Esikoinen toiveissa

Starling, hyvä että oot saanut ajatuksia selkeämmäksi ja eteenpäin :) en pysty edes kuvitella sittä surua ja tuskaa jota km aiheuttaa. Toivon ettei itse tarvitse koskaan kokea sellaista, eikä teidän, eikä kenenkään muunkaan! Virtuaalihali!

Kyllä me asioista puhutaankin, tai varsinkin minä. Miehet nyt on miehiä ja ehkä me käsitellään asiat vähän eri tavalla. Miehelleni oli jo iso kynnys tämä myöntyminen ja ehkäisyn poisjättäminen ja että oikeasti tulee sinuiksi sen kanssa että hänestä tulee isä jossain vaiheessa. Ehk se olikin sellainen asia jossa onkin enemmän jännitystä ja sulateltavaa kun oli itsekään ajatellut. Yritän vaan ymmärtää ja antaa aikaa mun höpötyksistä ja siksi kirjauduin tänne että pääsen jossain purkamaan tätä vauvahaave hössötystä :D oon jo saanut kuulla että tarviiko kokoajan olla vauvavauvavauva.
 
no joo, mulla on sitä vikaa, että kun joku asia alkaa kiinnostaa, otan siitä selvää mahdollisimman paljon. nykyaikana tää netti on samalla sekä siunaus että kirous, tietoa löytyy liikaakin.

seksin tiheyden suhteen, ei meilläkään koko ajan peitto heilu, joskus vähän enemmän, joskus vähemmän. olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, ja mies on tässä vauvahommassa kympillä mukana. Se oli itsekin ottanut selvää raskautumisasioista, ja niinpä me pyritään kierron keskivaiheessa siihen että suunnilleen joka toinen päivä toimintaa (paitsi jos haluttaa useammin tietty :wink). Meillä oli yhdessä vaiheessa hiljaisempaa, saattoi olla parin viikon pausseja kun molemmat väsyneitä ja miehellä stressi päällä. Aloin sitten ehdottelemaan vähän aktiivisemmin, ja kuinkas ollakaan, mies tuumasi että onpas kivaa kun meillä on seksiä taas vähän useammin. Stressiinkin se tuntuu vaikuttavan suotuisasti. Jännä juttu :grin

Ja voi se kerta pari viikkoonkin riittää, kun ajoitus on hyvä. Että ei kannata hirveästi stressata, Sarina!

Minäkin kirjauduin tänne foorumille, jotta saa rauhassa jaaritella vauvahommista. Säästää meidän molempien hermoja...
 
laitetaas vähän kuulumisia vaikkei mitään kuulukaan. eli mulla arvellusti dpo4, odottavan aika on pitkä... mitkäs teidän fiilikset tällä hetkellä?
 
Täti kylässä... odottavan aika todella on pitkä. Toivon Toffee, että tämä kierto tuo teille pienen masuasukin.
 
Hei! Täällä myös ilmoittautuu 23-vuotias nainen, joka haaveilee kovasti esikoisen saamisesta. Taustatietoina sen verran, että ollaan mieheni kanssa yritetty marraskuusta 2014 lähtien ja tämä lyhyt aika on ollut kyllä todella piinaavaa, sillä kovasti haluaisin kaksi viivaa raskaustestiin. Meilläkin elämä jo sinäänsä hyvällä mallillaan, sillä ollaan naimisissa oltu reilu kaksi vuotta, meillä on oma koti (tai no pankin, jos tarkkoja ollaan ;) ) miehellä vakkarityö ja itsellä hyvät mahdollisuudet saada myös vakituinen työpaikka. Oon jo vuosia potenut pientä vauvakuumetta, mutta nyt viimeiset puoli vuotta tää kuumeilu on vaan "pahentunut". :)
 
Tervetuloa sohwia mukaan :) täällä onkin ollut taas hiljasempaa vähän aikaa! Mitäs starling ja toffee teille kuuluu?

