Esikoistaan odottavat

Mä olen kurvikkaampi joten ei sillai näy ulkoa mitään turvotusta vaikka tuntuu siltä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa 10v elänneenä olen joutunut hyväksymään erilaisen vartalon omakseni, ja se ei todellakaan vienyt vain vuosi että näin tein. Olen seurannut paljon plussakoon malleja somessa jotka ovat sinut asian kanssa, ja se on auttanut minua hyväksymään itseäni näin. Olin siis ennen myös kurvikas mutta eri tavalla. Painoa en pysty pudottamaan normaalitavoilla, hormonitoimintani menee sekaisin ja aineenvaihdunta pysähtyy. Nyt kyllä yritän pysyä puhtaissa tuotteissa raskauden aikana, ettei verenpaine nouse tai paino nouse liikaa. Mun tapauksessa toivon että se nousisi korkeintaan 5 kiloa. Eli vartaloni käyttäisi paljon energiaa myös. 5-9 sanottiin jossain että se maksimi nousu saisi olla kun alkupaino on suurempi.
Eli identiteetti ei sinänsä ole kriisissä, mutta se että minä selviän yksin jonkun vauvan kanssa tuntuu pelottavalta välillä. Poikapuolen kanssa on jotenkin helppoa koska se on jo iso, oli 3 vuotias kun mieheni kanssa tavattiin joten tässä on harjoiteltua äitinä olemista, mutta se ihan vauvaikä on mulla uusi alue ja se pelottaa välillä. Huomaan myös etten hirveästi mieti ulkonäköä, eli lenkille ja kaupalle voin lähteä ilman meikkiä jos ei ole paha finni keskellä otsaa (niitäkin tullut raskauden aikana). Vaatteet täytyy olla erittäin mukavat, jos eivät ole, niin en voi istua niissä kauan. Tänään alkoi rv 11 (10+0) ja pitää mennä sukuloimaan, tiedän nyt jo että tulee olemaan vaikeata koska vaikka haluaisin kertoa niin haluan odottaa nt ultran jälkeen. En halua joutua siihen tilanteeseen että ensin kertoo hyvät uutiset ja sitten pari vko myöhemmin huonot. Vähän ehkä pelottaa kertoa koska jotenkin mielessä odottaa sellaiset "Ihanaa! Onneksi olkoon!" huutoja ja sitten jos tulee vain "Jaha, kiva!" niin mä pettyisin mun perheeseen NIIIN paljon. Miehen puolella tiedän etteivät ne innostu helposti joten en odotakaan heiltä sellaista reaktiota. Eli jännittää kertoa, kun se aika tulee...
 
täältä esikoistaan odottava liittyy keskusteluun myös :happy:

Tosiaan esikoista odotetaan ja nyt oisi 6+3 menossa (neuvolasta sanottiin kun plussauksen jälkeen sinne soitin, omien laskelmien mukaan oisi 6+0). Eka neuvola-aika tuli jo 23.9. :woot:
Takana yksi keskenmeno (n.2 vuotta sitten) ja tuulimunaraskaus (n.1 vuosi sitten). Kierto ollut aina epäsäännöllinen ja varmasti myös epilepsia lääke on siihen vaikuttanut. Mutta jännittäviä päiviä eletään kun pelot pahimmasta väistämättä mieleen hiipii.. Tosin nyt on niin paljon stressaamista työasioiden kanssa kun uupumuksen vaihekin tuli puolitoista kuukautta sitten. Ja nyt sitten stressaa sitä kun ei saisi stressata ettei vauvalle hallaa tee:facepalm:

Ja vaikka päiväkodissa töissä on ja niin paljon lasten kanssa tekemisissä niin onhan se ihan eri asia kun itsestä äiti tulee! :D on kyllä tosi absurdia itseä äidiksi kutsua, vain omien kissojen äidiksi itseä korkeintaan nimittää:hilarious: paljon uutta opeteltavaa kyllä mutta onneksi tässä se kahdeksan kuukautta vielä aikaa tietoa imeä ja kysellä neuvolassa ihan kaikesta mieleen tulevasta, varmaan ovat tottuneet vastamaan mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin! :D ja kiitos tälle foorumille ja teille samassa tilanteessa olevat, täältä varmasti paljon hyviä neuvoja ja selkiyttä omiin ajatuksiin:happy::Heartred
 
