Esittäytymiset ja tutustumista

I

Ikuisuus

Vauhtiin päässyt keskustelija
Edellisiltä kuukausilta otin mallia joten vaikka tähän voisi jokainen kertoa hieman itsestään.

Eli olen 25v insinööriopiskelija, mies 26v di-opiskelija pääkaupunkiseudulta. Menimme naimisiin 7.7 2012 lähes 7 vuoden seurustelun jälkeen ja ilmeisesti vauva on sitten hääyön/häämatkan tuotoksia. Lasta olemme jo suunnitelleet pari vuotta mutta ajatus oli että hoidetaan häät ensin alta pois. Yrittämisen aloitimme 6/2012 joten tokalla kierrolla jo tärppäsi.

Perheemme lapsen virkaa on hoitanut reilun vuoden vanha tiibetinterrieri joka onneksemme on hyvin lapsirakas ja kiltti otus. Suunnitelmissa olisi useampikin lapsi (ainakin kolme) mutta katsellaan miten nyt edes ensimmäisen kanssa sujuu jos kaikki menee hyvin. Tällä hetkellä omat tunnelmat ovat aika vaihtelevat. Stressaan kovasti että menee kesken koska tulosta tuli niin helposti joten en oikein vielä osaa kiintyä tuohon maha-asukkiin jonka työnimeksi ehdittiin jo sopia Manaatti. Salaa hieman toivon tyttöä, mutta kumpikin olisi oikein tervetullut.
 
Heippa!

Ollaan mieheni kanssa molemmat vuosimallia -87, asumma Kainuussa ja toista lasta odotellaan vasta viikolla 3+4 (epäilen kyllä viikkoja olevan enemmän ku normitesti näytti tänään niin selkeän plussan). Ja ekasta kierrosta tärppäsi,joten todella skeptinen olen raskauden jatkumisen suhteen. Tosin hormonaalista ehkäisyä ei ole ollut käytössä puoleen vuoteen. LA 10.4. 
Esikoinen syntyi rv 34+1 (raskausmyrkytys) alateitse 1/2010, painoi 1755g ja oli 42cm pitkä. Kuukausi meni keskolassa, ei onneksi keskosuudesta tullut mitään vaivoja. Toiveena siis olisi saada synnyttää tämä lapsi ihan normiviikoilla ja vielä saada sairaalassa samaan huoneeseen (no tuohon nyt ei ite voi oikein vaikuttaa,mut toivossa on hyvä elää). Tuleva lapsi on erittäin todennäköisesti viimeisemme, joten aion yrittää nauttia raskauden kaikista puolista täysillä (jopa tästä ressaamisesta).
Lisäksi perheeseemme kuuluu 5-vuotias kleinspitz, josta on tullut aivan esikoisemme koira.

Onnea meille kaikille ja paljon tarrasukkia matkaan!!  
 
Terve! 
Olen 22v. ja mieheni on 25v. ja asustelemme Nurmijärvellä. Ensimmäistä odotellaan nyt rv 4+4 ja la olisi 3.4. Yhdessä olemme vaikuttaneet jo 6,5 vuotta avopuolisoni kanssa, kihloissa olemme mutta naimisiin emme vielä ole päässeet. :) Yrittäminen aloitettiin 3/11, jolloin saimme plussan jo 5/11. Ehdimme käydä neuvolassa ja suunnitella jo kaikenlaista. Rv 12 kävimme np-ultrassa, jossa todettiinkin raskaus tuulimunaksi. Löysivät samalla muutaman kystan jostain munasarjojen takaa. Teimme kaksi lääkkeellistä tyhjennystä ennenkuin kaikki raskausmateriaali oli tullut ulos, jonka jälkeen alettiin tutkia kystia. Kävimme useaan kertaan ultrassa ja tutkimuksissa ennen kuin sain lähetteen labraskopiaan eli tähystysleikkaukseen. Tähystys tehtiin melko nopeasti 10/11 ja poistetut kystat todettiin endometrioosiksi. Olivat saaneet poistettua kaikki endopesäkkeet ym. ja voitaisiin taas yrittää raskautumista. Siitä asti ollaan nyt yritetty joka kuukausi enemmän ja vähemmän, ja petytty joka kuukausi kun menkat ovatkin alkaneet. Paitsi nyt tuli se kauan odotettu plussa testiin. Ollaan hyvin iloisia mutta kuitenkin varautuneita ettei kaikki menekkään hyvin. Varhaisultraan meinataan mennä joskus rv 7+ ja sen jälkeen vasta alkaa varailemaan neuvoloita ym. :)

