Nyt kun olen lueskellut aika paljon erilaisista lähteistä synnytyksestäkin, niin monessa paikassa puhutaan, että pitäisi yrittää synnytyksen aikana rentoutua ja levätä aina kun vain pystyy. Kuulostaa aika mahdottomalta tehtävältä ainakin minulle. Mutta ehkä voisin yrittää kuitenkin, ja yrittää myös luottaa siihen, että keho osaa tehdä tehtävänsä siten kuin pitääkin, ja mun vaan pitäisi seurata sen antamia signaaleja ja tehdä töitä sen mukaan synnytyksen edetessä. Kuulostaa kovin vaikealta kyllä näin ensisynnyttäjän kantilta :/
Ensisynnyttäjät
- Ketjun aloittaja ninski89
- Aloituspäivämäärä
Niiinu
Puuhakas puhuja
Itse odotan nyt toista lasta ja ihan yhtä paljon pelottaa synnytys kun ensimmäisenkin kohdalla. Suosittelen synnytyspelkopolia, ei siellä ihmeitä saada aikaan ja pelkoa pois mutta listataan sinua pelottavat asiat, toiveet synnytykseen yms jotka synnytyksessä paikalla olevat kätilöt näkevät. Itse halusin ensimmäisen kohdalla myös pelon ja kivun takia suunnitellun sektion. Lopulta päädyin normaaliin alatiesynnytykseen ja luotin että homma sujuu. Kamalahan kokemus oli, mies oli mun tuki ja turva jota ilman en olisi pärjännyt. Kaikki kätilöt huomioivat synnytyspelkoni hienosti ja tukivat sen mukaisesti.
Nyt toisen kohdalla kun tiedän mitä se kipu on, on pelättävää ihan yhtä paljon mutta kuitenkin tiedän jo mitä odottaa. Aion käydä synnytyspelkopolilla valmistelemassa itseäni henkisesti synnytykseen, oli viimeksi niin suuri apu siitä.
Imetyksestä vielä. Itseäni se sattui ihan hurjan paljon. Itkin ja imetin, hoin ääneen au au au ja kyyneleet valuivat, koko kroppa oli jännittyneenä kivusta joka imetyskerralla. Ei auttaneet rasvat, rintakumit eikä imetyksen tukiryhmistä saadut tsempit ja vinkit eri asentoihin ja otteisiin. Ihan kamala kokemus. Maidontulo väheni ja vauva itki kun maitoa ei tullut ja minä itkin kivusta, ei kiva kokemus kummalekkaan
Ja vielä kamaleampaa oli se vanhempien sukulaisten kummastelu kun ei täysimetys 2-3kk enempää luonnistunut ja naureskelut kahvipöydässä kaikkien kuullen kun pumppasin rintamaitoa pojalle päivät-yöt ylläpitääkseni maidontuloa. Mikä nöyryytetty ja epäonnistunut olo jäi itselle. Ihan kamalaa. Kauheat paineet kakkosen kohdalla nyt sitten ko.aiheesta
Minun maitoa sai poika kuitenkin sinne nelikuiseksi asti eli minä pilkasta ja naurusta huolimatta maitoa pumppasin niin kauan kun sitä tuli.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Kaari, omalla kohdalla oli ekassa synnytyksessä (31h20min)niin, että kun synnytys vain kesti ja kesti ja kesti, niin sitä väsyi fyysisesti ja henkisesti kyllä aikalailla. Aika meni aina seuraavaan supistukseen valmistautuen.
Mielen on aika hankala päästä mitenkään rentoutumaan siinä supistusten välillä, kun kaikki focus menee supistuksesta palautumiseen ja seuraavaan valmistautumiseen.
Näin siis omalla kohdalla.
Tukihenkilö kannattaa olla mukana, oli se sitten äiti, sisko, mies/poikaystävä, kaveri tai vaikkapa doula. Henkilö, joka sinut tuntee ja osaa tsempata sitä henkistä puolta jaksamaan vaikka olisi fyysisesti jo aivan kuitti.
Minulle mies oli aivan korvaamaton tuki synnytyksessä.
Kyllä se kroppa jaksaa, pitää vain pitää huolta että jaksaa henkisesti rankan rupeaman.