Nyt käyty rv 11 viikon verikokeissa ja se meni nopeammin kuin mitä ikinä tuolla labrassa on käyty. 1 min odotus ja sisään, vain siksi että oli tuotava näyte ja sitten kysyin otanko toisen lapun verikokeille ja vastaus oli nopeasti että istuhan niin otetaan samalla! Trisomia ja oma veriryhmä kiinnostaa eniten, mietin että eiköhän ne sitä tutkineet 2009 kun olin leikkauksessa mutta en kyllä muista että olisivat missään vaiheessa kertoneet mulle sellaisista. Siihen aikaan ei tainnut Kanta.fi olla vielä. Sieltä näkyy aina mitä on tutkittu ja voi itse vähän googlailla sitten että mihin mikäkin liittyy ja valmistautua pahimpaan :D
 
Mä en kyllä vieläkään pysty ihan käsittämään tätä raskautta, saatikka luottamaan siihen että meille vapun aikoihin oikeesti tulis vauva. Oireita on ollut koko ajan tosi vähän (luokkaa "saatan myös kuvitella kaiken"), mikä varmaan vaikeuttaa asian sisäistämistä ja luottamista siihen että joku tuolla masussa kasvais. Masu kyllä kasvaa, kun on pakko syödä parin tunnin välein :D Mutta on mulla myös välillä tosi varma ja luottavainen olo tän suhteen. Lisäks muista asioista stressaaminen on kyllä vähentynyt, ja jotenkin oon ottanut elämää paljon enemmän päivä kerrallaan kuin aiemmin (ehkä, kun tän raskauden kanssa ei muutakaan voi, pakko oppia vain odottamaan mitä tulevaisuus tuo).

Ärsyttää kun ekaan julkisen puolen ultraan on niin pitkä aika (nyt 8+5 menossa), tai en ees tiiä millon päästään sinne kun eka neuvolakin on vasta perjantaina. Haluisin saada taas vähän lisää varmuutta ja päästä jo kertomaan kaikille. Vaikka mitä kemuja tiedossa ja tuntuu hankalalta salailla asiaa...

Niin ja haluisin myös keskustella täällä paljon enemmän tai kirjottaa vaikka johonkin blogiin näitä asioita, mutta oon niin vanhanaikanen että kännykällä kirjottaminen rasittaa enkä jaksa kaivaa konetta työpäivän jälkeen. Eli vaikeeta on senkin suhteen :D

Tällasia ristiriitasia ajatuksia täällä, saako näistä syyttää hormoneita? :wink
 
Vkmk, mulla oli sama fiilis. Kävin sen takia varhaisultrassa, ei maksanut kuin reilu 70 euroa muistaakseni. Siellä näin että vatsassa oli pieni kirsikan kokoinen nyytti jolla syke löi. Tämän jälkeen olin ehkä viikon ihan ok, ja sitten alkoi taas epäilykset... kai se on jatkuvaa pelkoa että jokin menee pieleen. Varsinkin kun on jo yksi km takana. On tässä menty jo paljon pidemmälle kuin se mutta silti pieni pelko netin takia on tässä takaraivossa kokoajan.
Itse olen kirjoitellut blogia, en tiedä lukeeko kukaan niitä tekstejä, mutta se on kuin mun oma päiväkirja anonyymina ja voi lukea jälkeenpäin miten vainoharhainen on ollut. Tänään on tuntunut vatsassa hassulta, mutta en sitten tiedä onko se ilma vai onko se nyytti joka tanssii siellä. Iltaisin se on kaivautumassa aktiivisesti ja se kipu alkaa silloin. Ehkä muutamia viikkoja vielä ennen kuin oikeasti tuntis sitä siellä. :) Pahin salailu oli viime vklna kun oli rapujuhlat ja tiesin etten niitä voi syödä ja tätä pitää salata perheen edessä. Hyvin onnistuin, kuski ei juo ja ravut pilkoin suoraan roska-astiaan. En huomannut että kukaan olisi huomioinut salailuani. Reilu 2 viikkoa nt ultraan ja kertoamiseen :)
 
Kiitos vertaistuesta StellaMom :) Me käytiin kans varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki hyvin, mutta nyt siitä on jo kaks viikkoa ja tässähän on voinu sattua mitä tahansa. Toinen itse maksettu ultra tähän väliin tuntuisi silti liioittelulta :smiley-ashamed004

Haluutko jakaa sun blogin osoitetta? Mä ainakin lukisin mielelläni!

