Esikoinen toiveissa

Voih, onpa ikävää että se sitten aiheuttaa riitaa kun ei raskaus alakaan :( Vaikka luonnollistahan se varmasti on kun alkaa väkisinkin ahdistaa molempia kun ei kuulukaan lasta. Kauanko starling olette yrittäneet? Ja pahoittelut keskenmenosta, varmastikin raskas kokemus. :(
 
Sannis, meillä on yritys alkanut kesäkuussa ja tulin silloin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta. Raskaus päättyi keskeytyneen keskenmenon toteamiseen syyskuun alussa. Monella muulla on takana paljon pidempi aika yrittämistä. Ja meillä kuitenkin tähän yrittämisaikaan on mahtunut se yksi alkanut raskaus. Siitä huolimatta yrittäminen on ollut niin erilaista keskenmenon jälkeen: paljon stressaavampaa ja vauvaa toivoo niin paljon kipeämmin kuin koskaan ennen. Mutta nämä ovat sellaisia asioita, jotka kuuluvat ihan toiseen ketjuun.

Mä myös usein mietin, miltä se oma lapsi masussa tuntuukaan, hänen pienet potkunsa. Ja miltä tuntuu katsoa ensi kertaa silmiin omaa lastaan.
 
Harmi, että teillä on tullut asiasta riitaa :( mikä tilanne sulla on nyt menossa kierroissa straling?

Anteeksi kun vaihdan vielä aihetta omanapaan. Sellasta piti muuten vielä ihmetellä tänne, että eikös noi lämmöt yleensä oo ihan hyvä merkki jos ne jää koholle? Mittailin taas äsken ja näyttää 36,3. Korkeimmillaan viimeviikolla mentiin päälle 37, mut myös tuo lukema on mulle korkea. Normi lämmöt on yleensä alhaset ja ei päästä lähellekään kolmekuutta...

Yks meidän "lempiharrastus" on nykysin miettiä nimiä. Aina jos tulee joku kiva nimi vastaan niin jomoi kumpi saattaa kysästä tykkääkö toinen ja sit mietitään et mitkä nimet mätsäilis yhteen sukunimen ja toisien nimien kanssa. Onneks meillä on aika samanlainen maku!! :D
 
Starling, voi että. Hieno asia on kuitenkin se, että teille on ainakin teknisesti mahdollista lapsi saada. Varmaan muuttuu tuo lapsen toivominen ihan erilaiseksi km:n jälkeen. Toivotaan, että pian taas tärppää ja pikkunen pysyy kyydissä loppuun asti :)

Sarina, noin mä oon ymmärtäny noista lämmöistä, et hyvä merkki, mut en ite oo seuraillu omia lämpöjä niin kokemusta ei oo.

Täällä kans nimiä joskus mietitty, NIIIIN paljon hyviä jo mielessä, tulee olemaan aikanaan tosi vaikee päätös! :)
 
Voi starling. :( Lapsettomuus luo varmasti stressiä parisuhteelle, vaikka miten yrittäisi järkevästi suhtautua. *virtuaalihali*
 
Sarina, täti täällä vierailemassa ja nyt alkaa siis yk 4 keskenmenon jälkeen. Olen nyt pyrkinyt päästämään irti siitä kipeästä oman lapsen kaipuusta ja yritän ajatella niin, että vauva tulee sitten, kun sen aika on. Ennemmin tai myöhemmin ja se riittää. Pyrkimyksenä sellainen tjottaileva asenne kuin viime kesäkuussa. Greippimehun litkimisen aloitin silti nyt tässä kierrossa! :wink En ole päättänyt vielä, mutta ehkä tikutan oviksenkin. En ole aiemmin sitä tehnyt, mutta nyt viime kierrosta jäi epäilys, ovuloinko ollenkaan, kun menkat ovat niin niukat. Negan olen testannut, joten valemenkoista ei ole kyse.

Myös minä oon lämmöistä ymmärtänyt, että on hyvä merkki, jos jäävät ylös. Oletko aiemmin seurannut lämpöjä? Missä vaiheessa aiot testata, Sarina? En ole nyt niin tarkasti enää seurannut tuota Raskaaksi 2015 -ryhmää, vaan ajattelin pitää vähän taukoa sieltä, että ei tulisi niin paljon notkuttua täällä foorumilla ja mietittyä vauvajuttuja.