Tämä oma neuvoni :)
Mielen on aika hankala päästä mitenkään rentoutumaan siinä supistusten välillä, kun kaikki focus menee supistuksesta palautumiseen ja seuraavaan valmistautumiseen.
Näin siis omalla kohdalla.
Tukihenkilö kannattaa olla mukana, oli se sitten äiti, sisko, mies/poikaystävä, kaveri tai vaikkapa doula. Henkilö, joka sinut tuntee ja osaa tsempata sitä henkistä puolta jaksamaan vaikka olisi fyysisesti jo aivan kuitti.
Minulle mies oli aivan korvaamaton tuki synnytyksessä.
Kyllä se kroppa jaksaa, pitää vain pitää huolta että jaksaa henkisesti rankan rupeaman.
Tämä oma neuvoni :)
En kyllä ymmärrä sitä, että sukulaiset ym. tuttavat alkaa suorastaan v***uilemaan (anteeksi ruma sana!), jos imetys tai jokin muu asia vauvan kanssa vaan ei onnistu! Itse olen niin veemäinen ämmä, että oli kuka tahansa siinä kettuilemassa, niin taatusti sanon hyvin painokkaasti, miten asia on, enkä mieti yhtään, meneekö välit siitä sitten poikki vai ei. En vaan siedä sitä, että jos itse on laittanut kaiken peliin, eikä onnistu, niin siitä sitten tullaan besserwisseröimään vielä 
Kai tämä ikä alkaa mulla olla jo niin "korkea", että en enää välitä toisten ihmisten mielipiteistä silloin, kun tiedän itse toimineeni oikein ja juuri niin hyvin kuin vain voin. Niiinulle toivon rauhaisaa mieltä imetyksen suhteen, ja sitä, että voisit yrittää unohtaa ympäröivät mielipiteet ja tehdä juuri siten kuin itsellesi ja vauvallesi on paras 
Väkisin pakottamalla ei oikein mikään tahdo onnistua, ja siitä tulee itsellekin niin paha mieli, ettei se voi olla tarkoitus!
Luulisin, että mies ei ole tulossa synnytykseen mukaan, muistelen, ettei ole ollut mukana aiempienkaan lapsiensa synnytyksissä. En tiedä ketään muuta, joka voisi tulla mukaan. Äiti on ehkä ainoa, jota voisin edes harkita, mutta jotenkin luulen, ettei hänkään oikein tahtoisi olla siinä tilanteessa mukana. Täytyy vähän kysellä mieheltä, olisiko tulossa vai ei. Jos ei, niin täytyy yrittää selvitä yksin. Mulla ei ole yhtäkään niin läheistä ystävää, jota voisin pyytää. Kaikki on "vaan" kavereita joko töistä tai muista yhteyksistä, joita viime vuosina on ollut todella vähän. Ei sellaisia voi pyytää näin isoon juttuun mukaan. Mutta jospa minä sitten selviän tästäkin itsekseni, niin kuin niin monesta muustakin asiasta elämässä. Ei se minua pelota kuitenkaan, kun olen tottunut selviämään yksin. Aika näyttää, miten käy.
Kai tämä ikä alkaa mulla olla jo niin "korkea", että en enää välitä toisten ihmisten mielipiteistä silloin, kun tiedän itse toimineeni oikein ja juuri niin hyvin kuin vain voin. Niiinulle toivon rauhaisaa mieltä imetyksen suhteen, ja sitä, että voisit yrittää unohtaa ympäröivät mielipiteet ja tehdä juuri siten kuin itsellesi ja vauvallesi on paras Väkisin pakottamalla ei oikein mikään tahdo onnistua, ja siitä tulee itsellekin niin paha mieli, ettei se voi olla tarkoitus!Luulisin, että mies ei ole tulossa synnytykseen mukaan, muistelen, ettei ole ollut mukana aiempienkaan lapsiensa synnytyksissä. En tiedä ketään muuta, joka voisi tulla mukaan. Äiti on ehkä ainoa, jota voisin edes harkita, mutta jotenkin luulen, ettei hänkään oikein tahtoisi olla siinä tilanteessa mukana. Täytyy vähän kysellä mieheltä, olisiko tulossa vai ei. Jos ei, niin täytyy yrittää selvitä yksin. Mulla ei ole yhtäkään niin läheistä ystävää, jota voisin pyytää. Kaikki on "vaan" kavereita joko töistä tai muista yhteyksistä, joita viime vuosina on ollut todella vähän. Ei sellaisia voi pyytää näin isoon juttuun mukaan. Mutta jospa minä sitten selviän tästäkin itsekseni, niin kuin niin monesta muustakin asiasta elämässä. Ei se minua pelota kuitenkaan, kun olen tottunut selviämään yksin. Aika näyttää, miten käy.
