Ensisynnyttäjät

ninski89

Oman äänensä löytänyt
Tänne vois mm. kokeneet jakaa vinkkejä ekakertalaisia askarruttaviin kysymyksiin.

Itse olen nyt miettinyt mitä kaikkea se vauva oikeasti tarvitsee ensimmäisten kuukausien aikana?

Muutenkin on alkanut koko homma jännittää ihan älyttömästi synnytyksestä vauvan hoitamiseen. En oo varmaan koskaan pitänyt vauvaa edes sylissä :nailbiting:

Mikä muita jännittää?
 
Hyvä alotus! Mäkin oon ensisynnyttäjä (toivottavasti), siihen tuntuu olevan vielä kovin pitkä aika tosin. :) en osaa vielä hirveesti pelätä muuta kuin että selviäähän vauva sinne asti. Kohta varmaan noi synnytys asiat alkaa enemmän askarruttamaan. Erityisesti kiinnostaa millaisia kivunlievitys ratkaisuja ihmiset on käyttäneet ja mitä ootte ollut mieltä kokemuksesta? Onko kukaan synnyttänyt muualla kuin sairaalassa sängyssä yms.?
 
Kiva aloitus! Mullakin ensimmäiset lapset tulossa, joten täältä uskoisi löytyvän vinkkejä niihin ihan alkuaikoihin. Itseäni on mietityttänyt myöskin se, mitä kaikkea on hankittava ja kuinka paljon esim. vaatteita tulisi olla. Myöskään tutti/ tuttipulloasioista en ymmärrä mitään, puhumattakaan rintapumpuista. Myöskin vaipat, niiden koot, kuinka paljon niitä tarvitsee- huh.
 
Hei,
Mulla on neljäs lapsi nyt masussa. Ite oon synnyttänyt jakkaralla, oon kokenut sen tosi hyvänä. Koska siinä asento on luonnollinen jo painovoima ohjaa vauvaa oikeaan suuntaan. Tämän neljännen tosin aijon synnyttää veteen. Kivunlievityksinä oon kaikissa käyttänyt kaurapusseja lämmitettyinä, lämpöpulloja ja pusseja. Kaikkein tärkein kivunlievittäjä on mulla ollut hengitys ja mahdollisimman rentona oleminen. Eli kun supistus tulee niin selkään ja mahaan lämpöpussit tai suihku myös aivan loistava, sitäki käyttänyt kaikilla lapsilla. Ja hengitys mukaan supistukseen eli rauhallisesti nenän kautta sisäänhengitys ja rauhallisesti ja pitkään suun kautta ulos. Tämä hengitystekniikka on toiminut jokaisessa synnytyksessä. Myös matala synnytyslaulu on toiminut varsinkin lopussa todella hyvin eli matalaa aaaaaaaa.. :) olen myös koko synnytyksen ajan liikkeessä, mikä tukee lapsen etenemistä synnytyskanavassa.
Ekassa synnytyksessä otin epiduraalin ja se olikin viimeinen kerta. Kaksi edellistä synnytystä on mennyt luomuna näillä luonnollisilla kivunlievityksillä. Ja aivan uskomattoman kauniita ja nopeita synnnytyksiä.

Mua on kantanut synnytyksessä ajatus siitä, että se on mun ja vauvan sekä myös mieheni yhteinen matka. Ajattelen myös synnytyskivun kauniina ja positiivisena kipuna, koska se vie mua lähemmäs hetkeä, jolloin saan vauvan syliin. Synnytyksen aikana ajattelen ja elän yksi supistus kerrallaan ikään kuin aaltoina ja jokainen supistus on yksi vähemmän.
Mielestäni synnyttäminen on ihanaa, voimaannuttavaa ja niin kaunista.