Ihmeesti oot kyllä selvinnyt rapujuhlista! Mun on paha olla kuskina, kun ei oo korttia. Saattaisi vaan lietsoa epäilyksiä :laughing002 Mutta tavallaan saatto kääntyä meidän onneksi, että kahdet kemut on osin päällekkäin, eli joudutaan lähtemään yksistä kesken (ja voin sanoa, että pitää olla edustuskunnossa niin en halua juoda) ja toisiin mennään myöhässä (ja voin sanoa, että join jo edellisissä riittävästi). Ajattelin myös molemmissa ottaa lasillisen ja olla siemailevinani sitä, mutta "unohtaa" sen sitten pöydän nurkalle :D Katsotaan miten onnistuu, tässä ollaan nyt niin suurennuslasin alla; yksi sukulainen oli arvannut raskauteni lomakuvasta, jossa melkein kaikilla muilla oli skumppa ja mulla jäätelö...
 
Vkmk sanoi:
Kiitos vertaistuesta StellaMom :) Me käytiin kans varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki hyvin, mutta nyt siitä on jo kaks viikkoa ja tässähän on voinu sattua mitä tahansa. Toinen itse maksettu ultra tähän väliin tuntuisi silti liioittelulta :smiley-ashamed004

Haluutko jakaa sun blogin osoitetta? Mä ainakin lukisin mielelläni!

Ihmeesti oot kyllä selvinnyt rapujuhlista! Mun on paha olla kuskina, kun ei oo korttia. Saattaisi vaan lietsoa epäilyksiä :laughing002 Mutta tavallaan saatto kääntyä meidän onneksi, että kahdet kemut on osin päällekkäin, eli joudutaan lähtemään yksistä kesken (ja voin sanoa, että pitää olla edustuskunnossa niin en halua juoda) ja toisiin mennään myöhässä (ja voin sanoa, että join jo edellisissä riittävästi). Ajattelin myös molemmissa ottaa lasillisen ja olla siemailevinani sitä, mutta "unohtaa" sen sitten pöydän nurkalle :D Katsotaan miten onnistuu, tässä ollaan nyt niin suurennuslasin alla; yksi sukulainen oli arvannut raskauteni lomakuvasta, jossa melkein kaikilla muilla oli skumppa ja mulla jäätelö...
Click to expand...
Kannattaa laittaa skumppalasi käteen kuvia varten ainakin ;)
Laitan linkki kun pääsen kotiin :)
Mulla seuraava ultra parin viikon päästä niin koitan selvitä siihen asti, ja toivotaan että kaikki on hyvin!
 
Mä en myöskään osaa tunnistaa mikä on mahdollista iltariehuntaa vai ilmaa:excited001 Toisaalta nyt niin alussa vielä, ja muitakin tuntemuksia on että helposti varmaan sekoittuisi, mikäli jotain olisi.

Oon hämännyt omilla mukana olevilla alkoholittomilla juomilla, illanvietoissa käynyt keittiössä hakemassa juotavaa ts. kaatamassa itelle alkoholitonta viiniä tai olutta itselleni. Vastaavasti myös ollut alkoholitonta skumppaa juhlissa (perheenjäsenten luona hämäys tehty yhdessä tuumin ja mun oma pikkupullo ollut odottamassa mua). Keikoilla tms tilannut baarista joko alkoholittoman oluen tai vissyä jäillä ja limellä tms. Välttyy ylimääräisiltä uteliailta kysymyksiltä ja vaivaannuttavilta tilanteilta.

Yksissä häissä erehdyin pyytämään alkoholittoman vaihtoehdon, joka oli räiskyvän punaista lasten skumppaa, kun kaikilla muilla oli tavallista (..oletin että alkoholittomat huomioidaan paremmin juhlissa).. Tuolloin muutama kaveri arvasi, vaikka heille ei ollut tarkoitus vielä kertoa. Jälkiviisaana ottanut alkoholillisen ja vaivihkaa antanut miehen juotavaksi. :jimlad:
 
Kuulostaa työläältä noi piilottelut. :laughing002:laughing002 mä en käytä muutenkaan alkoholia juuri koskaan, niin helppo on ollut raskaus salata vielä. Nyt menossa 13+4, ja vain äitini ja pomoni tietää asiasta. Olin heinäkuun lopulla kavereiden kanssa festareilla, mutta kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka mun eväät oli vesi ja karkki. Tosin niin oli myös osalla muulla porukasta, että se vaan on meidän tapauksessa normaalia. Tai sitten ollaan kaikki raskaana eikä kukaan halua kertoa. :laughing002
Ollaan tosin nyt yhden kaverin kaa suunniteltu ulkomaan matkaa marraskuulle. Pakko varmaan hänelle kertoa tästä ennen kuin mitään varataan, sillä jos tuleekin jotain ja en pääse lähtemään.. tuntuu vaan tosi vaikealta kertoa kellekään. Mitenkähän sen tekisi helpoiten. :confused1
 