Kaari jos haluat miehen mukaan niin sano se hänelle. Synnytys on todella iso tapahtuma ja synnyttäjänä tukea tarvitaan. Voisin melkein luvata miehellesikin ettei hän ei tule katumaan jos hän mukaan tulee. Oman lapsen syntymä on niin ainutkertaista. On aivan eri asia olla mukana synnytyksessä ja nähdä vauvan tulo maailmaan kaikkina "kauheuksineen" kun tulla katsomaan söpösti tuhisevaa vauvaa vuodeosastolle.
Synnytys yhteisenä kokemuksena lähensi ainakin meitä pariskuntana ja pakko sanoa että jotain sairasta mielihyvää sain synnytys hetkellä kun näin toisen avuttomat kasvot ja paniikin oloisen olemuksen samalla kun itse yritin hengitellä kipuja pois:)
Nyt synnytykseen aijon valmistautua lukemalla luonnollisesta synnytyksestä ja kivunlievityksestä. Tieto lisää itse tilanteessa hallinnan tunnetta, vaikka aijon tälläkin kertaa ottaa kaiken kivunlievityksen vastaan.
Synnytys yhteisenä kokemuksena lähensi ainakin meitä pariskuntana ja pakko sanoa että jotain sairasta mielihyvää sain synnytys hetkellä kun näin toisen avuttomat kasvot ja paniikin oloisen olemuksen samalla kun itse yritin hengitellä kipuja pois:)
Nyt synnytykseen aijon valmistautua lukemalla luonnollisesta synnytyksestä ja kivunlievityksestä. Tieto lisää itse tilanteessa hallinnan tunnetta, vaikka aijon tälläkin kertaa ottaa kaiken kivunlievityksen vastaan.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Kiitos, kiitos Kaari :)
Minulla juurikin mies oli se ainut ketä pystyin kuvittelevani mukaan. Kaverit ovat samaa luokkaa kuin sinulla, jotenkin synnyttäessä sitä on niin herkillä, ettei sitä tilaa kenelle vaan halua paljastaa. Ehkäpä doula voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto sinulle? Itse vain koen hankalaksi luottaa uusiin, vieraisiin ihmisiin enkä oikein ketään helpolla päästä lähelleni. Mutta doula onkin kuvioissa jo raskausaikana, niin luottamussuhde ehtisi syntyä... mutta sekin on niin arpapeliä, että löytyykö sopiva henkilö. Katsotaan josko saisit miehen mukaasi... Jos et, niin onneksi moni kätilö huomioi ja on läsnä niin paljon kuin vain pystyy, että harvoin sitä yksin jää (ainakaan pienemmissä yksiköissä) :)
Minulla juurikin mies oli se ainut ketä pystyin kuvittelevani mukaan. Kaverit ovat samaa luokkaa kuin sinulla, jotenkin synnyttäessä sitä on niin herkillä, ettei sitä tilaa kenelle vaan halua paljastaa. Ehkäpä doula voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto sinulle? Itse vain koen hankalaksi luottaa uusiin, vieraisiin ihmisiin enkä oikein ketään helpolla päästä lähelleni. Mutta doula onkin kuvioissa jo raskausaikana, niin luottamussuhde ehtisi syntyä... mutta sekin on niin arpapeliä, että löytyykö sopiva henkilö. Katsotaan josko saisit miehen mukaasi... Jos et, niin onneksi moni kätilö huomioi ja on läsnä niin paljon kuin vain pystyy, että harvoin sitä yksin jää (ainakaan pienemmissä yksiköissä) :)
Toi synnytyspelko on varmasti inhottava, mutta se on varmaan vaan yritettävä luottaa siihen oman kehon toimintaan ja siihen henkilökunnan apuun synnytyksen aikana... :) Itse on vaikea muuta sanoa kun itsellä pelko ei oo ollut niin vahva, tottakai jokaista varmasti pelottaa uusi tilanne, mutta jos siitä tulee todella hallitseva tunne niin kannattaa vaan rohkeasti puhua tunteistaan ja tosiaan ottaa yhteyttä sinne synnytyspelkopoliin.
