Jos tykkää englanniks kuunnella ja on lapsettomuustaustaa, niin oon kuunnellut vähän sellaista podia kun Finally Pregnant. Vähä valikoiden oon niitä jaksoja kuunnellu, kun ei kaikki ihan kiinnostanu, mutta osa oli tosi kivoja. Ja jotenkin samaistuttavampia kun sellaiset, joissa raskaanaolevat on raskautunu nopeesti :)
Esikoisen odottajat
- Ketjun aloittaja eessi
- Aloituspäivämäärä
No tämäpä just, viikot menee ihan älyttömän hitaasti, ja vielä kuitenkin mahdollista keskeytyä.Tää kaiken odottelu tuntuu tosi vaikealta.Voispa teleporttaa vaikka viikolle 12. Sit saa jo ehkä mielenrauhaa tulevalle ja voi alkaa oikeesti tekee konkreettisia asioita/hankintoja.
Vatsakaan ei oo vielä kasvanut niin ei oo juuri mitään konkreettista muuta kun oksentelu
Palaan tuohon minun hcg-mittaustulokseen. Se oli 5+4 ja tulos oli 4000. Olin vähän paniikissa siitä, että aika matalahan tuo taitaa olla, mutta hoitotaho tuumasi siihen, että tulos on normaalin rajoissa. Jos olisi runsaampaa vuotoa (meillä ei edelleenkään mitään) ni sit sitä kontrolloitaisiin.
Eilen nipisteli taas alkuillasta jonkun aikaa kohdusta, sit se rauhoittui saunaan mennessä. Tuo nipistely antaa pientä mielenrauhaa, kun muuten edelleen hyvin oireetonta eloa täällä. Tasan viikko varhaisraskauden ultraan.
Eilen nipisteli taas alkuillasta jonkun aikaa kohdusta, sit se rauhoittui saunaan mennessä. Tuo nipistely antaa pientä mielenrauhaa, kun muuten edelleen hyvin oireetonta eloa täällä. Tasan viikko varhaisraskauden ultraan.
Kovasti mietityttää äidiksi tulo, vaikka nyt vanhempana (38v) koen olevani valmiimpi vanhemmuuteen kuin olisin itse aiemmin ollut.
Tänään täyttyi viikko 10, mutta vieläkin hämmentää tämä raskaus että onko tämä totta. Olin varustautunut pitkään yrittämiseen mutta raskauduinkin sitten ihan heti, joka tuntuu tässä iässä melkein laittomalta. Hyvän tuurin vastapainoksi onkin sitten ollut aika kivikkoinen ensimmäinen kolmannes, ympärivuorokautista pahoinvointia nyt 5. viikko menossa
Tänään täyttyi viikko 10, mutta vieläkin hämmentää tämä raskaus että onko tämä totta. Olin varustautunut pitkään yrittämiseen mutta raskauduinkin sitten ihan heti, joka tuntuu tässä iässä melkein laittomalta. Hyvän tuurin vastapainoksi onkin sitten ollut aika kivikkoinen ensimmäinen kolmannes, ympärivuorokautista pahoinvointia nyt 5. viikko menossa
Hedi88
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mua kans mietityttää/murehdituttaa äidiksi tulo vaikka oon sitä aina halunnu. Mies lohdutti, kun murehdin hirveesti et onko kaikki hyvin, et se murehtiminen ei lopu koskaan lasten kanssa. Niinhän se vähän on. Hänen lapset kuitenkin jo aikuisia ja silti sitä vaan kuulemma miettii, että onko kaikki ok. Tavallaan lohdutti mua tuo tosi paljon. Ehkä tää tästä kun hormonit vähä tasaantuu 
Muo ehdottomasti mietityttää ja jopa välillä kauhistuttaa äidiksi tulo. Vaikka yritystä oli melkeen 2 vuotta ja hoidoissakin oltiin, niin kyllä tämä herättää ristiriitaisia tunteita. Oon aina halunnut äidiksi, mutta myös nautin tosi paljon elämästä lapsettomana. Mutta uskon tohon, että se pelko vaan kertoo siitä, että tulee suuri elämänmuutos johon ei mitenkään voi valmistautua.
