Esikoista odottavat helmikuiset

Hei vaan hei kaikki! :)

Pää niin täynnä ajatuksia vieläkin, että ihan oman mielenrauhanikin kannalta liityn teidän iloisten odottavien joukkoon! :D Itse sain plussan juuri paria päivää ennen 22 -vuotis synttäreitäni, tämä oli täysi yllätys (söin pillereitä ja kohdunkaulassa ollut propleemia, mikä saattaa aiheuttaa lapsettomuutta). Laskettu aika on siis 4.2 (ultran mukaan kylläkin 30.1, mutta eivät siirtäneet LAta). Isä täyttää loppuvuodesta 26 vuotta ja oli kyllä erittäin iloinen tästä pienestä ihmeestä! Pusuttelee masua ja yrittää parhaansa mukaan olla mukana raskaudessa. Parempaa isää en lapselleni voisi kyllä toivoakkaan. :) Yhteistä taivalta meillä on vasta reilu vuosi takana, mutta saman katon alla asustellaan ja asuntoomme mahtuu hienosti perheen lisäys.

Luin, että täällä oli muutama muukin, joiden miehet eivät aina ole läsnä? Onneksi pikkunen tulee heti alkuvuodesta, kun miehelläni on neljän kuukauden loma. Kesällä hän tekee reissuhommia ja yleensä kuusi päiväistä viikkoa.. Ei siis hirveesti häntä kotosalla kesällä näy ja se harmittaa. :( Oletteko jutelleet miehienne kanssa siitä, kuinka paljon he haluaisivat olla vauvan hoidossa mukana? Heitä kun on kuitenkin moneen lähtöön ja joillekkin riittää vain sylissä pitäminen muutaman kerran päivässä. :)

Ja kateeks käy kun kuulen noista ihanista äitiyshousuista! Miksen ole löytänyt mitään sopivia? Vai olenko vain nirso? :D Maha näkyy jo selvästi ja nyt tarvisin vinkkejä, mistä hyvät housut löytyisi!

Ja niin, eilen tunsin ensimmäisen kerran pienen pienet potkut masussa... <3 Mieletön tunne! Alkuun ei oikein tiennyt, että oliko ne potkuja vai ei, mutta illalla niitä tuli lisää ja voi kyllä ne olivat! Ultrassakin pikkunen liikkui kyllä niin mielettömästi, ettei ihmekkään että potkut jo tuntuivat. :) Kertokaa sitten muutkin, miltä ne potkut teistä tuntuivat!

 
Ssan joko siä tunsit potkut? Ihanaa! Ja onnittelut pienestä ihmeestä :) Mitkä viikot siulla on nyt? Miulla on la 5.2, mutta en ole vielä tuntenut potkuja. Innolla kyllä odotan ja masua kovasti silittelen, jos ne vaikka sieltä tuntuisi. 
Me ei olla puhuttu miehen osallistumisesta lapsen hoitoon, mutta oletan, että tekee kyllä kaikkea mitä miäkin :D Kyllä miä veikkaan, että hän tekeekin, sen verran innokkaasti odottaa Pähkinää. 
Onko miehellä mitään mahdollisuutta lyhentää työviikkoa? Uskon kyllä, että häntäkin voi harmittaa se mistä jää paitsi kun joutuu olemaan niin paljon töissä.
Miä löysin mammahousuja ihan H&M:ltä, kahdet pökät ostin sieltä.
Keskusteltiin tänään miun äidin kanssa sukupuolen selvityksestä. Hän sano, ettei haluaisi selvittää sitä, ettei ymmärrä miksi se pitäisi selvittää kun eihän se siitä mihinkään muutu. Miä taas oon ihan liian malttamaton, että voisin odottaa synnytykseen asti! Kyllä miä haluan selvittää sen ultrassa, jos Pähkinä vaan suostuu paljastamaan kumpi on :) Aiotteko te selvittää sukupuolen etukäteen?
 
Joo, kyllä tunsin! :) Tuntui, kuin pienet hämähäkit ois kutitellu mahalla, tai semmosilta ilmakuplilta. Äkkiä se alkuun kyllä ohi meni. Lasken nyt itse viikkoni ultran mukaan, vaikka neuvolassa eivät sitä laskettua sitten muuttaneet. Eli nyt olisi 15+6. Potkut alkaa kai näillä paikkeilla tuntumaankin, joillakin saattaa tietenkin tulla myöhemmin, kaikki on niin yksilöllistä. Mutta eiköhän ne pian sielläkin tunnu! Silittely ja semmonen kevyt "tönäisy" ainakin täällä tehosi. :)

Toivotaan että nuo miehen työt sitten lähemmin saatais sumplittua... Mutta lohduttavaa kyllä tietää, että synnytyksen jälkeen hän on siinä kotona kuitenkin koko ajan. :) Jossain lukikin että synnytyksen jälkeen ensimmäisten viikkojen aikana äidin olisi hyvä vain levätä ja imettää ja isä voisi hoitaa kaiken muun! :D Heh!