Vinkiksi voisin antaa sen, että luottakaa ennen kaikkea omaan kehoonne, se tietää, mitä tehdä ja osaa synnyttää aivan täysin. Naisen kroppa on niin hienosti luotu, että sieltä löytyy kaikki voimavarat synnytykseen.
Musta tosi tärkeää on myäs muistaa se, että te olette itse niitä jotka synnyttää eli aktiivisia osapuolia, kätilöt ei synnytä, he ovat vain tukena. Ja on myös oikeus kieltäytyä eri toimenpiteistä esimerkiksi synnytyksen vauhdittamisesta oksitosiinilla ym, jos vauva ei oo vaarassa. Ja haluatte antaa synnytyksen edetä omalla painollaan, mikä on yleensä paras vaihtoehto niin vauvalle ku äidillekin. Sillon äidin oma keho pääsee tuottaan ne valtavat määrät endorfiinia ja omaa oksitosiinia. Koska niitä erittyy hirvittävät määrät luonnostaan, jos annetaan kehon ja vauvan hoitaa rauhassa ja liikaa puuttumatta synnytykseen.

Myös ponnistamisvaiheessa kannattaa kuunnella kehoa, jos kokee ettei oo valmis ponnistaan, vaikka kätilö sitä haluaa, voi oikeasti kieltäytyä ja odottaa kunnes tulee se olo, että nyt oon valmis. Sillon säästytään turhilta repeytymisiltä ja episiotomialta eli välilihan leikkauksilta. :)

Nää oli vaan mun ajatuksia, mutta pidän niin tärkeänä sitä, että vaikka kätilöt on ihania ja huippuja, joskus he kiirehtivät liikaa ihan vaan sen takia, että "pääsette aikasemmin mahasta eroon" tms. Eli ihan turhaan puututaan synnytyksiin ja joudutetaan.. :sad001 että pitäkää oma päänne ja luottakaa itseenne naisena, joka tietää mitä tekee. :wink

Tuteista ja tuttipulloista, ite en oo käyttänyt niitä ku ekalla lapsella. Toisilta jätin pois, koska en kokenut tarpeelliseksi. Tulee vastattua vauvan todellisiin tarpeisiin nopeammin, kun niitä ei siirretä työntämällä tutti suuhun. Imetyksestä oon siirtynyt suoraan nokkamukiin ja mukiin. Tuttipullo vaihe on jääny välistä.
 
Meillä ei ole käytetty kellään kolmella tutteja tai tuttipulloja ( rintapumpussa ollut toki pullot) koska en ole kokenut niitä tarpeellisiksi. Pullot jäi pois, koska imetin. Lisäksi mulla on melko ahtaat paikat hampaille, niin en halunnut lisätä ongelmia tutilla jos lapset vaikka perii mun suuvärkin. Mä en oikein ymmärrä miksi tutti on saanut sellaisen aseman, että se olis niinku pakollinen välttämättömyys ja kuuluisi luonnollisena osana vauvan hoitoon.
Suosittelen kaikkia kokeilemaan tutittomuutta.

Kivunlievityksestä sen verran, että sain ekalla kerralle epiduraalin enkä halua sitä enää. Se pitkitti synnytystä ja kaikki tunto meni eikä tiennyt yhtään mitä tapahtuu tai missä mennään. Mulle vaan tuputettiin se kun kysyin vinkkejä kivun sietoon ja jotain välineitä (jumppapalloa sun muuta).
Toinen synnytys hoitui ilman mitään apuja kun en ollut sairaalaassa kuin 15-20 min ennen vauvan syntymää.
Kolmanteen synnytykseen lähdin sillä asenteella etten ota mitään, mutta ilokaasu tuli tarpeeseen.
Mä olen aina kuvitellut käyttäväni jakkaraa tai muuta pystyasentoa synnytyksessä. Ekalla kerralla sain sitä epiduraalia, niin se ei ollut enää vaihtoehto. Tokalla kerralla ehdin juuri synnytyssaliin ja kätilön tehdessä sisätutkimusta missä mennään, niin vauva syntyikin heti sen jälkeen parilla supistuksella, niin en ehtinyt valitsemaan mitään asentoa tai paikkaa. Joten siis taas mentiin sängyssä selällään. Repesin melko pahasti.
Kolmas synnytys meni sängyllä polvilleen seisten, oli ainoa kerta kun ei tarvinnut ponnistaa laisinkaan, vauva vaan putosi supistusten mukana.
Jos tällä kertaa ehdin sairaalaan ja on jotain mahiksia vaikuttaa asiaan, niin toivoisin sen jakkaran tai vähintäänkin jonkun muun pystyasennon.
Sen vuoksi arvuuttelen sairaalaan ehtimisellä kun kaksi edellitä synnytystä oli kestoltaan 1,5 h ja 2 h. Nyt on sairaalamatka niin pitkä ja suuntautuu pk-seudulle, niin aikaa voi tuhraantua ruuhkissa huonolla tuurilla reilumminkin.
 
