Esikoista odottavat

Sukurasitteena kaksosuus periytyy muistaakseni äidin puolelta, eli Rita sun tapauksessa ei lisää riskiä. :) mun mies joskus heitti että tulispa kaksoset, tyttö ja poika, niin olis kuulemma kerrasta lapset tehty. :D ehkä se ei ajatellu ihan loppuun asti. Onhan siinä paljon isommat kaikki riskit kuin yhden vauvan raskauksissa.
 
Rita29 sanoi:
Onnea! :) Meillekin esikoinen tulossa. Tarkemmin tiedetään ensiviikon alkuraskaudenultrassa et mikä meininki. Kuulostan nyt kamalalta, mut toivottavasti meille ei olis kaksosia tulossa. Toki jos asia olisikin niin, ni eiköhän sit totu pikkuhiljaa siihen ajatukseen.
Onko teillä suvusssa kaksosia? Mun isä on kaksonen :D noh mut katotaan miten käy.
Click to expand...

Meillä on molemmilla jännästi just isän äidin puolella kaksosia, eli molempien mummeilla, mutta sen koommin ei ole kaksosia syntynyt. Monia kaksoset jännittää, mutta meille se olisi ihan mieluinen juttu. Tietenkin ekat vuodet on varmasti rankempia kuin yksösen kanssa :) nooooh, mutta saa nähdä! Onnea teillekkin ja tsemppiä ultraan! Tosi jännää! Tekisi melkeen munkin mieli mennä varhaisultraan, mutta ehkä me odotellaan vaan rauhassa vielä pari viikkoa :)
 
Me kans ootellaan esikoista, 8+2 menossa ja LA ois 2.12. :) Eilen oli eka neuvolakäynti, olipahan jännää, onneks mukava neuvolaterkka jakso vastailla mun kysymyksiin kärsivällisesti ja oli muutenkin superkiva tyyppi! Hihii, tosi jännittynyt olo kyllä, vähän ehkä hämmentynytkin vielä, mutta onnellinen. Me ehittiin yrittiää viime elokuusta, ja ikää mulla 23 ja avopuolisolla 24.

Toi varhaisultra houkuttais kyllä kovasti, ollaan sitä avopuolison kanssa mietiskelty.

Niin ja paljonpaljon onnee kaikille <3
 
Meillä kans kaksosia äidin puolella, mutta ultran mukaan yks munasolu irronnu joten eiköhän siellä yks ole :) kaikki käy kunhan olisi terve!
 
[MayDay] sanoi:
Sukurasitteena kaksosuus periytyy muistaakseni äidin puolelta, eli Rita sun tapauksessa ei lisää riskiä. :) mun mies joskus heitti että tulispa kaksoset, tyttö ja poika, niin olis kuulemma kerrasta lapset tehty. :D ehkä se ei ajatellu ihan loppuun asti. Onhan siinä paljon isommat kaikki riskit kuin yhden vauvan raskauksissa.
Click to expand...
Okei :D nojoo, onhan siinä tietenkin isommat riskit.
 
Meillä on äidin puolelta kolmosraskaus mahdollisuus, niin eniten tässä jännitän - kuten ekankin kanssa - sitä ultraa että montas siellä on :)
Mutta silti odotan sinne kuukauden päähän. Koska ei se tilannetta muuta, kaikki on rakkaita anyway.
 
