Esikoistaan odottavat
- Ketjun aloittaja RadioGaGa
- Aloituspäivämäärä
Olen huomioimassa, kortilla ja lahjoilla. Meilläkin on rakenneultra vasta edessä päin (12.12.), mutta haluan vähän boostata miehen isyyttä, kun raskaus on kuitenkin jo itselle tosi konkreettinen juttu ja hänelle ei. Olen siis ostanut kortin, Isyyspakkaus-kirjan (löytyi käytettynä, uutena tuo taitaa olla loppuunmyyty) ja vanhempien palkkiotarroja. Siis sellaisia, joita voi jakaa itselle tai toiselle, kun on suoriutunut hyvin, vähän niinkuin lasten palkkiojärjestelmät 
Ostin myös torista I 
dad -bodyn, mutta se ei nyt tainnut ehtiä ajoissa perille... Katsotaan, annanko sen vain ensi viikolla vai teenkö vielä keväällä "isyyspakkauksen" johon sen voisi sujauttaa 
Ostin myös torista I dad -bodyn, mutta se ei nyt tainnut ehtiä ajoissa perille... Katsotaan, annanko sen vain ensi viikolla vai teenkö vielä keväällä "isyyspakkauksen" johon sen voisi sujauttaa 
Meillä juhlittiin kyllä, tosin mies oli ihan äimän käkenä että mitä huseeraan kun olin tuomassa aamupalaa sänkyyn ja pientä lahjapussukkaa, (ostin kirjan ja pari hyvää olutta harrastajalle.) Ei ollut hahmottanut ollenkaan, että tämä todella on ensimmäinen isänpäivä, vaikka toinen ei ole vielä syntynyt.
Meillä miehellä oli käynyt mielessä, että saatan häntä huomioidakin, mutta oli ohittanut ne ajatukset nopeasti (”Liian aikaista vielä”). Vaikutti olevan otettu huomioinnista. Body ei tosiaan ehtinyt sunnuntaiksi, mutta mainitsin miehelle, että jotain on vielä tulossa ja annoin sen heti maanantaina, kun se vihdoin saapui. Se taisi olla miehen suosikki noista lahjoista :)
Millaisia tunteita teillä on vauvaa kohtaan? Ja milloin ne heräsivät?
Minun on välillä vaikea käsitellä näitä tunteita ja niiden sanottaminen on myös vaikeaa. Aluksi tunsin sellaista teoreettisuuteen pohjautuvaa suojelunhalua eli halusin tehdä kaiken alusta saakka parhaan kykyni mukaan, jotta jälkeläisellä olisi parhaat edellytykset kasvaa ja kehittyä. Tunne oli tosiaan teoriaan pohjaava hyvin pitkälti, vaikka toki ultrassa nähty pieni ihminen tietysti konkretisoi sitä tunnetta ja muokkasi sitä lämpimämmäksi ja enemmän oikeaksi sydämen tunteeksi. Nyt, kun olen tuntenut liikkeet kohta kaksi viikkoa tasaisesti ja koko ajan vahvistuen ovat tunteetkin muuttuneet radikaalisti. Välillä tuntuu, että pakahdun. Pikku hiljaa on syntynyt suuri välittämisen ja yhteyden tunne ja jokaisen päivän myötä tunne vain kasvaa. Sellainen suuri tunne, jolle en keksi sanaa. Juuri nytkin pikkuiseni liikkuu niin vauhdilla ja se tuntuu aivan uskomattomalta onnelta.
Minun on välillä vaikea käsitellä näitä tunteita ja niiden sanottaminen on myös vaikeaa. Aluksi tunsin sellaista teoreettisuuteen pohjautuvaa suojelunhalua eli halusin tehdä kaiken alusta saakka parhaan kykyni mukaan, jotta jälkeläisellä olisi parhaat edellytykset kasvaa ja kehittyä. Tunne oli tosiaan teoriaan pohjaava hyvin pitkälti, vaikka toki ultrassa nähty pieni ihminen tietysti konkretisoi sitä tunnetta ja muokkasi sitä lämpimämmäksi ja enemmän oikeaksi sydämen tunteeksi. Nyt, kun olen tuntenut liikkeet kohta kaksi viikkoa tasaisesti ja koko ajan vahvistuen ovat tunteetkin muuttuneet radikaalisti. Välillä tuntuu, että pakahdun. Pikku hiljaa on syntynyt suuri välittämisen ja yhteyden tunne ja jokaisen päivän myötä tunne vain kasvaa. Sellainen suuri tunne, jolle en keksi sanaa. Juuri nytkin pikkuiseni liikkuu niin vauhdilla ja se tuntuu aivan uskomattomalta onnelta.