Beisla
, kiitos! Vaikka en mä kuitenkaan miellä, että meidän tilanteeseen liittyisi sillä tavoin lapsettomuutta. Meillä on vasta reilu puoli vuotta yritystä alla ja yksi ikävä ja surullinen kokemus. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä vuosi tuo tullessaan uuden raskauden. :)

Meillä on nimistä juteltu muutamia kertoja silloin, kun ei vielä edes yritetty. Mies lähinnä silloin teilasi kaikki mun nimiehdotukset. Mitenkään vakavasti ei nimistä keskusteltu silloin. Kesällä kun olin raskaana, juteltiin kerran nimistä. Sen hetken muisto on jotenkin tosi hauska ja vaalin sitä mielessäni. Oltiin aika väsyneitä molemmat ja aika hulvattomia ehdotuksiakin lenteli ihan vitsimielessä. Siis sellaisia ehdotuksia, ettei ne edes olleet mitään olemassa olevia oikeita nimiä. :p Mutta mietittiin me ihan oikeastikin jotain nimiä jo, lähinnä pojalle. Mulla on mielessä yksi nimi, jonka tahtoisin antaa lapselle, jos hän on poika ja tuosta nimestä ja sen merkityksestä mulle oli keskustelua eikä mies sitä teilannut. Kyseessä olisi kuitenkin varmaan ennemmin toinen kuin ensimmäinen nimi. Hiljattain mieleen on tullut myös yksi kaunis tytön nimi, jonka tahtoisin tyttärelle mahdollisesti nimeksi antaa, jos meille sellainen suodaan. En ole kuitenkaan miehen kanssa ottanut sitä puheeksi. Nimistä ei olla juteltu tuon kesäisen keskustelun jälkeen.
 
Heihoi!

Mulle tuli mieleen, et ootteko kertonu teidän vauvahaaveista monille teidän lähipiirissä?

Mulla tuli tänään kaks toooosi kiusallista tilannetta. Aamupäivällä treffattiin yhen kaverin kans, jota en oo nähnyt melkein vuoteen. Ja siinä turistessa se paukautti et mä näytän kuulemma jotenkin hehkeältä ja onnelliselta. Ja kysyi sit suoraan oonko raskaana :P No änkytin sit jotain ihan ympäripyöreetä, en tiiä menikö läpi :D

Ja nyt sit illasta kävin toisen kaverin luona piipahtaa, ja hän sit avautui mulle miten paha mieli hänellä, kun olivat saaneet keskenmenon nyt joulunpyhien aikaan. En edes tienny et siellä odotettiin.. Tai edes yritettiin. Ja sit kun olin lähdössä niin hän tokas mulle siinä surupuuskassaan ettei halua kuulla yhtään vauvauutista lähipiiristä nyt pitkään aikaan.

Että sillä tavalla. Tästä tuli nyt mieleen, et aiotteko huoletta kertoa ilouutiset heti kun plussa tulee, vai pidättekö salaisuuden mahdollisimman pitkälle? Me ei olla kellekään kerrottu, en tiedä pitäiskö...
 
Hih Sannis, noi on aina kiusallisia tilanteita!

Mä oon sellanen et mun on pakko saada puhua asioista, ja en osaa valehdella yhtään! Joten mun ystäväpiiristä aika moni tietää et yritetään, samoin ku mun äiti ja sisko sekä miehen sisko. Eli tosi moni! :D Siskon kanssa viimeks tänään tihrustettiin sitä mahdollista haamuviivaa :D vähän pelkäsin et mitä jos tässä kestää ja aletaan kyselemään et joko on tärpänny, mut ei oo kukaan "ahdistellu" asialla ja kyllä mielellään kuuntelee jos ite otan yritysasian esille. Mua on ainakin helpottanu, et voin oikeastaan kelle vaan avautua ja pohtia oireita yms.
 
Me ei olla kerrottu kellekään haaveiluista ja yrityksistä. Jotenkin luulen, ettei lähipiiri osais edes kuvitella meidän vielä haaveilevan perheenlisäyksestä :D tosin pieniä vihjailuja on tullut silloin tällöin, en ole kylläkään kommentoinut niitä sen enempää. Eli halutaan pitää tämä vielä salaisuutena, järkytän ihmisiä sitten joskus lähettämällä vaikka ultrakuvia :p
 
Mitäs mieltä te ootte? Näkyyks tossa yhtikäs mitään? :grin säädin ihan pikkiriikkisen kontrastia. Toi on tältä aamulta, en oikein osaa sanoa onks siinä ees väriä yhtään ja saa kyllä käännellä ja väännellä että jotain näkyy, mut mä en oo koskaan ennen saanu mihkään testiin edes tollasta viivanpaikkaa!! Täällä ei edelleenkään tätiä ja kp39 ja dpo:sta ei hajua mut alavatsaa juilii kyllä et joka hetki mä sitä odotan saapuvaksi...
 