Itse kun olen ollut jo kuusi vuotta äiti ja neljä vuotta kahden lapsen äiti, ei kolmannen tulo enää hirveästi jännitä. Ajattelen, että kolmas vauva menee rutiinilla Ehkä ensimmäistä kertaa äidiksi tuleville haluaisin sanoa, että älkää hukatko itseänne ja omaa identiteettiänne. Mä ajattelin/pelkäsin ennen esikoisen syntymää, että äitiys muuttaisi mut jotenkin ihan toiseksi ihmiseksi, mutta ei se niin mene. Äidiksi tulo itsessään muutti mua tavallaan tosi vähän. Isompi muutos varmasti tapahtuu hitaammin lasten kasvaessa ja lapsia kasvattaessa. Lasten kanssa tulee kyllä vastaan niin monenlaisia tilanteita ja tunteita, joita ei etukäteen olisi voinut kuvitellakaan ja aika monta kertaa on tässä matkan varrella joutunut tarkistamaan omia periaatteitaan ja kantojaan ja valitsemaan taisteluitaan. Jos nyt mietin itseäni 6 vuotta sitten, niin rima oli mahdottoman korkealla. Sittemmin se on laskenut monta kertaa ja silti välillä mennään ihan surutta ali
On meillä tietty edelleen periaatteita, joista pidetään kiinni, mutta ne on pääasiassa aika ylätasoisia.
Ehkä ensimmäistä kertaa äidiksi tuleville haluaisin sanoa, että älkää hukatko itseänne ja omaa identiteettiänne. Mä ajattelin/pelkäsin ennen esikoisen syntymää, että äitiys muuttaisi mut jotenkin ihan toiseksi ihmiseksi, mutta ei se niin mene. Äidiksi tulo itsessään muutti mua tavallaan tosi vähän. Isompi muutos varmasti tapahtuu hitaammin lasten kasvaessa ja lapsia kasvattaessa. Lasten kanssa tulee kyllä vastaan niin monenlaisia tilanteita ja tunteita, joita ei etukäteen olisi voinut kuvitellakaan ja aika monta kertaa on tässä matkan varrella joutunut tarkistamaan omia periaatteitaan ja kantojaan ja valitsemaan taisteluitaan. Jos nyt mietin itseäni 6 vuotta sitten, niin rima oli mahdottoman korkealla. Sittemmin se on laskenut monta kertaa ja silti välillä mennään ihan surutta ali On meillä tietty edelleen periaatteita, joista pidetään kiinni, mutta ne on pääasiassa aika ylätasoisia.Vauvakupla
Silmät suurina ihmettelijä
Tuun myös tänne ketjuun.
Täällä tulossa esikoinen. Tänään 10+0.
Joulun alla lopetin ehkäisyn ja todettiin et tulee jos on tullakseen ja olin aivan varma, että tässä kestänee helposti puoli vuotta, että hormonit tasaantuu. Oletettavasti vielä pidempään, kun ikääkin on jo 34, silloin 33.
Tammikuussa tuli menkat normaalisti ja kiertokin oli yllättävän ok.
Helmikuussa kun menkkojen ois pitäny alkaa tuli sellasta menkkamaista jomotusta ja sitä oli viikon verran.
Puoliso taas ihmetteli miks mä syön oliiveja mistä en normaalisti tykkää yhtään
Mä luulin vaan, että oon alkanut tykkäämään niistä enkä pitäny sitä mitenkään ihmeellisenä.
Helmikuun vikalla viikolla tein testin illalla ja siltikin lävähti selkeä plussa testiin.
Oli aika epätodellinen olo, ehkä vähän järkyttynyt, mut samalla onnellinen.
Toki sit vielä pohdintaa heti päälle, että tuleeko musta huono äiti, entä jos en osaakaan tätä hommaa
Tuntuu tosiaan, että aika etenee hitaasti. Koko ajan pelko, että homma menee kesken. Varsinkin, kun mä olen lähes oireeton.
Rintojen arkuutta oli pidemmän aikaa, mutta nyt sekin on rauhottunut.
Etova olo tulee vaan jos on pitkään syömättä. Hajut ei oo ahdistanut.
Ruokahimoja on ollut. Ensin oliivit, sit kaikki etikkahommat. Cocktailkurkut ja punajuurisalaatti
Turvotus on vahvasti läsnä ja se ahdistaa! Pahimmassa tapauksessa illalla vatsa on ihan pinkeä ja kipeä
Josko tämä tästä ajan kanssa
Täällä tulossa esikoinen. Tänään 10+0.
Joulun alla lopetin ehkäisyn ja todettiin et tulee jos on tullakseen ja olin aivan varma, että tässä kestänee helposti puoli vuotta, että hormonit tasaantuu. Oletettavasti vielä pidempään, kun ikääkin on jo 34, silloin 33.
Tammikuussa tuli menkat normaalisti ja kiertokin oli yllättävän ok.
Helmikuussa kun menkkojen ois pitäny alkaa tuli sellasta menkkamaista jomotusta ja sitä oli viikon verran.
Puoliso taas ihmetteli miks mä syön oliiveja mistä en normaalisti tykkää yhtään
Mä luulin vaan, että oon alkanut tykkäämään niistä enkä pitäny sitä mitenkään ihmeellisenä.Helmikuun vikalla viikolla tein testin illalla ja siltikin lävähti selkeä plussa testiin.
