dpo 6 ja oli ajatuksen mennä tänään salille ja huomenna hiihtämään. Näinköhän sitten viitsii.. 
Nyt olen kyllä vähän rauhoittunut alusta, mutta en täysin. 
Ja toisaalta, kun kukaan läheinen ei ole näistä kärsinyt niin hankala saada sellaista vertaistukea/valoa tulevaan. Anteeksi omanapainen purkaukseni