Esikoista odottavat helmikuiset

Kävin myös kurkkaamassa uuden äitiyspakkauksen, tykkäsin kyllä tosi paljon! :) On juuri meille passeleita ja kuosit aivan ihania.

Liikunnan suhteen oon vähän koittanut käydä kävelylenkeillä, työ käy kyllä melkein liikunnasta. :D Kerran kävin spinningissä, mutta en uskaltanut siellä hirveesti uppoutua mukaan. Ei siis tommonen hikiliikunta kyllä sovi mulle tässä tilanteessa ollenkaan. Kunhan ei nyt ihan vaan tänne sohvan nurkkaan jämähtäisi.

Ja kävin heti innoissani tänään hakeen myös ekat äitiyshousut! Oli kyllä niin hienot ja hyvin istuvat farkut, etten taida muita enää käyttääkkään. :)

Itse en myöskään joudu siihen sokerirasitukseen. Kuullut hirveesti juttuja, että se ei oo kovin mieleinen.. :/

Ens viikolla taas neuvola! Saa nähdä montako kiloo on tullut.. ;D Onko teillä muilla ollut jo paljon painonnousua?
 
Aidi: Olen uinut, vesijuossut ja sauvakävellyt. Juoksemisen lopetin. Pyöräily myös tuntuu edelleen mukavalta. Yleensä syke on sopiva, jos pystyy puhumaan samalla. Mutta siis en mitenkään ole himoliikkunut, kun on jalka vielä kipeä (hermopinne jalkaterässä). Lähinnä tuota uintia ja vesijuoksua oon tehnyt kerran pari viikossa ja pyöräilen joka paikkaan eli keskimäärin 2-4 km päivässä. Ilman stressiä kaikki tuo toki, ja jos väsyttää niin en kyllä silloin ajattelekaan liikuntaa :)

Niin ja kiloja on tullut n. 5 viime neuvolakäynnin jälkeen.
 
Neuvolassa oli kaikki hyvin, ihana kuulla pikkuisen sydänääniä <3

Ihania kuoseja uudessa äitiyspakkauksessa!
 
Miäkin tykkäsin tosi paljon siitä äitiyspakkauksesta! Ois ihana päästä jo hipeltämään niitä :)
Miä en oo vielä uskaltanu edes mennä mihinkään kirpparille kun kuitenkin jotain sieltä tarttuisi mukaan :D
Miä en oo käyny neuvolan jälkeen vaa´alla, saa nähdä maanantaina paljon on tullu. Oli vaikea arvioida ekassa neuvolassa paljon oli lähtöpaino kun lopetin punnitsemisen reilu vuosi sitten kun aloin treenaamaan voimaa. Niin en tienny yhtään paljon painoin ennen raskautta :D 
Miä koitan saada tuota salitreeniä taas alulle. Tavote on, ettei kaikki vaivalla hankitut lihakset häviä tässä raskauden aikana. Vaikka ei pysty samalla tavalla voimaa treenaamaan. Avokki kysy vielä erikseen ekassa ultrassa, että väittääkö se neuvolatäti etten saa tehdä maastavetoa sadalla kilolla :D Vähän vitsillä tietenkin.
Huh huomenna on edessä Helsinki-päivä, saa nähdä miten jaksaa. Olisi edessä koekampausta ja iltapuvun sovitusta ja lyhentämistä :)
Toi isyyspakkauksen antaminen isänpäivänä olikin tosi kiva idea!
 
Täällä on ollut vilkas keskustelu tämän viikon aikana.

On ihanaa kuulla että osa on jo tuntenut potkut. Minä en valitettavasti tunne vielä mitään. Niitä odotellessa. Kävin ke neuvolalääkärikäynnillä ja kuulin ensimmäisen kerran sydänäänet. Oli kyllä niin koskettava hetki ja vieläkin muistan miltä ne kuulosti : )

Mun maha on vielä tosi pieni eikä painoakaan ole tullut kuin vajaat 2kg. Olen ihan hyvin pärjännyt vanhoilla housuilla kunhan jätän napin auki. Toinen vaihtoehto on ollut hameet ja mekot leggingsien kanssa. Te jotka olette ostaneet jo äippähousut, onko niissä sellainen leveä resori vyötärön kohdalla ja miten niitä näin alkuvaiheessa voi pitää. Tuntuu siltä et se on niin leveä ettei pysyis päällä.