Kivaa, vuoden viimenen päivä ja uusi vuosi ja uudet tuulet odottaa! Toivottavasti se alkaisi mitä ihanimmissa merkeissä ja saatsis plussata pian! :p

Mulla pitäis täti kurvata huomenna paikalle, ja oonkin ihan varma et punasissa merkeissä alotetaan uusi vuosi, tää oli siis meilläkin vasta toka yrityskierto, joten vielä oon ihan positiivisella mielellä vaikka noi pari kuukautta on tuntunu kieltämättä vuodelta :D ollaan lähössä kolmen viikon päästä pariks viikoks thaimaaseen sukeltelemaan, joten ens kiertoon en hirveitä odotuksia itelleni aseta, jätin jopa ovistestit nyt ostamatta kun sen pitäis osua niille hujakoille kun ollaan reissussa ja en tiedä yhtään päästäänkö sitä kuinka hyvin hyödyntämään :) mut aika näyttää!

Ihanaa vuodenvaihdetta leidit! :hello2:Heartred
 
Heippa toverit! Mä ajattelin nyt liittyä tännekin seurailemaan ja höpöttelemään. Esikoista siis toivotaan myös täällä. Tuolta raskaaksi 2015 -ryhmästä tuttuja nimimerkkejä taidatte ollakin melkein jokainen?

Lyhyesti esittely: 11/14 annettiin lupa lapselle tulla jos tulee. Kuinka ollakaan heti tärppäsi, mut sitten osoittautui kemialliseksi/varhaiseksi keskenmenoksi. Kierto jatkui kuitenkin onneksi normaalisti ja päästiin hyödyntämään myös yk2 joulukuussa. Nyt tilanne se, että kp32/30 menossa, oireita bongailtu vaikka millä mitalla ja tänä aamuna testi puhdas nega. Mut tätiä ei vaan kuulu.

Tällanen esikoisia toivovien ryhmä onkin kiva, onhan tää varmasti meille kaikille ihan eri tavalla jännää kuin sit seuraavia odottaessa. Kaikki on niin uutta ja mitään ei oikein osaa odottaa kun ei kokemusta ole aiemmasta...

Kotona yritän hillitä vauvaintoilua ettei miehellä tule korvista jo ulos mun vauvavauvavauvajutut, senkin takia tää foorumi tuntuu nyt hyvältä et pääsee vähän purkamaan näitä juttuja :)
 
Kirjoitanpa minäkin myös tähän ketjuun, kun esikoista ollaan yrittämässä. Olen 30-vuotias nainen ja useamman vuoden jo kuumeillut lasta, viimeisen vuoden - pari kovemmin. Alusta asti olemme puolison kanssa tienneet, että haluamme lapsia, mutta vasta nyt joulukuussa 2014 oli ensimmäinen yritys. Jotenkin nyt on kuitenkin levollisempi olo itsellä, että lapsi tulee kun on tullakseen, vaikka kyllä me nimenomaan yritämme. :) Mitä yritän sanoa on, että silloin kun ei ollut mitään tietoa milloin pääsisi edes yrittämään, oli välillä epätoivoinen olo, että kuinka monta vuotta joudun vielä odottamaan... Voihan odotus nytkin kestää vielä pitkään, mutta sentään jotain tapahtuu. Se tuntuu helpottavalta tässä vaiheessa.

Muuten päässä pyörii samankaltaisia ajatuksia kuin varmaan monilla ensimmäistä yrittävillä: Haluaisin jo lapsen, mutta pelkään että miten osaan hoitaa sitä, kun en niin kauhean paljon ole ollut lasten kanssa. Ja ehkä ei ole taloudellisesti paras hetki, mutta tuskin täydellistä hetkeä tuleekaan. Mutta eiköhän sen lapsen kanssa opi sitten elämään, onhan muutkin oppineet. :)
 
Ihan samoja ajatuksia täälläkin. Mietityttää tietysti kauanko tätä yritystä jatkuu, sen jälkeen miten raskaus sujuu, pääseekö edes koskaan loppuun asti. Miltä se sitten tuntuu kun vatsa kasvaa. Miten parisuhde sen kestää, vai paraneeko entisestään. Sitten tietysti synnytys jne. Ja taloudelliset asiat. On tässä mietittävää. Mut haluan ajatella, et jos miljoonat naiset on saman käynyt läpi paljon huonommissakin olosuhteissa, on mullakin hyvä todennököisyys pärjätä ihan hyvin. Ajankohtakin mietityttää, mut tuskin se "oikea aika" on koskaan jos alkaa liiaksi pähkäillä.

