Esittäytymiset ja tutustumista

Olen 29 v. toisen lapsen odottaja Kouvolasta. Viikko 6+2 menossa noin suunnilleen. Aiempi lapsi täyttää kohta vuoden. Aiempi raskaus oli niin helppo että vähän jännittää miten nyt menee.
Onkohan täällä muita jotka vielä imettävät ja ovat alkaneet odottamaan? Neuvolassa kehottivat alkamaan pikkuhiljaa vierottamaan ja että viimeistään ekassa lääkärintarkastuksessa sitten lääkäri sanoo ettei enää ole hyvä juttu imettää.
 
^ En itse enää imetä, mutta tunnen monia jotka ovat imettäneet raskauden ajan ja sen jälkeen tandemina. Kyllähän sitä sanotaan, että imetys voi aiheuttaa keskenmenon, mutta en tiedä ketään jolla näin olisi käynyt. Usein maidontulo vähenee raskauden aikana, jolloin lapsi vähentää itsekin sitä imemistä. Minä en sinuna lopettaisi, ellei itsestäsi tunnu ikävältä, varsinkin kun lapsesi on vielä niin pieni.
 
Jospa minäkin esittäydyn!

Eli asutaan avokin kanssa Helsingissä ja ensimmäistä odotellaan. Itsellä ikää 31-vuotta. Takana 3 epäonnistunutta raskautta (kaksi ensimmäistä tosin edellisen miehen kanssa ja niistä on jo aikaa...)

Kovasti jännittää koko tilanne ja en oikein voi uskoa koko asiaa todeksi. Vielä ollaan vähän varovaisesti liikkeellä ikävän historian takia, mutta ehkä viikon 12 jälkeen uskaltaa alkaa nauttimaan raskaudesta jos ja kun toivottavsti sinne asti päästään :)

Positiivisin mielin eteenpäin.

-Halaus tänään 5+6
 
Olen 27-vuotias, aviomies on 33-vuotias. Laskettu aika on 11.4., mutta uskon sen vielä siirtyvän eteenpäin epäsäännöllisten kuukautisten takia. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmästä lasta odotellaan. Lasta on yritetty jo pari vuotta ja lapsettomuushoitojakin on takana. Tosin tämä raskaus sai alkunsa ihan luomusti :)

Vielä ei uskalleta suuremmin juhlia raskautta, sillä ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon rv 7 :( Oli kamala kokemus, jota en missään nimessä toivoisi kenellekään...

Olen tässä pari viikkoa odotellut menkkoja ja ihmetellyt pieniä tuhruvuotoja ja valkovuotoja. Tänään sitten tein raskaustestin, johon tuli selvä plussa. Toivottavasti tällä kertaa pieni kestää mukana sen 40 viikkoa ja saisimme pienen käärön syliimme huhtikuussa. 

 
Hellou!

Ehkä minäkin uskaltaudun mukaan..?

Eli olen 30 v, mieheni 31 v Vantaalta ja yhdessäoloa takana reipas 12 vuotta. Naimisiin menimme 2 vuotta sitten ja ehkäisy jätettiin pois vuosi sitten. Elämäni ensimmäisen kerran sain plussan 29.7.2012 ja sitten onkin ajatukset olleet sekaisin ;D

Ei oikein uskalla vielä iloita, peloittaa kamalasti, että kohdussa ei olekaan elämää tai että saan keskeytyneen keskenmenon yms.

Ultra on 29.8.2012, toivottavasti sieltä saan vähän rauhaa ajatuksilleni :)
 
Jospa minäkin vielä esittäytyisin vaikka aktiivisesti jutustelenkin täällä muuten! Eli 24-vuotias toisen odottaja olen ja mies 28-vuotias. Esikoinen syntyi helmikuussa 2010 ja laskettu aika tälle tulokkaalle on 13.4.2013 eli reilu kolme vuotta olisi mukulaisilla ikäeroa. Asutaan Etelä-Karjalassa edellisen sain Hyvinkäällä. Outoa päästä synnyttämään samaan sairaalaan, jossa on ite joskus putkahtanu maailmaan. Koira kuuluu perheeseen myös. 6-vuotias sekarotunen neitokainen. Toivottavasti sopeutuu uuteen tulokkaaseen yhtä hyvin kuin esikoiseenkin. :)

