Esikoinen tulossa
- Ketjun aloittaja Tiutiutiu
- Aloituspäivämäärä
Me ollaan miehen kanssa molemmat 28-vuotiaita ja oltu yhdessä viitisen vuotta. Ei olla naimisiin asti keretty, mutta kihloihin kuitenkin. Molemmat onnistuttiin viime vuonna saamaan vakituiset työpaikat, mikä tuntuu nykyään olevan melkoinen onnenpotku.
Viimeisen vuoden-parin aikana on lähipiiristä alkanut kantautua vauvauutisia yhä enenevässä määrin. Itse olisin ollut valmis yrittämään omaakin vauvaa jo vähän pidemmän aikaa. Lopulta viime joulun tienoilla sain miehen puhuttua ympäri, ja tammikuussa alkoi yritys. Ehdin välillä jo tuntea pieniä epätoivon hetkiä, kun tätä ennen ei mitään tapahtunut. Erittäin toivottu ja odotettu vauva tästä siis tulee, jos ja toivottavasti kun kaikki menee hyvin. Onnellinen olo
Viimeisen vuoden-parin aikana on lähipiiristä alkanut kantautua vauvauutisia yhä enenevässä määrin. Itse olisin ollut valmis yrittämään omaakin vauvaa jo vähän pidemmän aikaa. Lopulta viime joulun tienoilla sain miehen puhuttua ympäri, ja tammikuussa alkoi yritys. Ehdin välillä jo tuntea pieniä epätoivon hetkiä, kun tätä ennen ei mitään tapahtunut. Erittäin toivottu ja odotettu vauva tästä siis tulee, jos ja toivottavasti kun kaikki menee hyvin. Onnellinen olo
Mä oon 29-vuotias ja mies on muutaman vuoden nuorempi. Yhdessä ollaan oltu 2,5 vuotta ja yhdessä asuttu reilu vuosi.
Yritys meillä alkoi tämän vuoden huhtikuussa ja kyllä täälläkin meinasi hieman epätoivo iskeä aina menkkojen alettua. Meillä tuli pieni "parisuhdekriisi" tässä syksyllä ja siksi tämä plussa tulikin hieman yllätyksenä. Mutta, nyt kriisit selätetty ja erittäin toivottu ja odotettu vauva myös tänne tulossa
Mä vaan niin toivon, että kaikki olisi hyvin ja saataisiin terve vauva ensi kesänä
Yritys meillä alkoi tämän vuoden huhtikuussa ja kyllä täälläkin meinasi hieman epätoivo iskeä aina menkkojen alettua. Meillä tuli pieni "parisuhdekriisi" tässä syksyllä ja siksi tämä plussa tulikin hieman yllätyksenä. Mutta, nyt kriisit selätetty ja erittäin toivottu ja odotettu vauva myös tänne tulossa
Mä vaan niin toivon, että kaikki olisi hyvin ja saataisiin terve vauva ensi kesänä
Naimisissa ja oon 30v, mulle eka lapsi, miehellä ennestään..
Pillerit pois maaliskuun puolessa välissä..kierrot meni sekasin täysin.. ekat menkat vasta toukokuussa.. eli kolmisen kk varsinaista yritystä ja sitten nappasi :)
Molemmat enempi kun innoissaan ja muusta ei enää puhutakkaan kun tulevasta vauvasta :D
Mies hyvin tukena alusta asti. Onneksi.
Pillerit pois maaliskuun puolessa välissä..kierrot meni sekasin täysin.. ekat menkat vasta toukokuussa.. eli kolmisen kk varsinaista yritystä ja sitten nappasi :)
Molemmat enempi kun innoissaan ja muusta ei enää puhutakkaan kun tulevasta vauvasta :D
Mies hyvin tukena alusta asti. Onneksi.
Kiva kuulla muidenkin tilanteista! :) Mullakin mies on tosi iloinen ja tukee, mutta ei kuitenkaan ihan yhtä suurella innolla suhtaudu tähän kuin minä. Osaa kai pitää jalat maassa paremmin, vähän jopa toppuuttelee. Itse en nyt pariin päivään ole suunnilleen muusta halunnut puhuakaan kuin tuntemuksistani tai tulevasta vauvasta, mutta yritän vähän pidätellä itaeäni, jottei mies aivan tympiintyisi :D
Täällä esikoinen tulossa minulle ja miehellä ennestään yksi lapsi, kohta täysikäinen. Ikäeroa meillä siis on, itse nyt 28. Yhdessä oltu useampi vuosi ja muksu on toivottu, vakityöt, omakotitalo jne. niin sinällään tilanne oikein mukava :)
Mun mies rakastaa lapsia. Vasta hänen kanssa seurustellessa mulla on itelle tullu ajatus ja toive äitiydestä. Joten se että tärppäsi yhden kierron jälkeen kierukan poistosta niin on kyl huippu fiilis.