Miten te suhtaudutte synnytykseen, aiheuttaako pelkoa tai onko epätietoisuutta? Oma suhtautumiseni on juuri epätiedon vuoksi aika häilyvä. En halua kuulla saati lukea mitään kauhukertomuksia mutta omassa mielessä on kyllä tyhjästä syntyneitä mörköjä ja paljon vaillinaista tietoa ja olettamuksia. Pitkään ajattelin, etten ikinä halua synnyttää. Sitten ajattelin joitain vuosia, että ehkä voisin mutta sektiolla. Nyt ajattelen, että ehdottomasti alatiesynnytys mutta kyllä se kieltämättä aiheuttaa melkoista kauhua, kun oikein alkaa ajatella asiaa. En ole ikinä ollut sairaalassa enkä oikein hirveästi missään lääkärihoidossakaan, siksi varmaan minulla on aika vahva valkotakkikammokin :bored:
 
RadioGaGa sanoi:
Miten te suhtaudutte synnytykseen, aiheuttaako pelkoa tai onko epätietoisuutta? Oma suhtautumiseni on juuri epätiedon vuoksi aika häilyvä. En halua kuulla saati lukea mitään kauhukertomuksia mutta omassa mielessä on kyllä tyhjästä syntyneitä mörköjä ja paljon vaillinaista tietoa ja olettamuksia. Pitkään ajattelin, etten ikinä halua synnyttää. Sitten ajattelin joitain vuosia, että ehkä voisin mutta sektiolla. Nyt ajattelen, että ehdottomasti alatiesynnytys mutta kyllä se kieltämättä aiheuttaa melkoista kauhua, kun oikein alkaa ajatella asiaa. En ole ikinä ollut sairaalassa enkä oikein hirveästi missään lääkärihoidossakaan, siksi varmaan minulla on aika vahva valkotakkikammokin :bored:
Click to expand...


Aika pitkälti samoilla ajatuksilla. Pelottaa paljonkin ja varmaan suuri osa siitä on tuota epätietoisuutta.

Synnytyskokemuksiakaan en koe tällä hetkellä aiheelliseksi aiemmin synnyttäneiden kanssa, toisilla on niin kauhukokemuksia ja toisilla hyvinkin nopeita synnytyksiä taustalla. Varmaan kaikki mahdollinen tuki neuvolasta synnytysvalmennuksineen ja mahdollisesti lisäksi jotain synnytyspelkokeskusteluita Perhe-Artelta.

Katsotaan. Päällimmäisenä ajatuksena pelko, jännitys ja kevyt pakokauhu:woot: TV:stä tuli joku ohjelma jossa oli synnytyskohtaus, se teki tosi pahaa ja näillä oloilla itku ja puklukaan ei ollut kaukana. Hehe..

Onneksi siihen on vielä piiitkä aika, ehtii sulatella ja käymään asiaa läpi päässä ja ammattilaisten kanssa moonta kertaa.
 
Minulla on ollut tuosta synnytyksestä ihan ok fiilis ja olenkin ajatellut, että haluaisin nimenomaan vesisynnytyksen mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Enemmän pelkoni ovat kohdistuneet siihen palautumiseen, kuin itse synnytystapahtumaan. Se on päässäni muodostunut ihan kivaksi ”testiksi” kropalla ja olin jopa ajatellut, että voisin pärjätä siinä ihan hyvin.

No nyt sitten kun sain tietää odottavani kaksosia, niin kuvitelmillani luonnonmukaisesta synnytyksestä voidaan heittää vesilintua. Huone tulee olemaan täynnä ihmisiä eikä vesisynnytys ole mahdollisuus ollenkaan. Melkein jopa suunniteltu sektio kuulostaa tällä hetkellä paremmalta kuin alatiesynnytys, jossa hyvin voi käydä niin, että toinen lapsi joudutaan ottamaan kiireellisellä sektiolla... :(
 
Minusta synnytys tuntuu tosi kaukaiselta, enkä ole sitä edes juuri vielä miettinyt. Oma syntymäni on ollut juurikin tuollainen kauhutarina. Sen vuoksi jotenkin vain oletan että mä synnytän tottakai suunnitellulla sektiolla. Mutta ei se varmaan ihan niin suorasukaisesti mene. Haluan ainakin, että mahdollisuuteni synnyttää alateiste tutkitaan kunnolla, jos sellaista lähdetään yrittämään. Mutta vielä en uskalla liikaa asiaa miettiä, kun ei sille vielä voi mitään tehdä.
 