Mukavaa odotusta kaikille ja tarrasukkia matkalaisille! :) 
 
Tännehän on eksynyt ihan kiitettävästi jo porukkaa :)) eli kannatti siis aloittaa tämäkin ketju jo :D

Mä olen 22vuotias jolla 25vuotias ukkeli ja kaksi vuoden ikäistä kissaa löytyy arkea viihdyttämässä :) Mulla on nyt 4+5 tai 4+3 taikka sit ei kumpikaan noista.. Vähän epäselvää siksi kun mulla yksi kierto vasta akana joka oli 35päivää.
Ja tosiaan mulla on hiukan kyllä pelko persiissä varmasti loppuun asti jos sinne asti päädytään.
Viime raskaus päättyi kun laskettuun aikaan oli vain alle 2kuukautta. Se hiukan varjostaa tätä nyky raskautta ja luonnollisesti pelottaa ehkäpä normaalia enemmän. Vaikkakin tarkempiin seurantoihin pääsee, mutta kun sillä ei oikein voi estää mitään paitsi ehkä ennaltaehkästä jos jotain ikävää huomataan :/

Yritetään toivoa parasta ja ajatella positiivisesti.. Tää keskusteluhomma täällä kyl piristä kummasti :))
 
Moekka vaan! Muksaa, et tämmöinen palsta on, vaikka ei vielä tiiä saako täällä jatkaa loppuun asti!

Mutta anyway... Mä oon vm. -86 ja mies vm. -87, yhdessä ollaan oltu pian 11 vuotta, naimisiin päräytimme tuossa viime viikolla. Tämä olisi meille ensimmäinen lapsi ja la olisi 4.4. Endometrioositaustaa löytyy ja parit lapsettomuushoidotkin takana, mutta näin nyt luomusti plussa pärähti ruutuun. Yritystä takana joulukuusta 2010. Plussa on vahvistunut lauantaista tähän aamuun, mutta mulla myös on tullut rusehtavaa tuhrua, mikä vähän huolettaa. Jos sitä ei olis, niin vois varmaan olla vähän levollisimmin mielin. Saattaa johtua endometrioosistakin tuo tuhru. Toivomme parasta, mutta nyt ei auta kuin odotella rauhassa. Jos sitä parin viikon päästä olisi vähän viisaampi ja voisi tilata aikaa neuvolaan :)

Camis, jaamme näköjään saman pirunmoisen sairauden. Kaikkea hyvää odotukseen teille! :)

Onnea kaikille plussista ja tarrasukkia matkaan!
 
moi minä olen vuosi83 mies 73 myö ollaa oltu yhessä kuus vuotta naimisissa viisi vuotta meil on 2010 syntyny tyttö mul 2 kesken menoa takana jos nyt kolmas toden sanoo ja pysyis loppuun saakka olis kivaa meil myös on 2 kissaa onne teille muille kans la aika näil näkymin 4.4 kiva taas olla joukossa mukana
 
Heippa,

Olen 28-vuotias ja avopuolisoni 34. Lapsesta olimme puhuneet jo kauan, mutta ajateltiin mennä nyt ensin naimisiin. Hääpaikka ja kirkko varattiin ensi kesäksi, mutta kuinkas sitten kävikään :) täällä odotellaan esimmäistä lasta meidän perheeseen. Ollaan todella iloisia asiasta ja toivottavasti kaikki sujuu loppuun saakka hyvin. Laskettuaika on 1.4.

Todella jännittävää, ihanaa ja pelottavaakin kaikki uusi mitä vartalossa tapahtuu. Onnellista odotusta kaikille! :)
 
Hei kaikille,

olemme aviopari Pohjois-Suomesta. Itse olen 27 (vielä hetken), mies 30. Olemme olleet naimisissa 3 vuotta ja poikamme on syntynyt samaisena vuonna. 