Tuo mitä Niiinu sanoit tuosta imetyskokemuksestasi, on just se miksi itseäni ärsyttää tämä kun imetyksestä jankataan monessa paikassa ja puhutaan melko syyllistäväänkin sävyyn äideistä jotka eivät pysty tai halua imettää...Se luo monelle tosi ahdistavan tilanteen jos imetys ei toimikaan syystä tai toisesta. Totta kai imettämisestä on hyvä puhua/ kertoa ja antaa neuvoja millä VOISI EHKÄ saada imetyksen onnistumaan, mutta kenelläkään ei ole oikeutta alkaa pakottamaan, jankkaamaan tai mitään muutakaan imetyksen suhteen. Jos joku ilmoittaa ettei halua imettää tai imetys ei onnistu yrittämisestä huolimatta niin asian pitäisi jäädä siihen. Aikuisiahan tässä ollaan niin eiköhän jokainen tiedä oman tilanteensa parhaiten eikä kukaan auta ketään asian jankkaamisella tai saatika tollaisella naureskelulla/ ihmettelyllä... Ja kyllähän tuota apua saa pyytämällä jos sitä apua haluaa. Paras kun jokaiselle annettaisiin rauha ruokkia lapsensa ja tehdä omat päätökset millä tavalla tämä tapahtuu (jos on edes vaihtoehtoja mistä valita). Kuinka moni tykkäisi siitäkään jos oma lapsi kasvaa normaaliin tapaan eikä ole mitään "käytöshäiriöitä" (kuten väkivaltaisuus) ja joku tulis moittimaan lapsen kasvatustavassa tai neuvomaan mitä pitäisi tehdä/ mitä oot tehnyt väärin. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö eikä siihen ole mitään tiettyä sääntöä miten kaikki menee tai millä tavalla asian saa toimimaan.
Tuo mitä Niiinu sanoit tuosta imetyskokemuksestasi, on just se miksi itseäni ärsyttää tämä kun imetyksestä jankataan monessa paikassa ja puhutaan melko syyllistäväänkin sävyyn äideistä jotka eivät pysty tai halua imettää...Se luo monelle tosi ahdistavan tilanteen jos imetys ei toimikaan syystä tai toisesta. Totta kai imettämisestä on hyvä puhua/ kertoa ja antaa neuvoja millä VOISI EHKÄ saada imetyksen onnistumaan, mutta kenelläkään ei ole oikeutta alkaa pakottamaan, jankkaamaan tai mitään muutakaan imetyksen suhteen. Jos joku ilmoittaa ettei halua imettää tai imetys ei onnistu yrittämisestä huolimatta niin asian pitäisi jäädä siihen. Aikuisiahan tässä ollaan niin eiköhän jokainen tiedä oman tilanteensa parhaiten eikä kukaan auta ketään asian jankkaamisella tai saatika tollaisella naureskelulla/ ihmettelyllä... Ja kyllähän tuota apua saa pyytämällä jos sitä apua haluaa. Paras kun jokaiselle annettaisiin rauha ruokkia lapsensa ja tehdä omat päätökset millä tavalla tämä tapahtuu (jos on edes vaihtoehtoja mistä valita). Kuinka moni tykkäisi siitäkään jos oma lapsi kasvaa normaaliin tapaan eikä ole mitään "käytöshäiriöitä" (kuten väkivaltaisuus) ja joku tulis moittimaan lapsen kasvatustavassa tai neuvomaan mitä pitäisi tehdä/ mitä oot tehnyt väärin. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö eikä siihen ole mitään tiettyä sääntöä miten kaikki menee tai millä tavalla asian saa toimimaan.