Kyllä me ainakin haluamme tietää sukupuolen heti kuin mahdollista! Seuraavassa ultrassa toivottavasti jo näkyisi... Malttamaton myöskin oon! Onko teillä Aidi toiveita siitä, kumpaa sukupuolta uusi tulokas saisi olla? :) Onhan se kivempi sit vaatteitakin ostaa jo oikean värisiä, kun tietäisi. Entäs onkos ihmiset jo miettinyt mahdollisia nimiä vauvalle? :)
 
Oi, potkuja! Mä odottelen niitä aivan into piukassa. Välillä useaan kertaan päivässä varovasti painelen masua ja sitten keskityn kuulostelemaan tuntemuksia, josko jotain tuntuisi, mutta ei. Vielä täytyy malttaa. Monennellako viikolla olet ssan?

Meillä isä tulee jokaisella "ohikulkumatkalla" kotona silittelemään masua. Ei pysty pitämään näppejä erossa ollenkaan :) Oon siitä tosi otettu. Saan myös tosi paljon enemmän pusuja kaulalle yms kuin ennen raskautta. Hän ei yleensä ole niin halailevaista sorttia ja minä usein menemällä menen kainaloon. Nyt on asiat aivan toisin päin ja mä kyllä nautin :)

Hyvät äippähousut löytyivät H&M:n äitiysosastolta. Koitin kolmenlaisia ja kaikki ihan ok. Nämä jotka lopulta ostin olivat edulliset, siistit, vatsaresorin malli sellainen (edestä matala) että istuu hyvin pienen ja ison mahan kanssa. Taitaa jäädä pysyvästi työhousuiksi raskauden jälkeen.
 
No niin olitkin jo vastaillut viikoista :) Toivottavasti saadaan me muutkin pian tunteja pikkupotkuja <3
 
Voisit siis olla raskaana koko ajan, kun tuollaisen määrän hellyyttä saat Trilli? ;) Kuulostaa tosi ihanalta!! Itselläkin sellainen tunne, että rakastaa tuota miestä vain entistä enemmän vauvan myötä. Ihan uskomatonta, miten voikin olla näin onnellinen! :)

Onko teillä vielä paljon pelkoja raskauden kesken menemisen suhteen tms...? Hyvä ystäväni kolmisen vuotta takaperin menetti lapsensa viikolla 26... :( Ei oikein uskalla itsekkään koko aikaa olla turvallisin mielin. Mutta eihän murehtimalla mikään parane. Täytyy koittaa mieli pitää mieli valoisana! :)

Ja hei! Onko kellekkään tullut semmosta älytöntä huolen tunnetta juur esimerkiksi miehestään? Mulla on koko ajan sydän syrjällään, kun oon ruvennut hirveesti pelkään, että jos hälle käy jotain ja jään yksin.. Öisinkin kokeilen välillä, että hengittääköhän mieheni vielä. :D Ehkä ne on nää äidinvaistot, mitkä heräilee!
 
täällä tuntui muutama päivä sitten ekan kerran liikkeet..
Ihanaa :)
hyvin hennon hentoina mutta kuitenkin. sen jälkeen muutaman kerran päivässä :) <3<3<3<3
tuntuu kuin jokin sisältäpäin kutittelisi hellästi :)
viime raskaudessa tunsin vasta joskus 18+ ekat liikkeet :)

toivottavasti saan tähän osioon myös kirjoitella vaikka onkin toinen raskaus kyseessä, ensimmäinen elävä pieni kuitenkin jos kaikki hyvin menee..
 
ssan: täällä yksi pienen kohtuun menettänyt rv 28+, enkä jollain tavalla uskalla luottaa siihen että kaikki menee hyvin ennen kuin itse sitä todistan elävä pieni sylissäni.. :/
 
pallero: Toivotaan, että kaikki menisi nyt hyvin loppuun saakka! Kauheita juttujahan nuo ovat, mutta jotenkin tarvisi silti osata luottaa, että kyllä se pikkuinen siellä nyt pärjää ja on turvassa. :)
Onhan kuitenkin olo nyt ollut ihan hyvä, eikä suuria kipujakaan? :)
 
olo on ollut hyvä, ei kipuja.. mutta niin oli viimekskin. ei mitään pahoinvointeja eikä muutakaan ole ollut nyt eikä viimeks.. ajattelin viimeks että pieni säästi äidin fyysiseltä pahoinvoinnilta kun henkinen oli niin kamala.
toivottavasti nyt ole näin..

toivotaan parasta, pelätään pahinta..

