Esikoinen toiveissa

Uusi kuumeilija ilmoittautuu!

Pikkasen taustaa: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä rapiat kahdeksan vuotta, kolme naimisissa. Itse olen kovasti vauvaa kaipaillut jo useamman vuoden ajan, ja nyt vihdoin miehenikin alkaa olla sitä mieltä, että pikkuinen saisi tulla. Aloimme siis viime kierrossa yrittämään lähinnä tjottailemalla, tosin täytyy myöntää, että kovin tarkasti omaa kehoa tulee tarkkailtua, ja kyllähän ne oviksen oireet aina huomaa...

Kamalasti jännittää ja pelottaa ja apua. Toivon, että plussaisi pian, vaikka tosiaan nyt vasta toinen kierto yritystä menossa.
 
Moikka!
Uus kuumeilija kans ilmottautuu :grin:nailbiting:
Vähän taustoja: viime marraskuussa jätin e-pillerit pois 7 vuoden käytön jälkeen. Ja siit saakka melko vapaamuotosta yritystä takana. Pari kuukautta lopetuksesta tuli täti ihan hyvin mut sit yhtäkkiä loppui ku seinään. Terolutit otettii sitten tossa huhtikuussa avuks ja niillä sainki sit vuodon tulemaan ja kierron tasaantumaan aika hyvin. Nyt sit viime viikolla eka luomukierto Terojen jälkeen ja nyt pitäis sit alottaa ovistestaukset, kauheesti stressaa et tuleeks mulla ees ovulaatio, toimiiks kroppa normaalisti :arghh: nyt on vaan pakko alkaa ottamaan selvää. Kierrot melko epäsäännöllisetkin. Kovasti esikoista odotellaan, monta negatiivista testiä jo takana, plussa olis niiin toivottu! En oikeen tie tunnistanko ees omaa ovulaatiota, oon luullu et tunnistan limoista mut nyt oon alkanu epäilemään et jos luulenki vaan.. Eli siin toivos mennään et jos ovistestit vähä rauhottais mieltä.. Tuli hyvä mieli lukea kaikkien viestejä, ihanaa et on vertaisstressaajia! Omas lähipiirissä kun ei oo itteni lisäks yhtään kuumeilijaa :wideyed: ai kauhia mikä romaani, pahoittelut!
 
VaahteraHei, juu siis ite ainakin analysoin itteeni ja toimintojani ihan liikaa :hilarious: varsinkin ku kokoajan odottaa ja miettii joka kuukausi ympäri kuukauden ovulaatiota ja raskausoireita ja tätivaivoja ja voivoi. Kyllä odotusta odottavan aika on pitkä! Ja vaikka kuinka minä ja mieskin aateltiin marraskuussa "tulee kun ja jos on tullakseen", niin en mä ainakaan ole sen luonteinen et pystyn vaan go with the flow :arghh: olisinkin! Haluisin vaan jo saada tuloksia, positiivisia nimenomaan! Ja en kyllä ole päivääkään ollut miettimättä vauvajuttuja yli vuoden ajan, tuntuu jo ikuisuudelta, mielummin miettisin pikkunen vatsassa tulevaa.
 
Niin se menee, ettei niitä ajatuksiaan voi kauheasti ohjailla pois itselle tärkeästä asiasta. Korvaavaa tekemistä voi yrittää keksiä, mutta jännästi sitä vaan ajatus karkaa vauvajuttuihin.
Toivotaan uusille kuitenkin pikaista plussaa. Labanen, toivottavasti saat kiertoon jonkun otteen terolutin avulla. Jos jossain kohtaa toivot kohtalotovereiden seuraa ja tukea/kokemuksia/tsemppiä, tuolla "Ei tää voi olla näin vaikeeta" -ketjussa on mukana yli 6 kuukautta yrittäneitä, joista monet käyttää tukihoitoja. Itsekin olin mukana, meillä käytössä lopulta lahjamunasolu-IVF, pysyvään plussaan meni 10 vuotta saavuttaa.
Katjusha rv. 26+1
 
