Miten teillä muilla jotka ensimmäistä odotitte on lähtenyt arki rullaamaan? Mikä ollu raskainta/ihaninta ja kuinka paljon vastannut odotuksia/tullut yllätyksenä asiat? Mitä teidän vauvat on jo oppineet?
Täällä tällä hetkellä poika 2kk ja nyt arki rullaa ihan kohtuu mukavasti.
Ensimmäiset 6vk oli kyllä melko raskasta. Ensin viikko sairaalassa, kun seurattiin bilirubiiniarvoja. Sairaalassa en pystynyt nukkumaan kuin muutamia tunteja koko aikana ja imetys oli aika temppuilua kun herraa piti vatkata koko ajan ettei nukahtaisi tissille ja lisäksi maidonnousussa tuntui kestävän (enkä kyllä ihmettele siinä väsymyksessä ja stressissä).
Kotiin kun päästiin mies oli vielä viikon isyysvapaalla ja sitten palasi töihin. Se oli mulle rankkaa aikaa, piti olla yksin vastuussa tuosta otuksesta ja kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Hän oli alkuun myös hyvin vaativa, ei viihtynyt muualla kuin sylissä ja tissillä oltiin tosi tiuhaan. Itse en mm. ehtinyt/pystynyt syömään ja tuntui olo ihan zombilta ja ajoittain kovinkin epätoivoiselta jos vauva itki enkä tiennyt mikä vikana. Stressasin myös erittäin paljon maidon riittävyydestä (välillä edelleen mutten samassa mittakaavassa). Alkuun hän myös oli yöaikaan aktiivinen ja nukahti vasta aamuyöstä/aamusta. Se onneksi korjaantunut eikä enää kukuta öisin.
Siinä 6vk jälkeen alkanut sitten helpottaa. Ei ole aina enää ihan peukalo keskellä kämmentä että mistä kiikastaa ja muutenkin tyyppi tuntuu olevan melko perustyytyväinen tapaus. Iso kiitos kyllä äidilleni ja siskoilleni joilta olen saanut neuvoja, apuja ja mielenrauhaa erinäisissä tilanteissa.
Rankinta mielestäni on se jos vauvaa itkee enkä tiedä syytä. Sen sijaan palkitsevaa on jos sattuu keksimään sen syyn
. Meillä vauva ei siis itke mitenkään erityisen paljon tai pitkiä aikoja, mutta jotenkin reagoin tosi herkästi siihen itkuun että nopeasti tunnen siitä syyllisyyttä ja riittämättömyyttä (hormoonit
?).
Rankkaa on ollut myös oman unettomuuden kanssa. On tosi turhauttavaa kun väsyttää, mutta ei vain pysty nukahtaa. Hormoonit...
Ihaninta on nuo hetket kun vauvan kanssa seurustelee ja hän hymyilee ja juttelee iloisesti. Myös vaipanvaihto on minusta niin mukavaa! Otetaan aina pitkästi ilmakylpyjä vaippaa vaihtaessa ja lauletaan, höpötellään ja jumppaillaan.
Ja mitä osataan niin ainakin hymyillä ja jutella. Vatsallaan myös pää pysyy tosi tomerana pystyssä ja hartiatkin jo koholla. Melko jäntevä kaveri tuntuu olevan ja jumppailee kovasti.
Olis kiva saada tänne lisää juttua kun tuntuu foorumi hiljentyneen. Toki ihan ymmärrettävästä syystä
.
