Esittäytymiset ja tutustumista

Mekin ollaan menossa Kättärille ja lasketuksiajaksi ekassa ultrassa tuli 5.4. neuvolasta saatiin 7.4...esikoinen taisi syntyä n. 5 päivää ennen laskettuaikaa, saas nähdä miten tämä...on jo osoittanut että taitaa olla hankalampi tapaus kuin veljensä :D ekaan raskauteen verrattuna tämä on ollut melko kamala raskaus tähän saakka.
 
Voisin myös liittyä joukkoon :) Itse olen 23 vuotias, mieheni 24 vuotias. Yhteistä taivalta on takana nelisen vuotta ja lapsi on erittäin toivottu :) Neuvolan mukaan LA olisi 25.4, mutta ensi viikon varhaisultrassa tulee varmaan tarkempi arvio.
 
Täälläkin yksi myöhäisherännäinen ;)  ensimmäisen kolmanneksen panikoin keskenmenoa niin etten uskaltanut kirjotella mihinkään, pidin sitä kohtalon uhmaamisena tms.. siis:
Itse vm -87  mies -81, ensimmäinen pitkään ja hartaasti toivottu lapsi tulossa <3 
Yhdessä olemme olleet vuodesta 2005, vauvaa aloimme yrittää syyskuussa 2010, -11 lopulla aloitimme lapsettomuustutkimukset mutta hoitoihin asti emme ehtineet. Kuukautta vaille 2 vuotta oli tulossa yritystä täyteen kun tämä pieni ihme tapahtui. "Lapsina" meillä on ennestään 2 kissaa ja koira. 
 
Elikkäs täälläkin yksi uusi kirjottelija, odottelin eka ultraan että uskalsin liittyä joukkoon! Minä olen 24-vuotias ja mieheni 27, molempien ensimmäistä odotellaan! Todellinen yllätysvauva kyseessä, ehkäisystä huolimatta hän tuntuu haluavan meidän perheeseen niin toki innolla otamme hänet huhtikuussa vastaan! Ollaan mieheni kanssa työelämässä ja vielä etsitään omia paikkojamme, kummallakaan ei sen ihmeempiä koulutuksia ole, joten siksikin tämä tilanne muuttaa kyllä kaiken, luottavaisin mielin kaikkea uutta odotellaan kuitenkin!
 
Heissan, taas uutta tulossa mukaan :)
Eli olen juuri itse täyttänyt 22 (-90) ja mieheni on 27 (-85) ja esikoista odotellaan hieman ihmetellen. Mieheni viimeisimpiä vauvvakokemuksistakin aikaa, ja itse kanniskelut vauvaa viimeksi n.13 vuotiaana että vähän on jännät eessä.
Ollaan oltu yhdessä reilu kaksi vuotta, yli vuoden asuttu yhdessä jo kuitenkin. LA olisi viime ultran mukaan 15.4.
Asutaan Keski-Suomessa, itse olen kyllä kotoisin tuolta satakunnan rannikoilta, ja mies täältä.
Me ei olla vielä kenellekään kerrottu, ja varmaan kerrotaan vasta, kun lähimmäiset vihdoin kehtaavat kysäistä asiasta. Viimeistään jouluna olisi tarkoitus antaa kaikille sukulaisille "joululahjatieto". vaikka raskaus onkin sujunut hyvin ja viime ultrassa oltiin hyvin liikuvaisiakin jo. Ja vaikka kätilö sano, ettei vielä pitäisi mtn tuntua (rkv 13) niin varsinkin kun makoilee niin välillä on, niinku joku rummutaisi.

Pakko ny kyl laittaa tähän, et jos joku o täältä keskisuomesta ni mua saa lähestyä kyl. Olisi ihanaa saada olla ja keskustella paremminkin jonkun suht samanikäisen kanssa ja muutenkin. Odottavaa mammaseura siis kelpaisi :D
 
Täällä ilmoittautuu jälleen yksi odottaja lisää. Olen 31v ja mies 36v. Asumme pk-seudulla ja olemme olleet yhdessä n. 3,5 vuotta. Laskettu aika viimeisimmän ultran mukaan on 19.4. Lapsi on enemmän kuin toivottu jo ikämmekin puolesta ja yritimme raskautta reilun vuoden ajan. Kihloihin menimme 11.11.2011 ja naimisiin ajattelimme mennä vielä ennen lapsen syntymää, tosi ihan pienimuotoisesti vain :) Suuremmat juhlat sitten tulevaisuudessa.
 