Labanen, on kyllä joo turhan vaikeaa olla stressaamatta. Mutta ehkä tämä tästä, toivotaan pikaista plussaa itse kullekin! :Heartred

Mulla jäytää koko ajan mielen taka-alalla ajatus siitä, että mitä jos en koskaan tule raskaaksi. Tiedän, että se on todella typerää tässä vaiheessa, kun yritystä ei ole takana nimeksikään, mutta en voi tyhmille aivoilleni mitään. Meillä oli siis viimeiset puoli vuotta ehkäisy vähän puolivillaista, niin siksi tämä pelko. Yritän nyt vain ajatella positiivisesti, olla lataamatta negatiivista energiaa itseeni.

Tuntuu myös siltä, että olisimme yrittäneet pidempään kuin mitä todellisuudessa, kun olen halunnut lasta niin kovasti jo monen vuoden ajan. Meidän oli siis tarkoitus jättää ehkäisy pois jo kesällä 2014, mutta mieheni muutti mielensä siinä kohtaa, kun viimeinen pillerilevy oli syöty. Sain sitten opiskelupaikan samalle syksylle, niin ajattelin että onhan tässä muutakin tekemistä. Samoin viime kesänä oli taas puhetta yrittämisestä ja mies oli taas messissä, vain peruakseen puheensa muutama päivä myöhemmin. Ei turhauttavaa. :hilarious: Nyt ei oo puheita enää peruttu, ja kieltämättä mies vaikuttaa jotenkin aikuistuneen viime vuosien aikana, eli oli ehkä ihan hyvä, että odoteltiin yrittämisen aloitusta, vaikka se itseä silloin rassasikin.

Huh, tulipas avauduttua. Sori ja kiitos, ei oikein ole ketään, kelle näistä asioista jauhaa.
 
VaahteraHei, muistan tuon tunteen hyvin. Mulla ei ollut hormonaalista ehkäisyä ollut vuosiin ennen kuin jätettiin kondomitkin pois. Oltiinko oltu noin 3-4 kuukautta ilman mitään ehkäisyä, kun mentiin naimisiin. Mieheni kertoi, että olin tullut häiden jälkeen itkien kotiin töistä, koska menkat olivat alkaneet. "näinköhän me jäädään lapsettomiksi" olin parahtanut. En muista tätä aikaa, koska meille tuli siinä vaikka minkälaista mutkaa matkaan tämän jälkeen. Omasta mielestä en alkukuukausina stressannut, mutta varmasti näin kuitenkin tein. Tavallaan toivoin lasta, tavallaan pelkäsin, että tulenkin raskaaksi ja kaikki muuttuu. Ristiriitainen elämäntilanne.
Vuoden kohdalla menin lääkäriin, ja sitä kautta hoitoihin vuosiksi ja vuosiksi. Onneksi suurimmalle osalle vauva suodaan viimeistään 1-2 vuoden kohdalla.
 
Posti toi tänään testejä, ja miten vapaapäiväläinen muuten välttelee siivousta kun testaamalla testejä! Mieskin lähti viikonlopuksi pois. Rt oli nega, ovistestiin tuli kai se viivanpaikka eli hyvä jos erotti. Kp 18 eli en olettanukasn mitään näkyvän. Tiistaina kp 22 ja sit loppuviikosta taas uudestaan :)

Oireita oottelen kovasti, mutta kaikki on vielä menny ruuan tai sään piikkiin (ilmaa mahassa, aivastuttanut kun oon joutunu töissä olemaan sateessa, ja nyt kertyy limaa kurkkuun mikä välillä tuntuu yökötyksenä). Sunnuntaina tulee kaveri yökylään ja ma alkaa töiden ohella harrastus, jos sitä malttais välillä keskittyä muuhunkin.
 