Ekaa lasta yritettiin 1,5 vuotta ja tämä toinen sai alkunsa 3 kuukaudessa. Tulee jos on tullakseen periaatteella menty molempien lasten kohdalla. Oireilua ollut aika reilusti, enemmän ku ekaa odottaessa. Väsyttää, huimaa, oksettaa, itkettää, naurattaa, vihloo mahaa, turvottaa, pierettää ja mitä kaikkea inhottavaa. Mutta onneks nää tästä hellittää jos yhtään voi edelliseen raskauteen verrata. Kipuja tulee sitten lisää tilalle. Mut on tää silti tosi ihanata! <3

Onnea kaikille odottajille ja matkalaiset pitäkää tiukasti kiinni, nyt mennään!
 
Ajattelin nyt itsekin kertoa meidän perheestä. Tosin en ole aikaisemmin näihin kirjoittanut, joten en tiedä tuleeko teksti oikeeseen paikkaan. Mutta siis olen vuonna -89 syntynyt nainen ja avomieheni vuoden vanhempi. Raskausviikko 6+1 menossa ja toinen lapsi kyseessä.
Mieli tekisi kovasti kertoa jo kaikille raskaudesta, mutta ollut kovia vihlaisuja oikealla puolella munasarjoissa ja pelko kohdun ulkopuolisesta raskaudesta ajaa varhaisultraan yksityiselle sunnuntaina. Nyt jo jännittää onko kaikki ok, vaikka ylihuomenna vasta aika. Ja tietenkin vielä keskenmenon riski monta viikkoa, muttta silti yritän ajatella positiivisesti.
Raskausoireita ei kummemmin ollut kummastakaan,väsymystä ja ja vähän etovaa oloa. Toivottavasti jatkuisikin yhtä helppona loppuun asti.
 Jaksamisia kaikille odottajille ja tietenkin myös iseille <3. 
 

tulevaäiti kirjoitti:
moi mistä päin kymenlaaksoa olet?


Kotkasta. :) asutko itsekin näillä main?
 
MOI!
Tälä ilmotautuis vasta eilen plussannut, laskettu aika tulis olemaan todennäköisesti 23.4.2013. Pikku kakkonen olis tulossa. Elikkäs olen 21 vuotias nainen helsingistä, 29.9.2011 syntyi esikoiseni Ada <3 eli hän on nyt 10,5kk vanha. Kävelee ja todella tempperamenttinen tyttö. Adan pikkuvauva ajat eivät olleet mitään helpoimpia, mutta sitäkin rakkaampia. Asumme avomieheni kanssa paritalossa yhdessä kahden koiramme kanssa. toinen koiristamme on marraskuussa 4v täyttävä Jade, narttu, puoliksi saksanpaimenkoira, puoliksi rottweiler ja toinen koiramme Hannibal, lokakuussa 2v, uros rottweiler. Yksi keskenmeno taka -09 vuonna, toivon että pikkumatkalainen pysyy matkassa mukana ja tarrasukkia myös kaikille muillekkin!
 
Moiks!

Olemme avomiehen kanssa molemmat vuosimallia -85. Asumme Kainuussa, minä olen röntgenhoitaja ja avomieheni on valtion leivissä. Ollaan oltu yhdessä nyt reilu 2,5 vuotta. Syksyllä 2013 olisi tarkoitus muuttaa täältä Etelä-Suomeen, sillä miehellä alkaa tuolloin jatko-opinnot. Minullakin siis silloin työpaikan vaihdos edessä.

Esikoispoikamme sai alkunsa 3 yrityskierrosta ja syntyi 10kk sitten hätäsektiolla ennen kuin synnytys ehti juuri edes alkaakaan (yritettiin käynnistää kun meni yliajalle). Nyt on siis tunne kuin en olisi koskaan synnyttänytkään kun en voi jakaa kokemuksiani synnytyksestä muiden äitien kanssa. Perheeseen kuuluu myös kaksi karvaista neitiä, 8-vuotias collie sekä 3-vuotias sheltti.