Aika samalla tavalla on mennyt.
Heti seinään loppui kaikki paheet ja juuri tuo mahdollisimman hyvän pohjan luominen alkoi, niin ravinnon, työn ja stressin, oman hyvän olon puolesta jotta se välittyy myös pikkuiselle. Ultra ultralta on konkretisoituitunut ja kun ravintosuositukset on melko takaraivossa, voi keskittyä muihin asioihin.
Meillä ei vielä ole liikehdintä säännöllistä, pieniä kuplia ja hipaisuja tuntunut. Varmasti jälleen uusi askel kun liikkeet vahvistuvat.
Kahdestaan tässä taaperretaan jatkuvasti paikasta toiseen, oli se sitten vessareissu, kauppaan, pihatöitä,koulujuttuja tai keikalle meno. Sitä kautta myös luonnollinen tapa mulle rakentaa suhdetta. Jostain syystä mä juttelen vauvalle tyttönä "tässä me tytöt nyt lähdetään illanviettoon" tms höpinää . Pieni uudelleenasennoituminen edessä jos rakenneultra osoittaakin poikaa.
Heti seinään loppui kaikki paheet ja juuri tuo mahdollisimman hyvän pohjan luominen alkoi, niin ravinnon, työn ja stressin, oman hyvän olon puolesta jotta se välittyy myös pikkuiselle. Ultra ultralta on konkretisoituitunut ja kun ravintosuositukset on melko takaraivossa, voi keskittyä muihin asioihin.
Meillä ei vielä ole liikehdintä säännöllistä, pieniä kuplia ja hipaisuja tuntunut. Varmasti jälleen uusi askel kun liikkeet vahvistuvat.
Kahdestaan tässä taaperretaan jatkuvasti paikasta toiseen, oli se sitten vessareissu, kauppaan, pihatöitä,koulujuttuja tai keikalle meno. Sitä kautta myös luonnollinen tapa mulle rakentaa suhdetta. Jostain syystä mä juttelen vauvalle tyttönä "tässä me tytöt nyt lähdetään illanviettoon" tms höpinää . Pieni uudelleenasennoituminen edessä jos rakenneultra osoittaakin poikaa.
Mulla tunteet vaihtelee aika paljon. Toki olen iloinen ja onnellinen, mutta monesti raskaus "unohtuu" ja asiat rullaavat vain eteenpäin. Toki ravitsenussuositukset on mielessä ja aina ajatuksissa miettii ensi kevättä/kesää/syksyä ja arkea vauvan kanssa.
Vielä en liikkeitäkään tunne, joten vaikka kuinka tietää olevansa raskaana, ei se läheskään koko aikaa siltä tunnu. Paino on pysynyt samana, olotila on varsin sama kuin ennen, väsyttää enemmän, mutta senkin voisi laittaa vain marraskuun pimeyden piikkiin.
Mieheni eilen kysyikin, pitäisikö meillä olla jääkaapin ovessa tai jossain kehyksis ultrakuva. Hän oli viime viikolla ystävänsä luona kylässä, siellä odotetaan helmikuulle vauvaa ja oli huomannut ultrakuvat niin kehyksissä kuin jääkaapin oveen kiinnitettynä. Mulla on ultrakuvat neuvolakortin välissä. Tuli vähän sellainen "paska vanhempi jo ennen vauvan syntymää fiilis", vaikka tiedän ettei sitä mitata noilla asioilla. Toki monet laittaa kuvia näkyville, varmaan vahvistaa ajatusta tulevasta vauvasta. Meillä vauvan tulo näkyy arjessa keittiön pöydällä olevilla mama-vitamiinipurkeilla ja vierashuoneen emmaljunga pahvilaatikoilla.