Itse toista lasta odottavana annan neuvon synnytystä varten, että ei kannata kummemin suunnitella etukäteen. Tietysti miettiä vaihtoehtoja haluaako synnyttää missä asennossa tai mitä kivunlievityksiä haluaa/ ei halua, mutta mitäs jos tämä ei syystä tai toisesta onnistukaan niin mitä sitten haluais ns. vaihtoehto b: nä jne.
Itse toivoin ettei tarvitse käynnistää, mutta käynnistys tuli. Raskaus meni "yliajalle" eli jouduttiin yliaikaiskontrolliin ja sydänkäyrillä ilmeni laskuja sekä lisäks lapsivesi alkoi olla vähissä. Aluksi yritettiin laittaa ballongi ja olisin mennyt kotiin odottelee, mutta tämäpä ei sopinutkaan minulle ballongin täytöstä johtuvien kipujen takia. Siksi jouduimme odottelemaan ja lopuksi saliin kokeiluun kuinka sydänäänet/ vauva reagoi oksitosiiniin ja tämähän sitten käynnisti lopulta synnytyksen. Itse koin varsinkin käynnistetyssä synnytyksessä epiduraalin helpottavaksi, koska minulta se ei kaikkea tuntoa vienyt eli tunsin kyllä milloin on tarve ponnistaa, mutta kipu helpottui. Monet äidit joiden synnytys käynnistetty sekä on käynnistynyt luonnollisesti, ovat sanoneet käynnistetyn olevan kivuliaampi, itse käynnistetyn synnytyksen läpi käyneenä voin myös uskoakin tämän (luonnollista käynnistymistä en ole kokenut). Lisäksi epiduraalin jälkeen sain vasta kunnolla levättyä ja loppu synnytys eteni nopeammin (synnytys kesti yli 20h). Toivon tässä toisessa raskaudessa synnytyksen käynnistyvän itsestään, mutta tulevaisuus näyttää kuinka käy.

Mutta sitten tavaroista: mielummin ostaa varmuuden vuoksi kotiin paluuta varten esim 1 tutti ja 1 (esim ainun) pieni tuttipullo, muutama pieni korviketetra ja tietysti vaatteet/ puklurättejä, 1 tai 2 koon vaippoja (pakkauksesta vaan katsoa kilot, 1 koko varmaan menee alle 3kg /2 koko yli 3kg vauvoille, jos en väärin muista). Korvikkeet, tutit ja tuttipullot voi jättää käyttämättä eikä ne mielestäni montaa euroa maksa. Itselle tuli ekoina päivinä jo tarpeeseen korvike ja pullot vaikken ollut suunnitellut käyttäväni niitä, siinä ei olis paljoa huvittanut kauppaan lähteä kiireessä niitä etsimään ja pähkäilemään mitä tarvii :) Myöhemmin sitten tuli ostettua parempia tuttipulloja kun jouduttiin siirtymään kokonaan pullo-/korvikeruokintaan.

Ja netistäkin löytyy aika hyvin tietoa mitä sairaalaan/ kotiin h-hetkeä varten kannattaa varata. Sairaalakassiin mukaan omat hygieniatarvikkeet, puhtaat vaatteet kotiin palua varten ja tekemistä ajan kuluks, etenkin jos joutuu jäädä sairaalaan seurantaan tai odottelemaan käynnistymistä, puhelimen laturi jne. Isä tai tukihenkilö pystyy tuomaan sitten tarvittaessa lisää tarvittavia tavaroita sekä vauvan tavarat kun tulee hakemaan kotiin :) Jopas siinä tulikin tekstiä ja toivottavasti tuli myös jotain tarpeellista tietoa jollekin ensisynnyttäjälle :D
 
Ja lisätään vielä tavaroihin. Itse hommasin varmuuden vuoksi myös rintapumpun, koska jos olisikin käynyt niin, että maitoa vaan tulee eikä vauva saa rintoja tyhjennettyä kunnolla niin parempi tyhjentää pumpulla (jos ei käsin saa lypsettyä/ osaa lypsää, kuten itsellä kävi) muuten vaarana rintatulehdus.
 
