Mä voisin tässä vaikka ajankuluks kirjotella.. :)
Täällä ei ollu mitää oireita synnytyksestä ja torstaina (26.5) olis ollu yliaikakontrolli, kun 10päivää tuli täytee.
Keskiviikko iltana ennen nukkumaa menoa oli jotenki levoton olo ja pienen kamppailun jälkee sit menin petii pötköttää ,huominen mielessä... Samalla toivoin et lähtis iteksee tulemaa, ettei käynnistellä tarvis.
Uni alko tulla justii, mut sit yks kaks vatsa kovettu ja klo oli 00:43 ;D mietin et nytkö tää alko ?! Ja samalla kun helpotti hetken päästä tuli uus supistus. Heti alko tulemaa 10min sisää 3-4 supistusta. Samalla ihanaa, mutta kipukynnys kun täytty, nii laatta lens... Supisti ja samalla oksetti. Oikein kiva yhdistelmä !!
Sairaalalle halusin aamulla ennen kuutta lähteä, koska kotona ei enää pystyny olemaa. Samalla tietysti mietti että paljon jo on auki, kun supistuksia tuli säännöllisesti koko ajan. Paikalla oltii ennen seittemää.
"Kanava hävinny ja sormella auki. Vaihda vaatteet ja pääset synnytyssalii" voi jännitys ! Ja samalla mielessä, että 'vasta' noin vähän ja olo on ihan kamala ! :D
Onneks oli ihana kätilö, joka alko miettimää mulle helpotusta pahaan oloon. Kipupiikkiä pakaraa ja hetki unta. Helpotti. Isäntä sai kans hetken nukuttua ennen töihin paluuta :D
Vaikutus alko lakata ja samalla miehen piti töihin lähtee... Kätilö alko harkita jo epin laittoa, koska mulla alko heti taas laatta letämää, kun kipu ylty... Mies lähti, mutta oma äiti saapu paikalle seuraa pitämää :) eikä menny kauaa, kun epi saatii laitettua, joskus 11 aikaa ? Ja helpotus jälleen !! Ja samalla alko käyrillä tapahtua, mutta kahden aikaa oltii vasta 2cm auki..
Vauvalla alko sydänäänet laskea rajusti supistuksien aikana ja 12 jälkee kätilö ja lääkäri tuli tarkastelee tilannetta. "Mitää et syö tai juo, jos joudutaan hätäsektioon. Puhkastaa kalvot ja laitetaa vauvalle pinni päähän" mua ei alkanu pelottaa. Eniten jännitti, että kerkeekö mies paikalle ennen h-hetkeä, kun kalvotkin puhkottii.
Meitä tarkkailtii ja samalla oma äiti piti seuraa ja huolehti.
Iltapäivällä olin 'vaan' neljä senttiä auki ja silloin aattelin, ettei tää ikinä tule ulos, kun yli 12h jo menty ja vasta 4cm auki...
Sydänäänet korjaantui, eikä sektiopelkoa enää ollut. Tai ainakaa ei enää niin suuri... Ennen klo kuutta isäntä pääs takasin paikalle ja sitten odoteltiin :D Emmareitten parissa rentouduin, jonka jälkee ajattelin hommat alottaa :D
Eka pätkä melkein ohi, kunnes alko tuntumaa älytön paine... Vaikka epi olikin, nii multa ei kumminkaa ponnistuksen tarve kadonnu :) äiti ei kerenny vielä edes lähteä, kun tilanne tultii tarkistaa. "Sä oot 10cm auki, et tää tulee täält nyt. Aletaa hommii" ja samalla mulle iski pien paniikki "eikä nyt mun pitää synnyttää tää ! Tää tosissaa tapahtuu !"
Hetki piti ponnistusta hakea, mutta kaikki lähti sujuu hyvin. Oikealla puolella äiti piti kädestä ja vasemalla oma mies
molemmat kannusti ja oli mukana. Klo 19.01 poika maailmassa !! Ponnistusvaihde 20min ja synnytyksen kesto 17h
Isi leikkas napanuoran ja valitsi mummon kanssa vielä ensipiponki :) poika 3150g ja 50cm pitkä
Väliliha multa leikattiin, koska muuten olis tullut pahat repeämät, mutta siitäkin hyvin toivuttu :)
Oli aivan mahtava kokemus ! Mihinkää en vaihtais ! Se tunne, tilanne ja kaikki ! Se kun nyytti on ekaa kertaa sylissä ja molemmat katotte toisiinne tyhminä ja ällistyneinä silmii. Molemmat vanhemmat rakkaudesta sekaisin
ja kaikki meni hyvin. Paremmin kun osasin odottaa :)
Toivottavasti tosta tekstistä jotaa saa irti. Kaikkia yksityiskohtia ei nyt viitti kirjotella :) ja kysyä saa, jos jotaa haluaa :) mutta näin tapahtu tämän pienen miehen maailmaan tulo :)