Ehkei sitä vielä ole täysin antanut lupaa heittäytyä raskauteen, kun olossa se ei tunnu ja rakenneuä on tekemättä. Odotan niin paljon ultraa, toivoen kaiken olevan hyvin.
Vielä en liikkeitäkään tunne, joten vaikka kuinka tietää olevansa raskaana, ei se läheskään koko aikaa siltä tunnu. Paino on pysynyt samana, olotila on varsin sama kuin ennen, väsyttää enemmän, mutta senkin voisi laittaa vain marraskuun pimeyden piikkiin.
Mieheni eilen kysyikin, pitäisikö meillä olla jääkaapin ovessa tai jossain kehyksis ultrakuva. Hän oli viime viikolla ystävänsä luona kylässä, siellä odotetaan helmikuulle vauvaa ja oli huomannut ultrakuvat niin kehyksissä kuin jääkaapin oveen kiinnitettynä. Mulla on ultrakuvat neuvolakortin välissä. Tuli vähän sellainen "paska vanhempi jo ennen vauvan syntymää fiilis", vaikka tiedän ettei sitä mitata noilla asioilla. Toki monet laittaa kuvia näkyville, varmaan vahvistaa ajatusta tulevasta vauvasta. Meillä vauvan tulo näkyy arjessa keittiön pöydällä olevilla mama-vitamiinipurkeilla ja vierashuoneen emmaljunga pahvilaatikoilla.
Ehkei sitä vielä ole täysin antanut lupaa heittäytyä raskauteen, kun olossa se ei tunnu ja rakenneuä on tekemättä. Odotan niin paljon ultraa, toivoen kaiken olevan hyvin.
Mulla on tosi samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, vaikka meillä ultrakuvat on olleet varhaisultrasta lähtien jääkaapin ovessa. Luulen, että en tosiaan uskalla vielä luottaa raskauteen ennen rakenneultraa, jos sen jälkeenkään. Nt-ultran jälkeen elin pari viikkoa onnellisessa odotuskuplassa, sitten huolet on taas vallanneet alaa.
En siis todellakaan ole koko aikaa huolissani, mutta yleensä vauva-aikaa suunnitellessani lisään perään "jos kaikki menee hyvin".
Mutta oikeastaan suurimmaksi osaksi ajatukset on ihan muualla, enkä aktiivisesti mieti raskautta tai vauvaa. Töissä on jäätävä kiire ja kotona arki täyttyy tällä hetkellä remontista. Kun oireita ei juuri ole ollut, raskaus on helppo unohtaa (vaikka vapaahetkinä tsekkaankin aina ekana tämän foorumin uudet viestit). Tilanne varmaan muuttuu kevätpuolella, kun olo muuttuu raskaammaksi, remppa etenee ja töissäkin on toivottavasti rauhallisempaa... Sitten voin pikkuhiljaa vaipua vauvakuplaan
Mulla on tosi samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, vaikka meillä ultrakuvat on olleet varhaisultrasta lähtien jääkaapin ovessa. Luulen, että en tosiaan uskalla vielä luottaa raskauteen ennen rakenneultraa, jos sen jälkeenkään. Nt-ultran jälkeen elin pari viikkoa onnellisessa odotuskuplassa, sitten huolet on taas vallanneet alaa.
En siis todellakaan ole koko aikaa huolissani, mutta yleensä vauva-aikaa suunnitellessani lisään perään "jos kaikki menee hyvin".