Tuohon vaatteiden määrään voisin kommentoida, että meillä oli ainakin paljon kahta eri kokoa samaan aikaan käytössä eli esim. 50 ja 56 cm. Eli kun määrää miettii niin vaikka 10 kpl bodeja kahdessa eri koossa on ihan hyvä alku. Mutta määrään vaikuttaa kuinka paljon vauva puklaa tai kuinka usein itse pesee pyykkiä. Meillä bodeja menee pyykkiin enemmän kuin housuja. Niin ja pienet koot on niin vähän aikaa käytössä, 62-68 cm oli jo muutaman kuukauden ja 74 cm sitten jo puoli vuotta, näin siis meillä.
 
Ensisynnyttäjä täälläkin. Kovasti toivoisin pärjääväni ilman voimakkaita kipulääkkeitä, koska tulen niistä todella huonovointiseksi. Olisi hienoa jos pystyisi edistämään synnytystä mahdollisimman luonnollisesti. Toisaalta olen kyllä jo lukenut (hätä-/kiireellisistä)sektioista ja mistä syistä sektioon voidaan päätyä, jotta en olisi aivan kuutamolla jos sellaiseen joudutaan.

Vauvan tarvikkeista en niin ota paineita, onneksi siskoilla on ollut/on pieniä lapsia joiden hoitoa on voinut seurailla. Äitiyspakkauksessa lienee ne ihan kriittisimmät mukana :)
 
Itse haluaisin palata vielä tuohon synnytyksen suunnitteluun.
Tietenkin jokainen toimii juuri niin kuin itse kokee kohdallaan parhaaksi ja luontevaksi.

Itse koen synnytyksen suunnittelun olevan todella tärkeää. Mielestäni synnytyksen kohdalla tiedon hankkiminen on tosi tärkeää, sillä onhan helpompi mennä kohti tuntematonta, kun on ensin tutkinut asiaa. Tuntematon kun yleensä pelottaa ihmisiä. Tieto siitä, miten keho toimii eri synnytyksen vaiheissa ja miten sitä voi tukea ja auttaa synnytyksen aikana, auttaa paljon siinä synnytystilanteessa. Pystyy paremmin tuntemaan, mikä vaihe on menossa ja miten voisi helpottaa omaa oloa. Myös tieto erilaisista kivunlievityksistä niin lääkkeellisistä kuin etenkin luonnollisista auttaa tekemään sillä synnytys hetkellä hyvältä tuntuvia päätöksiä. Ei tule kaikki tilanteen niin puskista eikä ole pelkästään miehen tai kätilön ideoiden varassa.

Aina synnytyksessä voi tulla tietenkin tilanteita, jossa synnytys lähtee kulkemaan ihan eri suuntaan kuin oli toivonut tai suunnitellut. Mutta kun on tietoa, niin on siihenkin helpompi suhtautua avoimesti ja on niitä vaihtoehtoja b c ja d kirjaimeen asti.

Uskon myös oman asenteen olevan valtavan suuressa merkityksessä synnytykseen lähdettäessä, niinkuin elämässä muutenkin. Positiivinen, mutta avoin asenne kantaa pitkälle ja silloin kehokin työskentelee paremmin yhteistyössä. Pelot ja muut negatiiviset tunteet puolestaan haittaavat kehon luonnollista toimintaa ja vaikuttaa vauvaan ja alitajuntaan, miten synnytyksen kulku tulee menemään.
Voin ainakin omien synnytysten kohdalla allekirjoittaa nuo täysin.

Kun on tietoa synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä, on helpompi toimia ja tehdä monipuolisemmin päätöksiä, vaikka jouduttaisiinkin tekemään erilaisia toimenpiteitä tms.. mielestäni synnytyksen kohdalla tieto ei lisää tuskaa, päin vastoin, se tuo luottamusta, rauhaa ja itsevarmuutta ja suunnitelma auttaa meitä menemään sitä kohden, mitä me halutaan.:)

Mutta nämä on vaan mun mielipiteitä asiasta. :)
 
Samaa mieltä saimarin kanssa, itse tuli luettua paljon etenkin bloggaajien synnytyskertomuksia joista sai itse tietoa, miten monella eri tavalla synnytys voi oikeesti edetä :)

