Ensimmäisten yrittäjät
- Ketjun aloittaja Stiinaliina
- Aloituspäivämäärä
Olen kuullut terveydenhuollon ammattilaisten sanovan, että kyllä joka toinen päivä riittää.
Lisäys: Eli ei varmasti ole pakko, mutta ainahan se mahdollisuuksia lisää, jos on intoa vielä tänään. Mutta jos ei jaksa, ei minusta pitäisi jäädä siitä kiinni.
Ei musta ainakaa mikään ns. pakko, mikäli virtaa ei riitä :) Mullekkin juur lääkäri sanoi että joka toinen päivä on hyvä määrä
Tänään ne menkat sitten ilmestyivät, kierto venyi nyt siihen 39 päiväänToivotaan että oli satunnainen kerta, inhottavaa odotella ja vielä kun alkoi jo ajatukset suunnata raskauden suuntaan.. Eipä tässä yk10 tai 11 käyntiin
Onpa harmi, tuo pitkän kierron toiveikkuus on tosi inhottavaa kun se ei sitten merkkaakaan mitään
Täällä vuoto vihdoin loppui, pääsee uuteen kiertoon uudelle yritykselle. Toiveissa olisi saada Terolutit tähän rinnalle mahdollisimman pikaisesti, lääkäriaikaa odotellessa.
Voi ei sieltä ne menkat taitaa taas alkaa. Luteaalivaihe näyttää mulla jäävän lyhyeksi taas, vain 9 tai 10 päivää. Voiko tuota saada paremmaksi jollain lääkkeellä?
Progesteroni verikokeessa olin toissapäivänä eli viikko ovulaatiosta, mutta tuloksia ei ole vielä tullut. Liekkö niillä tuloksilla enää niin merkitystäkään. Onkohen se niin, että mun kroppa ei vaan tuota tarpeeks keltarauhashormonia.
Progesteroni verikokeessa olin toissapäivänä eli viikko ovulaatiosta, mutta tuloksia ei ole vielä tullut. Liekkö niillä tuloksilla enää niin merkitystäkään. Onkohen se niin, että mun kroppa ei vaan tuota tarpeeks keltarauhashormonia.
Maakku
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jos ovulaatio on tapahtunut ja ootte tallettelut tehneet niin nyt mittarit ja testit hetkeks hyllylle, liika stressaaminen ei asioita edistä tai muuta miksikään. Piinaava aika odotella mitä tapahtuu, peukkuja tärppäykseen 
Meillä on kp 15/25 eli jännäilyä on vielä edessä kuinka tässä kierrossa käy..
Meillä on kp 15/25 eli jännäilyä on vielä edessä kuinka tässä kierrossa käy..
Ei ole limojen puolelta ollut mitään selkeää merkkiä, että jotain tapahtuisi. Ajallisesti kyllä pitäisi tapahtua jos meinaisi tapahtua, eli kp on 22 tänään. Tiistaina tein halvemman ovulaatiotestin ja se näytti molemmat viivat tasaisina, pessimistinä ajattelin ettei se varmaan silti positiivinen ole. Tein sitten eilen keskiviikkona digitaalisen ja yllätyin täysin kun näin ekan kerran ikinä semmoisessa hymynaaman :D
Eikai siitä, touhuttu on joka toinen päivä, joten pitäisi olla tallessa kyllä materiaalia jatkojalostusta varten.
Ei ole vielä Ouran mukaan lämmöt lähteneet plussalle, mutta tämän hetken "normaalista" -0,4 asteesta, oltiin tänään -0,2, eli kai se voidaan nousuksi laskea. Oura jotenkin romahti minun normaaleista lämmöistä tuon keskenmenon takia ja vieläkään ei ole normalisoitunut.
Eli DP 0-1 tms, menossa. Jännäksi vetää.
Onko muuten ihan normaalia, ettei limoista saa "kiinni" jokaisena kuukautena? En saanut mitenkään tarvittavaa tutkimusmateriaalia itsestäni irti, tuntui kyllä liukkaalta mutta en voinut tarkemmin katsoa minkälaista se on minäkin aikana.
Nyt tänä aamuna tuntui että on tosi liukasta ja tunnen että on erilaista mutta en saa silti sormien väliin mitään tutkittavaa.
Eikai siitä, touhuttu on joka toinen päivä, joten pitäisi olla tallessa kyllä materiaalia jatkojalostusta varten.
Ei ole vielä Ouran mukaan lämmöt lähteneet plussalle, mutta tämän hetken "normaalista" -0,4 asteesta, oltiin tänään -0,2, eli kai se voidaan nousuksi laskea. Oura jotenkin romahti minun normaaleista lämmöistä tuon keskenmenon takia ja vieläkään ei ole normalisoitunut.
Eli DP 0-1 tms, menossa. Jännäksi vetää.
Onko muuten ihan normaalia, ettei limoista saa "kiinni" jokaisena kuukautena? En saanut mitenkään tarvittavaa tutkimusmateriaalia itsestäni irti, tuntui kyllä liukkaalta mutta en voinut tarkemmin katsoa minkälaista se on minäkin aikana.