Lisääntyminen ei ole ollut meille missään nimessä helppoa. Ensimmäinen raskaus sai alkunsa muistaakseni muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen. Alkuraskauden uä:ssä alkio oli jäljessä kuukautisista laskettua kehitystä (ei siis vastannut viikkoja) ja np-ultrassa oli keskeytynyt keskenmeno. Epäilin pahinta, sillä raskausoireet olivat olleet edelliset 2 viikkoa todella vähenemään päin ja välillä oli pientä vaaleanpunaista tiputteluvuotoa. Mutta toki se oli kamala shokki. Tyhjennyksen jälkeen meni viitisen kuukautta, kun pojan syntymään johtanut raskaus sai alkunsa. Siinä välissä oli 3 kemiallista raskautta (ehdin testata plussan ja parin päivän päästä alkoi vuoto).

Hassua tässä on se, että pojan ja nykyisen raskauden lasketussa päivässä on eroa 2 päivää! Toivottavasti vauva ei synny sama päivänä kuin isoveli! Tai siis eniten toki toivon, että ylipäänsä raskaus jatkuu sinne saakka.

merihevonen, rv 4+4
 
hei! Pitkästä aikaa kirjoittelen palstalle. Olen 29-vuotias ja mieheni saman ikäinen. Esikkomme syntyi marraskuussa 2010 ja nyt vihdoin uudelleen raskaana. keskenmeno oli tammikuussa, jonka koin kovin raskaaksi. jotenkin uskallauduin kirjoittelemaan tänne, koska tuntui jollain tapaa lohdulliselta että muillakin täällä takana keskenmenoja. kun esikoinen täytti vuoden raskauduin uudelleen heti ensimmäisestä yrityksestä, kuten esikonkin raskaus sai alkuunsa. keskenmenon jälkeen viidennestä yrityskerrasta onnistuimme. kovaa stressiä oli ja ahdisti kun ihmiset kyseli/kyselee edelleen vauvasuunnitelmiamme. päätin, että pitkitän kertomista ystävillekin niin pitkään kuin mahdollista. pelko on kova uudesta km:sta...

la on 4.4 ovulaatioajankohdasta laskien. oireita ei vielä juurikaan ole, se hieman huolestuttaa. ehkä hyvin lievää etomista välillä ja jollain tapaa vatsa tuntuu oudolta. painoni tippui viimeisen km:n jälkeen n.5kg enkä ole saanut sitä yrityksestä huolimatta takaisin. olen hoikka luonnostani joten hiemanhuolestuttaa että vaikuttaako se raskauden jatkumiseen.
 
Nonniin... :)
Enpä ole tälläselle palstalle ennen päässytkään kirjottelemaan, tosi outoa ja aikas hauskaa. Eli ensimmäistä lasta odotan, kiikunkaakun omien laskujeni mukaan, kuulunko tänne vai maaliskuisiin, mutta sehän selviää tuossa jonkin ajan päästä, kun saan soiteltua neuvolaan ja pääse siwllä käymään...
Olen reilu parikymppinen ja mieheni on minua viitisen vuotta vanhempi. Lisämausteensa tähän jo ennestään jännään odotukseen tuo se, että myös parisuhteemme on hyvin uusi asia, vasta muutama kuukausi on saman katon alla asuttu, mutta vauva olisi silti molemmille unelmien täyttymys. Peukut pystyssä siis mennään eteenpäin... :)
 

Wau, mitenkä paljon täältä löytyy samassa tilanteessa eläviä :) siis siinä mielessä, että raskaus on aivan alkumetreillä. Minulla tällä hetkellä rv.4+3, laskettu aika olisi 6.4.

Itse olen 28v. nainen pirkanmaalta, mieheni on vuotta vanhempi. Olemme olleet naimisissa 5vuotta. Lapsi on saanut tulla jos on tullakseen nyt reilun vuoden. Aina salaa mielessäni olen sitä toivonut, jännittänyt mutta myös pelännyt tuleeko menkat vai ei. keväällä jäivät kerran pois, testiin en saanut plussaa, ja sitten menkat tulivatkin viikon myöhässä.
Perjantaina piti taasen alkaa, mutta eipä alkanut. eikä ole vieläkään. eilen tein testin ja sain siihen haalen plussan :) ja tänä aamuna sama. Olen malttamaton ja minua jännittää aivan hirveästi. Pelottaa myös, koska koko ajan alavatsassa tunne, että pitäisi menkkojen alkaa ihan minä hetkenä hyvänsä.

