Esikoinen tulossa

Qwerty sanoi:
Onko muilla esikoisen odottajilla minkä verran pelkoja tai huolia tulevaan lapseen liittyen?
Click to expand...
Mä mietin ihan niinkin yksinkertaisia asioita kuin esim. vaipanvaihto - en mä ole koskaan noin pieneltä vaihtanut vaippaa, miten mä osaan? Tai miten mä uskallan nostella niin pientä ja hentoa ihmistä, rikon sen. Entä miten mun hermot kestää jos vauva itkee koko ajan?
Mulla ei siis oo hirveesti kokemusta ihan pienistä vauvoista joten ihan arkiset asiat mietityttää. En koe, että ne olisi ihan suoraan pelkoja mutta sellaisia asioita joita pohtii ja miettii :)
 
Toki on pelkoja ja huolia, että mitenkä sitten pärjää sen vauvan kanssa kun on oma. Mä oon kyllä hoitanut paljonkin lapsia ja vauvoja, mut ne on aina voinut antaa lopulta niiden vanhemmille huolehdittavaksi kun huuto ei lopu millään... Toki sit on ollut niitä kertoja, jolloin oon huolehtinut niistä yölläkin. Niistäkin on selvitty, joten lohduttaudun sillä. :D
 
Lum_ sanoi:
Mä mietin ihan niinkin yksinkertaisia asioita kuin esim. vaipanvaihto - en mä ole koskaan noin pieneltä vaihtanut vaippaa, miten mä osaan? Tai miten mä uskallan nostella niin pientä ja hentoa ihmistä, rikon sen. Entä miten mun hermot kestää jos vauva itkee koko ajan?
Mulla ei siis oo hirveesti kokemusta ihan pienistä vauvoista joten ihan arkiset asiat mietityttää. En koe, että ne olisi ihan suoraan pelkoja mutta sellaisia asioita joita pohtii ja miettii :)
Click to expand...

Synnärillä kyllä jeesataan.
Mä itkin itse osastolla synnytyksen jälkeen, kun niissä vaipoissa ei lukenut kumpi puoli tukee eteen ja kumpi taakse ja yöllä ois pitänyt saada vaihdettua vauvalle vaippa.
Ekaan vuorokauteen en uskaltanut itse nostaa vauvaa ollenkaan ym. mutta tosi nopeasti kaikki alkoi sujua ihan luontevasti. :)

Muoks. Huutelen nyt vaikkei esikoinen ookkaan tulossa. :)
 
Mullakin aikalailla samoja 'pelkoja' kuin edelliset on kirjottanut just vauvan hoidosta. Niin pientä en ole koskaan hoitanut, enkä ole itseasiassa ikinä ennen edes vaippaa vaihtanut. Mutta uskon että se sitten lähtee luonnistumaan kaikki jutut kun pari kertaa mokaa :D

Mulla ei juurikaan ole raskausoireita joten ei tätä oikein vielä todeksi tahdo uskoa, uskon vasta kun nään ja kuulen vaikkapa ne sydän äänet :Heartred
Kaikki pelottaa ja jännittää, onhan tää ihan uutta. Pelkään eniten keskenmenoa ja oon lukenu kaikenmaailman tuulimuna keskenmeno -keskustelut eikä oo kyllä yhtään ainakaan tätä pelkoa helpottanut :/ Myös synnytys pelottaa... Onneksi täs on vielä paljon aikaa ja varmasti neuvolassa saan vähän purettua näitä pelkoja.
Yks myös sellanen että monet mun ystävät on vielä siinävaiheessa elämää että kiinnostaa enemmän baareissa ravaaminen, itteeni ei ole se moneen vuoteen enää kiinnostanut, pelkään että jään ulkopuolelle ja mua ei enää ees kutsuta mihinkään :/
Tämmösiä pohdintoja :)
 
sisinblack sanoi:
Mullakin aikalailla samoja 'pelkoja' kuin edelliset on kirjottanut just vauvan hoidosta. Niin pientä en ole koskaan hoitanut, enkä ole itseasiassa ikinä ennen edes vaippaa vaihtanut. Mutta uskon että se sitten lähtee luonnistumaan kaikki jutut kun pari kertaa mokaa :D