Liitteet

  • 1420394544770.jpg
    1420394544770.jpg
    783.6 KB · Katsottu: 248
No mulla tais Sarina näyttää illalla just tolta. Et joo, jotain on. Sitä en tiedä onko viiva tulossa vai ei... Mut ollaan optimistisia :) Uutta testiä vaan kehiin :)

Mä oon miettiny, et kertoisko ainakin lähimmille yrityksestä. Mut en tiedä kestänkö sitä surkuttelua sit jos ei kaikki menekään niinkun piti...
 
Sarina, mä olen tosi huono näkemään mitään haamulaisia. En tuossa oikein mitään näe... Harmi kun sulla ei ole dpo:sta tietoa, niin ei voi yhtään päätellä mitä pitäisi näkyä tai olla näkymättä.

Meillä luonnollisesti yrityksestä tietävät he, jotka tiesivät ensimmäisestä raskaudestakin eli meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, pari ystävää ja mun pomo. Keskenmenon jälkeen olen kertonut parille ystävälle edellä mainittujen lisäksi, että vauva on tervetullut. Samaan syssyyn olen todennut itse kertovani kyllä sitten, kun jotain kerrottavaa on, ettei tarvitse jatkuvasti vastailla "joko? joko?"-kysymyksiin. Kun tulen uudelleen raskaaksi, tahdon todennäköisesti pitää raskauden pitempään vain meidän kahden tietona. Oli hirveää ilmoittaa niin monelle, ettei kevätvauvaa meille tulekaan ja lisäksi petyin niin pahasti joidenkin lähipiirin ihmisten reaktioihin, etten tahdo enää saattaa itseäni uudelleen alttiiksi sille mahdolliselle mielipahalle. Kesällä kun kerrottiin raskaudesta, tuli se yllätyksenä kaikille muille paitsi ystäväpariskunnalle. Kenellekään ei oltu yrityksestä kerrottu.
 
Anteeksi kun täältä huutelen, mutta ihan selvä haamulainen näkyy :-) Uutta testiä vaan parin päivän päästä, niin varmaan on vahvistunut :-)
 
Kivakun kommentoit akidi :grin Mä oon koko illan istunu ja seisonu ja pyöriny täällä ku tulisilla hiilillä, toivottavasti se vahvistuisi tai jos ei niin täti tulis ja pian ni pääsis uuteen yritykseen :)
 
Mekään ei olla puhuttu vauvahaaveista ja yrityksen aloittamisesta muillle. Miehen vanhemmat on alottanut lapsenlapsista vihjailun (lue painostuksen :D) jo pari vuotta sitten, enkä tykkää ajatuksesta että siltä suunnalta alkaisi kamala hössötys ja utelu asian suhteen. Etenkin jos vauva antaa odottaa itseään pitkään. Oma äiti alkaa kanssa saada mummovaihdetta jo päälle, joten tuntuu kivemmalta ajatukselta tuottaa sitten iloinen yllätys jonakin päivänä, kuin taas pahimmassa tapauksessa kamala pettymys itsensä lisäksi muillekin (saako näin ajatella edes?!)

Muutamalle ystävälle oon maininnut vitsaillen vauvakuumeesta, mutta tosiaan yrittäminen on meidän kahden välinen juttu vielä :)

Sarinan viivoille vahvistumisia, minäkin näen haamulaisen!
 
Sarina, mä en oikein tiedä näenkö tuossa viivaa vai en :D Mut mulla näyttäis eilen illalla tehty testi vähän samalta... Tai sitten mä vaan kuvittelen kun sitä aikani kyttäsin, vääntelin ja kääntelin :rolleyes: Onneksi loppui testit niin ei tarvitse joka ilta kiusata itseään. :grin Taidan seuraavan kerran testata vasta loppuviikosta, silloin kai pitäis jo jotain näkyä jos on joku matkassa.
 
Hihii, mä jännäilen pilvikirsikka sun puolesta! :)

Mullakin loppu testit, jossei tätiä ala edelleenkään kuulua ni kipasen kans pari liuskaa lisää. Tänään jo kp40 ja valkkari senkun jatka valumistaan, sori mielikuvasta :grin

Viime yönä nukuin tosi huonosti ja alavatsaa poltteli hirveesti, ja sit aamulla huomasin et oli ihan täysikuu.. usein ennenkin sillon nukkunu huonosti. Mut onneks huomenna on taas vapaa! :) tänään soittelin myös aikaa gynelle, aattelin käydä juttelemassa näistä pitkistä kierroista ja siitä kun välillä täti on jäänyt kokonaan pitkiksikin ajoiksi tulematta eikä se haitaksi oo jos jonkun sisätutkimuksenkin tekee, siitäkin taitaa olla jo liian kauan aikaa.
 