Mirkkunen1 sanoi:
Minulla on ollut tuosta synnytyksestä ihan ok fiilis ja olenkin ajatellut, että haluaisin nimenomaan vesisynnytyksen mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Enemmän pelkoni ovat kohdistuneet siihen palautumiseen, kuin itse synnytystapahtumaan. Se on päässäni muodostunut ihan kivaksi ”testiksi” kropalla ja olin jopa ajatellut, että voisin pärjätä siinä ihan hyvin.

No nyt sitten kun sain tietää odottavani kaksosia, niin kuvitelmillani luonnonmukaisesta synnytyksestä voidaan heittää vesilintua. Huone tulee olemaan täynnä ihmisiä eikä vesisynnytys ole mahdollisuus ollenkaan. Melkein jopa suunniteltu sektio kuulostaa tällä hetkellä paremmalta kuin alatiesynnytys, jossa hyvin voi käydä niin, että toinen lapsi joudutaan ottamaan kiireellisellä sektiolla... :sad001
Click to expand...


En kuulu tänne, mut tulin tänne kommentoimaan että tiedän yhden ensisynnyttäjän joka synnytti kaksoset alakautta ja hyvin meni synnytys, että sekin näyttää olevan mahdollista :)
 
Siiru sanoi:
En kuulu tänne, mut tulin tänne kommentoimaan että tiedän yhden ensisynnyttäjän joka synnytti kaksoset alakautta ja hyvin meni synnytys, että sekin näyttää olevan mahdollista :)
Click to expand...

Tottakai on mahdollista, mutta todennäköisyydet ettei kaikki mene hyvin on tietysti suuremmat. Ja lähinnä inhottaa ajatus siitä sängyssä ”jalkatelineissä” synnyttämisestä, jotenkin niin luonnotonta ja pelkään repeämiä... Haluaisin kroppani voida hallita tilannetta enemmän eikä niin, että kaikki menee kätilöjen tahdin mukaan...
 
RadioGaGa sanoi:
Miten te suhtaudutte synnytykseen, aiheuttaako pelkoa tai onko epätietoisuutta? Oma suhtautumiseni on juuri epätiedon vuoksi aika häilyvä. En halua kuulla saati lukea mitään kauhukertomuksia mutta omassa mielessä on kyllä tyhjästä syntyneitä mörköjä ja paljon vaillinaista tietoa ja olettamuksia. Pitkään ajattelin, etten ikinä halua synnyttää. Sitten ajattelin joitain vuosia, että ehkä voisin mutta sektiolla. Nyt ajattelen, että ehdottomasti alatiesynnytys mutta kyllä se kieltämättä aiheuttaa melkoista kauhua, kun oikein alkaa ajatella asiaa. En ole ikinä ollut sairaalassa enkä oikein hirveästi missään lääkärihoidossakaan, siksi varmaan minulla on aika vahva valkotakkikammokin :bored:
Click to expand...
Olen vähän pakostakin lukenut yhden kätilön kirjoittama synnytystarina mun veljen pojan synnytyksestä. Se meni oikeuteen kun lääkäri teki virhearviointeja toisensa oerään. Muuten olen aina vaihtanut kanavaa jos on joku soikea synnytys menossa telkkarissa tai sellasta, en halua panikoida siitä, mutta haluan toki tietää mikä on normaalia. Ehkä lähempänä h-hetkeä sitten uskaltaa lukea. Nyt koitan vain ottaa päivä kerralla!
 
Mitä vauva tarvitsee? Melko aikaista vielä tälle aiheelle, mutta itselle ja miehelle konkretisoitui alkuviikon nt-ultrassa se, että meille saattaa tällä kertaa syntyä vauva ihan oikeasti...

Meillä ei ole vielä mitään hankittuna ja nyt pohditaan sitä mikä vauvantarvikeviidakosta on oikeasti tarpeellista ja mikä ei (sitten aikanaan). Tähän mennessä olemme saaneet listallemme sängyn, vaunut ja turvakaukalon sekä äitiyspakkauksen.

Millaisia ajatuksia teillä muilla?
 