Mullaki vähän sellainen kutina ollut, että voisi olla kaksoset tuloillaan :o Noh, sen näkee sitten ultrassa. Kohonnutta riskiä on nimittäin kaksosraskauteen :D
 
Apuva... Miehen parhaan ystävän isä oli kaksonen ja tämä mieheni ystävä on sit saanut myös kaksoset. Nyt sit jännätään miten on meidän laita, koska mun oma isä on kaksonen :D ylihuomenna varhaisultra ja sit pitäis olla 7+5
 
Heippa kaikki! :)

Täälläkin odotellaan esikoista, la laskurin mukaan 24.12., ja on todella odotettu ja toivottu tapaus. Elokuussa päätettiin romanttisesti festareilla, että ehkäisy jää pois, ja nyt tärppäsi.
Plussatesti aiheutti kyllä ihan käsittämättömän tunneryöpyn, ja vaikka olisi kuinka valmistauduttu ja puhuttu ja suunniteltu, niin ei sitä pakokauhun ja huolen sekaista riemua osaa sanoin kuvailla! :D Ihanaa lukea täältä kohtalotovereiden tarinoita, ei olekaan yksin näiden mullistusten keskellä :)
Vähän jännittää myös työkuviot, meillä on miehen kanssa yhteinen yritys, ja teemme pitkää päivää ja viikkoa. Valitettavasti tukiverkostojakaan ei ihan tässä paikkakunnalla ole - tosin olen varma, että nämä asiat järjestyvät, kunhan vähän malttaa ja antaa aikaa :) Uuteen tilanteeseen sopeutumista siis, maailman parasta joululahjaa odotellessa :)
 
Täällä kans esikoinen matkalla ja toivon hartaasti että pysyy matkassa loppuun asti :heartred Viisi päivää sitten tein ekan haamun ja 3 positiivista, vaikka silti haaleaa plussaa. Tänään hain digitestin ja pitää ihan paikkaansa tuo 1-2 vkoa sillä nyt ollaan jossain 4+1-4+2 paikkeilla. Joulukuussa jäi ehkäisy poies.
:)

ImageUploadedByVau Foorumi1493712408.062836.jpg
 
Esikoinen tulossa. Laskettuaika on jouluaaton alla.
Fiilis on ollut aika kauhea. Siis fyysisesti ja henkisesti. Tein positiivisen raskaustestin n. 3 viikkoa sitten ja tästä kuluneesta ajasta n. 70% on ollut pelkästään pahoinvointia, väsymystä, välillä ihan jäätävää huimausta, itseensä käpertymistä, kiukuttelua, hermojen repimistä ja epävarmuutta. Parisuhde tuntuu olevan säästöliekeillä, seurauksena mun pahoinvoinnista ja itseenikäpertymisestä. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, mun mies on ihana. Ruokapalvelu pelaa ja mä saan oikeastaan kaiken mitä vaan haluan. Ja heti.
Ongelma on siinä, ettei mua kiinnosta mikään muu kuin itseenikäpertyminen tai sitten niinkuin tuli esille, mulla on vaan niin pahaolo ettei voi muuta tehdä kuin maata sängyssä.

Ongelmia tietysti aiheuttaa myös se, että mies tupakoi. Itsekin poltin, mutta se touhu loppui aikapitkälti kuin seinään, jo ihan tän olotilan takia. Mä en käsitä, miksei mua haittaa kavereiden polttaminen, mutta sitten taas se on just se oma mies mikä haisee.
Siis haisee. Kukaan muu ei haise, mut miksi justiinsa se oma mies? Ja kyllä, asiasta on puhuttu. Puhuttu ja olen marmattanut ja kyllä, tuonut asian hyvin esille. Miehellä tietysti se lopettaminen on vähän eriasia, koska meidän lapsen terveys ei riipu siitä.

Kaiken tämän negatiivisuuden alla on tietysti myös positiivisa tunteita. Välillä olen oikeasti onnellinen, tykkään höpöttää vauva asioita kavereiden kanssa, mutta loppujen lopuksi se on verrattuna huonoon oloon ollut todella vähäistä. Lapsi on toivottu, haluttu ja suunniteltu, mutta mistä nämä tunteet tulevat?

Että tälläinen alkuavaus. Anteeksi, viestistä tulikin negatiivisempi kuin mitä olin tarkoittanut.
En vaan tiedä kuinka näitä asioita lähtisi purkamaan, joten purin tänne.
 