Oli aika epätodellinen olo, ehkä vähän järkyttynyt, mut samalla onnellinen.
Toki sit vielä pohdintaa heti päälle, että tuleeko musta huono äiti, entä jos en osaakaan tätä hommaa
Tuntuu tosiaan, että aika etenee hitaasti. Koko ajan pelko, että homma menee kesken. Varsinkin, kun mä olen lähes oireeton.
Rintojen arkuutta oli pidemmän aikaa, mutta nyt sekin on rauhottunut.
Etova olo tulee vaan jos on pitkään syömättä. Hajut ei oo ahdistanut.
Ruokahimoja on ollut. Ensin oliivit, sit kaikki etikkahommat. Cocktailkurkut ja punajuurisalaatti
Turvotus on vahvasti läsnä ja se ahdistaa! Pahimmassa tapauksessa illalla vatsa on ihan pinkeä ja kipeä
Josko tämä tästä ajan kanssa
Tervetuloa! 
Tuosta turvotuksesta, niin mulla se lähti laskuun selvästi joskus pari viikkoa sitten (nyt 13+0). Sitä ennen teki jo tiukkaa monien housujen kanssa, mutta nyt taas mahtuukin kaikki päälle ihan niin kuin ennenkin. Muutenkin olo on normalisoitunut – oon kans ollut tosi vähäoireinen alusta asti, mutta energiaa on nyt selvästi enemmän kuin vielä jokin aika sitten. Eli varmaan sitä tähän liittyvää väsymystä sit oli. Vaikka kevätkin kyllä kummasti energisoi...
Tietty tuo vähienkin oireiden laantuminen vähän myös huolestutti, mutta ultrassa oli kuitenkin juuri kaikki kunnossa. Ehkä tää nyt tosiaan on se energinen ja helppo vaihe, ennen kuin alkaa sitten vatsa oikeasti kasvaa
Tuosta turvotuksesta, niin mulla se lähti laskuun selvästi joskus pari viikkoa sitten (nyt 13+0). Sitä ennen teki jo tiukkaa monien housujen kanssa, mutta nyt taas mahtuukin kaikki päälle ihan niin kuin ennenkin. Muutenkin olo on normalisoitunut – oon kans ollut tosi vähäoireinen alusta asti, mutta energiaa on nyt selvästi enemmän kuin vielä jokin aika sitten. Eli varmaan sitä tähän liittyvää väsymystä sit oli. Vaikka kevätkin kyllä kummasti energisoi...Tietty tuo vähienkin oireiden laantuminen vähän myös huolestutti, mutta ultrassa oli kuitenkin juuri kaikki kunnossa. Ehkä tää nyt tosiaan on se energinen ja helppo vaihe, ennen kuin alkaa sitten vatsa oikeasti kasvaa
Sitä energistä oloa odotellessa (12+1), teen kuolemaa tän väsymyksen kanssa Pystyn onneksi hoitamaan työt, mutta muuten oon aika raatona vaan kotona. Kovasti olisi halu puuhastella kaikkea kun on niin ihanan keväinen keli, mutta väsymys estää.
Päivä päivältä kuitenkin toiveikkaampana, että kaikki menee ja tulee menemään hyvin
Niiltä osin olen jo vähän päässyt nauttimaan raskaudesta.
Pystyn onneksi hoitamaan työt, mutta muuten oon aika raatona vaan kotona. Kovasti olisi halu puuhastella kaikkea kun on niin ihanan keväinen keli, mutta väsymys estää. Päivä päivältä kuitenkin toiveikkaampana, että kaikki menee ja tulee menemään hyvin
Niiltä osin olen jo vähän päässyt nauttimaan raskaudesta.Vauvakupla
Silmät suurina ihmettelijä
Joo niinhän ne väittää että toinen kolmannes olis helpompaa. Saa nähdä.Tervetuloa!
Tietty tuo vähienkin oireiden laantuminen vähän myös huolestutti, mutta ultrassa oli kuitenkin juuri kaikki kunnossa. Ehkä tää nyt tosiaan on se energinen ja helppo vaihe, ennen kuin alkaa sitten vatsa oikeasti kasvaa
Mullakin oli alkuun karsea väsymys. Tuntu, että töissä nukahtaa pystyyn
Mä oon myös tosta turvotuksesta lukenut, että se lähtisi laskuun, johtuisi hormoneista ja verekkyyden lisääntymisestä tässä alussa. Hope so käviskin niin, että tää tukala olo helpottaa
lisää vaan vettä ja luumuja niin kroppa toimii Oon myös huomannut ton, että energiaa on nyt enemmän eikä tunnu enää siltä, että tarvitsee välikuoleman työpäivän päälle
sen puoleen olo on mahtava!