 
Aidi: Meille taas on ollut alusta asti selvää, että ei haluta selvittää vauvan sukupuolta etukäteen. Jotenkin vain halutaan pitää se jännitys sinne synnytykseen asti :) Ehkä toisen lapsen kohdalla voi olla sitten eri juttu. Ihan pienimpiä vaatteita ajateltiin ostaa semmoisia, jotka sopii kummalle tahansa ja sitten vähän isompia hankitaan vasta myöhemmin sen mukaan mitä tarvitsee. Kun uskon, että sukulaisilta saa pieniä vaatteita sen verran, että ei hirveästi edes itse tarvitse ostella. Myös käytettyjä vaatteita on tiedossa sukulaisilta sekä tytölle että pojalle. Toivotaan, että teille selviää sukupuoli seuraavassa ultrassa :)
 
Pallero: tottakai saa tänne kirjoitella!! :) Täällä ainakin tällä hetkellä vilkkainta keskusteluakin. Otan myös osaa aiemmasta menetyksestäsi :(

Tosiaan hellyyden määrän puolesta olisin vaikka koko ajan raskaana :)

Olen suhtautunut kaikkeen raskauteen liittyvään yllättävänkin rauhallisesti tähän asti ja pystynyt ajattelemaan, että elämä menee niin kuin on mennäkseen, turha sitä on etukäteen murehtia. Ei kauheisiin asioihin kuitenkaan voi valmistautua, pahalta tuntuu joka tapauksessa. Nyt olen kahtena edellisenä yönä nähnyt aivan kammottavia painajaisia, herännyt yöllä moneen kertaan itkuisena, hikisenä ja kauhuissani. Niin hirveitä etten edes ymmärrä mistä aivoni sellaisia kehittää. Aamulla mennyt tovi että saa ajatukset raiteilleen ja yöllä on ollut pakko kokeilla miehen pulssia ja hengitystä. Onneksi ei ole kovin herkkäuninen. Alkoi myös tehdä kovasti mieli neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä. Seuraava olisi 30.8. Päivällä ajattelen, että unet ovat vain unia, yöllä meinasi tulla paniikki. 

Olen viime talvena käsien rasitusvammasta kärsiessäni tajunnut kuinka koukussa olen ollut aikaansaamisen tunteeseen ja luonut itselleni stressiä monista turhista asioista. "Ongelmanani" oli, että olin tyytyväinen itseeni vain kun olin saanut päivässä todella paljon tehtyä. Opettelin rauhoittumaan, rentoutumaan ja olemaan tyytyväinen itseeni vaikka en olisi päivän aikana saanut tehtyä mitään (noita päiviä oli paljon, koska soitin pianoa 10 min kerralla korkeintaan parin tunnin ajan, koulussa olin jo tehnyt kaikki teoria-aineet ja töitä oli vain 2 kertaa viikossa). Myöhemmin opin tekemään lähes kaiken välttämättömänkin ilon kautta. Oikeasti monet velvollisuuksilta tuntuvat asiat ovat tosi mukavia, jos vaan on aikaa ja energiaa tehdä niitä (esim. harjoittelu (pianonsoiton siis), ruoan laitto ja jopa siivoaminen). Tajusin myös tuossa elämänmuutoksessa, että liika huolehtiminen ja stressaaminen eivät kohdallani edesauta mitään, aiheuttavat vain huonoa mieltä ja huonolla mielellä mikään ei luonnollisesti tunnu kivalta ja laatu kärsii. Tätä siis olen soveltanut ja aion jatkossakin pyrkiä soveltamaan huolen ja pelon tunteissa: olen saanut elämässäni jo nämä hienot asiat, keskityn olemaan niistä onnellinen nyt. Jos jotain tapahtuu ainakin olin onnellinen ennen niitä. Jos koko elämä valuisi murehtimiseen olisi syyllinen olo jälkeenpäin siitä ettei tajunnut olla onnellinen. Tämä avautuminen siksi, että itse kokemani muutos asenteessa on parantanut elämääni todella paljon. Toivon, että te muutkin löydätte "rauhan" ja "oikeat" mittasuhteet huolehtimiselle! 