Muokattu viimeksi:
Starling, "lapseton" oli ehkä liian vahva sana, joo. Mutta kova kaipuu voi syntyä lyhyessäkin ajassa (tai kuumeilu jatkunut pitkään ennen kuin on päässyt yrittämään), ja keskenmeno on varmasti rankka, vaikka takana ei olisi vuosien yritystä. Ehkä siinä mielessä ajattelin.

Hauskaa että muillakin on puhuttu jo nimistä, se on halpaa hupia. ;) Me puhuttiin kanssa pari päivää sitten iltalenkillä, ja tehtiin oikein listaa koneelle. Pari alustavaa suosikkiakin nousi, jännä nähdä miten ne mahdollisesti muuttuvat, jos ja kun tulee raskaaksi. Olen nimittäin kuullut eräänkin tarinan siitä, kuinka suosikkinimi onkin tuntunut yhtäkkiä huonolta raskauden edetessä tai lapsen syntyessä.

Sarina, Sannis ja pilvikirsikka, toivottavasti haamulaiset vahvistuu. Mä en ole kovin kokenut viivankatsoja, eikä mulle ole mitään viivalaseja suotu, mutta toivoa on jos ei ole tätiä. :)

Me ollaan kerrottu yrityksestä molempien siskoille ja yhdelle kaverille, jolla on ennestään lapsia. Mekin ollaan mietitty, ettei haluta kaikkien uteluita jos raskautuminen kestää, tai selittää kaikille jos tulee keskenmeno. Tosin minäkin olen huono valehtelija, joten on mahdollista että muutama muukin saa tietää jo ennen raskautta. Saa nähdä. Enkä yhtään tiedä, miten reagoin kun saan positiivisen testin. Osaanko olla hiljaa, vai huudanko onnea kaikille? Varmaan ainakin vanhemmille kerrotaan kyllä heti plussan jälkeen.
 
Beisla, minä olen omasta lapsesta haaveillut jo pari vuotta ennen kuin yritys aloitettiin. Välillä kovastikin ja välillä se kaipuu helpotti, joten siinä mielessä odotus on tuntunut pitkältä. Mutta niin se tuntuu ihan varmasti jokaisesta, joka omaa lasta kuumeilee. Jo ihan ne kaksi viikkoa oviksesta menkkoihin tuntuu loputtoman pitkältä ajalta odottaa! :grin Mä tahdon jotenkin kunnioittaa niitä pariskuntia, jotka yrittävät vuosia lasta ilman raskautta, ja varata "lapsettomuus" sanan heille. Tuntuisi jotenkin heidän vähättelyltä, jos käyttäisin itsestäni samaa sanaa.

Miten onko teillä muilla taustalla jo pidempää kuumeilua omasta lapsesta ennen kuin ehkäisy on jätetty pois?

Meillä mies oli ihana ja niin tohkeissaan positiivisesta raskaustestistä, että ilmoitti asiasta jo samana iltana äidilleen. Viikkoja oli tuolloin kasassa muistaakseni 5+3. Vitsi se oli jännittävää kertoa raskaudesta!! Mua jännitti jo kertoa miehellekin.
 
Täällä kans yks esikoisesta haaveileva, ikää 25v. Pillerit jätin nyt pois, täytyy käyttää muuta ehkäsyä hetken aikaa.. vielä pitää pari kk odottaa uutta papa-koetta, viimeks oli jotain muutoksia. Sit toivon että kaikki kunnossa. Eikä tätä kuumetta yhtään helpota se että sisko saa pian toisen lapsen, appivanhemmat vihjailee ja työkaveritkin vihjailee lapsista.. Toki meillä on tällä hetkellä töissä 5 kovinkin vauvakuumeista naista ja kaikilla mahdollisuus alkaa yrittään ;) pomo pulassa jos kaikki ollaan samaan aikaan raskaana ja jäädään pois.. :P
Ei olla meidän yrityssuunnitelmista juuri kenellekään puhuttu, mä oon vastannu jotain ympäripyöreitä jos joku kysyny.. Töissäkin vaan sujuvasti kuuntelen muiden juttuja.. :P
 
Takaisin
Top