Tämän pikkukakkosen raskaustestin tein 14.8. aamulla eli rv 4+1 ja yrityskierto oli ensimmäinen (yritystä 5kk, mutta imettäminen blokkasi kierron tähän saakka). Töiden vuoksi sitä testin tekemistä hätäilin vaikken tiennyt milloin kuukautisten pitäisi edes alkaa. Edessä oli sitten haamulaisen vuoksi työpisteen vaihto ja siitä johtuen jo lähes kaikki työkaverit ovat hoksanneet että raskaanahan tässä ollaan. Toivon että tämän toisen voisin synnyttää luonnollisesti ihan jo senkin takia että toisen sektion jälkeen loputkin lapset leikataan automaattisesti. Ja toki ihan ensimmäiseksi toivon että loppuun saakka jaksaisi pikkuinen pysyä kyydissä.

Niin ja LA olisi toistaiseksi 22.4. :)

Paljon onnea teille kaikille ja tarrasukkia matkaan!
 
Moi!

Tuntuu hassulta kirjotella tänne esittäytymistä kun kaikki tuntuu niin epäodelliselta vielä. Mutta kirjotan kuitenkin, kun oon nyt jonkin aikaa näitä juttuja jo lueskellut. Olen 23-vuotias kuten on myös mieheni, ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta. Valmistun opettajaksi keväällä ja raskaudesta huolimatta on aikomus edelleen valmistua. :) Ensimmäistä lasta odotellaan. Alkuvuodesta on häät tulossa, haluttiin aloittaa vauvan yrittäminen hyvissä ajoin, koska mulla oli fiilis ettei se kovin nopeasti tärppää. Toisessa kierrossa jo onnisti kuitenkin ja mahaa taitaa olla aikalailla näkyvissä häissä. Mutta se ei haittaa, sillä lapsen saaminen on mulle suuren suuri unelma ollut aina!
 
Unelma-Anelma:
Meiädn adaki syntyi hätäsektiolla, olni tosin ensin synnyttämässä sitä 12-13tunttia, 8cm asti avauduin jajouduin hätäsektioon. toiveessa sisi että seuraavasyntyis iha alateitse
 
Hei!
Olen 18-vuotias perheellinen äiti. Perheeseeni kuuluu lokakuussa 2v täyttävä Aada tyttö, mieheni (kohta 19v) sekä coton de tulear rotuinen Nelli-koira :)
Olen nyt raskaana rv 5+2 ja laskettu aika omien laskelmien mukaan olisi 21.4, neuvolassa en ole vielä kerennyt käymään.
Edellinen raskauteni jouduttiin keskeyttämään rv 18+2 sikiön kromosomipoikkeavuuden takia (turnerin oireyhtymä). Sikiöllä oli massiivinen turvotus koko kehon ympärillä, joten mahdollisuuksia selviytymisestä ei olisi ollut. Edellinen laskettu aikani olisi ollut 14.11.2012.
Nyt uusi raskaus on alkanut ja vähän pelottaa! Toivotaan, että tämä raskaus menisi paremmin. (:

btw, meistä tulee syyskuun vauva-lehteen näillänäkymin juttu, otsikkona taisi olla: Neljä perintöä, olemme toinen niistä vertailtavista perheistä, mikäli juttu ehtii siis tähän syyskuun lehteen, joten lukekaa sieltä tarkemmin ;)
 
Ehkä minäkin nyt uskallaudun kirjoittamaan tänne kun seuraava ultraus on vasta 24.9 niin mennään nyt sit viime torstaisen ultrauksen mukaan. :)

