Hei,
Mulla on neljäs lapsi nyt masussa. Ite oon synnyttänyt jakkaralla, oon kokenut sen tosi hyvänä. Koska siinä asento on luonnollinen jo painovoima ohjaa vauvaa oikeaan suuntaan. Tämän neljännen tosin aijon synnyttää veteen. Kivunlievityksinä oon kaikissa käyttänyt kaurapusseja lämmitettyinä, lämpöpulloja ja pusseja. Kaikkein tärkein kivunlievittäjä on mulla ollut hengitys ja mahdollisimman rentona oleminen. Eli kun supistus tulee niin selkään ja mahaan lämpöpussit tai suihku myös aivan loistava, sitäki käyttänyt kaikilla lapsilla. Ja hengitys mukaan supistukseen eli rauhallisesti nenän kautta sisäänhengitys ja rauhallisesti ja pitkään suun kautta ulos. Tämä hengitystekniikka on toiminut jokaisessa synnytyksessä. Myös matala synnytyslaulu on toiminut varsinkin lopussa todella hyvin eli matalaa aaaaaaaa.. :) olen myös koko synnytyksen ajan liikkeessä, mikä tukee lapsen etenemistä synnytyskanavassa.
Ekassa synnytyksessä otin epiduraalin ja se olikin viimeinen kerta. Kaksi edellistä synnytystä on mennyt luomuna näillä luonnollisilla kivunlievityksillä. Ja aivan uskomattoman kauniita ja nopeita synnnytyksiä.
Mua on kantanut synnytyksessä ajatus siitä, että se on mun ja vauvan sekä myös mieheni yhteinen matka. Ajattelen myös synnytyskivun kauniina ja positiivisena kipuna, koska se vie mua lähemmäs hetkeä, jolloin saan vauvan syliin. Synnytyksen aikana ajattelen ja elän yksi supistus kerrallaan ikään kuin aaltoina ja jokainen supistus on yksi vähemmän.
Mielestäni synnyttäminen on ihanaa, voimaannuttavaa ja niin kaunista.
Vinkiksi voisin antaa sen, että luottakaa ennen kaikkea omaan kehoonne, se tietää, mitä tehdä ja osaa synnyttää aivan täysin. Naisen kroppa on niin hienosti luotu, että sieltä löytyy kaikki voimavarat synnytykseen.
Musta tosi tärkeää on myäs muistaa se, että te olette itse niitä jotka synnyttää eli aktiivisia osapuolia, kätilöt ei synnytä, he ovat vain tukena. Ja on myös oikeus kieltäytyä eri toimenpiteistä esimerkiksi synnytyksen vauhdittamisesta oksitosiinilla ym, jos vauva ei oo vaarassa. Ja haluatte antaa synnytyksen edetä omalla painollaan, mikä on yleensä paras vaihtoehto niin vauvalle ku äidillekin. Sillon äidin oma keho pääsee tuottaan ne valtavat määrät endorfiinia ja omaa oksitosiinia. Koska niitä erittyy hirvittävät määrät luonnostaan, jos annetaan kehon ja vauvan hoitaa rauhassa ja liikaa puuttumatta synnytykseen.
Myös ponnistamisvaiheessa kannattaa kuunnella kehoa, jos kokee ettei oo valmis ponnistaan, vaikka kätilö sitä haluaa, voi oikeasti kieltäytyä ja odottaa kunnes tulee se olo, että nyt oon valmis. Sillon säästytään turhilta repeytymisiltä ja episiotomialta eli välilihan leikkauksilta. :)
Nää oli vaan mun ajatuksia, mutta pidän niin tärkeänä sitä, että vaikka kätilöt on ihania ja huippuja, joskus he kiirehtivät liikaa ihan vaan sen takia, että "pääsette aikasemmin mahasta eroon" tms. Eli ihan turhaan puututaan synnytyksiin ja joudutetaan..
että pitäkää oma päänne ja luottakaa itseenne naisena, joka tietää mitä tekee.
Tuteista ja tuttipulloista, ite en oo käyttänyt niitä ku ekalla lapsella. Toisilta jätin pois, koska en kokenut tarpeelliseksi. Tulee vastattua vauvan todellisiin tarpeisiin nopeammin, kun niitä ei siirretä työntämällä tutti suuhun. Imetyksestä oon siirtynyt suoraan nokkamukiin ja mukiin. Tuttipullo vaihe on jääny välistä.