Mulla ei juurikaan ole raskausoireita joten ei tätä oikein vielä todeksi tahdo uskoa, uskon vasta kun nään ja kuulen vaikkapa ne sydän äänet :Heartred
Kaikki pelottaa ja jännittää, onhan tää ihan uutta. Pelkään eniten keskenmenoa ja oon lukenu kaikenmaailman tuulimuna keskenmeno -keskustelut eikä oo kyllä yhtään ainakaan tätä pelkoa helpottanut :/ Myös synnytys pelottaa... Onneksi täs on vielä paljon aikaa ja varmasti neuvolassa saan vähän purettua näitä pelkoja.
Yks myös sellanen että monet mun ystävät on vielä siinävaiheessa elämää että kiinnostaa enemmän baareissa ravaaminen, itteeni ei ole se moneen vuoteen enää kiinnostanut, pelkään että jään ulkopuolelle ja mua ei enää ees kutsuta mihinkään :/
Tämmösiä pohdintoja :)
Click to expand...

Mulla kanssa aika pitkälle samoja ajatuksia.. ollaan nyt ensinmäisiä oikeastaan meidän kavereista joille lapsi tulossa...
 
Mä oon lastenhoitaja ammatiltani eli lapsia olen kyllä hoitanut,vaippoja vaihdellut jne. Mutta kyllä se vastasyntyneen pienuus pelottaa. Ja kaikki imetys yms. No eiköhän siihenkin opasteta:)
 
Mä luotan siihen että käsittely ja muu lähtee kyllä luonnostaan onnistumaan ja pikku hiljaa oppii. Eniten pelottaa se miten paljon vauva muuttaa sitä omaa arkea kun ei voi enää mennä ja tulla siten miten itelle sopii ja töitä (oon osittain yrittäjä) joutuu alkuvaiheessa rajoittamaan aika paljonkin. Mutta kyllähän siihenkin tottuu ja asiat varmasti menee vauvan myötä ihan uuteen tärkeysjärjestykseen. :)
 
Miekin huutelen täältä, vaikka toinen tulossa. Eli kuten pari muutakin aiemmin sanoi, niin synnärillä opastetaan tosi hyvin! Ei ne sieltä taida pois päästää ennen kuin vauvan perus käsittely, imetys (ne ketkä haluaa/pystyy imettää) ja vaipan vaihto onnistuu :D
Minua pelotti ja jännitti silloin myös, mutta siitä ne asiat vaan lähti sujumaan. Synnärille annan ison kiitoksen siitä. Siellä saa olla niin avuton asioiden kanssa kuin on, tukea ja apua kyllä saa :)
 
Hyvä vaan kun muut kerrotte tuntemuksia myös vaikkei enää esikoinen olekaan kyseessä :) siskon lapsia olen itse hoitanut paljonkin, joten ihan kokematon en minäkään ole. Mutta itse ainakin koen, että tänne näistä kirjoittaessa saa omaa henkistä taakkaa pienemmäksi, kun aina jokaiseen asiaan saa vertaistukea ja apua :)
 
Itse kans hoitanut paljon pieniäkin vauvoja, mutta kyllä se oman tuleminen vaan mietittyttää paljon.. Miten parisuhde menee siinä, saako kaiken tehtyä ajoissa, meneekö kaikki putkeen jne..
 
Qwerty mulla samat ajatukset vaikka ollaankin haluttu tätä tosi pitkään. Jotenkin sitä pohtii että onko musta nyt tähän, oonko ikinä valmis äidiksi, pystytäänkö me turvaamaan lapselle turvallinen elämä - ja kaikkia ajatuksia maan ja taivaan väliltä..
 
niin ja en ole ikinä hoitanut vauvoja, juuri ja juuri pitänyt sylissä, enkä koe isompien lapsien kanssa oloani mukavaksi kun en tiedä mitä heille juttelisin. Mutta pakko luottaa siihen, että varmuus toimimiseen oman lapsen kanssa tulee sitten luonnostaan äitinä:)
 
Mää olin ennen esikoisen syntymää pitäny ehkä kerran elämässäni vauvaa edes sylissä, joten jännitti kyllä kovasti miten sitä osaa. Mutta ihan luonnostaan se sitte tuli, ja vauva säily ehjänä :D synnärillä kyllä opastetaan ja neuvotaan!
 
