Esittelyketju
- Ketjun aloittaja Sammie
- Aloituspäivämäärä
Täällä päälle kolmekymppinen toista lasta odottava uusimaalainen liittyy joukkoon! Esikoistytär täytti juuri 4v. Toista lasta on toivottu viime kesästä, syksyllä oli varhainen keskenmeno 9/19 ja keskeytynyt keskenmeno 11/19, jonka jälkihoito kestikin sitten pitkälle tammikuun loppuun asti. Tästä raskaudesta olo on edelleen epävarma vaikka 11 rv pyörähti just käyntiin ja ultrassa on nähty että hengissä (toistaiseksi) on.. nyt vasta uskalsin liittyä tänne. Pahoinvointi vaivaa, anemia väsyttää ja olo on kaikin puolin raihnaisempi kuin viimeksi 
Muokattu viimeksi:
Täällä kirjoitellut jo tovin 28-vuotias ensiodottaja Helsingistä. Miehellä ennestään 9-vuotias lapsi ja nyt yhteinen tulossa. Menossa 13+1, seulonta takana, josta odotetaan vielä tuloksia. Seuraavana odotuksena ensi viikon sokerirasitus ja toinen neuvolakäynti. Lääkäriaika oli kokonaan poistettu koronan takia.
Epävarmuus on jatkuvaa ja tunteet ailahtelee. Olo on odottava ja epätodellinen! Hankin dopplerin, jotta voi rauhoittua kuuntelemaan vauvaa
Epävarmuus on jatkuvaa ja tunteet ailahtelee. Olo on odottava ja epätodellinen! Hankin dopplerin, jotta voi rauhoittua kuuntelemaan vauvaa
Hei!
Täällä 40v. toisen lapsen odottaja liittyy myös mukaan. Nyt raskausviikkoja 14+2. Raskaus ollut raskas tähän asti ja oireet jatkuu vieläkin. Paljon pahoinvointia ja väsymystä. Esikoisen jälkeen 3 kkm ja nyt sitten on päästy pidemmälle. Helsingissä asutaan.
Täällä 40v. toisen lapsen odottaja liittyy myös mukaan. Nyt raskausviikkoja 14+2. Raskaus ollut raskas tähän asti ja oireet jatkuu vieläkin. Paljon pahoinvointia ja väsymystä. Esikoisen jälkeen 3 kkm ja nyt sitten on päästy pidemmälle. Helsingissä asutaan.
Hei,
Täällä 37 -vuotias ensimmäisen lapsen odottaja Helsingistä. Kotona mies ja muutama lemmikki. Elämän ensimmäiset 35 vuotta elin siinä ajatuksessa että emme hanki lapsia, viime kesänä sitten mieli muuttui ja päätimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kun pahoinvointi ja palelu maaliskuussa alkoivat, luulin niitä aluksi koronastressin oireiksi, joten tajusin tehdä testin vasta 9. viikolla. Onneksi ehdin neuvolaan ja verikokeisiin ajoissa, huh. Ensimmäistä ultraa odotellessa jännittää onko kaikki hyvin. Tämä kaikki on niin uutta ja outoa vielä.
Täällä 37 -vuotias ensimmäisen lapsen odottaja Helsingistä. Kotona mies ja muutama lemmikki. Elämän ensimmäiset 35 vuotta elin siinä ajatuksessa että emme hanki lapsia, viime kesänä sitten mieli muuttui ja päätimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kun pahoinvointi ja palelu maaliskuussa alkoivat, luulin niitä aluksi koronastressin oireiksi, joten tajusin tehdä testin vasta 9. viikolla. Onneksi ehdin neuvolaan ja verikokeisiin ajoissa, huh. Ensimmäistä ultraa odotellessa jännittää onko kaikki hyvin. Tämä kaikki on niin uutta ja outoa vielä.
Täällä 36-vuotias ensimmäistä odottava ilmottautuu myös mukaan. Viime syksynä eka raskaus päättyi spontaaniin keskenmenoon viikolla 7+, joten aika varovaisesti ollaan menty tähän asti. Eilen kuitenkin nt-ultra, jossa vilkkaasti sätkyttelevä pikkutyyppi. Kaikki sokerirasitukset ja lääkärintarkastukset jännittää, että meneekö nyt kaikki miten pitää. En tunne olevani välttämättä kovin äiti-ihminen, joten hetkittäin tunnen eläväni jonkun toisen elämää, vaikka lapsi olisikin kovin toivottu ja odotettu. Katsotaan, miten käy.
Onneksi muillakin on samaa "en ole äiti-ihminen" oloa! Toivon että ajatukseen äitiydestä tottuisi pikkuhiljaa. Odottelen että ensimmäinen ultra toisi tilanteeseen jotain konkretiaa, toistaiseksi olo muistuttaa enemmän kolmen kuukauden mittaista krapulaa kuin hehkeää raskaana oloa
Mulla oli myös pitkään vapaaehtoisesti lapsettoman identiteetti, joka on tässä viime vuosien vastoinkäymisten takia muuttunut ja muokkautunut melko kivuliaastikin. Mutta silti luulen, että ajatusmaailma on edelleen vähän erilainen kuin heillä, jotka ovat aina tienneet haluavansa lapsia.