Katjusha, kiitos sitä toivotaan! :happy: Ja paljon paljon onnea kauan odotetusta plussastasi, tsemppiä loppuodotukseen!:happy: Ja tulipa toiveikas olo että teillekin on vauvaonnea suotu, voi vitsi! Ite kävin just tänään gynellä ja selvis et on vähän PCOiset munasarjat.. nyt sit koitan tosiaan sitä ovista bongailla Terojen avustuksella pari kuukaut ja sit katotaan mennäänkö Clomin voimin ja mites sitten. Päivä kerrallaan..on kyl ääärimmäisen vaikeaa yrittää ajatella mitään muuta kun yrittämistä, odotusta ja äitiyttä jajajaja... puuh! Kyllä kovin yritän, mutta sehän siinä kun aihe on lähinnä omaa sydäntä niin vaikeaa koittaa laittaa "pauselle". Ja juu pidän tuon keskustelun mielessä, kiitos vinkistä! :)
VaahteraHei, plussatuulia kovasti sinnekin :happy: Ja tooodella tuttu tunne, nyt viel kun tuolta gyneltä tänään tuli noinkin huonoja uutisia nyt kumminkin et on vähän häikkää munasarjoissa ni heti olin ihan heittämäs hanskoja tiskiin :joyful::shifty: mutta onneks nyt kuitenkin sitten rupes ajattelemaan vaihtoehtoja ja järkevämmin asiaa miehen ja äidin viisaitten neuvojen avulla, eiköhän tästä selvitä, ja toivottavasti pian jo se plussa meille suotaisiin :rolleyes: yleisesti kuitenkin taitaa aika hyvin PCOlaisten raskaudet alkaa joko luomuna tai esim tolla Clomifenin avulla että, eiköhän täst hiljaa hyvä tule :grin jaksais vaan odottaa!! :wacky: Ja saa "jauhaa" kaikin rinnoin, multaki tulee nyt semmone avautuminen taas huhheijaa! Tääl on kyl ihana jutella kun on samanhenkisiä ihmisiä ja kaikilla ns. samat ongelmat ja huolet, ihanaa jutella ja avautua ku tietää et oikeesti kiinnostaa ja ymmärrystä löytyy :) omat kaverit ei oikeen ymmärrä mun ovismittailuja ja kuumotuksia kaikkeen raskauteen liittyvästä :hilarious: Hyvä että se mieskin on siel nyt mukana kuumeilussa, se on tärkeä tuki, iteki oisin kyl jo ihan pimahtanu jos toi ei pitäis mua ees vähän järjissäni :hilarious: koitetaan molemmat olla stressaamatta (ehkä :grin)
 
Muokattu viimeksi:
Iiti86, jännät paikat siis! Toivottavasti plussa sieltä pompahtaa pian :happy: Itekin odottelee omalla tavallaan et kesäloma loppuis, että sais just vähän muutakin tekemistä ja ajateltavaa :shy: Saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee, oon kavereille ja miehellekkin sanonut että jos (lukekaa:kun) pälpätän liikaa vauvajuttuja, niin saa sanoa :hilarious: Saa työkaverit taas kuunnella ja toivoa että olisin vielä lomalla :hilarious: uus harrastus on kyl tosi hyvä idea!
 
Meillä menossa siis yk 1 ja oon nyt jo ihan höpsähtäny näihin juttuihin. Yks päivä miun lueskellessa täällä juttuja mies kysy et onks jokin muuttunu (miulla) kun luen. :D Ei vaan, oottaminen on tylsää! Täällä on kiva lukea toisten tarinoita ja opetella raskautumisslangia, vaikka vielä niin moni sana tai lyhenne on outo :D Jossain vaiheessa pitää kyllä pitää hiljaisia kausia ettei mee ihan neuroottiseksi!
 
Iiti86, joo hahhah sitä kyl hurahtaa ihan hetkes :hilarious: mäkin nyt vast laitan ekoja viestejä ikinä tänne, en tie miten oon selvinnyt sielt marraskuult saakka vaan seuraamalla vierestä :wacky::grin Täytyy kans kyl jossain kohdassa ehkä taukoilla, varsinki jos alkaa vaikuttamaan siltä et kestää raskautuminen kauheen kauan, niin sit tarvii kyllä vähäks aikaa ei-vauvamaisia juttuja enemmän päähän ja ympärille :wideyed:
 
Yököttäää... Oon töissä (onneksi ei ole harjoittelijaa mukana) ja oon pariin otteeseen kykkiny puskassa mutta mitään ei tuu. Kai tää helpottaa päivän kuluessa?