Me halutaan tietää sukupuolen lähinnä käytännöllisistä syistä. Ja pakko myöntää että olen hyvin malttamaton, enkä jaksaisi odottaa synnytykseen asti.

Trilli ihanaa kun teillä saa hellyyttä koko ajan. Meillä se malli on lähinnä sellainen että sitä ei saa jos ei vaatimalla vaadi : ) Mies on sellaista mallia joka ei kauheasti välitä halauksista.

Minä olen myös pohtinut liikunnan harrastamista. Lopetin kaiken siinä vaiheessa kun sain tietää olevani raskaana. Nyt kun ensimäinen kolmannes on takana ajattelin että olis jo turvallista tehdä jotakin pientä ja turvallista kuten joogaa, lenkkeilyä ja vaikka uimista.

Minä joudun myöhemmin sokerirasitukseen iän puolesta. Kauhistuttaa jo valmiiksi se kokemus.

Uusi äitiyspakkaus on aivan ihana. Ja se laatikko näyttää tosi hyvältä verrattuna siihen vanhaan. Saispa jo omaksi : ) Ajattelin kanssa antaa isyyspakkauksen isänpäivänä.
 

Voi ihanaa että liikkeitä on jo osalla tuntunut! Täällä menee varmaan vielä jokunen viikko kun vasta rv 13+2. Ja minustakin uusi äitiyspakkaus on vallan hurmaava!

smari: Sylkiongelmaa edelleen.. Ja juu kyllä vaan, ihan hirvee jano koko ajan :) Töissä välillä unohdan juoda tarpeeksi ja sitten on tosi huono olo kun pääsee kotiin.

ssan: Me ollaan kyllä juteltu tulevasta vauvan hoidosta jonkin verran, ja miehelle on onneksi itsestäänselvää että osallistuu niin paljon kun mahdollista aina silloin kun on kotona. Minuakin ruvennut huolettamaan enemmän, että miehelle sattuisi jotain ja jäisin yksin. Oikein huokaisen helpotuksesta kun se tulee illalla kotiin :)

Odotoan kuumeisesti konkreettisia merkkejä raskaudesta!! Kun ei ole mitään oireita ja mahakaan ei vielä kasvanut niin vieläkään ei "tunnu" siltä että olisin oikeasti raskaana :D Mutta eiköhän sitä isoa mahaa saa sitten tuskailla myöhemminkin. Ikävä kuulla, että muillakin on pelkoa vauvan menettämisestä. En ymmärrä miksi stressaan (siitäkin) vaikken ole koskaan ollut mikään huolehtijatyyppi..Ehkä se on osa äitiintymistä, sillä olen myös alkanut neulomaan pieniä sukkia, tumppuja jne ja yksi päivä leivoin pullaa! Todella kummallista minulta XD

Ihanaa viikonloppua kaikille odottajille!

 
Voih, uusi äitiyspakkaus näyttää tosi ihanalta! Laatikko on tosi kivan näköinen ja vaatteetkin näytti ihan kivoilta :) 

Niinpä tietysti, isänpäiväkin on tulossa :D Tosi hyvä idea antaa isyyspakkaus silloin. Esikoista odottavat isät varmasti yllättyisivät ja miksei tietysti muutkin isät :)

Minä höhlä menin ja tilasin kotidopplerin vaikka ekaks ajattelin etten semmoista tilaa kun iskee kuitenkin paniikki jos ei niitä sydänääniä kuulekaan :D Mieskin oli samaa mieltä :P Nooh, se tulee ensi viikon puolella :) Tilasin raskauskeijulta, siellä oli tarjouksessa ja saa nyt nähä onko siitä mihinkään :) Ainahan sitä voi kokeilla.....

