Esikoista odottavat

140 tienoilla oli :) Se vaihteluväli on kuulemma tosi iso. Joku 120-170 :0
 
Mä yritin neuvolatädiltä tentata että mitä mieltä se on siitä teoriasta, että tyttövauvoilla olis korkeamma sykkeet ja poikavauvoilla matalammat :grin Se vaan naureskeli ja sanoi ettei oikein voi sykkeen perusteella luvata sukupuolta. Olis hauska kuulla jonkun oikeen kokeneen kätilön arvio sukupuolesta ja sitten katsoa että kuinka hyvin se pitää paikkansa. Nyt kun odotellaan rakenneultraa vielä yli kuukausi niin eipä tässä oikein ole muuta hupia kuin arvailla sukupuolta. :p
 
Äitillä oli niin et poika matalampi ku kaks tyttöä :) Oli pikkusiskon sukupuolen siitä arvannu mut jää nähtäväks :D
 
Meilläki neuvolantäti veikkaili tyttöäkun syke oli 149-155.. :D mutta tosiaan ootellaan nyt se 5 viikkoa niin sit se jo selviää :) pitää toivoo et tulee radin takia extra ultra niin näkis jo aikasemmin :D

Tänää tuntunu enemmän kutittelua, iik :)

Ja vaikka kuinka oon rasvannu masua plussasta asti, niin tänää huomasin et masuun tullu ekat arvet :/ jännä olokun paino tippuu mut maha kasvaa, jotenki tosi vaikee hyväksyy :D
 
Meille on kanssa tulossa esikoinen ja vähän jänskättää kun ei haluta tietää kumpi se on :-) jännityksellä loppuun asti. Tyttö olo on ollut alusta asti mutta tiedä sit :-? Mulla on paino noussut yli 5 kg ja koen jo paniikkia siitä. Painoa kun on ennestään ja neuvolassa sanoivat että ei tarvitse tulla yhtään ylimääräistä :-o
 
Tsemppiä vaikeisiin aikoihin kaikille! :Heartred

Meillä oli syke 161 NT-ultrassa, kätilön mukaan oikein hyvä/normaali :)
 
Onhan se sykkeiden perusteella sukupuolen arviointi lievästi kummallista:wink, hassu ajatella että x/y kromosomit määrittelis sykkeen tiheyden.. ja tämän sanoen olen itse varsin vakuuttunut asian paikkansa pitävyydestä:p! Mulla tosiaan on molempia, ja pojilla sykkeet oli mahassa 120-135, alusta loppuun(no synnytyksissä varmasti korkeammat), ja tytöillä taas 140-160. Ei näihin voi luottaa, mutta pistää kyllä miettimään.. useilla ystävillä on kyllä mennyt päinvastoin noin syketiheydet!
 
Mun mielestä on hirveän hauskaa arvuutella sukupuolta, ja kyselen myös muiden arvioita, ehkä pistän vielä arvonnan pystyyn! :grinOlen pohtinut paljon, että olisiko lapsen sukupuolella mulle mitään väliä, ja tietysti lapsen terveys on se tärkein seikka, se on mun mielestä aika itsestäänselvyys. Tuskin kukaan äiti toteaa, että ei haittaa vaikka olis vammainen lapsi, kunhan on tyttö/poika! Mutta ehkä koska olen itse nainen niin koen naissukupuolen tutummaksi ja läheisemmäksi, ja siten ajateltuna tytön saaminen tuntuisi jotenkin "helpommalta". Ja itsellä on semmoinen (lapsettoman ihmisen) mielikuva, että tyttölapset olisi pienenä helpompia kuin pojat, tai että uhmaikä olisi muka helpompi. Tämä kuvitelma on kyllä karissut aika tehokkaasti kun olen seurannut lähipiirin tyttölasten kasvamista... :grin Miehellä ei ollut mitään mieltä sukupuolesta, kunnes yksi päivä katsoi Why him?-leffan trailerin ja totesi, että miten hän ikinä selviää siitä jos saadaan tyttö ja se alkaa joskus seurustelemaan...? :hilarious:

Oletteko tehneet mitään testejä tms. sukupuolen selvittämiseksi? Siis tarkoitan nyt sellaisia netin hömppätestejä ym. joilla ei ole mitään tieteellistä perää. :wacky: Vau.fi testin mukaan meille olisi tulossa poika, kiinalaisen synnytyskalenterin (voi jessus :hilarious:) mukaan tyttö, sykkeiden perusteella tyttö, äidin ruokamieltymysten (makea=tyttö, suolainen/rasvainen=poika) perusteella poika, äidin kauneuden kaikkoamisen (tyttö "varastaa" äitinsä kauneuden) perusteella ehkä tyttö, koska finnejä on tullut vähän enemmän kuin ennen raskautumista, tosin jo ehkäisyn lopettaminen aiheutti järkyttävän muutoksen ihon kunnossa, joten eipä ollut iso muutos tämä raskaus enää... Mulla ei myöskään ollut juurikaan pahoinvointia alkuraskaudessa, joten se kuulemma voisi tarkoittaa poikaa.

Sormustesti ei antanut vielä mitään tulosta, ja maha on vielä lähinnä vain turvonnut joten sen leviämissuunnasta on mahdoton sanoa mitään...:grin Eli tilanne aika fifty-fifty toistaiseksi, alkuraskaudessa olin kyllä aivan varma että poika tulossa, oli vaan niin voimakkaasti sellainen olo (jo ennen mitään typeriä testejä), mutta nyt en oo enää ihan niin varma...:rolleyes:
 
Tuossa on kyllä melkoinen litania noita eri testejä! :woot: Jostain syystä minulla on tyttö olo. Äidillä oli kuulemma ollut melkoisesti aamupahoinvointia yms. veljeä odottaessa, ja minua odottaessa ei juuri mitään. Minulla taas ei lainkaan oksentamista, joten tämän kattavan aineiston perusteella täytyy olla tyttö. :grin Ehkä en kuitenkaan hanki vielä kaikkea vaaleanpunaisena...

Meillä oli muistaakseni syke NT-ultrassa 155.
 
Mulla on ollut vahva tyttöolo juuri pahoinvoinnin takia, mut enää en oo kyllä yhtään varma asiasta. :laughing002 Tein joskus jonkun höpöhöpö-testin ja se arveli taas poikaa tulevaksi. Molemmat ovat erittäin tervetulleita. ❤️
 
Täälläkin esikoista odottava. Mies on ihan varma että poika tulee, isäni taas ultrakuvaa katsoessa että tyttö itsellä ei aavistusta kumpaakaan suuntaan, jännitetään siihen kun päästään ultraan jossa selviää. :)
 
Mulle eilen tuli fiilis et poika tulossa mut KAIKKI testit anto tyttöä. Jos saisin valita nii mä haluun pojan koska mä en itse ikinä oo leikkiny tyttöleikkejä joten ne on niin vieras asia mulle tai jotkut letit kynnne lakkaukse, tyttönä oleminen ja kauneus etc. Mut jso tyttö tulossa nii ei siinä auta ku opetella asioita.
 
Mä tyttönä en leikkinyt kun legoilla, autoilla ja katoin prätkähiiriä - kasvoin kuitenkin naiseksi niin uskoisin että selviän tytön kanssa ilman prinsessaleikkejäkin :D
 
Moikka! Täällä kans yksi esikoisen odottaja! :) Mukava kun löytyy vertaistukea netin kautta, kun lähipiiristä sitä ei löydy. :)

Sukupuolesta: Minulla on sellainen tunne, että poika sieltä tulee vaikka kuinka tyttöä toivon. Rakas joka tapauksessa olisi sitten kumpi vain kyseessä. Myös äiti, sisko ja yksi kavereistani on sitä mieltä, että poika tulee ja mies kovasti toivoo poikaa. Itsellä pieni paniikki asiasta, kun tuntuu, että minulla ei ole aavistustakaan miten kasvattaa poikaa. :D Onneksi on anoppi ja omat vanhemmat joilta saa sitten neuvoja varmasti kysymättäkin.
 