Hah, tulipas taas romaani :D
 
Heipsan :)!

Minä kans tuun tänne jubailemaan :D. Oon siis viikoilla 13 ja laskettu siis helmikuun 17 päivä. Toisat odotan. Odottelenkin et ois se toinen ultra niin pääsis tietää kumpi sieltä tulee ;). Aiotteko te muut ottaa sukupuolesta selvää? Ja onko teille aivan sama tuleeko sieltä tyttö vai poika? Minulle sukupuolle aei väliä, mutta mielenkiinnolla haluan sen tietää, vaikka tiedänkin ettei se nyt ihan 100 prossan varmaa kumminkaan ole. Mun edellisestä raskaudesta tuli 25 kiloa :/ Ja mua harmittaa, koska se oli mun omaa itse aiheutettua!!! Tuli hirveesti raskausarpia jne.... Toivoisin että pystyisin pitämään edes jonkunverran paremmin itsekurista kiinni tässä toisessa raskaudessa. Mites te muut? Onko vaikea olla syömättä mielitekoja? Mullakun oli viiime raskaudessa kauheesti nää herkut jne mielitekoina. Tässä taas enemminkin kaikki suolaiset.. ? Jännää kyllä. jotenkin ajattelis että oisko tää sitten poika.. :D Mutta en yhtään osaa vielä kuvitella kumpi vois olla. Jotenki ku eka oli tyttö niin aattelee et osaako sitä edes poikaa tehdäkkään ;D....
 
täällä ainakin aiotaan ottaa selvää :) ei malta odottaa millään :)
molemmat ovat tervetulleita. :)
 
Onpas tänne tullut paljon juttuja, yritän pysyä mukana :)

Isyyspakkaus on aivan loistava idea :) Ajattelin itsekin jospa väsäis semmosen ja antaisin sen isukille vähän ennen laskettua aikaa. Onhan tässä aikaa miettiä mitä kaikkea sinne vois laittaa. Isukki varmaan tykkäis siitä ylläristä :D 

Itse en ole vielä tuntenut mitään liikkeitä mutta innolla odotan ensimmäisiä potkuja <3 Olen kyllä joka päivä silitellyt masua jospa sieltä jotain tuntisi mutta kait niitä potkuja saa odottaa vielä vähän aikaa :)

H&Mltä olen tilannut äitiyshousut ja leggingsit, ovat tulossa parin viikon päästä, mutta voi olla että joudun menee ostaa aikaisemmin kun omat leggingsit eivät enää tunnu mukavilta päällä :/ Painaa inhottavasti masun päältä. Muita housuja tai farkkuja en ole kokeillut kun eivät kuitenkaan mene päälle :D

Sukupuolta emme halua tietää, saa tulla yllätyksenä, molemmat tervetulleita :) Olen jo ostanut parit pöksyt ja bodyt joita molemmat voi käyttää. Ja jos sattuis näkemään jotain rakenneultrassa niin ei voi mitään mutta muuten emme halua etukäteen tietää :) 

Mulla on vieläkin ajoittain pahoinvointia. Yhtenä aamuna tuli oksu kun olin juonut lasillisen vettä, vaikka pahoinvointi ei vielä ehtinyt tulla. Juuri kun olin syömässä aamupalaa niin oli pakko juosta vessaan oksentamaan, sen jälkeen helpotti. Eilen olin sokerirasitustestissä ja kyllä teki tiukkaa. Kun ei mitään saanut syödä 12 tuntiin niin olo ei ollut mikään paras aamulla ja se sokeriliuos maistui tosi pahalle :( Puolisen tuntia kun istuin niin meinasi oksu tulla mutta jotenkin onnistuin pidättämään sen kaksi tuntia mikä siihen testiin meni. Oli vähän pientä evästä mukana mitä sain syödä kun kaikki verikokeet oli otettu mutta pahoinvointi jatkui koko päivän. Lepäilin pieniä hetkiä päivän mittaan. Tänään kun heräsin niin oli pikkuisen parempi olo mutta kyllä se pahoinvointi hiipi nurkan takaa, vielä ei ole oksu tullut ja aamupalankin sain hyvin syötyä :)

 
Täälläkään ei vielä liikkeitä, mutta innolla odotetaan.