Mutta oikeastaan suurimmaksi osaksi ajatukset on ihan muualla, enkä aktiivisesti mieti raskautta tai vauvaa. Töissä on jäätävä kiire ja kotona arki täyttyy tällä hetkellä remontista. Kun oireita ei juuri ole ollut, raskaus on helppo unohtaa (vaikka vapaahetkinä tsekkaankin aina ekana tämän foorumin uudet viestit). Tilanne varmaan muuttuu kevätpuolella, kun olo muuttuu raskaammaksi, remppa etenee ja töissäkin on toivottavasti rauhallisempaa... Sitten voin pikkuhiljaa vaipua vauvakuplaan
Tää on ihan ku mun kirjoittama... Nykyään raskaus muistuu kyllä mieleen koko ajan, kun liikkeet on tuntuneet jo pitkään, mutta edelleenkään en oo uskaltanut hankkia mitään vaatteita, tarvikkeita yms. kun koko ajan mielen perällä on pelko, ettei kaikki menekään hyvin. Kaikissa ultrissa on kaikki ollut mainiosti, mutta silti huolettaa
Nyt oon jo vähän uskaltanut ajatella ja puhuakin tulevasta vauva-ajasta, mutta ei oo kyllä täysin levollinen mieli vieläkään eikä varmaan tuu olemaankaan missään vaiheessa. Pelkään, että teen jotain väärin ja sillä riskeeraan vauvan terveyden - etenkin ruokarajoituksista oon supertarkka. Myöskin jos on hiljaisempi päivä niin ettei tavallisen lujia liikkeitä tunnu, niin heti alkaa pelko valtaamaan mieltä Nolottaa vähän, kun oon neuvolan neuvontanumeroon soittanut ties kuinka monta kertaa kaiken maailman pikkuasioista, ihan oman mielenrauhankin takia... Vaikka se onkin matalan kynnyksen palvelu, niin mietityttää, että kohta niillä hoitajilla menee hermot ja ne sanoo, että ei tarvii koko ajan soitella.
En ole osannut pelätä keskenmenoa missään vaiheessa ja nythän sen aika onkin jo jäämässä taakse. Sen sijaan olen aina pelännyt mitä sen jälkeen voi sattua, en edes halua kirjoittaa sitä sanaa. Kun rakkaus lasta kohtaan on pikku hiljaa syttynyt ja kasvanut lapsen mukana, olisi musertavaa jos jo näinkin loppumatkasta kävisi jotain. Olen jo niin valtavan kiintynyt häneen, etten olisi uskonut tällaista olevankaan. Nyt jos koskaan haluan tehdä kaikkeni vauvan hyvinvoinnin eteen, kaikki kun ei kuitenkaan ole omissa käsissä edelleenkään.
Onko täällä muuten muita, joille tämä lapsi jää myös ainoaksi todennäköisesti? Olen aina ajatellut, että yksi lapsi on enemmän kuin voisi toivoa mutta kieltämättä nyt on hiipinyt myös toisenlaisia ajatuksia mieleen. Raskaus on ollut toisinaan rankoistakin oireista huolimatta elämäni parasta aikaa ja voisin hyvin käydä tämän läpi toistamiseen mutta en tiedä, olisiko kahden lapsen kanssa elämä vähän liian hektistä. No, tätä lienee järkevää miettiä joskus myöhemmin mutta aiempi ehdottomuus on kyllä lieventynyt aika paljonkin raskauden aikana.
Onko täällä muuten muita, joille tämä lapsi jää myös ainoaksi todennäköisesti? Olen aina ajatellut, että yksi lapsi on enemmän kuin voisi toivoa mutta kieltämättä nyt on hiipinyt myös toisenlaisia ajatuksia mieleen. Raskaus on ollut toisinaan rankoistakin oireista huolimatta elämäni parasta aikaa ja voisin hyvin käydä tämän läpi toistamiseen mutta en tiedä, olisiko kahden lapsen kanssa elämä vähän liian hektistä. No, tätä lienee järkevää miettiä joskus myöhemmin mutta aiempi ehdottomuus on kyllä lieventynyt aika paljonkin raskauden aikana.
Marjo91
Silmät suurina ihmettelijä
Meillä saattaa olla. Ainakin mies on tällä hetkellä kovasti sitä mieltä että yksi riittää. Itse haluaisin kaksi, mutta toisen vasta sitten kun tää eka on jo isompi. Saa nähdä jos miehelläkin mieli muuttuu :)
Mulla on tää raskaus ollut niin helppo että voisin helposti käydä sen läpi toistekkin. Pahoinvointia esimerkiksi ei ollut ollenkaan ja muutenkin mennyt tosi kivasti. Nyt pikkuhiljaa alkaa olemaan raskasta kun maha on jo aika iso ja potkut alkaa olemaan voimakkaita. Nytkin vauva jotain riehuu
Itsellä onneksi sellainen tilanne että olen vielä opiskelija ja läsnäolopakolliset opinnot jo tehtynä (kandidaatintutkielman maturiteettia lukuunottamatta) ja kerkeän saada kandintutkinnon ennen vauvan syntymää niin voin sitten rauhassa keskittyä perhe-elämään ja jatkaa opintoja sitten myöhemmin. Opiskelen siis yleistä kasvatustiedettä ja ajatuksena olisi 2021 keväällä hakea opinto-ohjaajan opintoihin eli ohjauslan maisteriopintoihin.