Tässä asiassa on vaan ajateltava, et kaikki menee just niinkuin on tarkoitettu, kävi hyvin tai huonosti! :) Voi kun täällä pian moni meistä jo pääsis plussaamaan!! Olis kiva lueskella muiden esikoisten odottajien ajatuksia ja sit päästä vertailemaan omiin tuntemuksiin! :)
 
Kiva kun kirjottelitte tänne! :) tervetuloa!

Kyllä tässä joo välillä meinaa tulla hulluksi ajatusten kanssa ja sitten taas välillä helpottaa tunniksi tai jopa päiväksi :D mä olen aina ollut meidän kaveriporukasta se "ei äidillisin" mutta niin se vaan vuodet muuttaa naista ja se vauvakuume sieltä hiipi oikean miehen kanssa :) mullakaan ei juuri ole kokemusta lapsista eikä vauvoista samoinkun miehelläkään, ja paljonkin olen käyttänyt aikaa stressaamiseen kaikista käytännön asioista, että osaanko mä edes pidellä vauvaa! Hirveästi jotenkin odotan ensin sitä raskausaikaa ja masun kasvamista, ensimmäisiä ultrakuvia ja mietin usein, miltähän ne vauvan potkut tuntuu :) uskon että kaiken oppii samalla kun tutustuu siihen ikiomaan lapseen ja millanen hän sit on.

Onko teillä miehet hyvin mukana yrityksessä ja puhutteko puolisoiden kanssa paljon näistä asioista?

Mies ajatteli kanssa aluksi juuri sitä, että onko aika oikea ja pitäisi olla sitä ja tätä ennenkun tekee lapsia, mutta ystävät oli saaneet kuulemma tajuamaan että lapset on parasta mitä he ovat elämässään saavuttaneet, ja että se on enään se puuttuva palanen jota me kaivataan. Sanoinkin, et kävis vaan useammin kavereiden kansss ulkona kun sieltä tullessa on aina kun uusi mies :grin ja minäkun olin yrittänyt suostutella jo tovin...... :dance018

Pidän peukkuja meille pystyssä jotta pian plussattais! Mä odottelen menkkoja joiden olis pitänyt alkaa jo eilen. Vähän olen skeptinen raskauden suhteen ja epäilen et ovis on ollut myöhemmin ja et tää flunssailu on sekottanut kiertoa, mut saa nähdä. Tänään ainakin oli nega.
 
Meillä mies on kyllä ihan mukana innolla tässä, mut ei tosiaan hirveesti puhuta aiheesta kuitenkaan. Sillä pyörii jo käytännön asiat mielessä, mä kun enempi liikun vielä tunnepuolella ja käyn läpi mielessäni niitä asioita mikä tulee muuttumaan minussa itessäni ja miehessä. Mies tokas yks päivä kaupasta tullessaan et näki hyvännäköset lastenvaunut kaupalla :D
No öö joo, ihan kiva kun on messissä, en nyt jaksa vaunuja vielä miettiä kuitenkaan. Jos ensin sais sen plussan... :)

Kp33/30, tätiä ei kuulu...
 
Onks sulla sannis paljon heitelly kierrot yleensä?

Hahaa, ihana mies :grin meilläkin on niin käytännöllinen mies täällä, et mitään ei mietitä tai stressata ennenku on ne 2 viivaa testissä ja sit vasta on aihe sellaseen :D
 
Oon merkkaillut ylös kierrot n.vuoden ajalta, siitä lähtien kun jätin hormonaalisen ehkäisyn pois, ja kierto on ollu vuoden aikana kerran 28pv ja kerran 31pv, muuten säännöllinen 30pv... Eli ei juurikaan heitä yleensä.