Toissa iltana olin tuntevani jotain pientä hiplausta papuselta <3 Kun olin menossa nukkumaan niin vähän aikaa tuntui kuin joku olisi tosi tosi tosi hennosti kutitellut sormenpäillä mahan päältä, vaikka tämä oli mahan sisäpuolelta ;) Sitä jatkui hetken aikaa ja mies ihmetteli mikä mulle tuli kun seisoin liikkumatta ja tuijotin vaan eteeni :D Olen yrittänyt kuulostella josko sitä tuntis enemmän mutta ei ole mitään sen kummempaa ollut. Nyt odotan vielä innokkaammin papusen liikkeitä <3
 
mixuliini: Se on kyllä ihana tunne!! :) Mulla ainakin pikkunen rupes "ensikosketuksen" jälkeen pari päivää siitä hyöriin ja pyöriin mielettömästi. Se kutittaa tosi paljon! :D Nyt koko päivän aina odottelee, että koskakohan se pikkunen herää ja töissäkin tuntuu, kun yritän tehdä jotain vähän raskaampaa tai reippaasti, niin pikkunen rupee kutitteleen "Rauhotus nyt äiti!" :) Eiköhän sielläkin kutitusta siis tuu pian aivan jatkuvasti. :)

Itse huomasin tuossa vähän pidempää kävelylenkkiä tehdessäni, että ei kyllä kunto kestä samalla tavalla kuin ennen. Tarvii kyllä ruveta harrastamaan edes kävelyä päivittäin, ettei ihan kokonaan pääsisi rapistumaan. :/

Maha täällä näkyy jo, välillä tunteet on hieman ristiriitaisia sen suhteen. Useimmiten kyllä sitä rakastaa ja silittelee, mutta välillä tulee semmoinen tunne, ettei enää ikinä tämän jälkeen näytä kroppa hyvältä. Ehkä tää tunteiden vuoristorata on ihan normaalia myös.

Onko teillä muilla ollut välillä ristiriitaisia tunteita tuon kasvavan mahan kanssa?
 
Tännehän on tullut paljon tekstiä tässä viikon aikana, kiva kun keskusteltu vilkastuu! :)

Ensiksi tervetuloa kaikille uusilla esikoisenodottajille! =)

Isyyspakkaus, itselläkin oli suunnitelmissa se antaa silloin isänpäivänä, tuskin osaa mitään odottaa kun ei vielä varsinaisesti ole isä ja varmasti on todella innoissaan! :)

Mahankasvusta, täälläkin jo hieman "pömpöttää", mutta jotenkaan en kehtaa käyttää kireitä paitoja tai sellasia mistä maha vielä näkyis kun musta tuntuu että se näyttää vielä siltä että olen vaan lihonnut =D Eikä kukaan varmastikaan tulis kysymään että oletko raskaana kun se ei tosiaan ole vielä niin selvää... Odotan kyllä sitä aikaa kun saa vapaasti olla maha pystyssä ja näyttää raskaanaolevalta! Kateellisena katson aina kaupassa tms jos vierellä joku pidemmällä raskaanaoleva kun on niin selvästi raskaana ja itse vielä vähän pulleamahainen :D No mutta tosiaan eiköhän sekin aika tule kun ehtii jo vähän "kyllästyä" isoon mahaan, vaikka vaikea tässä  vaiheessa kuvitella että siltä tulee joskus tuntumaan! :) Liikkeitä en ole tuntenut enkä usko että vielä moneen viikkoon tunnenkaan, odottelen niitä ehkä tonne jonnekin kuukauden päähän suunnilleen? Muutamana iltana on ollut sellasta elohiiren tapasta tuntemusta alamahalla mutta mulla oli sellasta samanlaista jo ihan alussa, entie mistä se johtuu... Mutta ihanaa että osa teistä on päässyt jo potkuja tuntemaan, varmasti aivan mahtava tunne!! <3

Meillä mies on täpinöissään vauvasta ja osallistuu ihan varmasti yhtä paljon hoitoon yms kuin minäkin, uskon että heille tulee monta sellasta juttua joka on vaan heidän, mihin minä en kuulu mukaan, esim. vauvauinnin mies on jo varannut :D Vaikka sinnekin mennään varmaan aluksi ainakin kaikki yhdessä mut et sit siitä jää sellanen et käyvät aina yhdessä uimassa. En oo kyllä yhtään huolissaan siitä etteikö osallistuis.