Tosiaan samat fiilikset! Huvitti, kun neuvolan terkkari katsoi huolestuneena, kun kerroin miten en nyt oikeasti hirveesti nauti tästä oksentelusta ja väsymyksestä (jota aina seuraa se kysymys, että oliko raskaus toivottu). Ultran jälkeen tuli kyllä pariksi päiväksi semmonen euforiaolo, että siellä se pikkuinen kasvaa. Meni tosin ohi tänään, kun kaupassa haukoin henkeä etten olis oksentanu sinne hyllyjen väliin.Onneksi muillakin on samaa "en ole äiti-ihminen" oloa! Toivon että ajatukseen äitiydestä tottuisi pikkuhiljaa. Odottelen että ensimmäinen ultra toisi tilanteeseen jotain konkretiaa, toistaiseksi olo muistuttaa enemmän kolmen kuukauden mittaista krapulaa kuin hehkeää raskaana oloa
Heippa! Josko vihdoin uskaltaa liittyä joukkoon. Np-ultra ja seulat näyttivät oikein hyviltä perjantaina :)
Meille on tulossa toinen yhteinen lapsi miehen kanssa. Perheessä siis poika -16 ja mun iso poika -06.
Kierukan otatin pois ja pikkutyyppi nappasi heti samasta kierrosta matkaan. Täytin just keväällä 40v., joten vähän yllätti näin nopea raskautuminen. Onnellisina tässä odotellaan marraskuuta.
Niin ja Helsingissä asustellaan.
Meille on tulossa toinen yhteinen lapsi miehen kanssa. Perheessä siis poika -16 ja mun iso poika -06.
Kierukan otatin pois ja pikkutyyppi nappasi heti samasta kierrosta matkaan. Täytin just keväällä 40v., joten vähän yllätti näin nopea raskautuminen. Onnellisina tässä odotellaan marraskuuta.
Niin ja Helsingissä asustellaan.
Hei! Uskaltauduin hypätä mukaan keskusteluihin. Olen 39-vuotias kolmannen lapsen odottaja. Kaksi poikaa -12 ja -14 vuonna syntyneet. Tällä hetkellä mennään 14+6 ja laskettu olisi 11.11. Päivä kerrallaan eteenpäin. Tammikuussa oli keskenmeno, tämä todettiin viikolla 7+4. Ja nytkin tuhruvuoto säikäytti pahemman kerran viikolla 12.. Mutta onneksi vauvalla oli kaikki hyvin
.
.
Joskos nyt yövuorojen kuluksi tänne ilmottautuis kans, vaikka loppui tämän käyttö kun sovellus poistui ja koen vähä vaikeaksi tämän puhelimen.
Mutta täälä ilmottautuu 29v 3 pojan äiti, aiemmat 10/15, 1/17 ja 6/19. Uskon, että 4 poika saadaan. Asutaan Keski-Suomessa, ja raskaus oli yllätys, piti odottaa vielä muutama kuukausi ja piti yrittää sitä tyttöä tehdä, mutta kohtalo päätti toisin (myös tiedettiin, että ilman ehkäisyä voi raskautua joten ei silti ollu täys yllätys ja iloisia ollaan). Mutta näillä mennään, en myöskää päässy sinne uuteen synnäriin mihin tähtäsin ku LA 14.11 ja synnäri aukiaa 1.12. Mutta ei voi mitää. Tämä on 99.9% todennäköisyydellä viimenen lapsi.
Mutta täälä ilmottautuu 29v 3 pojan äiti, aiemmat 10/15, 1/17 ja 6/19. Uskon, että 4 poika saadaan. Asutaan Keski-Suomessa, ja raskaus oli yllätys, piti odottaa vielä muutama kuukausi ja piti yrittää sitä tyttöä tehdä, mutta kohtalo päätti toisin (myös tiedettiin, että ilman ehkäisyä voi raskautua joten ei silti ollu täys yllätys ja iloisia ollaan). Mutta näillä mennään, en myöskää päässy sinne uuteen synnäriin mihin tähtäsin ku LA 14.11 ja synnäri aukiaa 1.12. Mutta ei voi mitää. Tämä on 99.9% todennäköisyydellä viimenen lapsi.
Heippa! Olen 42-vuotias ja odotan toista lastani. Tyttö syntyi elokuussa 2016. Silloin raskaus sai alkunsa heti toisesta kierrosta, kun jätin ehkäisyn pois. Tää toinen vauva olis ollut jo vuoden ajan tervetullut, ja ehdin jo ajatella ettei meille sitten toista yhteistä lasta tulekaan, kun sitten juuri tän koronahässäkän alettua sitten tärppäsikin! Työskentelen hoitoalalla joten iän ja ylipainon lisäksi yleinen tilanne on lisännyt huolta vauvasta, mutta nyt uskalsin tännekin kirjoitella kun NT-ultrassa oli kaikki hyvin ja viikkojakin on takana jo 13.
Juu niin oltiin, tosin mun heinäkuisesta tuli lopulta elokuinenTervetuloa! Taidettiin olla samassa heinäkuiset 2016 ryhmässä. Täällä onkin useita odottajia sieltä
. Mukavaa, että on jo entuudestaan tuttuja täällä!