Mulle tuli raskauden alussa yllätyksenä se, että omat tunteet raskauteen liittyen ei olleetkaan puhtaasti positiivisia! :eek: Siis lapsi on erittäin toivottu ja oikein "tekemällä tehty" ja 1,5 vuoden odotuksen tulos, mutta silti ensimmäinen reaktio positiiviseen testiin oli epäusko, paniikki ja pakokauhu. Sitten tunsin tietysti hirveesti syyllisyyttä omista tunteista, ja oli myös kauhea olo myös sen takia että kun ei ollut mikään vahinkolapsi niin tuli syyllisyys siitä että nyt me tehtiin väkisin lapsi ja ollaankohan sitten kuitenkaan valmiita vanhemmiksi ja mitä jos meistä tulee ihan paskoja vanhempia jne jne jne (ajatusketju jatkui about siihen että ollaan erottu ja mä asun lapsen kanssa sillan alla...)! Ja sitten kun oli varhaisultra ja olin odottanut että liikutun aivan suunnattomasti jos ei oo tuulimuna tms, niin olo olikin edelleen totaalisen epäuskoinen ja ultran jälkeenkin oli vielä semmoinen olo että voiko olla totta.. Sitten tuli nt-ultra ja ajattelin että no sitten kyllä hanat aukeaa ku nään vauvan, ja olihan se tosi hellyyttävä hetki ja oisin voinut katsoa vauvan jumppailua vaikka koko päivän, mutta en silti kokenut hullua liikutuksen tunnetta. Tiedän ettei kaikki ole sellaisia herkästi liikuttuvia ihmisiä, mutta kun mä olen normaalisti tosi tunne- ja itkuherkkä ihminen niin olin vähän järkyttynyt tosta omasta "pliisuista" reaktioistani...Ja sitten tietysti tunnen syyllisyyttä tästä "tunteettomuudestani" :confused: Alkuraskaudessa olin kyllä niin äärimmäisen huolissani siitä että on tosiaan tuulimuna tai että menee kesken minä hetkenä hyvänsä, että psyykkasin itseäni aina ensin ultraa varautumaan pahimpaan ja käsittelin vauvan menetystä jo etukäteen! Rankkaa! :meh: Ja aika hullua. Mutta nyt kun nt-ultrassa oli kaikki hyvin niin oon viimein antanut itselleni luvan uskoa tähän raskauteen ja iloita vauvasta ihan täysillä, vaikka se tuleva rakenneultra pelottaakin ihan sikana. Nyt on ihanaa olla raskaana kun olo alkaa vähän normalisoitumaan (vaikkei pahoja oireita oo missään vaiheessa ollutkaan) ja innolla odottelen että masu alkaa kunnolla näkymään :grin

Miulla on ollut täysin samat reaktiot ultrissa. Itken normaalisti kaikelle liikuttavalle jutulle helposti, nyt vaan silmät hivenen kostui hetkeksi ja se liikutus jäi sitten siihen. Oon itsekin ihan pöllästynyt asiasta. Ja olin super huolissani, että onko kaikki ok, ja olen edelleen, kun pahat olot lähteneet kokonaan ja välillä ei mitään tuntemuksia koko raskaudesta. :D
Että ilmeisen normaaleja tunteita, uskoisin!? :D
 
Mietin juuri, että todella omituista, kun yhtäkkiä jaksaakin tehdä jotain muuta nukkumisen lisäksi! Melkein tässä huolestuu... Mut sit samalla muistaa et eiköhän se olo voi jo 14. viikolla olla tällainen. :) Mut outoa, kun on niin pitkään ollut niin huono olo!
 
Keskiraskaus on helppo mut sit loppu 3kk onki taas samanlaista tuskaa kuulemma eli tästä 3kk pitää nauttia niin paljon ku voi. Itellä iltasin paha närästys. Ei kiva yhtää
 
Kävin tänään läpi Kelan sivuja liittyen äitiys/isyys/vanhempainvapaisiin/rahoihin. Melkoinen viidakko... Ymmärsin, että äitiyslomalle on jäätävä viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Ymmärsinkö tuon oikein? Ei voi esimerkiksi jäädä vaikka 20 arkipäivää ennen LA:ta, jos olo on hyvä?
 
Voit sie tehdä töitä äitiysvapaan aikana mutta saat tuet pienempänä. Varhennetun äitiysvapaan aikana et saa tehdä töitä tai opiskella. VOIT jäädä vapaalle 30-50 päivää aikasemmin. Pakko ei ole : )
 
Korjaus edelliseen, että saat varhennetunkin äitiysvapaan aikana tehdä töitä sunnuntaisin ja arkipyhinä. Ei saa tukea tuolloin muutenkaan noilta päiviltä.
 
Takaisin
Top