Teillä joilla miehet on reissuhommissa tai jossain poissa suurimman osan ajasta niin he ovat varmaan sitten kotona ollessaan ihan täysin kiinni vauvassa! :D Ja ihania teidän miehet jotka höpöttelee ja silittelee jo masua<3 Mun mieskin on vähän sitä mallia ettei ihan niin avoimesti osaa näyttää innostustaan, ainakaan vielä kun mahakaan ei ole niin konkreettinen, innostus näkyy muista jutuista kuten esim. keskustellessa tulee ilmi että on ottanut selvää netistä millanen vauva tällä hetkellä on ja mitä seuraavaksi tapahtuu ja nimiä aina välillä ehdottelee ja muutenkin miettii tulevaa, yhteisiä lomamatkoja yms :) On ne niin hellyyttäviä kun just ulospäin hieman "jöröjä" mut sisimmissään pehmoja emoticon  Siinä se viehätys just onkin, sillonkun mies sanoo tai näyttää tunteitaan niin se tuntuu niiiiin mahtavalta, mulla ainakin aiemmissa suhteissa mennyt maku sellaseen turhanpäiväseen lässyttykseen, menee merkitys jos saa koko ajan kuulla jotain ihanaa, mä ilmeisesti kaipaan vähän sellasta jöröyttä =D

Mulla on kans tota miehen sykkeen ja hengityksen varmistamista nukkuessa, tullut suuri pelko että menetän miehen, kai sekin sitten kuuluu näihin raskaustuntemuksiin. Mulla on kyllä aina ollut sellasta että varmistan miehen hengityksen, varsinkin jos on ottanut, läheisen menetyksen pelko on niin suuri ollut lapsesta saakka. Varmaan sitä pelkoa pahentaa nyt se että meillä on iso laina ja taloprojekti vielä hieman kesken ja ajatus siitä että jäisin tähän tilanteeseen yksin ja vielä vauva tulossa niin tuntuu ihan maailmanlopulta!

Ootteko huomannut että olis välillä yleisesti haikea olo? Sitä on vaikee selittää mut mulla iskee muutaman kerran viikossa jossain paikoissa sellanen olo että on kaikkia ikävä ja sellanen yleinen haikeus... Se ei liity mihinkään tiettyy, tulee vaan sellanen vähän kurja olo kaikesta mut ei kuitenkaan kohdistu mihinkään.

Äitiyspakkaus oli ihana, meinataan ehdottomasti ottaa se! <3 Mun mielestä kyllä ne vanhatkin oli ihania :) Koska me siis saadaan se hypisteltäväksi, joskus loppuvuodesta vai?

Sukupuolesta, meillä on nyt muuttunu jo pariin otteeseen mielipide siitä halutaanko tietää vai ei... Ensi haluttiin, sitten ei, ja nyt taas halutaan :D Muuttuu varmaan vielä moneen kertaan ennen rakenneultraa. Onko jollekin muuten annettu jo jotain sukupuolilupauksia nt-ultrassa? Yhdelle kaverille sanottiin jo siellä että poika tulee ja poika sieltä tuli!

ssan, mulla on ollut ristiriitaisia tunteita mahan kasvun kanssa, nyt kun se ei tosiaan ole vielä selvä vauvamaha, on ollut vähän sellanen inhottava olo ja pelkään että myöhemmin tulee sellanen itseinho ja pelko just siitä että kroppa muuttuu kamalannäköseks synnytyksen jälkeen. Vaikka se nyt on ihan toisarvonen asia kun miettii minkä takia niin käy! Toivottavasti siitä mahasta sitten osaa iloita kun se on kunnon maha! :)

Ja hei kivaa kun ootte hommannut dopplereita, mä kyllä liputan niiden puolesta vaikka alkuun olinkin vastaan!=) Pelkäsin just sitä koukkuun jäämistä mut siinä ei tosiaankaan käynyt niin, kerran pari viikossa ehkä kuuntelen ja sen jälkeen tulee aina niiiin hyvä olo kun saa varmistuksen että edelleen siellä sydän kiivaasti lyö<3 Ja kun näillä viikoilla ne melkovarmasti jo jokaisella alkaa kuulua niin ei tule sitä paniikkia mitä alussa ois voinut tulla kun ei vielä syke kuulu...