Oho, tästä nyt tuli vähän tällanen esittelyteksti, mutta ei varmaan haittaa ^_^
Joko olette tehneet paljon hankintoja vauvalle? Musta tää tarvikkeiden hankinta on tosi vaikeaa. Että mitä sitä sitten oikeasti tarvitsee ja mitä ei. En ole vielä itse ostanut mitään, mutta äitiyspakkaus tuli viikko sitten ja kaveri ja miehen sisko on kärrännyt meille vanhoja vauvojen vaatteita ja tarvikkeita. Meiltä puuttuu ainakin sänky (äitiyslaatikko toimii varmaan sänkynä ensi hätään) ja amme. Ja sitten kaikki pikkusälä kuten tutit ja vaipat jne. Vaatteiden kanssa olen ihan sekaisin. Niitä on jo ihan hirveästi ja en tiedä mikä niistä on kätevä ja mikä ei. Ja paljon on vaaleanpunaista, että jos tyttöennustus ei pidä, niin tulee melko pinkki poika, mutta ei kai sillä niin väliä. 
mutta pitäisi varmaan tehdä joku lista kaikista vaatteista ja viedä se jollekin arvioitavaksi, että mitä puuttuu.
mutta pitäisi varmaan tehdä joku lista kaikista vaatteista ja viedä se jollekin arvioitavaksi, että mitä puuttuu.
Joko olette tehneet paljon hankintoja vauvalle? Musta tää tarvikkeiden hankinta on tosi vaikeaa. Että mitä sitä sitten oikeasti tarvitsee ja mitä ei. En ole vielä itse ostanut mitään, mutta äitiyspakkaus tuli viikko sitten ja kaveri ja miehen sisko on kärrännyt meille vanhoja vauvojen vaatteita ja tarvikkeita. Meiltä puuttuu ainakin sänky (äitiyslaatikko toimii varmaan sänkynä ensi hätään) ja amme. Ja sitten kaikki pikkusälä kuten tutit ja vaipat jne. Vaatteiden kanssa olen ihan sekaisin. Niitä on jo ihan hirveästi ja en tiedä mikä niistä on kätevä ja mikä ei. Ja paljon on vaaleanpunaista, että jos tyttöennustus ei pidä, niin tulee melko pinkki poika, mutta ei kai sillä niin väliä.
Samaistun tähän
En oo kans itse hankkinut vielä yhtään mitään. En edes mitään pientä vaatetta, lelua tai tuttia. En vaan jotenkin oo saanut aikaseksi, kun harvemmin tulee pyörittyä missään kaupoilla, saati sitten että jaksaisi ihan varta vasten lähteä lastentarvikeliikkeisiin käymään. Haluaisin kyllä jo edes jotakin pientä ostaa, mutta jotenkin tuntuu kauhean hankalalta aloittaa Miehen sukulaisilta on kyllä tulossa käytettynä vaatteita ja muuta, että jotenkin sekin on ehkä vähän latistanut intoa lähteä shoppailemaan.Mun yksi kaveri osti ennen joulua sellaset ihanat söpöt pienet villasukat, mutta ne onkin ainut vauvatavara mikä meidän kämpästä löytyy
Ensi viikolla laitan hakemuksen äitiyspakkauksesta, ja toivottavasti rohkaistun sen paketin tullessa sitten lähtemään itsekin ostoksille.