Hah, meillä mies jo miettii oikeesti tollasia asioita, eikä jaksa yhtään mun kans pähkäillä esim just nyt tätä tädin oottelua :D
 
Sannis, antaa vaan miettiä vaunuja jos haluaa, hyvä että on kiinnostunut. Sehän voi sitten vaikka tutkia niitä eri vaunujen hienoja ominaisuuksia. ;)
Täytyy tunnustaa, että mekin käytiin huvikseen syksyllä vaunukaupassa ihan vaan tutkimassa. Mua kyllä vähän nolotti, kun ei raskaudesta vielä tietoakaan. Tosin nyt olen alkanut kutoa vauvan peittoa, edelleen sama tilanne (tukevasti ei raskaana) eli paraskin puhumaan. :smiley-ashamed008
 
Muokattu viimeksi:
Oo onnellinen :) mäkin tekisin mitä vaan säännöllisistä kierroista!!! Tuntuu et tää yrittäminenkin ja uuteen kiertoon epäonnistuessa pääseminen vaan kestää ja kestää, nytkin menossa jo kp38 :( oviksests ei oo varmuutta nut epäilen senkin olleen vasta joskus kp20-23 ehkä. Mäkin oon käyttäny tota woman log prota jo yli vuoden ku raamattua ja merkkailen sinne kaiken. Mulla tainnu lyhin olla kerran 26pv ja sit ne heitteleekin sen 35-50pv. Siks oon ottanu nyt ton oviksen mittailun tosi tärkeeks yrityksen alettua.
 
Hah Beisla! Ehkä se peiton kutominen tuottaa onnea? ;)

No mä jo tossa ajattelinkin, et jos mies on noin kiinnostunut noista vaunujutuista yms, niin annan sen rauhassa olla. Luulen et siitä on sit aikanaan hyötyäkin jos se tykkää tutkailla niitä ominaisuuksia jne. Saa sit valikoida mieleiset mun puolesta :) Ehkä se tekee miehelle sit konkreettisemmaks asian, kun pääsee noita sit joskus valkkaamaan ihan kunnolla!
 
Voih Sarina, toi on kyllä kurjaa. Onneks kuitenkin on nuo ovistestit, niin pystyt hahmottamaan ees vähän. Mutta on varmasti turhauttavaa varsinkin se loppukierto :( Ootko gynellä jutellu aiheesta? Oisko saatavilla jotain apua millä kierron sais tasattua?
 
Juurikin noin ;) antaa miesten olla miehiä :)

En oo käyny gynellä, ehkä pitäis. Jotenkin ehkä aattelen et pitäs olla yritystä pidempään takana kun sen 2 kiertoa ennenkun sinne viitsii mennä, vaikka jos haluaa niin ajatella niin mun 2 kiertoa saattaa vastata pituudeltaan jo 3 kiertoa tai ylikin jos kierrot olis normaalipituisia.
 
Mä ehkä sinuna menisin, jos kerrot vauvahaaveista gynelle, niin uskoisin et jotain apuja saisit? Ei siitä ainakaan haittaa ole?

Samalla saisit sit itselles mielenrauhan, eikä tartteis suotta murehtia ainakaan sit sitä pitkää kiertoa... :)
 
Sarina1, toivottavasti pääset pian uuteen kiertoon, jos tädin viivyttely ei johdu raskaudesta. Mulla kierrot ovat melko säännöllisiä 26-30 päivän väliltä, mutta uskon että se odottelu käy hermoille. Se käy välillä jo näissä normaalimittaisissa kierroissa, jos on testannut jo negan.

Meillä mies toivoo myös kovasti raskautta ja oli kesällä ihanasti mukana, kun olin raskaana. Meillähän tilanne on se, että yksi keskenmennyt raskaus on tähän yritysaikaan mahtunut ja silloin mies sanoi vasta ymmärtävänsä, kuinka paljon lasta toivookaan. Hän oli siis aiemmin se, joka vetkutteli asian kanssa, kun pitää olla sitä, tätä ja tuota. Silti itse välttelen juttelemasta hirveän paljon vauvajuttuja, kun mies niistä aiemmin syksyllä jo hermostui. Se ettei uusi raskaus ole vielä alkanut, on myös hiertänyt viime aikoina jonkin verran meidän välejä ja aiheuttanut riitoja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top