 
Tilasin myös dopplerin, nyt ei maltta millään odottaa että se tulisi.. Sorruin, vaikka olin aluksi ajatellut etten tarvitse, mutta nyt kun ei oireita enää ole ja mahakaan ei kauheesti ole kasvanut eikä tunne vielä liikkeitä niin jotenkin sitä haluaa päästä tietoiseksi pikkuisesta :)
 
Iiiiiih! Mun doppleri tuli tänään! Oli ihan heti pakko kokeilla sitä ja pienen etsiskelyn ja omien sydänäänien jälkeen kuului ne maailman ihanimmat sydänäänet <3 <3 <3 <3 <3 Jonkin verran kuului myös ihme muljahteluja, liikkuvainen kaveri siellä asustelee :D Aivan mahtavaa!!! Voisin kuunnella niitä koko ajan :) Mut jos maltan mieleni ja kuuntelen pari kertaa viikossa ;) 
 
Koskahan tuon äitiyspakkauksen saa tilata, onko joku selvillä asiasta?
Viikonloppuna ekaa kertaa oikein havahduin miettimään, mitä kaikkea vauvalle oikein pitää hankkia.
Itsekkin huomasin tuon läheisen menettämisen pelon, mies lähti poikien kanssa reissuun ja kauheat kauhu filmit pyöri päässä, aamulla ekana vain viestiä onko kaikki hyvin..

Tässä sitä odotetaan, että saisi alkaa nauttia raskaudesta. 17. raskausviikko käynnissä ja olisi kivaa pitkästä aikaa alkaa päästä kiinni normiarkeen. Se on kumma, kun mies on kotona, väsy iskee jo 18.30 aikaan ja nyt kun on kotona yksin, niin on vieläkin hereillä, mutta kyllä sen sitten kehossaan tuntee kun ei saa noita 11-12 tunnin yöunia!
Maha ahdistaa jo ja pitää vähän katsoa kuinka istuu, mielellään kyllä makaa. Eikä se maha ole vielä edes iso.. Kuinkahan kuukauden päästä selviää tai 4 kuukauden.. Mutta niitä vauvan liikkeitä odottaen, välillä aina eri tuntemuksia mietin, nytkö vai nyt..:D
 
Äitiysvaatteista miulla siis ne istuu muuten ihan tavallisesti, mutta sitten on vaan se trikookangas siinä ylhäällä. Vyötä kyllä saa käyttää kun ei maha vielä niitä pidä ylhäällä. Toiset ainakin menee pidemmän aikaa, ellei reidet leviä kauheasti :D

Meillä oli tänään toinen neuvola ja oli ihanaa kuulla ne sydänäänet taas<3 Vahvoina kuului ja Pähkinä viiletti doppleria karkuun minkä ennätti :) Toisaalta oli ihan rauhoittavaa kuulla, että nyt löytyy sitä liikettä kun ultrassa oli niin rauhallinen. Tämä olikin vika täällä, nyt pitäis selvittää se Kouvolan tilanne!

Liikkeitä olen koittanu kovasti tuntea, mutta vielä ei ole niitä tuntunut. Neuvolatäti tänään rauhoitteli, että ei ole vielä kiire. Kyllä ne kohta puoliin ehkä alkaa tuntua :) 

Mahaan suhtaudun erittäin rakastavasti. Pidän välillä mielelläni ihan tiukkojakin t-paitoja, vaikka varmaan muista varmaan näyttää, että miulla on vaan vähän mahaa :D Olen ehkä vähän yllättynyt miten rakastavasti suhtaudun tähän kasvavaan mahaan, koska ennen on aina ollut littana vatsa ja vähän pieniä syömisongelmiakin. Mutta nyt odotan vaan innolla, että vatsasta tulisi isompi! Mutta varmasti kaikenlaiset tunteet on täysin normaaleja :)

Voisin nukkua koko ajan! Nytkin olen kukkunut hereillä koko päivän, vaikka jatkuvasti olen ajatellut meneväni nukkumaan. Nyt voisin oikeasti mennä. 
 