Mulla oli ennen ekaa raskautta/imetystä lättänännit ja nykyää sojottaa ku mitkäki porkkanat koko ajan :D Oon jo tottunu et nännit näkyy liivien/vaatteiden läpi..
Ja hyvä vinkki ennen synnytystä valmistaa nännejä tulevaan koetukseen/kipuun on hieroa frotee pyyhettä tasasin väliajoin nänneihin; sattuu jonnin verran mutta sitten itse imetyksen aloittamisesta aiheutuva kipu saattaa jäädä pienemmäksi kun nännit on jo "tottunu" kovaan käsittelyyn :)
Lisäks imetyksen alkamisen jälkeen en pidä omia rintojani enää seksuaalisina niin kuin ennen esikoista. Ehkä mies saa taas hiplata tissejä kun imetys joskus loppuu.. :D
Ja hyvä vinkki ennen synnytystä valmistaa nännejä tulevaan koetukseen/kipuun on hieroa frotee pyyhettä tasasin väliajoin nänneihin; sattuu jonnin verran mutta sitten itse imetyksen aloittamisesta aiheutuva kipu saattaa jäädä pienemmäksi kun nännit on jo "tottunu" kovaan käsittelyyn :)
Lisäks imetyksen alkamisen jälkeen en pidä omia rintojani enää seksuaalisina niin kuin ennen esikoista. Ehkä mies saa taas hiplata tissejä kun imetys joskus loppuu.. :D
Rentoutumisesta synnytyksessä..
Mä koin synnytyksessä et oli apua seuraavasta ohjeesta. En muista mistä sen sain mut tuntui auttavan. Eli kun supistaa niin pitäisi olla mahd rento. Niin sen rentouden saavuttamiseksi rentoutetaan leuka jonka seurauksena jostain syystä myös kohtu (?) rentoutuu..
Ja käsittääkseni vaikka epiduraali sikäli hidastaa synnytystä, niin toisaalta se että se vie kivun pois niin se taas edistää synnytystä. Että jos ei pysty rentoutumaan yms eikä synnytys etene niin kivunlievitys voi olla ratkaisu.
Kotona kannattaa olla mahd pitkään koska kotona yleensä pystyy rentoutumaan paremmin ja se rentous edistää synnytystä.
Itse olin kotona 12 h vesien menosta, salissa n 12 h ja siitä epiduraaleissa 8 h. Kotona saunoin pari h ja muuten sitten konttailin jumppapallon päällä, kiikuin keinutuolissa ja seisoessa heiluttelin lantiota ja laskin supistuksen tullessa. Salissa nukuin muutaman pätkän epin jälkeen mitkä oli epäilemättä arvokkaita hetkiä.
Tässäpä nyt taas muutamia ajatuksia aiheesta :)
Mä koin synnytyksessä et oli apua seuraavasta ohjeesta. En muista mistä sen sain mut tuntui auttavan. Eli kun supistaa niin pitäisi olla mahd rento. Niin sen rentouden saavuttamiseksi rentoutetaan leuka jonka seurauksena jostain syystä myös kohtu (?) rentoutuu..
Ja käsittääkseni vaikka epiduraali sikäli hidastaa synnytystä, niin toisaalta se että se vie kivun pois niin se taas edistää synnytystä. Että jos ei pysty rentoutumaan yms eikä synnytys etene niin kivunlievitys voi olla ratkaisu.
Kotona kannattaa olla mahd pitkään koska kotona yleensä pystyy rentoutumaan paremmin ja se rentous edistää synnytystä.
Itse olin kotona 12 h vesien menosta, salissa n 12 h ja siitä epiduraaleissa 8 h. Kotona saunoin pari h ja muuten sitten konttailin jumppapallon päällä, kiikuin keinutuolissa ja seisoessa heiluttelin lantiota ja laskin supistuksen tullessa. Salissa nukuin muutaman pätkän epin jälkeen mitkä oli epäilemättä arvokkaita hetkiä.