En ees uskalla toivoa mitään kun tiedän että miun keho reagoi herkästi jännitykseen, ja jos yhtään on oksettava olo niin se pysyy niin kauan kun sitä ajattelee! Kp 19/23-25(21-28)
 
Iiti86, voih inhottavaa! Toivotaan et olis joku ihana syy ällötyksen taustalla :wink:happy:
Juu nyt koitat olla miettimättä asiaa liiakseen ja odotella viel rauhassa, toivottavasti ei täti tuu kylään :) Kerro kuinka etenee!
 
Heippa kaikille ja tervetuloa uudet kuumeilijat :) Hyvin muistissa vielä nuo pelot ja ajatukset joista olette kirjoitelleet...tsemppiä kaikille plussan odotukseen, kyllä se sieltä tulee <3 itselläni ehti vierähtää 10 kk, johon sisältyi yksi keskeytynyt keskenmeno..mutta nyt tuossa vierellä pötköttelee 6 vkon ikäinen pikkuneiti <3 tämä ryhmä oli korvaamaton tuki kuumeiluvaiheessa <3
Kuulumisia tulin kertomaan "tutuille" , viikot on menneet tosi nopeasti ja neiti kasvaa hurjaa vauhtia, 5680 g oli paino neuvolassa tällä vkolla :D maitoa mulla siis todellakin riittää :D
Mitäs kuuluu loppusuoralla oleville, mrsc, katjusha?? Oliko muitakin ? :) joko katjushalla on ollut rakenneultra, onko sukupuoli tiedossa? :)
 
Heippa kaikille ja tervetuloa uudet kuumeilijat :) Hyvin muistissa vielä nuo pelot ja ajatukset joista olette kirjoitelleet...tsemppiä kaikille plussan odotukseen, kyllä se sieltä tulee <3 itselläni ehti vierähtää 10 kk, johon sisältyi yksi keskeytynyt keskenmeno..mutta nyt tuossa vierellä pötköttelee 6 vkon ikäinen pikkuneiti <3 tämä ryhmä oli korvaamaton tuki kuumeiluvaiheessa <3
Kuulumisia tulin kertomaan "tutuille" , viikot on menneet tosi nopeasti ja neiti kasvaa hurjaa vauhtia, 5680 g oli paino neuvolassa tällä vkolla :D maitoa mulla siis todellakin riittää :D
Mitäs kuuluu loppusuoralla oleville, mrsc, katjusha?? Oliko muitakin ? :) joko katjushalla on ollut rakenneultra, onko sukupuoli tiedossa? :)
Kiva kuulla kuulumisia! Hienoa että maito riittää,on se vaan helppoa ku ei tarvi pulloja lämmitellä :) hyvin kasvanut neiti siellä, melkee saman kokoinen ku meidän neiti oli 5-kuisena :D siitä puheenollen, meillä neiti täyttää ens viikolla jo puoli vuotta! Nopeasti mennyt aika :) syö puuron aamuin illoin, soseita pari kertaa päivässä, hyppii hyppykiikussa..on se iso tyttö jo :') <3
 
Ninni kyllä on aika mennyt äkkiä!! Vastahan säkin plussasit :D miten ne kuumeilukuukaudet olikin niiiiin pitkiä ja nyt aika rientää... :)
 
Täällä käynnistyi viime viikolla yk 3. Tädin kyläily ei nyt sinänsä mikään yllätys ollut, sen verta epäaktiivisia oltiin viime kuussa, mutta kyllähän se nyt silti pieni pettymys oli.
Onneksi mulla jatkuu koulu ensi viikolla, niin saan välillä muutakin tekemistä kuin olemattomien oireitten tarkkailu. :smiley-ashamed004
 
Takaisin
Top