Onpas kiva lukea teidän kuulumisia näin pidennetyn mökkiviikonlopun jälkeen! Te kenellä on potkuja tuntunut, millä viikolla ootte? Itse en millään malttaisi noita odottaa :)

Juudith: Noista miehistä kun oli puhetta, niin täällä ollut aina "jöröttäjä" mies ja esittää vieläkin sellaista :) Sanoo, että mä oon mennyt sekasin, kun höpisen vauvafoorumilla ja koko ajan puhun masukista, mutta kuitenkin itse osoittaa hellyyttä PALJON enemmän kuin ennen ja puhuu siitä myös usein. Niin hellyyttävää. Kysyy myös joka päivä, mites pullukka tänään voi ja muita imartelevia lauseita :) Mutta juuri noista huumorihellyyksistä olen niin otettu. Sanoi myös ihanasti eilen, kun kärvistelin, etten jaksa odottaa seuraavaa neuvolaa ja niitä potkuja, että hän vaan odottaa sitä että saa meidät sairaalasta kotiin. Parasta on juuri se, mitä sanoitkin,  ettei turhia lässyttele vaan osoittaa huomiota ja mielenkiintoa "vahingossa".

Mahasta mulla ei ole ollut ristiriitaisia tunteita. Tykkään siitä tosi kovin. Kyllä olen silti miettinyt, miltä kroppa mahtaa näyttää synnytyksen ja imetyksen jälkeen. Peilistä itseäni katsoessani ajattelen välillä vähän haikeana, että se on menoa nyt. Tietysti paljon on itsestä kiinni, mutta ns. ylimääräinen nahka vatsassa, arvet ja rintojen terhakkuuden menettäminen tuntuvat aika mahdottomilta vältettäviltä ja olen miettinyt muuttuuko itsetunto kropan myötä. Tuskin päivittäiseen elämään vaikuttaa, mutta esim. saunoessa tai rannalla voi olla epävarmempi olo. Olen myös miettinyt haluaako mieheni silti minua yhtä paljon raskauden jälkeen. Tiedän, että haluan jumpata raskauden jälkeen ja mieheni arvostaa sitä. Se mikä jää sen jälkeen kroppaan olkoon ylpeyden aihe. Silti sitä välillä miettii. 

Onko teillä vielä pahoja oireita? Mulla alkaa olla normaali olo, joskin yöunet täytyy pitää yhdeksän tunnin paremmalla puolella. 
 
Miulla on aika hyvin oireet mennyt ohi. Nyt on ollut ruokahaluttomuutta ja se näkyikin, oli paino pudonnut ekasta neuvolasta lähes kaksi kiloa! Täti kyllä rauhoitteli, ettei tarvitse vielä huolestua. Täytyy vaan kiinnittää huomoita syömiseen ja sen määrään. Mielummin sitten vähän useasti. Tosiaan miullakin väsymystä löytyy.

Nyt on stressanut tosi paljon se tuleva työ ja ennen kaikkea se miten kerron heille raskaudesta. Haluan kertoa heti alussa, mutta en tiedä miten. "Yllätys olenkin raskaana" vai miten ihmeessä sen kerron? Onko teillä ideoita? Tietenkin toivon, että työt jatkuu. Mutta jotenkin en ole osannut ottaa kauheaa stressiä siitä, jos ei jatkukaan.
 
Enpäs ole tälläistä keskusteluketjua huomannutkaan ennen, eli ilmoittaudun mukaan!. Meillekin esikoinen tulossa ja ihan toivottuun saumaan kun molemmat käydään vakitöissä, asutaan omakotitalossa vähän rauhallisemmalla alueella, huhtikuun lopulla päätettiin jättää ehkäisy pois ja yrittää tulee jos on tullakseen-meinigillä. No minähän pamahdin heti eka kierrosta raskaaksi niinkuin sillon miestäni varoittelin et meillä on hyvin sikiävä suku ;) tänään on rv 15+6, potkuja ei ole vielä tuntunut... tai kyllä siellä joku on töninyt eilen ekan kerran ja juuri äsken taas mut en oikeen osaa sanoa onko ne vauvan liikkeitä vai muljaako maha muuten vaan vai mitä se sitten on. Eiköhän sekin tässä sitten selviä.