Samalla kuitenkin pelokas että mitä jos jotain tapahtuu kun kaikki on mahdollista tässä vaiheessa ja miksei myöhemminkin... Luottavaisin mielin kuitenkin koska eihän sitä voi pelkäämäänkään alkaa :) Mieheni tukee ja ymmärtää, innoissaan myös mutta onneksi järjen äänenä sen suhteen ettei vielä innostu itse liikaa kaikesta.
Missä vaiheessa itse kukanenkin on aikomassa kertoa muille läheisille kuin puolisolle vai joko olette kertoneet? Minä sanonut vasta yhdelle ystävälle jolla myös lapsen"teko"projekti menossa ja jonka kanssa jaettiin ajatuksia ennen kuin minä edes plussasin.
Nyt mulla siis 4+5 ja LA laskureiden mukaan 5.6.
Mun mies rakastaa lapsia. Vasta hänen kanssa seurustellessa mulla on itelle tullu ajatus ja toive äitiydestä. Joten se että tärppäsi yhden kierron jälkeen kierukan poistosta niin on kyl huippu fiilis.
Samalla kuitenkin pelokas että mitä jos jotain tapahtuu kun kaikki on mahdollista tässä vaiheessa ja miksei myöhemminkin... Luottavaisin mielin kuitenkin koska eihän sitä voi pelkäämäänkään alkaa :) Mieheni tukee ja ymmärtää, innoissaan myös mutta onneksi järjen äänenä sen suhteen ettei vielä innostu itse liikaa kaikesta.
Missä vaiheessa itse kukanenkin on aikomassa kertoa muille läheisille kuin puolisolle vai joko olette kertoneet? Minä sanonut vasta yhdelle ystävälle jolla myös lapsen"teko"projekti menossa ja jonka kanssa jaettiin ajatuksia ennen kuin minä edes plussasin.
Nyt mulla siis 4+5 ja LA laskureiden mukaan 5.6.
Hyvä kysymys, kann1kka! Olen kertonut miehen lisäksi vasta yhdelle ystävälle. Halusin varmistuksen, että haaleahko viiva todella oli viiva :) Yrityksestämme tietää lisäksi mun ystäväporukka + miehen sisko ja hänen miehensä. Tekisi tavallaan kamalasti mieli kertoa useammalle, mutta eihän sitä nyt mitenkään vielä uskalla. Luottavainen mieli mulla kyllä sinänsä on (ihmetyttää, miten onkin niin varma olo tästä ainakin vielä), mutta eihän sitä koskaan tiedä. En osaa vielä sanoa, milloin kerrotaan muille. Mies on sitä mieltä, että pitkitettäisiin kertomista mahdollisimman pitkään, mutta saapa nähdä.
Meilläkin mies innoissaan, hänelle siis myös ensimmäinen. Toki hänellä on oma miehinen tyyli olla innoissaan, mutta ihana huomata että myös toinen ei malttais odottaa tulevaa kesää :)
Raskaudesta mä oon kertonu äidille ja kahdelle kaverille. Nämä ihmiset on sellaisia, joille kertoisin jos kävisikin huonosti.
Tottakai sitä tekis mieli kertoa kaikille heti, mutta kyllä mä oikeasti haluan vielä hetken odotella että päästää hieman varmemmille viikoille.
Kaikista peloista huolimatta mäkin olen ollut aika luottavaisin mielin ja se itseasiassa myös pelottaa. Pelottaa juuri se, että luotan liikaa siihen että kaikki menee hyvin. Mutta kann1kka, sanoit aika hyvin, että eihän sitä pelollekaan voi antaa valtaa, vaikka se välillä siellä taustalla olisikin :)
Raskaudesta mä oon kertonu äidille ja kahdelle kaverille. Nämä ihmiset on sellaisia, joille kertoisin jos kävisikin huonosti.
Tottakai sitä tekis mieli kertoa kaikille heti, mutta kyllä mä oikeasti haluan vielä hetken odotella että päästää hieman varmemmille viikoille.