Tässäpä nyt taas muutamia ajatuksia aiheesta :)
Mulla huomas just ton epiduraalin ottamisen jälkeen että edisti synnytystä, koska pystyin rentoutumaan paremmin ja pystyin kunnolla nukahtamaan :) Ennen sen saantia tuntui edistyvän tosi hitaasti kun ei kipujen takia pystynyt rentoutumaan saati torkahtamaan pidemmäks aikaa.
Joo pitäisi osata puhua tärkeistäkin asioista niin että se on kannustavaa ja rohkaisevaa ja sisältää myös ajatuksen toisen vapaudesta arvioida itse omien ratkaisujensa perusteet, eikä olisi painostavaa tai syyllistävää tai muutenkaan epäkunnioittavaa.
Noista doulista oon kyllä kuullut viime aikoina paljon hyvää! Itekki vähän vierastan ajatusta, mutta jos ei mies pääse mukaan niin harkitsen kyllä vakavasti.. siinä tilanteessa on kumminki lopulta ihan kiva että on joku joka käy lämmittämässä kuumapusseja siellä ties missä käytävässä mihin mikro on sijoitettu ja hieroo selkää eikä loukkaannu kun sille räähkäisee "kovempaa!!" yms. Kätilöt kuitenkin enemmänkin vain piiphtaa siel harvakseltaan kuin oisi kovasti auttamassa.
Mä luin toista synnytystä varten jonkun synnytyslaulu-kirjan. Koin se tosi hyödylliseksi avautumisvaiheessa. Mulla oli myös vyöhyketerapiaa osaava kätilö, joka näytti miehelle mitä kohtaa jalkapohjasta painetaan ja teippaili jotain magneetteja mun korviin. En tiiä oliko niistä hyötyä, mutta ei haittaa ainakaan. Synnytyslaulun ja siihen liittyvän oikeenlaisen hengityksen avulla sain otettua supistukset hyvin vastaan. Valitettavasti avautuminen jumitti ja kätilö suositteli epiduraalia. Sit aukesinkin äkkiä. Nyt haluisin taas kokeilla olla ilman epiä, mutta otan kyllä jos on pakko.
Esikoinen synty kiireellisellä sektiolla, ei päässy mun kanssa heräämöön ja hälle oli annettu lisämaitoa pullosta. Imuote ei sitten onnistunutkaan imetettäessä, vaan jouduttiin käyttämään rintakumia jonkin aikaa. Toinen poika syntyi alakautta ja pääsi heti rinnalle imien kovasti ja oikealla otteella.
Ja alussa ne ekat imaisut sattuu aivan järkyttävän paljon. Mutta muutamassa sekunnissa helpottaa. :) Nännirasva kannattaa hommata jo valmiiks, ite taisin saada synnäriltä sitä hieman mukaan kun en ollu älynny ostaa valmiiksi.
Esikoinen synty kiireellisellä sektiolla, ei päässy mun kanssa heräämöön ja hälle oli annettu lisämaitoa pullosta. Imuote ei sitten onnistunutkaan imetettäessä, vaan jouduttiin käyttämään rintakumia jonkin aikaa. Toinen poika syntyi alakautta ja pääsi heti rinnalle imien kovasti ja oikealla otteella.
Ja alussa ne ekat imaisut sattuu aivan järkyttävän paljon. Mutta muutamassa sekunnissa helpottaa. :) Nännirasva kannattaa hommata jo valmiiks, ite taisin saada synnäriltä sitä hieman mukaan kun en ollu älynny ostaa valmiiksi.
Lansinoh on semmosta timmiä tököttiä ja se äp rasva huomattavasti juoksevampaa mut periaattees pitäis toimia iholla vastaavasti ku molemmat on lammasrasvaa. Mä tykkäsin ehkä käyttää sitä äp rasvaa viimeks enemmän vaikka hamstrasin varmuuden vuoks lansinohiaki prismasta. Toisella kerralla imetyksen alkukuukaudet ei onneks ollu semmosta tuskaa muutenkaan ku ekalla, vauvalla oli parempi imuote eikä mulla tainnu ees mennä iho rikki. Ekan imetyksen ekat 3kk oli jotain niin hirveetäj a sitä rasvaaki kulu toiseen malliin. Sen opin että imuote voi vauvalla olla huono vaikka kaikki hoitajat osastolla sanois että se "näyttää hyvältä"..