Elikkä meidän perheeseen kuuluu minä -86, mies -81, esikoinen -11 ja pari karvaista koiraa. :) Asumme vantaalla ja pikku kakkosemme la on varhaisultran mukaan 11.4.2013 mutta menkoista jos lasketaan niin 31.3 mutta luotan kyl ehkä tuohon ultraan koska esikoisen jälkeen minulla on ollut vain neljät menkat ja niissä kierto vaihdellut 65-31 päivään. Kaiken kukkuraksi minulla on kaksiosainen kohtu jossa nyt ehkä sitten vasemmalla puolen km ja oikealla puolen pikku kakkonen..Lisää saamme tietää sitten 24.9 vasta.. :/ Esikoinen minulla oli vasemmalla puolen ja synnytys päättyi hätäsektioon mihin ei sitten kuitenkaan tiedetty syytä ja yhden keskenmenon olen kokenut 2008.. Tänään kävin neuvolassa ja itseasiassa vieläkin olen hieman ihmeissäni tästä raskaudesta kun minulla ei ole oikein mitään oireita (esikoista odottaessa olin kuoleman väsynyt,tissit kipeät,jne) mutta eiköhän se tästä päivä kerrallaan..
 
Heippa kaikille! Uskaltaudun viimein mukaan joukkoon,tänään rv 8
Pitkään olen jo lueskellut viestejä.
Eli siis olen 24-vuotias ja mieheni 27-vuotias. Naimisiin on menty viime maaliskuussa
ja perheeseen kuuluu jo pian 5-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika.
Joten nyt siis kolmatta odotellaan! Laskettuaika olisi siis 3.4.2013.
Edelliset raskaudet ovat olleet melko rankat rajun pahoinvoinnin takia,mutta nytpä
tällä kertaa se ei ole vaivannut ja olo onkin ollut hyvä..väsymystä lukuunottamatta.
Onnea kovasti kaikille odottajille!
 
Tuntuu uskomattomalta hypätä tähän keskusteluun mukaan, koko asia tuntuu vielä niin epätodelliselta...

Täällä siis 26-vuotias nainen ja vanhempi mies odottelevat ensimmäistä yhteistä lastaan. Yhdessä oltu lähes 9 vuotta, ja yritystä takana reilu vuosi (kesäkuussa 2011 luovuttiin ehkäisystä ja siitä asti yritystä, joinain kuukausina aktiivisemmin ja joinain vähemmän aktiivisesti). Viime viikolla testiin ilmeistyi uskomaton plussa. Seuraavana aamuna uusi testi ja sama tulos. Laskurin mukaan viikkoja nyt 5/6 (riippuu vähän laskurista??). Eli hyvin alussa. Plussan jälkeen tunteet ovat olleet todella ristiriitaiset: toisaalta haluaisin olla supersupersuper onnellinen ja alkaa heti suunnittelemaan, onhan raskaus äärimmäisen toivottu. Toisaalta olen kauhuissani ja pelkään että raskaus ei kestä. Olen jo innokkaana varannut ensimmäisen neuvolan, siihen on pari viikkoa. Todennäköisesti menen ennen viikkoa 12 yksityiselle ultraan jotta saisin mielenrauhan. Kamala pelko että sydänääniä ei kuulukkaan.

Anteeksi tämä (ehkä negatiivinen) esittäytyminen. Voi kun uskaltaisi olla vain onnellinen. Mukava kuitenkin tulla mukaan tänne jänskäilemään :)

Ai niin, la 25.4.
 
Juu Hei,
Ikään kuin salaa luen täällä viestejä epätodellisten tuntemusten kera ja täysin untuvikkona niin foorumeille kirjoittelun, kuin raskauden suhteen. En tiiä kummastakaan yhtikäs mittään.
Mutta siis ensimmäinen raskaus hyvin alussa, ikää kertynyt 34v. Avomieheni minua n10v. vanhempi ja häitä tanssitaan ensi vuoden kesällä. Tähän sattui nyt tällainen mutka vaan matkaan ennen häitä, toivottu mutka kylläkin.

Perheeseen kuuluu meidän vanhusten lisäksi mieheni kaksi teini-ikäistä lasta. Jos muuten jostain löytyy meitä uusperhe-ensisynnyttäjiä niin vertaistukea otetaan mieluusti vastaan!