Ja tuolla "ei synnytyksen suunnittelua" tarkoitan sitä että synnytystä ei voi totaallisesti käsikirjoittaa eli et voi päättää synnyttäväsi tietyllä kaavalla tapahtui mitä tahansa, joten tämän takia miettiä muitakin vaihtoehtoja alkuperäisen suunnitelman lisäksi :) Tämä kommentti siis sen takia ettei minun aikaisemmasta kommentista ymmärretä väärin että ns. synnytyssuunnitelmaa ei kannattaisi ollenkaan tehdä :D
 
Minä täällä myös ensisynnyttäjä (toivottavasti siis). En oikein vielä osaa pelätä mitään, tokihan siis tiedän, että tapahtuma on kivulias ja olen lukenut siitä paljonkin. En ole vielä miettinyt lainkaan sitä, minkälaista kivunlievitystä haluan, vai haluanko. Todennäköisesti haluan jotakin, mutta en kovin voimakkaita kuitenkaan, kun niistä tulee huono olo. Ensimmäinen keskenmeno oli niin äärimmäisen kivulias, että voisin kuvitella synnytyksen olevan vähintään yhtä kivulias. En ollut koskaan elämässäni kokenut sellaista kipua kuin keskenmenossa oli, enkä ole sen jälkeenkään sellaista kokenut, edes korva- tai hammassärky ei ole ollut lähelläkään. Toinen keskenmeno taas oli pari kipeää supistusta, ja se oli siinä.

Välillä kyllä oikeasti mietin, että mihin hemmettiin sitä tuli lähdettyä näin vanhana vielä, mietityttää, miten jaksan kaiken vastuun lapsesta, saati sitten ne teini-iän myrskyt yms. asiat, murehdin siis välillä sellaisia asioita, jotka ovat vielä älyttömän kaukaisia. Toisina hetkinä taas yritän elää ns. päivän kerrallaan, ja miettiä, että vauvankin kanssa sitten täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja ottaa vastaan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Mieli kyllä rauhoittuu heti niistä ajatuksista.

Jotenkin tämä raskaus tuntuu edelleen hieman epätodelliselta, mutta ehkä sitten lähempänä h-hetkeä tulee enemmän mietittyä synnytykseen liittyviä asioita.
 
Mullakin oli keskenmenossa niin kovat kivut, että autoa ajaessani kaikki raajat jumittuivat ja puhekyky meni. Sen verran pystyin toimimaan, että sain auton pysäytettyä ja soitettua kaverille, joka sitten soitti ambulanssin. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinsortin paniikkikohtaus, joka johtui sietämättömästä kivusta.
Raskauden keskeytyksessä supistukset kestivät noin 4 tuntia ja olivat melkoisen hirveitä. Periaatteessa menin ilman kivunlievitystä, koska eihän ne Buranat ja kipupiikit mitään auttaneet. Mutta jotenkin nämä supistuskivut olisi vielä siedettävissä, mutta tuo keskenmenokipu oli kyllä liikaa, koska tajunnan menetys oli hyvin lähellä.
Onneksi elävän lapsen synnytys on suunniteltu tilanne, missä on apujoukot lähellä. Normaaliin synnytykseen suhtaudun mielenkiinnolla ja positiivisesti, vaikka en pääsekään synnytystapaan tai paikkaan vaikuttamaan.
 
Myös minulla viime elokuun keskenmeno oli järkyttävän kivulias... Supistuksia tuli viimesen parin tunnin ajan parin minuutin välein, mutaa mitään edistystä ei tapahtunut, lopulta lanssilla sairaalaan jossa lääkäri poisti pihdeillä kohdunsuulla olleen tukoksen joka esti raskausmateriaalin ulostulon... :sad001
Uskon kuitenkin myös, että jos synnyttämään asti päästään, niin siinä kipuun suhtautuu eri lailla, sen lopputuloksena sentään saa parhaan mahdollisen palkinnon!