Tänään olisi taas neuvola ja voi että kun se aina jännittää niin hirveästi. Millään ei malttaisi odottaa :)

Musta on kanssa tullut sellainen, että olen ihan hirveen huolissani miehestäni, aina kun hän ei ole tullut kotiin normaaliin aikaan niin ihmettelen että mikäs nyt on vikana jne. Ja varsinkin kun hän tuossa kesällä moottoripyöräili niin aina mietin, että toivottavasti on varovainen. Viime viikonloppuna mies teki mökillä terassia ja itse olin ihan sydän syrjällään aina kun sirkkeli kävi. Tuntuu kyllä typerältä huolehtia tuolla lailla mutta ehkä ne on niitä äidinvaistoja..

Meillä on kanssa muutto edessä, eikä myöskään olla nähty asuntoa etukäteen, mutta meille tosin luvattiin että saadaan tehdä pintaremppaa siellä kämpässä.. Tässä kovasti sitten vaan odotellaan kuun vaihtumista että saisi avaimet käteen ja pääsis remppailemaan.
 
Voi toivottavasti täälläkin tuntuu pian potkuja!<3 Oho huomasin, että olin viikon edellä, tänään onkin 15+1. Kappas :D
Miä oon jotenkin koko ajan ajatellut tyttöä, mutta ei ole mitään väliä kumpi sieltä tulee. Kumpi vain otetaan ilolla ja rakkaudella vastaan. Ja tosiaan olen itekin koittanu olla turhia huolehtimatta keskenmenosta tai muusta. Niin tapahtuu, jos tapahtuu. Miä en voi tehdä sille mitään, jos niin on tarkotus käydä. Toivotaan, että kaikille menee hyvin loppuun asti<3
Miä en sokerirasitukseen joudu, ainakaan vielä.
Meillä on ens viikon maanantaina seuraava neuvola, odotan innolla! 
Meillä ei hellyyden osotukset ole mitenkään merkittävästi kasvanut, mies oli jo aikaisemminkin ihanan huomioiva. Ehkä nyt hiukan enemmän :)
Ootteko te urheillu miten nyt raskaana ollessanne? Miä treenasin jonkun verran ennen raskautta, mutta nyt en oo oikeestaan uskaltanu tehdä mitään. Tänään kävin toisen kerran raskauden aikana sauvakävelemässä ja unohdin ottaa sykemittarin mukaan! Muistin vasta loppuvaiheessa, että se syke ei saisi nousta yli 150 :/ Mutta aika rauhassa me mentiin, että toivottavasti ei hiponut pilviä. Kun miulla siis nousee sykkeet tosi korkeelle helposti.
Apua enää 5 vuoroa nykysessä työssä! Oon jotenkin ihan asennoitunu jo siihen, että lennän heti pihalle kun kerron raskaudesta. No, sittenpähän olisi aikaa kirjoitella sitä opparia...
Miä en ole vielä ostanut muuta kun vaunut. Sain kaverilta hyvällä diilillä ja siihen päälle vielä pinnasängyn ja vähän vaatteita. Ne on kyllä tytön vaatteita, mutta tuskin se pikkuista haittaa, vaikka olisikin poika :D Seppälässä oli aivan ihania vaatteita! Voisin ostaa ne kaikki. Ja semmosia mitkä menis kummalle vaan. Odotan niin innnolla, että pääsen ostamaan!
 
Oi mullekin kelpaa kyllä oikein hyvin uuden äitiyspakkauksen kuosit ja värit. Voi, kun koko pakettia ei joutuisi odottamaan vielä niin kamalan kauan, vaan pääsisi jo hypistelemään kaikkia pikkutavaroita ja -vaatteita. :)
 
Oi, ihana tuo uusi äitiyspakkaus. Kivat on värit ja kuosit! :)

Itse ajattelin antaa isyyspakkauksen isänpäivänä. Tuskinpa odottaa mitään huomiointia vielä tänä vuonna, niin kiva ylläri tulee :)

Mulle kävi tänään hupsusti, kun lähdin käymään parin kaverin kanssa kirpparilla. Luulin, että pystyisin välttämään vielä vauvahankinnat, kun tähän saakka on mennyt niin hyvin, mutta kun siellä on NIIIN halpaa ja ihan käyttämättömiltä näyttäviä juttuja. Ostin tooosi pienet ruskeat kengät, päältä mokannäköistä ja sisältä karvaiset. On söpöt. Maksoi 2 € ja sitten kaksi raidallista bodya 0,50 €/kpl, toinen siniraidallinen, toinen vihreä :) Hupsista... ja näyttää aivan uusilta ja on luomupuuvillaa :) löysin kivoja vaatteita itsellenikin, joita siis lähdin hakemaan. Onko teille käynyt näin?
 
Takaisin
Top