Kaikista peloista huolimatta mäkin olen ollut aika luottavaisin mielin ja se itseasiassa myös pelottaa. Pelottaa juuri se, että luotan liikaa siihen että kaikki menee hyvin. Mutta kann1kka, sanoit aika hyvin, että eihän sitä pelollekaan voi antaa valtaa, vaikka se välillä siellä taustalla olisikin :)
Mä oon 28v ja mies 27. Kimpassa ollaan oltu reilut 3vuotta. On oma talo ja vakkariduunit, lähtökohdat siis varsin ok. Ja toki parisuhdekin toiminut vallan mainiosti 
Myö on nyt kerrottu tästä ainoastaan yhdelle tuttavapariskunnalle, porukoille sitten ehkä ekan neuvolan jälkeen?
Pillerit oon jättänyt pois jo viime vuoden puolella, mutta vasta tänä kesänä (ehkä pari kiertoa sitten) oli tosissaan puhetta josko koittaisi tähdätä ovikseen ja sithän se nappaskin äkkiä kiinni
Mutta suunniteltu ja odotettu raskaus on, mies ymmärtää ja on kiinnostunut - tosin aika hukassa ollaan vielä molemmat, jotenkin vaikea uskoa todeksi ennenku näkee jotain konkreettista ultrassa.
Myö on nyt kerrottu tästä ainoastaan yhdelle tuttavapariskunnalle, porukoille sitten ehkä ekan neuvolan jälkeen?
Pillerit oon jättänyt pois jo viime vuoden puolella, mutta vasta tänä kesänä (ehkä pari kiertoa sitten) oli tosissaan puhetta josko koittaisi tähdätä ovikseen ja sithän se nappaskin äkkiä kiinni
Mutta suunniteltu ja odotettu raskaus on, mies ymmärtää ja on kiinnostunut - tosin aika hukassa ollaan vielä molemmat, jotenkin vaikea uskoa todeksi ennenku näkee jotain konkreettista ultrassa.
Meillekin esikoinen tulossa Yhdessä jo yli 8 vuotta, naimisissa 6 vuotta. Heinäkuussa päätettiin että aika olis kypsä omalle pienokaiselle, heti tärppäs. Sitten kkm rv8 elokuun lopulla.. Molemmat odotetaan kovin pientä, miehestä huomasin nyt vasta miten paljon lapsen haluaakaan kun saatiin tästä kierrosta plussa taas. Pelkoa on tosi paljon, ahdistaa jos käy niin kuin viimeksi.. Mutta ei voi antaa pelon viedä tätä ilo kokonaan pois, kyllä tää on niin hienoo! 
Yhdessä jo yli 8 vuotta, naimisissa 6 vuotta. Heinäkuussa päätettiin että aika olis kypsä omalle pienokaiselle, heti tärppäs. Sitten kkm rv8 elokuun lopulla.. Molemmat odotetaan kovin pientä, miehestä huomasin nyt vasta miten paljon lapsen haluaakaan kun saatiin tästä kierrosta plussa taas. Pelkoa on tosi paljon, ahdistaa jos käy niin kuin viimeksi.. Mutta ei voi antaa pelon viedä tätä ilo kokonaan pois, kyllä tää on niin hienoo! Täällä myös esikoinen tulollaan! Molemmat miehen kanssa 21 vuotiaita, mutta täytetään 22 ennen pienen tuloa. Yhessä ollaan oltu yli 6 vuotta ja toukokuussa mentiin naimisiin. Ite oon vauvakuumeillu varmaan jo 16 vuotiaasta lähtien :D Mutta nyt kesällä alettiin vakavissaan puhua, että millon se aika meillä ois. Elokuussa alettiin yrittään ja plussa tuli 23.9. Mää oon kertonu serkulleni plussasta, mutta kukaan muu ei vielä asiasta tiiä. Päätettiin, että vasta ekan neuvolan jälkeen kerrotaan kavereille. Perheelle kerrotaan kasvotusten, mutta koska matkaa on pitkästi, nii pyritään saaha reissu kotipuoleen aikaseksi mahollisimman nopiasti neuvolan jälkeen.
Ihan hirveesti kyllä jännittää, mutta toisaalta en jotenkai vielä oo uskonu ees asiaa. Johtuu ehkä siitä, että mulla ei oo minkäänlaisia tuntemuksia! Onko teillä ollu pahaa oloa tms? Ehkäpä ensimmäisen neuvolan jälkeen asiaa alakaa konkretisoitumaan :) Pelottaa myös, että jos jotakin sattuu.. Mutta komppaan myös teidän sanontaa ettei pelolle saa antaa valtaa!