Vatsankasvua odotan malttamattomasti, tulisi jo semmonen iso vatsa <3  Olen muuten aika pitkä ja hoikka niin on tämä jo sen kokonen että omasta mielestäni tunnistaa jo vauvamahaksi, kun pömppömahaksi vähän turhan iso tähän kroppaan =)

Synnytystä olen miettinyt aina välillä, enkä oikein tiedä kuuluisiko sitä pelätä?. Toisaalta ajattelen että kuitenkin se on jonain päivänä edessä ja hyvin se menee (en yleensäkään ota ressiä mistään) mut joskus käy mielessä että entä jos minä ja vauva vaikka kuollaan synnytyksessä. Harvoin noin käy, mut yhtä hyvin minä voin olla se harvoin. Kamalaa. No, mutta eipä se ainakaan murehtimalla parane. Kai se hyvin menee, niinkuin meillä kaikilla =)
 
Tervetuloa cryptic! Aika samoilla viikoilla me mennään, miulla on tänään 16+0. Millon siulla on laskettu aika? Miäkin eilen tunsin semmosta muljuamista vatsassa, mutta en ollu varma oliko se vatsan toimintaa vai vauva :D 

Tänään soitin sinne Kouvolan suunnalle ja kyselin, että mihinkä neuvolaan miun pitää nyt mennä. Löysin oikean neuvolan ja mukavan kuuloinen täti oli siellä. Menen ensi viikon tiistaina käymään siellä niin päivitetään miun tiedot sinne ja laitetaan tiedot menemään Kotkaan, että saan ultra ajan. Onpa jännää! Aika huono systeemi miusta kyllä tuo, että ultrasta tulee se aika etkä saa ite soittaa ja sopia sitä!
 
Aidi: Itselläkin kävi niin, että vaihdoin juuri keväällä työpaikkaa ja tulin äitiysloman sijaiseksi. Oli sitten hauska ilmottaa pomolle, että minäkin jään äitiyslomalle! :D Jännitti kyllä vietävästi, mutta onneksi pomo otti asian hyvin. Ei muuta siis kuin rehellisesti kertomaan, että näin on päässyt käymään, iloinen asiahan se on, joten toivottavasti uusi pomosikin sen tajuaa! :)

Toi doppleri oli itselläkin harkinnassa, mutta sitten pelkäsin myös sitä, että juurrun niin kiinni siihen, ettei muuta maailmaa pian olekkaan. :D Nyt kun liikkeitä tuntee jo päivittäin, niin ihan jännittää jos hän ei heti aamusta liikukkaan niin että tuntisin.. Heti kun työpaikalle pääsee, alkaa pikkunen vetään rallia! :)

Trilli: Ekat potkut tuntui täällä viikolla 15+5. :) Meidän pikkunen kyllä pyöri ultrassakin niin, ettei meinattu mittoja saada ollenkaan, että sen puolesta en kyllä ihmettele liikkeiden tuntua aikaisessa vaiheessa. Hetken jo mietin, että olisikohan vauvoja kaksi, kun noin aikasin liikkeet tuntui! Mutta ihanaa kutitusta se on. <3

Ihanaa, että kaikkien miehistäkin kuoriutuu tuollaisia "hempeilijöitä", jos he eivät kaikki normaalisti sellaisia olisikaan. :)

Ja itse olen ruvennut myös kokoamaan isyyspakkausta, aivan loistava idea! :) Kaikkialta löytyy vaan turhan paljon sellasta samanlaista tusina-tavaraa, mutta joitakin kivojakin juttuja jo olen netistä tilaillut. Te jotka sitä kokoatte, mitä kaikkea olette jo löytäneet?
 