Ilmoittaudun mukaan. Olen 30-vuotias, mieheni on samanikäinen. Odotetaan ensimmäistä lasta tulevaksi huhtikuun alussa. Voisin sanoa, että olen vaatteisiin hurahtanut; nyt, kun ei itselle voi ostaa mitän kivaa, niin vauvalle on kertynyt jo vaikka mitä :)
 
Heippa! Olen jo pitkään seurannut teidän keskusteluja ja nyt ajattelin liittyä kans joukkoon :) Olen 21- vuotias ja mieheni 26- vuotias, menimme kesällä naimisiin ja nyt ollaan ensimmäistä kertaa raskaana :) laskettu- aika on 3.4.2013. Valmistuin keväällä kaksoistutkinnosta lähihoitajaksi ja nyt pyrin ammattikorkeeseen sairaanhoitaja-kätilöksi. Pääsykokeet takana ja nyt odotellaan vastauksia..
 
Heisp! Täällä esittäytyisi myös yksi myöhään keskustelupalstoille eksynyt odottaja. Olen vm 87 ja mieheni vm 88. Opiskelujen myötä ollaan eksytty pääkaupunkiin joskin heti kun on mahdollista olisi tarkoitus palata kotiseudulle. Seurustelua on takana n 8 vuotta ja naisissa ollaan oltu pari vuotta. Kesällä huomattiin että elämäntilanne vois olla sellainen että ei haittais vaikka alkais jo kuulumaan pienten jalkojen tepsuttelua ja ensimmäisesta kierrostahan tarttui. Viikkoja on nyt takana 17+4 ja la olis 8.4, jonka tienoilla mahdollisesti tavataan kättärillä. Odotus on kyllä ollut hyvin hämmentävää. Yhä epäilee että onkohan tämä totta. Onneksi maha edes kasvaa pikku hiljaa (toivottavasti muustakin syystä kuin jääkaapin saranoiden ahkerasta käytöstä). Sitä vain toivoo että pienellä on kaikki hyvin. Tähän asti vain jotain epämääräisiä hipaisuja tai kutinoita on tuntunut.. liekö liikkeitä vai mielikuvitusta. Vielä aivan liian monta viikkoa rakenneultraan... uteliaisuus olis jo suuri.
 
Vielä ehtii mukaan...? 

Olen 23-vuotias ja mieheni 26-vuotias, Keski-Pohjanmaalta kotoisin molemmat. Lisäksi perheeseen kuuluu karvainen kaveri, Nuppu-kissa. Mies on tällä hetkellä työelämässä, itse en ole voinut raskauspahoinvoinnin vuoksi työskentelemään kovinkaan paljon. Tosin nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan, joten eiköhän se tästä! Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja kihlauduimme kesän lopulla. Häät sitten joskus tulevaisuudessa kun lapsikin on syntynyt...

Vauva on meille ensimmäinen ja LA 30.4.2013. Jännityksellä odotamme mitä uusi elämä tuo tullessaan... =)
 
Heipsan täällä kans yksi uusi ilmoittautuu mukaan.. :)

Olen 26v ja mieheni 30v. Asumme Pohjois-Pohjanmaalla ja ollaan otu yhdessä 6v josta naimisissa 4v. Laskettuaika ois 13.1.13 että ei enää nii kauheen pitkä aika. Lapsi on neljäs ja viimeinen jonka teemme, ennestään siis tytöt  04/07 ja 08/08, poika sit 02/10, me nyt ei ollaan yrittämällä yrittäny mitään näistä, ajatuksella tulee jos on tullakseen.. :) sit meiltä löytyy viel sekarotunen 4v uros koira ja suunnitteilla ois ottaa viel yks karvapallero (koira) täs lähiaikoina.. :) siinä kai ne tärkeimmät nyt sit oliki.. :D
 
Heipä hei kaikille!
Itsekin olen jo pitkään lueskellut näitä keskusteluja, nyt viimein päätin tulla mukaan! Pk-seudulla asumme ja Jorviin olisi tarkoitus mennä synnyttelemään. Täällä esikoista odotellaan syntyväksi 24.4. Raskausviikkoja nyt siis 16+1. Minä ja mieheni, vuosimallia -85, olemme kovasti innoissamme odottelemme tulokasta. Alkuraskautta on hieman varjostanut ihan kamala olo ja oksentelut sekä jatkuva päänsärky. Jospa nuo oireet tästä pikkuhiljaa rauhoittuisivat. Meillä on parit neuvolat takana ja toinen UÄ joulukuun alussa, jossa toivottavasti näkyy pikkuisen sukupuoli, siihen asti yritän pitää ostoshimot kurissa.
 
Moikka kaikille!
Minäkin kirjasin itseni tänne jo viime viikolla ja tänään vapaapäivän kunniaksi päätin kirjoittaa itsestäni tänne lueskeltuani pikkaisen tekstejä:)
Täällä siis kirjoittaa 25-vuotias varsinais-suomesta kotoisin oleva nainen. Laskettuaika on 27.4, eli 15+6 on tällä hetkellä meneillään. Odotamme avomieheni kanssa esikoistamme, joten jännät paikat on :)
Vatsaa ei vielä näy, ja sitä jo kovasti odottelenkin. Vaikeaa vielä käsittää olevansa kohta äiti, mutta silti odotan ihan innoissani tulevaa. Kivaa liittyä mukaan!
 