Niin, jollei joku jo tästä panikoinnista tajunnut, että tämä lapsi olisi esikoisemme jos nyt saadaan tämä vietyä loppuun asti.

Huh-Heijaa.. jännittäviä aikoja!
 
Heippa Kaarina ja tervetuloa! Se menkkamainen olo alavatsassa on muuten ihan normaali oire. Itsekin olin ekassa raskaudessa ihan varma koko ajan, että nyt ne menkat alkavat, mutteivät onneksi alkaneet :D
 
Mä esittäydyn vähän myöhemmin. Haluan ensin tuohon varhaisultraan, jotta nään, onks masussa matkustaja vai missä se on.. Mutta sen verran, että odotan vauvaa yksin. Eli mulla ei oo tässä ketää, kelle vois avautuu näistä huolista. Vauvan isälle kerroin kyllä, ja hän on aika järkyttynyt asiasta toistaseks.
 
Heips!

Päätin itekki uskaltautua kirjottamaan tänne, ihan ensimmäistä kertaa tämmösellä foorumilla eli ensimmäistä odottelen. 
Olen 29-vuotias nainen Pohjois-pohjanmaalta ja yksin asustelen koiran ja kissan kera. Elämä jonkin verran sekaisin, ettei vakituista "normaalia" parisuhdetta ole, mutta vuoden verran tapaillu tiiviisti miestä ja toivon mukaan pienen alkujärkytyksen jälkeen kaikki kääntyy parhain päin ja mieskin saa ilon aihetta tulevasta vauvasta. Raskausviikkoja nyt 4 + 4, eilen mätkähti vahva viiva testiin. Shokkihan se oli, mutta hyvillä mielin eteenpäin, vaikka pelottaa ihan suunnattomasti, kun ei voi olla varma vielä yhtään mistään.
 
Moikka!

Eli itse olen vuosimallia -90 ja mieheni -89. Nyt ensimmäistä odotellaan <3
Asutaan etelässä ja molemmat käy töissä.
Raskauteni ei tule olemaan tavallisimmasta päästä sillä minulla
on synnynäinen munuaisen vajaatoiminta. Elinsiirto tehty kaksi kertaa elämäni aikana.
Onneksi osaavat lääkärit ovat tukenani koko raskauden ajan ja antavat asiantuntevaa
hoitoa. Ja tärkein tuki on mieheni tuki <3
 
Heippa vaan kaikille :)

Muutama tuossa kirjoitti ettei ole miestä / vakituista parisuhdetta / shokki miehelle. Minä oon aina vähän jyrkkä mielipiteissäni mutta eikös siihen vaakamamboon tarvita kaksi? Yritän nyt tuoda esiin sitä, että jos nainen itse sen vauvan haluaa pitää, tukiverkosto löytyy ja ikääkin on, niin aivan ehdottomasti se lapsi tehdään. Minä en ainakaan haluaisi kokea sitä tilannetta, että miehen mieliksi tekisi abortin ja sitten tulisi ero tms etkä kuuna päivänä enää saisi mahdollisuutta onneen oman lapsen muodossa. Ikinä kun ei tiedä, life is..

Odotus kuitenkin kestää sen 9kk, siinä kerkiää miehen ajatuksetkin muuttumaan moneen kertaan (ja omatkin!), ja sopimuksia on monenlaisia, jos ei yhteinen taival jatkuisikaan. Kunhan muistaa sen, ettei lapsi ikinä ole taisteluväline, sillä ei uhata, kiristetä eikä mitään muutakaan. Kenen etua silloin ajaa, ei ainakaan lapsen.

Terkuin Sanna vuosimallia -77, jälkikasvua -96, -99 ja -01 + nyt uusioperheenä, "vanhana akkana" ihana ihme tulossa koeputkihedelmöityksen tuloksena :) pitkö sitä esittelyä enemmänkin.. koirat (no eläimet yleensäkin) kuuluu elämään (tosin se aktiiviharrastus ja toiminta on jäänyt sivualalle aikapulan vuoksi), samoin pihahommat ja kotipuuhailu on lähellä sydäntä + hömppäromantiikan lukeminen + leffat talvisin pimeessä. Asumme Lahden lähistöllä okt:ssa.
 