Minua kiinnostaisi kaikki sellainen synnytyksen aikana ja jälkeen tapahtuva josta ei yleensä missään ääneen kerrota ja puhuta. Kuten se että ilmeisesti on ihan yleistä että ponnistuksen aikana myös äidin suoli saattaa tyhjentyä(?) Ja miten esim. vessareissut hoituu synnytyksen jälkeen? :S
 
Itse voin omasta kokemuksesta kertoa suolen tyhjentymisestä, että minä kärsin ennen raskautta ja raskauden aikana ummetuksesta, joten pyysin salissa peräruiskeen että saisin enimmät edes pois. Synnytyksen aikana/ synnytyksen jälkeen en ole ollut tietoinen ainakaan että mitään olisi peräpäästä tullut, mutta normaaliahan tuo on jos tulee :) Jostain kuullut tai lukenut kätilöiden siistivän sitä mukaan kun sitä tulee ja tämäkin tuote olisi synnytyksessä vauvalle hyväksi, sisältäähän se äidin suoliston kautta tulleita bakteereja yms... Loppu vaiheessa synnytystä itselle pissalla käynti ei onnistunut. Pääsin vessaan, mutta mitään ei tullut joten pyysin katetroinnin ja tämä oli ajatuksena inhottava, onneksi oli kivunlievitystä käytetty niin en tuntenut tätä toimenpidettä :D Synnytyksen jälkeen oli kyllä ihana päästä suihkuun ja sen jälkeen sai kunnon synttärikahvit :Heartred

Synnytyksen jälkeen vessassa käynti oli tietysti erillaista, oli ainakin ensimmäinen kuukausi kipuja ja jomotuksia sekä kirvelyä (itsellä tuli synnytyksessä myös repeytymä, joten tästäkin varmasti pitkälti johtui). Joka vessareissun jälkeen hyvä alapääpesu niin ei tulehduksia tulisi niin helposti ja itselle viileällä vedellä pesu helpotti turvotusta ja särkyjä alapäässä :) Kotiin kannattaa varata hyviä isoja siteitä! :D
 
Ja lisäyksenä synnytyksen jälkeisiin vessareissuihin: itse pissatessa välillä suihkuttelin samalla viileällä vedellä niin tämäkin helpotti kirvelyä :) kakalla käynti alkuun pelotti, kun oli tosiaan tikkejä, ettei vaan ponnistaessa repeydy uudestaan. Ja tästä sairaalassa mua ihan varoitettiin ummetukseni takia.
 
Mua ei jännittänyt esikoisen synnytys. Oli koko ajan tosi luottavainen olo että kyllä kroppa osaa. Luin kyllä paljon aiheesta ja mietiskelin asioita mutta en kuitenkaan erityisesti suunnitellut mitään. Meidän sairaalassa ei oikein tällaisia kevyempiä kivunlievityksiä ole tarjolla (amme, ilokaasu), joten siksi epi oli omissa ajatuksissa se mulle sopiva vaihtoehto ja toimikin tosi hyvin.

Nyt toista synnytystä kohden mennään jopa odottavalla kannalla, ihana päästä synnyttämään, koen ekan kerran olleen tosi hyvä kokemus ja toivon tietysti että seuraava sujuu yhtä hyvin.

Useilla synnyttäjillä suoli tyhjenee siinä synnytystä odotellessa. Itsellä synnytys alkoi vesien menolla ja supistukset alkoi pari h myöhemmin. Siinä vaiheessa alkoi se vessassa ramppaaminen. Synnärillä kysyivät tilannetta ja totesin että ei tarvetta toimenpiteisiin, homma hoidossa.

Synnytyksen edetessä myös minulla virtsaaminen ei enää loppuvaiheessa onnistunut vaan joutuivat katetroimaan. Ei tuntunut miltään epin ansiosta. Heti synnytyksen jälkeen onnistui taas normaalisti.

Ainakin meillä sairaalassa kyselivät suolen toiminnasta synnytyksen jälkeen :) senkään kanssa ei tarvinnut yksin jäädä. Itselläni ei ongelmaa ollut asian kanssa, toki omat kommervenkkinsä vessassa käynnissä tietysti turvotuksineen ja tikkeineen oli. Suihkuttelua ja jossain vaiheessa ilmakylpyjä ja ei väkisin jäkistämistä, varmasti laksatiivit kannattaa ottaa käyttöön jos ei muuten suju.

Tässä nyt muutamia ajatelmia mitä äkkiseltään muistin kommentoida :) loppusanoiksi vielä että ei kannata jännittää, se on hetki vaan mitä se synnytys kipuineen kestää.
 