Heippa!
Täällä jo jonkin aikaa lueskellut ja nyt uskaltauduin liittymään mukaan! :)
Eli olen 23.v esikoista odottava nainen. Nyt 17+0. Mieheni kohta täyttää 29. Melkein kuusi vuotta ollaan yhdessä oltu ja 1.1.2012 mentiin kihloihin. Vuosi raskautumista odoteltiin, vieläkin vaikea uskoa että tämä on totta, tosin koko ajan stressaan että onko kaikki hyvin, joten ajattelinkin että josko täällä keskustelu ehkä helpottaisi. :)
 
Moikka!

Kuulin ystävältä tästä nettisivusta ja siks liityin vasta nyt, vaik viikkoja jo 20. Laskettu aika oli neuvolan mukaan 1.4, ekassa ultrassa muuttu 8.4. Joulukuun alussa olis rakenneultra, innolla odotan!

Mulla ikää 23 ja miehellä 25. Tammikuussa ollaan "ihasteltu" toisiamme 7 vuotta, kihloissa oltu 2v. Mä oon lähihoitajana vanhusten palvelutalossa, mies opiskelee sairaanhoitajaks.

Yritettiin raskautua vähän päälle vuosi, se oliki rankka vuosi se! Mulla todettiin endometrioosi 2010, samana vuonna olin leikkauspöydällä. Joka kuukaus ku menkat alko iski karvas pettymys. Me oltiin menossa lapsettomuustutkimuksiin, mut kuinka sattukaan, tein testin ja se oli positiivinen! Se oli kyl maailman ihanin tunne ja on edelleen <3 Onnellisuuden määrä on hyvin suuri, tää pieni rakkaus on siis erittäin toivottu. Ja nyt uskonkin siihen vihdoin, et tää on totta ku alkuraskaudesta ollaan selvitty ja näin pitkällä ollaan. Oon hyvin herkkä tän asian suhteen, ihmettelenkin miks en itke tääl jo silmiä päästäni tätä kirjottaessa. :D
 
Hei!!
Vihdoin ja viimein pääsin myös liittymään. Eli odotamme ensimmäistä lasta, minä olen -82 ja mieheni -78. Takana yksi keskenmeno keväällä ja nyt näinkin pitkällä jo emoticon .
Maanantaina olisi rakenneultra ja laskettu aika 6.4. Jännittäviä ja ihania aikoja.
 
Heips,

Vähän myöhässä tulee esittäytyminen, mutta ei kai se mitään :)

Ikää on itsellä 23 vuotta ja miehellä 28 vuotta. Ollaan oltu kohta viis vuotta yhdessä ja asuttu yhdessä n.neljä vuotta. Nopeesti se aika menee :D

Esikoista odotellaan, yks keskeytynyt keskenmeno takana. Meille on tulossa pikku tyttö ja laskettu aika olis 26.4. Tarkoitus olis synnyttää Naistenklinikalla, mutta pitää ilmeisesti varautu synnyttämään muualla, koska siellä alkaa se remontti..
 
Ai tämmöinenkin aihe löytyi... No ehtiihän tässä vielä esittäytymään. :) Olen 35 vee ensiodottaja, naimisissa hieman nuoremman ihanan miehen kanssa. Asumme pk-seudulla ja koti hiljattain päivitettiin vauvan vuoksi isompaan. Minullakin oli jo valittuna naistenklinikka, vaan eipähän sinne nyt sitten enää keväämmällä pääse... Ehkä paikka sitten arvotaan. ;) Vauva on erittäin toivottu ja odotettu. Mentiin viime kesänä naimisiin ja ajateltiin testata heti häiden jälkeen josko kykenemme myös luomaan elämää. Ei sitten mennyt montaa viikkoa kun ajattelin ostaa elämäni ensimmäiset raskaustestit, vaikka pidin sitä vähän turhan optimistisena kuvitelmana. Vaan plussahan sieltä tuli! :) Muutos jonkinlaisesta uranaisesta äidiksi onkin sitten edennyt hyvin, mitä nyt alkuraskaus oli kaikkea muuta kuin miellyttävää aikaa. Oksensin joka päivä useita kertoja päivässä ja kaiken vedestä lähtien. Kahden kuukauden suoranaisen kitumisen jälkeen olo helpotti yhtäkkiä. Sen jälkeen olen voinut nauttia raskaudesta! Mies odottaa vauvaa yhtä innolla ja malttamattomana. Pienen pojan potkuja täällä tunnustelemme. Laskettu aika on 9.4.2013. <3>
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top