Pinkku, tämä on juurikin oikea kanava avautumiseen. Mulla kesti melkeen 4 viikkoa sängyssä makaamista vaikean raskauspahoinvoinnin vuoksi ja arvaa oliko myös henkinen puoli vaakalaudalla. Se, kun joutuu vuoteenomana olemaan ja toisen hoidettavana on muutenki jo tarpeeksi inhottavaa ja kun ei mitään hajua milloin olo paranee vai paraneeko. Kauheeta oksentelua ja äklötystä 24/7. Epätoivo mullakin iski moneen kertaan. Olin välillä ihan palasina, että tämmöstä kärsimystäkö tämä nyt on. Eläissäni en ole ollut niin kipeänä kuin nuo viikot. Mutta kyllä siellä tunnelin päässä on valoa :) Vaikka nyt tuntuu tosi kurjalta niin sitten kun huomaat, että olo alkaa vähän helpottaa niin sulla mielikin taas virkenee ja jaksat taas touhuta ja ajatella positiivisemmin. Rankkaa on nyt, mutta kyllä se helpottaa <3 päivä kerrallaan.
 
Pinkku, vähä samaa mullaki veto ihan poissa ja kuvotuksessa olotila se et mä vaan makaan kotona sohval enkä jaksa mitään. Mies tekee kaiken, hoitaa mua, kissat ja tekee kaikki kotityöt <3 pyytelen vaa anteeks ku oon tällänen, mut se ymmärtää ja tekee kaikkensa mun eteen. Olo ollu sellanen et tekis mieli vaa kattoo ku maali kuivuu :D en edes välil jaksa keskittyy mihinkää tv ohjelmaankaan, käperryn vaan itseeni. Mut eiköhä tää täst parempaan mee :)
 
Odotan myös esikoista tällä hetkellä. 8+0 mennää nyt vasta, ja tässä on ollut ny 2-3 viikkoo jäätävää pahoinvointi oloa, eli ruoka ei pysy sisällä, vaikka kuinka yrittäisi.

Toivon, että tämä olo loppuisi pian ja pääsisin normaalin elämän pariin. Tällä hetkell mennyt vaan sohvalla maaten ja toivonut parempaa seuraavaa päivää, mutta ehkä pikki hiljaa. Voimattomuus on omasta mielestä tylsää, kun päivät vaan matelee :/
 
Heippa!

Täälläkin esikoinen tuloillaan :)
Jotenkin sekavissa tunnelmissa, kun olen luullut, etten voi lasta saada. (Endometrioosi, kystia poistettu munasarjoista, toinen munasarja tukossa). Tässä sitä kuitenkin ollaan, laskettu aika joskus joulukuun loppupuolella. Olenko ainut, joka ei noista viikoista ymmärrä mitään? :hilarious:
17.5 ensimmäinen neuvolakäynti, ehkäpä se selventää asioita.
 
Hassua tämä kun esikoista odottaa niin ihan kaikki on uutta, vitamiinit, pahoinvoinnit, neuvolat,ruokasuositukset ja kaikki mahdolliset. Ei välillä pää pysy mukana
 
Nippula sanoi:
Heippa!

Täälläkin esikoinen tuloillaan :)
Jotenkin sekavissa tunnelmissa, kun olen luullut, etten voi lasta saada. (Endometrioosi, kystia poistettu munasarjoista, toinen munasarja tukossa). Tässä sitä kuitenkin ollaan, laskettu aika joskus joulukuun loppupuolella. Olenko ainut, joka ei noista viikoista ymmärrä mitään? :hilarious:
17.5 ensimmäinen neuvolakäynti, ehkäpä se selventää asioita.
Click to expand...

Ihanaa että raskaus on nyt sitten kuitenkin onnistunut! :)
Viikoista olen saanut tietoa kun käynyt näillä palstoilla ym. Mutta jos joku mietityttää niin voithan sä täällä kysellä niin vastaillaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top