Ostin alkuraskaudesta muutaman vaatepaketin Torista sekä jotain tarvikkeita ja kun saatiin tietää sukupuoli, ostin alennusmyynneistä ison satsin uusia vaatteita. Nythän niitä alkaa olla, esim 50-56-koon bodeja on jo yli 20 
Olen keräillyt 80-kokoon asti hyvän hintaisia ja omaan silmään tosi kauniita ja kivoja vaatteita. Kaikki löytyy excelistä, jotta pysyn kartalla ja ostoslista päivittyy sen mukaan. Myös yhdistelmävaunut ollaan ostettu. Sänky tarvikkeineen varmaan haetaan tässä tammikuun aikana odottelemaan. Sitten vielä katsotaan kätkythälytintä ja noita pienempiä juttuja, tutteja yms. lähempänä syntymää.
Olen keräillyt 80-kokoon asti hyvän hintaisia ja omaan silmään tosi kauniita ja kivoja vaatteita. Kaikki löytyy excelistä, jotta pysyn kartalla ja ostoslista päivittyy sen mukaan. Myös yhdistelmävaunut ollaan ostettu. Sänky tarvikkeineen varmaan haetaan tässä tammikuun aikana odottelemaan. Sitten vielä katsotaan kätkythälytintä ja noita pienempiä juttuja, tutteja yms. lähempänä syntymää.Meillä alkaa olla isoimmat/kalliimmat hankinnat tehtynä, mutta vielä kaikkea pientä uupuu ja paljon, tosin onhan tässä vielä oletettavasti hyvin aikaakin.
Olen ollut läpi raskauden hyvin rauhallisin mielin, joitain pelkoja ehkä aivan hetkellisesti on käynyt mielessä, mutta erittäin nopsaan olen päässyt takaisin rauhalliseen olotilaan, kaikki on hyvin. Välillä sitä miettii, että olenko ihan liian rauhallinen, pitäisikö stressata enemmän, olenko jotenkin kylmä? Nautin vauvan liikkeistä, ne saavat hymyilemään ja odotan tulevaa pienen esikoisemme kanssa. Ja silti, jos mä en osaakaan olla riittävän hyvä äiti
Käykö muut vastaavia tuntemuksia läpi?
Olen ollut läpi raskauden hyvin rauhallisin mielin, joitain pelkoja ehkä aivan hetkellisesti on käynyt mielessä, mutta erittäin nopsaan olen päässyt takaisin rauhalliseen olotilaan, kaikki on hyvin. Välillä sitä miettii, että olenko ihan liian rauhallinen, pitäisikö stressata enemmän, olenko jotenkin kylmä? Nautin vauvan liikkeistä, ne saavat hymyilemään ja odotan tulevaa pienen esikoisemme kanssa. Ja silti, jos mä en osaakaan olla riittävän hyvä äiti
Käykö muut vastaavia tuntemuksia läpi?
Meillä hankinnat on edistyneet viime aikoina ihan hyvin, mutta paljon vielä puuttuukin. Saatiin miehen siskolta niin paljon vaatteita, että ne riittää (varsinkin kun oon lisäks tilannut nettikirpparilta muutamia vastustamattomia). Lisäksi saatiin kaikkea pientä sälää. Ne pitäs vielä käydä läpi ja katsoa ajatuksen kanssa, mitä siellä on ja mitä vielä tarvitaan...
Saatujen lisäksi ollaan jo ostettu yhdistelmävaunut ja turvakaukalo, pinnasänky ja 2 hoitopöytää (ylä- ja keskikerroksiin omansa; myös toinen sänky pitäs löytää keskikerrokseen, tai sit mennään vaan äp-laatikolla ja vaunuilla). Nämä kaikki on onneksi löytyneet hyväkuntoisina Torista. Lisäks löysin kirpparilta hoitolaukun.
Entinen minä ois varmaan tehnyt hankinnoista Excelin, mutta tää remppakaaos on syössyt päänkin sellaseen kaaokseen ettei pysty
Onneks Preglife-sovelluksesta löytyy hankintalista, jota pystyy itse muokkaamaan.
