Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Mulla tunteet vaihtelee aika paljon. Toki olen iloinen ja onnellinen, mutta monesti raskaus "unohtuu" ja asiat rullaavat vain eteenpäin. Toki ravitsenussuositukset on mielessä ja aina ajatuksissa miettii ensi kevättä/kesää/syksyä ja arkea vauvan kanssa.
Vielä en liikkeitäkään tunne, joten vaikka kuinka tietää olevansa raskaana, ei se läheskään koko aikaa siltä tunnu. Paino on pysynyt samana, olotila on varsin sama kuin ennen, väsyttää enemmän, mutta senkin voisi laittaa vain marraskuun pimeyden piikkiin.
Mieheni eilen kysyikin, pitäisikö meillä olla jääkaapin ovessa tai jossain kehyksis ultrakuva. Hän oli viime viikolla ystävänsä luona kylässä, siellä odotetaan helmikuulle vauvaa ja oli huomannut ultrakuvat niin kehyksissä kuin jääkaapin oveen kiinnitettynä. Mulla on ultrakuvat neuvolakortin välissä. Tuli vähän sellainen "paska vanhempi jo ennen vauvan syntymää fiilis", vaikka tiedän ettei sitä mitata noilla asioilla. Toki monet laittaa kuvia näkyville, varmaan vahvistaa ajatusta tulevasta vauvasta. Meillä vauvan tulo näkyy arjessa keittiön pöydällä olevilla mama-vitamiinipurkeilla ja vierashuoneen emmaljunga pahvilaatikoilla.
Ehkei sitä vielä ole täysin antanut lupaa heittäytyä raskauteen, kun olossa se ei tunnu ja rakenneuä on tekemättä. Odotan niin paljon ultraa, toivoen kaiken olevan hyvin.
Mulla on tosi samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, vaikka meillä ultrakuvat on olleet varhaisultrasta lähtien jääkaapin ovessa. Luulen, että en tosiaan uskalla vielä luottaa raskauteen ennen rakenneultraa, jos sen jälkeenkään. Nt-ultran jälkeen elin pari viikkoa onnellisessa odotuskuplassa, sitten huolet on taas vallanneet alaa.
En siis todellakaan ole koko aikaa huolissani, mutta yleensä vauva-aikaa suunnitellessani lisään perään "jos kaikki menee hyvin".
Mutta oikeastaan suurimmaksi osaksi ajatukset on ihan muualla, enkä aktiivisesti mieti raskautta tai vauvaa. Töissä on jäätävä kiire ja kotona arki täyttyy tällä hetkellä remontista. Kun oireita ei juuri ole ollut, raskaus on helppo unohtaa (vaikka vapaahetkinä tsekkaankin aina ekana tämän foorumin uudet viestit). Tilanne varmaan muuttuu kevätpuolella, kun olo muuttuu raskaammaksi, remppa etenee ja töissäkin on toivottavasti rauhallisempaa... Sitten voin pikkuhiljaa vaipua vauvakuplaan
Onko täällä muuten muita, joille tämä lapsi jää myös ainoaksi todennäköisesti? Olen aina ajatellut, että yksi lapsi on enemmän kuin voisi toivoa mutta kieltämättä nyt on hiipinyt myös toisenlaisia ajatuksia mieleen. Raskaus on ollut toisinaan rankoistakin oireista huolimatta elämäni parasta aikaa ja voisin hyvin käydä tämän läpi toistamiseen mutta en tiedä, olisiko kahden lapsen kanssa elämä vähän liian hektistä. No, tätä lienee järkevää miettiä joskus myöhemmin mutta aiempi ehdottomuus on kyllä lieventynyt aika paljonkin raskauden aikana.
Joko olette tehneet paljon hankintoja vauvalle? Musta tää tarvikkeiden hankinta on tosi vaikeaa. Että mitä sitä sitten oikeasti tarvitsee ja mitä ei. En ole vielä itse ostanut mitään, mutta äitiyspakkaus tuli viikko sitten ja kaveri ja miehen sisko on kärrännyt meille vanhoja vauvojen vaatteita ja tarvikkeita. Meiltä puuttuu ainakin sänky (äitiyslaatikko toimii varmaan sänkynä ensi hätään) ja amme. Ja sitten kaikki pikkusälä kuten tutit ja vaipat jne. Vaatteiden kanssa olen ihan sekaisin. Niitä on jo ihan hirveästi ja en tiedä mikä niistä on kätevä ja mikä ei. Ja paljon on vaaleanpunaista, että jos tyttöennustus ei pidä, niin tulee melko pinkki poika, mutta ei kai sillä niin väliä. mutta pitäisi varmaan tehdä joku lista kaikista vaatteista ja viedä se jollekin arvioitavaksi, että mitä puuttuu.
Meillä hankinnat on edistyneet viime aikoina ihan hyvin, mutta paljon vielä puuttuukin. Saatiin miehen siskolta niin paljon vaatteita, että ne riittää (varsinkin kun oon lisäks tilannut nettikirpparilta muutamia vastustamattomia). Lisäksi saatiin kaikkea pientä sälää. Ne pitäs vielä käydä läpi ja katsoa ajatuksen kanssa, mitä siellä on ja mitä vielä tarvitaan...
Saatujen lisäksi ollaan jo ostettu yhdistelmävaunut ja turvakaukalo, pinnasänky ja 2 hoitopöytää (ylä- ja keskikerroksiin omansa; myös toinen sänky pitäs löytää keskikerrokseen, tai sit mennään vaan äp-laatikolla ja vaunuilla). Nämä kaikki on onneksi löytyneet hyväkuntoisina Torista. Lisäks löysin kirpparilta hoitolaukun.
Entinen minä ois varmaan tehnyt hankinnoista Excelin, mutta tää remppakaaos on syössyt päänkin sellaseen kaaokseen ettei pysty Onneks Preglife-sovelluksesta löytyy hankintalista, jota pystyy itse muokkaamaan.
Itse huomaan nyt suhtautuvani raskauteen jo melko luottavaisin mielin, ja liikkeiden tunteminen vie ajatukset usein vauvaan. Toki taustalla on huolia ja pelkoja, jotka nousee hyvinkin herkästi, mutta pääsääntöisesti tällä hetkellä vain nautin raskaudesta ja vauvavalmisteluista Mutta edelleenkin esim. masulle juttelu saati laulaminen tuntuu absurdilta ajatukselta, enkä oikein koe vielä varsinaisesti kiintyneeni vauvaan (ehkä lähinnä ajatukseen tai mielikuvaan vauvasta). En kyllä itse ole tästä kovin huolestunut. Mulla on myös melko hyvä luotto siihen, että pärjätään vanhempina, koska tiedän, että riittävän hyvä riittää - ei tarvitse (eikä voi) olla täydellinen. Ainut mikä mua pelottaa, on se, miten saadaan heiveröinen vastasyntynyt pidettyä hengissä