Hei!
Minä 28 ja mieheni 35 ja viime kesänä mentiin naimisiin. Asumme Oulun lähistöllä. Plussa tuli 9:nnestä yrityskierrosta, kun ensimmäisen kerran sain oviksen tikutettua. Parissa kierrossa aiemmin koikeilin nuita ovistestejä, mutta en saanut plussaa niihin. Mekin odotamme esikoista. Vaikka kesekenmeno tietenkin pelottaa, olen yrittänyt asennoitua niin että kaikki menee hyvin. Jos alan murehtimaan jää alkuraskaudesta nauttiminen kokonaan! Suurempi todennäköisyys kai kuitenkin on että kaikki menee ihan normaalisti ja huhtikuussa saadaan uusi perheenjäsen :)
Meilläkin on kaksi koiraa, jotka ovat tähän asti hoitaneet "lasten" roolia ja asustaneet lasten huoneessa...
Toivottavasti saan roikkua mukana huhtikuuhun asti! Tosi mukava lueskella muidenkin tunteita ja tuntemuksia! Itsellä ollut aika lailla jatkuvasti mielessä raskausasiat viime sunnuntaisesta plussasta asti! :D
 
Moikka,

Olen 28-v ja irlantilaismieheni 37-v, odotamme ensimmaista syntyvaksi huhtikuuussa. Yhdessa 4 v, asumme Irlannissa. Koira on kuulunut jo pari vuotta perheeseemme ja lapsi on tervetullut, alkunsa pieni ihme sai jo haapaivan jalkeisena aamuna mita en vielakaan ota uskoakseni (eli naimisissa olemme olleet vasta pari viikkoa). Jannittaa, ihastuttaa ja kauhistuttaa tama uutinen, vielakin tuntuu ihan ihmeelliselta.

Kiva jakaa uutisia muiden samaan aikaan odottajien kanssa!
 
Hei!

Olen itse vajaa kolmekymppinen ja mieheni vuoden yli. Olen raskaana nyt toista kertaa, huhtikuussa raskaus meni kesken viikoilla 11+2 ja nyt toivomme kovasti, että uutta tulokasta saisimme kantaa täysiaikaiseksi asti! Lapsi on siis todellakin odotettu ja toivottu. Kahdet kuukautiset ehti tulla keskenmenon jälkeen, ensimmäisissä ei edes yritetty, eli siis toinen yrityskierto tärppäsi uudelleen. Asustelemme Pirkanmaalla. Laskettu aika on laskureiden mukaan 2.4. mutta katsotaan sitten ultrassa, jos ja kun toivottavasti niihin asti päästään (viimeksi emme ehtineet ultraan, vaan keskenmeno tuli viikkoa ennen ensimmäistä ultra-aikaa). Toki keskenmeno on tuolla takaraivossa mielessä, mutta pidetään yllä positiivista mieltä, että tällä kerralla käy toisin.
 
Terve. Olen 25-vuotias nainen Pirkanmaalta. Minä ja 31-vuotias avomieheni  olemme tienneet toisemme seitsemän vuotta, mutta parisuhde ja yhdessä asuminen ovat kuitenkin tuoreita asioita. Kesäkuussa päätimme silti jo, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Vauva saikin alkunsa sitten nopeasti. Lopetin pillerit kesäkuun alussa ja samassa kuussa "kuukautisia" tulikin kahdet, viimeisimmät 30.6.. Testin tein perjantaina 3.8. ja molemmat viivat olivat yhtä selkeät. Clear Blue -viikkotesti näytti vasta viikkoa 1-2, eli rv3-4, toisaalta voin olla jo 5+1 rv, ultassahan sitten selviää, en malttais odottaa! La voi siis olla jo 6.4.
 Ja esikoista siis odotamme, eli minä itken ja nauran yhtä aikaa ja haahuilen ruokakaupassa huomaamattani tuttipullo-osastolle, mies opiskelee kaiken minkä lukeakseen löytää. 
Onneksi on tämä paikka, joka todistaa, etten olekaan aivan yksin hormonimyrskyssä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top