Synnytykseen liittyen koin ite ihan mielettömän hyvänä ja avuliaana sellasen synnytysvalmennussivuston ku vauvantai, löytyy googlaamalla. Nettivalmennukset luin ja ne on ilmaiset. Vauvantai järjestää maksullisia livevalmennuksiakin joista oon kuullut hyvää, mutta en itse ole ollut.

Mun 2 synnytystä on ollu hyvin erilaisia mutta yhteistä niissä on ollu se, et käytössä oli Tens laite ja se oli mielettömän hyvä, se vaan pitää laittaa heti alussa jotta ehtii keräillä tehoja. Ja sitä ei voi käyttää vedessä. Ekassa kuuma tuntu hyvältä, tokassa pahalta jne.. mut tens oli ihana :D

Tarvikkeiden ja vähän kaiken kans on käyny niin että se mikä oli tosi hyvä ekan lapsen kans jäi käyttämättä toisen kans ja päinvastoin. Etukäteen on siis aika mahdotonta sanoa mikä juttu tietyn lapsen kans tulee oleen lifesaver tai turhake. Meillä kumpikaan ei ole huolinut pulloa tai tuttia eikä multa tullu rintapumpulla mitään, joten sellaset jäi turhiks. Toinen asu kantorepussa ja liinassa, toiselle tuli sellai hermovamma ettei kantovälineitä voinu ekaan 3kk käyttää eikä sit enää oikein tottunut ennen ku aika isona. Eka ei suostunu oleen yhtään vaunuissa/rattaissa, toinen viihty aika hyvin niissä jne.. No molemmat oli puklu- ja niskakakkakeisarinnoja ja 20 bodya ei todellakaan ollu liioittelua, mutta jotkut vauvat menee monta päivää samalla bodylla. Jotkut syntyy niin pieninä et hukkuu 50cm vaatteisiin ja meidän jötköt ei mahtunu niihin. Kai noista tavaroista kannattaa aatella niin et ostaa semmosen kohtalaisen valikoiman juttuja vähän senkin mukaan miten itse haluais lapsen hoitaa. Esim jos haluaa vain imettää ei tarvi varapulloa koska jos pitää lääketieteellisestä syystä antaa korviketta, se kannattaa hörpyttää esim lusikasta tai lääkemitasta jotta pullo ei sotke imetyksen opettelua. Mutta jos suunnittelee et lapsi söis välillä esim pumpattua maitoa pullosta, niin ostaa sitten pumpun ja pullon.. Useimmat jutut (iskä tms) voi hakee aika nopeesti kaupasta jos tarvii eikä useimpia asioita tarvita heti, mutta ei tietenkään oo kiva jos "kaikki" on kaupassa vielä. Kyllähän turhaks jääneestä tavarasta hyvin pääsee eroon.
 
Synnytykseen liittyen koin ite ihan mielettömän hyvänä ja avuliaana sellasen synnytysvalmennussivuston ku vauvantai, löytyy googlaamalla. Nettivalmennukset luin ja ne on ilmaiset. Vauvantai järjestää maksullisia livevalmennuksiakin joista oon kuullut hyvää, mutta en itse ole ollut.

Mun 2 synnytystä on ollu hyvin erilaisia mutta yhteistä niissä on ollu se, et käytössä oli Tens laite ja se oli mielettömän hyvä, se vaan pitää laittaa heti alussa jotta ehtii keräillä tehoja. Ja sitä ei voi käyttää vedessä. Ekassa kuuma tuntu hyvältä, tokassa pahalta jne.. mut tens oli ihana :D