ssan, mäkin menin uuten duuniin kesän alussa, äitiyslomasijaiseks :D Mut mä oon niinkin isossa puljussa töissä kun kaupungilla niin eipä siellä ketään nyrpeenä ollut, vain ilosia onnitteluja sain kun kerroin! :) Tsemppiä tosiaan Aidille kertomiseen, kerran sen vaan kirpasee, tuskin sua heti paikalla ulos potkivat! :D

Mä oon saanu siihen isyyspakkaukseen vasta i<3dad sukat ja body ja tutti on tulossa, vauvanhoito-opas, sellanen huumorilla kirjotettu käyttöohjekirja. Sit meinasin tosiaan koota sen kylpyammeeseen ja sinne sit kaikkee mahdollista viel mukaan, heti kun seuraava palkka tulee niin pitää mennä ostoksille! Kertokaa mitä kaikkea ootte jo hommannut? Tosi hyvin vinkkejä noilta linkitetyiltä sivuostoilta sai, kiitos vielä niistä linkittäjille=)
 
Cryptic tervetuloa mukaan.

Ihanaa kun osalla maha jo näkyy. Minulla sama "ongelma kuin Juudithilla, en kehtaa laittaa kireitä vaatteita päälle kun mahan kohdalle on kasvanut "pömppö" rasvakerros. Näyttää siltä että olen syönyt liikaa kesälomalla. Sitä tässä nyt odotankin että se pyöristyis oikeasti ja näyttäis vauvamahalta niin sais ylpeänä laittaa kireän paidan päälle. Mahan suhteen olo on vähän ristiriitainen kun odotan innolla että se kasvais ja illasta kun turvotus on suurimmillaan tulee sellainen olo että ihanaa. Olen siis muutenkin aina ollut sitä mieltä että raskaana olevat naiset näyttävät ihanalta. Toisaalta kun on aina ollut suht. koht. timmissä kunnossa vähän pelottaa miltä sitä näyttää raskauden jälkeen ja saako itsensä ikinä samaan kuntoon. Vielä kun on ikää sen verran että paikat ei enää palaudu niin hyvin. Mutta uskon kuitenkin että on se sen arvoista. Ja loppu peleissä itsestä kai se on kiinni miten paljon jaksaa nähdä vaivaa palautumisen suhteen.

Liikkeitä ei tunnu vieläkään ja luulen että niin kauan kuin tuo maha on näin pieni ei niitä tunnukaan. Ja siinä on sellainenkin että mun maha on vähän väliä sekaisin ja siinä tapahtuu jos jonkinlaista liikettä et en varmaan edes tunnistais potkuja potkuiks. Doppleriakin harkitsin jossain välissä mutta luulen että on turhan myöhäistä tilata sitä nyt ja toivon että potkut tuntuis pian.

Aidi älä turhaan stressaa sitä uutta työpaikkaa. Kyllä luulisi että ne osaavat ottaa asian hyvin vastaan. Sehän on ihana uutinen ja sulla on vielä monta kuukautta aikaa tehdä töitä. Jos työsuhde ei jatkukaan se ei sit ollut sen arvoinen. Sulla on kohta aivan ihana pieni nyytti joka on paljon arvokkaampi kuin yksi työpaikka.
Vähän tähän liittyen toisenlainen ongelma. Meillä on ensi viikolla TYKY-päivä. Siihen osallistu vain yksi tiimi monista. Ongelma on siinä että se jatkuu iltaa myöten ja illasta on tiedossa saunomista. Olen kertonut raskaudesta vain muutamalle läheisellä työkaverille ja esimiehelle. Ajatuksena oli paljastaa salaisuuden sitten kun se näkyy selkeästi. Meillä on tosi paljon henkilökuntaa (95% naisia) ja jos asiasta kertoo koko tiimille muutama varmasti huolehtii siitä, että koko osasto kohta tietää. En vaan jaksais sitä höpöttämistä ja kyselyvirtaa kun tää ei ollut mikään "helppo" saavutus. Mutta kun tiedän että maha on niin turvoksissa illasta että sitä ei pysty millään muulla selittämään. Ja jos toivon että asiasta ei puhuta se ei meillä vaan toimi. Toisilla on pakonomainen tarve kertoa eteenpäin.



 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top