Maaliskuisten puolelta olen, mutta tässä hyvä sauma. Itse olen tuon Yennin listan lisäksi pohtinut hoitopöytää. Että pinnasänky ja hoitopöytä pitäisi olla noin niin kuin huonekaluista. Mutta millaisia hoitopöytiä tai hoitopaikkoja ihmisillä on ollut tai olette ajatelleet hankkia? Osa huonekaluliikkeiden esityksistä on melko rumia, ja eipä niillä pitkäksi aikaa käyttöäkään ole. Ja vähän vankempi pitäisi varmaan olla kuin sellainen pientä tarjoilupöytää muistuttava :D Kotonani kerrostaloasunnossa ei valmiiksi ole kodinhoitohuonetta yms., missä olisi tasoa luonnostaan. Tätä nyt viimeksi pohtinut.
 
Helmikuisista heippa! :greet025 Meillekin (pitkään toivottu) esikoinen tulossa ja moni asia mietityttää. Mulla oli ihan kamalaa pahoinvointia rv 16 asti, joten lähipiirissä ja töissä tiedettiin heti kun olin käytännössä toimintakyvytön useamman viikon kesällä - jälkiviisaana mainittakoon muille pahoinvoinnista kärsiville että olo helpotti aavistuksen kun lopetin Multivita mama-vitamiinit, koska luin jostain että ne saattaa pahentaa oloa. Tuon pahoinvoinnin takia paino laski ja olin ihan epätoivoinen etten selviä tästä, joten mitään hankintoja ei tullut tehtyä. Nyt ollaan jo puolessa välissä ja elämä alkanut helpottamaan, joten ensimmäiset pikkuvaatteet uskallettu ostaa. Muutoin mietitty että ostetaan valmiiksi ainakin pinnasänky, rattaat ja turvakaukalo mut pienemmät hankinnat sit sitä mukaan kun tarve ilmenee.

Meillä on reilun viikon päästä rakenneultra mut ajateltiin pitää yllätyksenä kumpi tulossa niin ehkä vähän helpompi malttaa olla ostelematta - kävin nimittäin kirpparilla viime vkl ja oli niin söpöjä pinkkejä tyttöjuttuja että ne olis kyllä lähtenyt mukaan jos ois jo ollut tiedossa sukupuoli :excited001
 
Oma noviisilistani on
-turvakaukalo
-vaunut (miten nekin pitäisi valita loppumattomasta valikoimasta ja kun auton takapakki on melko kompakti...)
-hoitoalusta (tulee pyykkikoneen päälle)
-sänky
-amme

Näiden lisäksi joku leikkimatto ja sitteri mutta ehkä ne on järkevintä hankkia vasta, kun näkee tarvitseeko niitä. Hoitotasoksi ajateltiin kylpyhuoneessa olevaa pyykinpesukonetta, siihen sellainen perusalusta. Eikö tuo ole aika yleinen ratkaisu?

Ongelmaa tuottaa sänky. Meillä on melko pieni makuuhuone, toki sinne pinnasänky mahtuu mutta vähän huonosti kyllä. Kyytiläiselle on kyllä oma huone valmiina sitten, kun se suinkin hänelle sopii mutta siihen asti tuota pitäisi nukuttaa varmaan meidän makuukammarissa, eikö? Miten te olette ajatelleet muut, joilla on pieni makuuhuone ja ette halua nukuttaa lasta samassa sängyssä? Mietin myös ihan matkasänkyjä, jotka näyttävät melko kompakteilta ja sellainen mahtuisi paremmin ja sen saisi varmaan myytyä eteenpäin helposti. Jos hankitaan vain se pinnasänky, tulee se olemaan todennäköisesti Ikean malli, josta saa toisen laidan pois eli se kävisi sitten monta vuotta. Oma kulutusfilosofiani on ostaa mahdollisimman vähän ja sitten kun jotain hankitaan, pitää sen kestää aikaa.

Vaatteita aion ostaa pitkälti käytettynä ja otetaan myös äitiyspakkaus. Varmaan ainakin toinen tuleva isoäiti ompelee ja neuloo jotain söpöjä releitä myös.

Yksi, mikä mietityttää on kaikkien lämpöpussien ja kerrastojen ja toppapukujen ja villapukujen härdelli. Mitä kaikkea tuollaista pitäisi huhtivauvalle olla? Entä tulevaa syksyä ja talvea varten? Haluan hankkia mahdollisimman paljon valmiiksi, ettei tarvitse miettiä näitä pikkuisen vauvan kanssa. Pesänrakennusvietti on nyt jo kova :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top