Tarvikkeiden ja vähän kaiken kans on käyny niin että se mikä oli tosi hyvä ekan lapsen kans jäi käyttämättä toisen kans ja päinvastoin. Etukäteen on siis aika mahdotonta sanoa mikä juttu tietyn lapsen kans tulee oleen lifesaver tai turhake. Meillä kumpikaan ei ole huolinut pulloa tai tuttia eikä multa tullu rintapumpulla mitään, joten sellaset jäi turhiks. Toinen asu kantorepussa ja liinassa, toiselle tuli sellai hermovamma ettei kantovälineitä voinu ekaan 3kk käyttää eikä sit enää oikein tottunut ennen ku aika isona. Eka ei suostunu oleen yhtään vaunuissa/rattaissa, toinen viihty aika hyvin niissä jne.. No molemmat oli puklu- ja niskakakkakeisarinnoja ja 20 bodya ei todellakaan ollu liioittelua, mutta jotkut vauvat menee monta päivää samalla bodylla. Jotkut syntyy niin pieninä et hukkuu 50cm vaatteisiin ja meidän jötköt ei mahtunu niihin. Kai noista tavaroista kannattaa aatella niin et ostaa semmosen kohtalaisen valikoiman juttuja vähän senkin mukaan miten itse haluais lapsen hoitaa. Esim jos haluaa vain imettää ei tarvi varapulloa koska jos pitää lääketieteellisestä syystä antaa korviketta, se kannattaa hörpyttää esim lusikasta tai lääkemitasta jotta pullo ei sotke imetyksen opettelua. Mutta jos suunnittelee et lapsi söis välillä esim pumpattua maitoa pullosta, niin ostaa sitten pumpun ja pullon.. Useimmat jutut (iskä tms) voi hakee aika nopeesti kaupasta jos tarvii eikä useimpia asioita tarvita heti, mutta ei tietenkään oo kiva jos "kaikki" on kaupassa vielä. Kyllähän turhaks jääneestä tavarasta hyvin pääsee eroon.

Anteeksi, pieni asia joillekin, mutta itselle iso asia kun imetys ei onnistunut... Lause missä puhutaan imettämisestä: sitä ei välttämättä voi sanoa 'HALUAN vaan imettää' ja se onnistuu, mielummin muotoilisin että 'TOIVON imettäväni'. Tuntuu itselle hyvin pahalta kun itselle ei noussut maitoa vaikka toivoin imettäväni ja pettymys oli suuri siirtyä korvike ruokintaan jolloin ei kyselty haluanko vaan imettää vai ruokkia pullosta...
 
Yks mikä on muuten hyvä varata vauvalle niin suolatippoja ja nosefrida. Meillä eka lapsi oli tosi räkäinen niin helpottti vauvan oloa kun välillä laittoi suolatippoja nenään (aivastuttaa ja lima irtoaa) ja sitten jos tarvi nii lisäksi imaisee irtorään varovasti nenäfridalla. :)

Noista vaivoista, mistä ei usein puhuta niin mulla joka synnytyksen jälkeen tullut jonkun asteen peräpukamat. Siihen on auttanut parhaiten aivan jäisellä vedellä suihkuttelu joka wc käynnin yhteydessä. On muuten melko rasittava vaiva, mutta onneksi menee mulla nopeasti pois. ja kun synnytyksen jälkeen muutenkin joka wc reissulla kannattaa suihkutella alapää niin tulee siinä peräpään huuhtelu samalla. :)

Maidon noususta sen verran, että nousee parhaiten, kun jaksaa vaan vauvaa imetellä, vaikkei aluksi maitoa juuri tulekaan ja ettei stressaa siitä (jos ressaa, hidsstaa huomattavasti nousua). Voi mennä neljäkin päivää ekasynnytttäjällä maidonnouseminen. Ainaki itellä meni ekan kans niin monys päivää ja tokalla ja kolmannella vauvalla nousi jo tokana päivänä kunnolla. Ja sitä maitoa voi sitten tulla kunnon suihkuna eli niitä rintaliivin suojia kannattaa olla varuiksi kotona. Muuten voi paita olla aika litsmärkä. :wink

Ja nännit saattaa mennä rikki ja tosi kipeeksi imetyksestä aluksi. Mutta kannattaa sitkeesti imettää ja laittaa Lansinoh voidetta (saa ainakin apteekista vaikka on muistaakseni täysin luonnollista voidetta jos en täysin väärin muista) niin se helpottaa nopeasti rinnanpäitä. Ja imetys muutenkin voi sattua aluksi todella paljon. Mutta on sen arvoista. :)

Ja yks vinkki, jota ite en heti ekalta tiennyt. Jos vauvalla tulee kakat housuun niin ei ole kiire vaihtaa heti (vauvathan kakkaa aluksi tosi tosi usein). Äidinmaitokakka ei poltat vauvan pyllyä, vasta kiinteitä syövällä polttaa. :)
 
Takaisin
Top