Jaan teidän ajatukset ihan täysin. Kyseenalaistan monesti, onko minusta äidiksi ollenkaan, viihdyn niin hyvin rauhassa yksinäni omissa puuhissani ja ajatus lapsiarjesta uuvuttaa jo valmiiksi. Samoin pelottaa lapsen tulevaisuus tässä maailmassa ja periytänkö omat sairauteni lapselle. Ja silti ajatus lapsettomuudesta kalvaa ja tiedän että harmittaisi, jos ei kokeiltaisi. Melkoista vuoristorataa ajatukset menee. Varsinkin, kun tukiverkot on vähäisiä, niin oma jaksaminen pelottaa.