Ihan hirveesti kyllä jännittää, mutta toisaalta en jotenkai vielä oo uskonu ees asiaa. Johtuu ehkä siitä, että mulla ei oo minkäänlaisia tuntemuksia! Onko teillä ollu pahaa oloa tms? Ehkäpä ensimmäisen neuvolan jälkeen asiaa alakaa konkretisoitumaan :) Pelottaa myös, että jos jotakin sattuu.. Mutta komppaan myös teidän sanontaa ettei pelolle saa antaa valtaa!
En viitsi kauheasti tänne vielä itestäni sillain kertoa muutakun ollaan miehen kanssa oltu yhdessä reilu 2v, lapsi oli suunniteltu juttu ja ollaan saatu tässä vuoden aikana jo 2 keskenmenoakin. Ensimmäinen oli ultrassa todettu sikiö kuolleeksi 3viikkoa aikasemmin mitään oireita ei sillon ollu km viittaavia siis eikä osannu edes pelätä sitä,tyhjennettiin seuraavana päivänä osastolla. Toinen oli 5+3 viikoilla, alkoi vaan menkkamainen vuoto ja vuosi itekseen pihalle. Tästä raskaudesta on nyt jotenkin suht tyyni olo, ajattelin kuitenki neuvolassa ottaa puheeksi että jos kunnan kautta pääsisi alkuraskauden ultraan ihan vaan sulkemaan tuulimunan tms pois. Jännittää kyllä ihan pirusti, miettii kokoajan et mikä on hyvä ajankohta alkaa osteleen mitäkin ja mitä sitä tarvitsee ja muutenkin uusi elämä. :-)
Muokattu viimeksi:
Joo, ei anneta pelolle valtaa! Koitetaan porukalla uskoa, että kaikki voi mennä hyvinkin.
Vaikka ymmärrän kyllä tosi hyvin, että varsinkin sellaisten voi olla vaikea luottaa, jotka on aiemmin kokeneet jotain ikävää. Mulla oli viikonloppuna ihan himpun verran etova olo, kun olin ollut pitkään liikkeellä, mutta nyt tämän viikon puolella ei oo ollut yhtään paha olo. Tissien arkuus tulee ja menee. Palelee ja on nälkä koko ajan. Siinäpä ne oireet oikeastaan onkin.pienitimantti: Mua myös jännittää kaikki. Tekis mieli suunnitella ja hankkia vaikka mitä, ja haaveilen kaikki päivät :)
Siis kun mulla ei oo yhtään sellainen olo, että olisi raskaana! Onhan mulla tissit kipeät ja naama täynnä finnejä mutta silti! Tiiättekö mitä tarkoitan? 
En kyllä yhtään tiedä millainen olo sitten pitäisi olla raskaana mutta en mä tällästä kuvitellu. Toivottavasti ei oo tyyntä ennen myrskyä (eli järkyttävää pahoinvointia tms.)!
En kyllä yhtään tiedä millainen olo sitten pitäisi olla raskaana mutta en mä tällästä kuvitellu. Toivottavasti ei oo tyyntä ennen myrskyä (eli järkyttävää pahoinvointia tms.)!
Täälläkin esikoinen tulossa! Oireita on paljon, mutta vielä ei oikein käsitä että oikeasti on raskaana. Ehkä sen tajuaa kun kuulee ensimmäisen kerran sydämen sykkeen :) jännittää ja innolla odotan jo kesää, olo on todella onnellinen :)
Uusi palstalainen ja esikoisensa odottaja ilmoittautuu! Tein plussatestin alkuviikosta, mutta jo viime viikolla fiilis raskaudesta oli vahva.. Menkat ei alkaneet vain pientä tiputteluvuotoa ja menkkamaisia kipuja alavatsassa päivittäin. Olo on hämmentynyt, onnellinen ja aika pelokas. Mitä jos kaikki ei menekään putkeen? 
Olen 28 ja ollut mieheni kanssa yhdessä muutaman vuoden, naimisissakin jo ollaan. Raskautuminen tapahtui suureksi yllätyksekseni heti kun sille annettiin mahdollisuus ja laskurin mukaan LA olisi 8.- tai 9.6. Ensi viikolla ajattelin soittaa äippäneuvolaan, että mites tästä eteenpäin.. :)
Olen 28 ja ollut mieheni kanssa yhdessä muutaman vuoden, naimisissakin jo ollaan. Raskautuminen tapahtui suureksi yllätyksekseni heti kun sille annettiin mahdollisuus ja laskurin mukaan LA olisi 8.- tai 9.6. Ensi viikolla ajattelin soittaa äippäneuvolaan, että mites tästä eteenpäin.. :)
Täällä esikoinen tulossa. Aika tuore raskaus kun eilen plussannut. Olo on kaksijakoinen. Oireistoa on ollut jo pari viikkoa, että tiedä sitten oikea raskauden kesto.