Lähipiirissä on jostain syystä tapahtunut 30+ odottajille ikäviä keskeytyksiä, joten omat fiilikset on siitä syystä hyvin hyvin varovaiset. Mennään päivä kerrallaan, toivottavasti kohti mukavaa raskausaikaa ja tervettä vauvaa. Laskettu aika siellä huhtikuun lopulla 29.pv.


 
Moiks!

Viime raskaudessa tyydyin lueskelemaan näitä foorumeita, mut nyt tuntuu, että ois mukava päästä vähän keskustelemaankin :) Ollaan vastikään pk-seudulle muuttanut kahden kulttuurin perhe: mies 25, ite 27, tyttöpampula 9kk ja toinen pampula rv 4+5. Yhdessä ollaan miehen kanssa oltu vuodesta 2009 lähtien ja tehty kaikki vähän niinku pikavauhtia :P Imetän vielä, vaikka neuvolan neuvonnasta kehotettiin lopettamaan...

Aiempi raskaus sujui ihan hyvin, vaikka säikäyksiä olikin; alkuun ei saatu sydänääniä kuulumaan, joskus raskauden puolivälissä sain sähköiskun vanhasta jatkojohdosta ja ihan loppumetreillä tyttö päätti kääntyä sivuttain! Kaikki kuitenkin käänty parhain päin ja tyttö syntyi tasan rv42 :) Psyykkisesti raskaus oli kuitenkin melko raskas, koska olin saanut 4kk aiemmin varhaisen keskenmenon. Kärsinkin koko raskauden ahdistuksesta, jota neuvolassa ei oikein tajuttu. Synnytyksen jälkeen masennuin, jonka jälkimainingeissa yhä olen.

Tämä raskaus on ollut suunnitelmissa "yrittämättä" maaliskuusta saakka. Tällä kertaa raskaus tuntuu jotenkin psyykkisesti kevyemmältä, vaikka pelot keskenmenosta ovat jopa suuremmat kuin viimeeksi. Lisäksi mielialalääkityksen vaikutus arveluttaa ja pelottaa. Kaikesta huolimatta olemme todella onnellisia ja odotetaan paljon seuraavaa pampulaa <3

Onnea kaikille huhtikuisille, toivottavasti pysytään kaikki mukana!
 
Heippa vain kaikille!

Olen kohta 23-vuotias, ja mieheni on 24-vuotias. Yhtä olemme pitäneet vuodesta -07 ja kihlauduttiin tammikuussa -12.
Keski-Suomessa asustelemme, tällä hetkellä kaksin. 

Esikoista siis odottelemme, tosin hyvin alkuvaiheessa vielä ollaan menossa 5+6, ja 5.9 olisi ensimmäinen neuvolakin vasta. Yritystä meillä oli maaliskuusta 2012.
Kamalasti jännittää eikä oikein uskalla vielä kunnolla iloitakkaan ennen kuin tietää, että kaikki on varmasti hyvin! 

Onneksi satuin löytämään tämän foorumin, mukavaa jakaa ajatuksia muiden kanssa! :)

Ihanaa odotusta jokaiselle, voikaa hyvin! 
 
Moikka kaikille !
Minäpä hyppään mukaan keskusteluihin :) 

Täällä kirjottelee kohta 30v. esikoisen odottaja Helsingistä... olen lueskellut teidän juttuja jo heti plussan tehtyäni :D elikkäs 6.8 alkaen.. ja täältä jo paljon vinkkejä ja vastauksia pohdintoihini saanut.

Eilen kävin varhaisultrassa hakemassa vähän uskoa tähän tilanteeseen, koska tää on tuntunut niin uskomattomalta.. ja kyllä, siellä sykki vahva sydän ja tänään mennään 6+5..ja la on joskus 13.4 paikkeilla...

On mulla tietysti mukana jännittämässä poikaystävä + kaksi chihua :) 

Mukavaa, että tällainen foorumi löytyi :) mukavaa vertaistukea ja paljon infoa ensikertalaiselle !

Onnea kaikille odotukseen !
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top