Minä en ole vielä ehtinyt murehtia sitä, miten pärjään vauvan kanssa, kun murehdin vasta sitä, tuleeko tästä vauva ollenkaan. En uskalla ajatella koko vauvaa ennen kuin olen nähnyt sydämen sykkeen ultrassa. En minäkään kyllä ole koskaan vaihtanut vaippoja tai muutenkaan hoitanut vauvoja, mutta ei kai se nyt kovin vaikeaa voi olla. Uskon myös, että se on tavallaan helpompaakin oman vauvan kanssa. Muiden lasten kanssa pelkään, että teen lapsen vanhempien mielestä jotain väärin (vaikkei se olisikaan mitenkään vahingollista lapselle). Oman lapsen kanssa saa muodostaa omat tavat tehdä asioita.
 
Siirsin täältä imetyskeskustelut omaksi ketjukseen. Ei siksi etteikö täällä saisi keskustella imetyksestä. Toki täällä saa keskustella mistä vain aiheesta. Varsinkin sellaisista jotka voi olla ekakertalaisilla mielessä. Mutta arvelin että kun se aiheutti niin voimakasta keskustelua sen on parempi olla omassa ketjussaan. Näin siellä on helppo jatkaa sitä jos on vielä jotain sanottavaa ja täällä on ensimmäistä odottavien helpompi tulla kirjoittamaan kenties ensimmäisiä viestejään. :) Jatkakaa siis. Niin ja jos joku viesti jäi siirtämättä niin johtuu siitä että en lukenut koko ketjua sanasta sanaan läpi niin on voinut jäädä joku huomaamatta.
 
Jadine sanoi:
Minä en ole vielä ehtinyt murehtia sitä, miten pärjään vauvan kanssa, kun murehdin vasta sitä, tuleeko tästä vauva ollenkaan. En uskalla ajatella koko vauvaa ennen kuin olen nähnyt sydämen sykkeen ultrassa. En minäkään kyllä ole koskaan vaihtanut vaippoja tai muutenkaan hoitanut vauvoja, mutta ei kai se nyt kovin vaikeaa voi olla. Uskon myös, että se on tavallaan helpompaakin oman vauvan kanssa. Muiden lasten kanssa pelkään, että teen lapsen vanhempien mielestä jotain väärin (vaikkei se olisikaan mitenkään vahingollista lapselle). Oman lapsen kanssa saa muodostaa omat tavat tehdä asioita.
Click to expand...

Täällä aika samat mietteet. Uskon, että kaikki loksahtaa paikalleen pienen synnyttyä, jos sieltä nyt vauvaa ikinä edes tulee (vieläkin todella epäuskoinen). Niiden omien tapojen muodostuminen on tärkeää, ettei liikaa kuuntele muiden neuvoja siitä mitä pitäisi tehdä ja mitä ei, vaan menee sillä mikä itselle ja omalle pienelle tuntuu oikealta. Toisaalta jos tuntuu, että tarvitsee apua niin sitä on vaan uskallettava pyytää.
 
Mä pohdin täällä lastenhuoneen sisustusta ja mitä kaikkea vauvalle pitää hankkia, siinä onki pitkä lista ku niitä rupee miettimään! :grin Eikä oikeesti oo monista asioista hajuakaan mitä pitäis ostaa, ehkä se tässä matkan varrella selviää...:rolleyes:
 
Täällä 32-v esikoisen odottaja.:) Mies 25-v, naimisissa ollaan. Tänään vissiin rv 6+4. Ollaan reissaamassa toisella puolella maapalloa ja oikeestaan aika hyvä ajankohta, niin ei joka hetki tule mietittyä vauva-asioita. En kyllä edes uskalla miettiä kovin pitkälle ennen ultraa, joka on vasta tän reissun jäljeen ihan 10 viikon lopulla. Toivottavasti pysyy pikkunen kyydissä sinne asti. Ei pelota eikä mietitytä vaipanvaihdot eikä hankinnat. Vauvoja oon hoitanut melko paljon ja hankinnat on vaan tavaraa. Kuhan pysyis kyydissä tuo vaan ja olisi terve.:smiley-angelic002
 
Qwertiy sanoi:
Mä oon lastenhoitaja ammatiltani eli lapsia olen kyllä hoitanut,vaippoja vaihdellut jne. Mutta kyllä se vastasyntyneen pienuus pelottaa. Ja kaikki imetys yms. No eiköhän siihenkin opasteta:)
Click to expand...

Tämä! Itsekin hoitanut ja nyt erityisesti vauvojen ja perheiden kanssa toimin työssä. Mutta oma on oma, mutta eiköhän se siitä omalla painolla mene eteenpäin vaikka hieman arkaileekin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top