Itse huomaan nyt suhtautuvani raskauteen jo melko luottavaisin mielin, ja liikkeiden tunteminen vie ajatukset usein vauvaan. Toki taustalla on huolia ja pelkoja, jotka nousee hyvinkin herkästi, mutta pääsääntöisesti tällä hetkellä vain nautin raskaudesta ja vauvavalmisteluista Mutta edelleenkin esim. masulle juttelu saati laulaminen tuntuu absurdilta ajatukselta, enkä oikein koe vielä varsinaisesti kiintyneeni vauvaan (ehkä lähinnä ajatukseen tai mielikuvaan vauvasta). En kyllä itse ole tästä kovin huolestunut. Mulla on myös melko hyvä luotto siihen, että pärjätään vanhempina, koska tiedän, että riittävän hyvä riittää - ei tarvitse (eikä voi) olla täydellinen. Ainut mikä mua pelottaa, on se, miten saadaan heiveröinen vastasyntynyt pidettyä hengissä
Saatujen lisäksi ollaan jo ostettu yhdistelmävaunut ja turvakaukalo, pinnasänky ja 2 hoitopöytää (ylä- ja keskikerroksiin omansa; myös toinen sänky pitäs löytää keskikerrokseen, tai sit mennään vaan äp-laatikolla ja vaunuilla). Nämä kaikki on onneksi löytyneet hyväkuntoisina Torista. Lisäks löysin kirpparilta hoitolaukun.
Entinen minä ois varmaan tehnyt hankinnoista Excelin, mutta tää remppakaaos on syössyt päänkin sellaseen kaaokseen ettei pysty
Onneks Preglife-sovelluksesta löytyy hankintalista, jota pystyy itse muokkaamaan.Itse huomaan nyt suhtautuvani raskauteen jo melko luottavaisin mielin, ja liikkeiden tunteminen vie ajatukset usein vauvaan. Toki taustalla on huolia ja pelkoja, jotka nousee hyvinkin herkästi, mutta pääsääntöisesti tällä hetkellä vain nautin raskaudesta ja vauvavalmisteluista
Mutta edelleenkin esim. masulle juttelu saati laulaminen tuntuu absurdilta ajatukselta, enkä oikein koe vielä varsinaisesti kiintyneeni vauvaan (ehkä lähinnä ajatukseen tai mielikuvaan vauvasta). En kyllä itse ole tästä kovin huolestunut. Mulla on myös melko hyvä luotto siihen, että pärjätään vanhempina, koska tiedän, että riittävän hyvä riittää - ei tarvitse (eikä voi) olla täydellinen. Ainut mikä mua pelottaa, on se, miten saadaan heiveröinen vastasyntynyt pidettyä hengissä Meillä hankinnat on edistyneet viime aikoina ihan hyvin, mutta paljon vielä puuttuukin. Saatiin miehen siskolta niin paljon vaatteita, että ne riittää (varsinkin kun oon lisäks tilannut nettikirpparilta muutamia vastustamattomia). Lisäksi saatiin kaikkea pientä sälää. Ne pitäs vielä käydä läpi ja katsoa ajatuksen kanssa, mitä siellä on ja mitä vielä tarvitaan...
Saatujen lisäksi ollaan jo ostettu yhdistelmävaunut ja turvakaukalo, pinnasänky ja 2 hoitopöytää (ylä- ja keskikerroksiin omansa; myös toinen sänky pitäs löytää keskikerrokseen, tai sit mennään vaan äp-laatikolla ja vaunuilla). Nämä kaikki on onneksi löytyneet hyväkuntoisina Torista. Lisäks löysin kirpparilta hoitolaukun.
Entinen minä ois varmaan tehnyt hankinnoista Excelin, mutta tää remppakaaos on syössyt päänkin sellaseen kaaokseen ettei pysty
Itse huomaan nyt suhtautuvani raskauteen jo melko luottavaisin mielin, ja liikkeiden tunteminen vie ajatukset usein vauvaan. Toki taustalla on huolia ja pelkoja, jotka nousee hyvinkin herkästi, mutta pääsääntöisesti tällä hetkellä vain nautin raskaudesta ja vauvavalmisteluista
Mun on kans jotenkin vaikea puhella saatika laulaa vatsalle ja jostain syystä sen tekeminen suomeksi tuntuu vielä absurdimmalta
onneksi mies hoitaa sen puolen, tosin espanjaksi eli varmaan vielä käy niin että meidän lapsi oppii ensin isänsä kielen