Mies ei sanallakaan eilen asiasta puhunut testin tekemisen jälkeen, mutta antaa hänelle aikaa käsitellä :) ja toivottavasti ottaa asian positiivisesti.
Olen 29 -vuotias ja mies muutaman vuoden päälle 30. 8vuotta ollaan saman katon alla asuttu. Lasta ei ole yritetty, muutaman kerran asiasta puhuttu ilman selkeätä loppu tulosta.
Mies ei sanallakaan eilen asiasta puhunut testin tekemisen jälkeen, mutta antaa hänelle aikaa käsitellä :) ja toivottavasti ottaa asian positiivisesti.
Olen 29 -vuotias ja mies muutaman vuoden päälle 30. 8vuotta ollaan saman katon alla asuttu. Lasta ei ole yritetty, muutaman kerran asiasta puhuttu ilman selkeätä loppu tulosta.
Täällä myös yksi esikoisen odottaja. Ihan alussa tämä tosin vasta on, laskujeni mukaan 4+1. Olemme molemmat kolmekymppisiä. Menimme elokuussa naimisiin vajaan 8 vuoden seurustelun jälkeen, ja siitä alkoi yritys. Olemme kyllä haaveilleet vauvasta jo todella pitkään, mutta ensin elämäntilanne ei ollut oikein sopiva ja sitten halusimme hoita nuo häät ensin. Olin varautunut pitkään yritykseen, joten olen nyt ihan ihmeissäni, että plussasin jo tokasta yrityskierrosta. Mutta erittäin toivottu vauva on kyllä tulossa.
Ihmettelijä
Silmät suurina ihmettelijä
Meille myös esikoinen tulossa. Olemme naimisissa, yhdessä oltu jo 20+ vuotta ja ikää minulla 37, miehellä vähän enemmän.
Tosiaan ihan todellinen yllätysvauva meille tulossa, sellainen ei pitänyt olla lääkäreiden mukaan mahdollista. Todella toivottu yllätys kuitenkin ja pienen "alkujärkytyksen" jälkeen olemme molemmat odottavalla kannalla Olo on kuitenkin hämmentynyt, jännittää, kaikki on uutta, ihan kaikista kehontuntemuksista lähtien!
En oikein uskalla iloita asiasta kuitenkaan vielä, ainakaan ennen ensimmäistä neuvolaa, josko sitä sen jälkeen olisi varmempi, että siellä oikeasti on jotain! Kertonut olen parille lähimmälle ystävälleni, sellaisille, joiden kanssa tahdon jakaa myös sen, jos jostain syystä tämä meneekin poikki. Lisäksi perheeni ja miehen perhe tietää. Meillä on ollut tässä jo paritkin perhejuhlat ja ajattelimme, että mielummin kerromme totuuden, kun kieltäydyn alkukuohuvasta johonkin valheeseen vedoten :)
Niin ja nyt menossa 6+6
Tosiaan ihan todellinen yllätysvauva meille tulossa, sellainen ei pitänyt olla lääkäreiden mukaan mahdollista. Todella toivottu yllätys kuitenkin ja pienen "alkujärkytyksen" jälkeen olemme molemmat odottavalla kannalla
Olo on kuitenkin hämmentynyt, jännittää, kaikki on uutta, ihan kaikista kehontuntemuksista lähtien!En oikein uskalla iloita asiasta kuitenkaan vielä, ainakaan ennen ensimmäistä neuvolaa, josko sitä sen jälkeen olisi varmempi, että siellä oikeasti on jotain! Kertonut olen parille lähimmälle ystävälleni, sellaisille, joiden kanssa tahdon jakaa myös sen, jos jostain syystä tämä meneekin poikki. Lisäksi perheeni ja miehen perhe tietää. Meillä on ollut tässä jo paritkin perhejuhlat ja ajattelimme, että mielummin kerromme totuuden, kun kieltäydyn alkukuohuvasta johonkin valheeseen vedoten :)
Niin ja nyt menossa 6+6