Nyt tänä aamuna tuntui että on tosi liukasta ja tunnen että on erilaista mutta en saa silti sormien väliin mitään tutkittavaa.
En ossaa sannoo muuta ku sen, että en oo tuommosta sormienvälitestiä ikinä tehny enkä siitä oillu kuullukkaan, ite vaan seurailen että onko sitä runsaammin kuin muulloin kierron aikana. Jos olosi on ns liukkaampi kuin normaalisti niin luulen että se jo kertoo
Olen ihan tunnustellut limaa ja sen rakennetta, siitä voi päätellä kanssa. Google antaa avuksi kuvia ja ihan suomenkielisiä blogiviestejä asiasta kanssa on.
Lienee silti niin että annan vähän liikaa painoa tuolle tutkimukselle ja onhan ne kuukaudet erilaisia.
Lienee silti niin että annan vähän liikaa painoa tuolle tutkimukselle ja onhan ne kuukaudet erilaisia.
Itsellä on kyllä hyvin selkeät ovislimat 3-4 pv kuukaudesta, mutta sorry TMI mutta ne pitää kyllä ihan sormilla kaivaa kohdunkaulalta
(pitäisi pystyä ainakin ovulaation aikaan ylettymään kun kohdunkaula laskee alemmaksi), ei mulla ainakaan pikkareihin asti tuu oikein mitään kunnollista ja jos tulee niin se on jo kuivunut/ ovis mennyt 
(pitäisi pystyä ainakin ovulaation aikaan ylettymään kun kohdunkaula laskee alemmaksi), ei mulla ainakaan pikkareihin asti tuu oikein mitään kunnollista ja jos tulee niin se on jo kuivunut/ ovis mennyt Täällä yk6 ja kp 12 eli ollaan vielä kierron "positiivisella" puolella kun ei tarvi ylianalysoida tuntuuko nyt jotain alkuraskauden oireita :D
Mulla meni viime kierron loppu vähän hysteeriseksi. Tein raskaustestejä hirveän kasan, aloittaen jo ihan liian aikaisin ja kuvitellen kaikenlaisia haamuviivoja ja oireita ja mikä pettymys se oli... Nyt aloitin taas syventymisen rakkaisiin harrastuksiin kunnolla, ettei ehtisi ihan niin kovasti miettimään tätä projektia joka sekunti... Olin aina kliseisesti ja naiivisti kuvitellut, että yritys käyntiin huhtikuussa ja sitten saa kivasti tammikuu vauvan. No nyt toiveissa on kesäkuuvauva, ja hän olisi niiiiin tervetullut
Yksi parhaimmista ystävistäni teki viime viikolla positiivisen raskaustestin ja toivon sydämestäni, että voitaisiin kasvattaa mahojamme ja vauvojamme yhtäaikaa, se olisi unelmien täyttymys!
Ja ei tällä viestillä sen kummempaa tarkoitusta, kunhan purin tuntojani miten täällä menee :)
Hirveästi jaksamista kaikille vauvaprojektiin!
Mulla meni viime kierron loppu vähän hysteeriseksi. Tein raskaustestejä hirveän kasan, aloittaen jo ihan liian aikaisin ja kuvitellen kaikenlaisia haamuviivoja ja oireita ja mikä pettymys se oli... Nyt aloitin taas syventymisen rakkaisiin harrastuksiin kunnolla, ettei ehtisi ihan niin kovasti miettimään tätä projektia joka sekunti... Olin aina kliseisesti ja naiivisti kuvitellut, että yritys käyntiin huhtikuussa ja sitten saa kivasti tammikuu vauvan. No nyt toiveissa on kesäkuuvauva, ja hän olisi niiiiin tervetullut
Yksi parhaimmista ystävistäni teki viime viikolla positiivisen raskaustestin ja toivon sydämestäni, että voitaisiin kasvattaa mahojamme ja vauvojamme yhtäaikaa, se olisi unelmien täyttymys!
Ja ei tällä viestillä sen kummempaa tarkoitusta, kunhan purin tuntojani miten täällä menee :)
Hirveästi jaksamista kaikille vauvaprojektiin!
B
Bluna
Vieras
Ajattelin liittyä tähän keskusteluun, vertaistuen ja kokemusten jakamisen toivossa. Odottavan aika kun on pitkä…
Olen 34 v. esikoisen yrittäjä. Aktiivista yrittämistä on ollut taustalla noin 7-8 kk. Ovulaatio on bongattu testein joka kk ja yhdyntä ajoitettu niiden mukaan oikein (paitsi tässä kuussa on mahdollista, että miehen työmatkan vuoksi myöhästyimme siitä). Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kuukautiset ovat olleet suurin piirtein säännölliset. Taustalla ei ole pitkää e-pillereiden käyttöä.
Elämäntavat ovat muuten asialliset, mutta taustalla on monien vuosien tupakointia (nyt tätä projektia varten lopetettu) ja lisäksi stressi/huoli lapsen saamisen onnistumisesta on kova, vaikka olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja rentoutua. Etenkin kun tuntuu siltä, että lähipiirille ja kaukaisemmillekin tutuille vauvoja tuntuu jatkuvasti tulevan helposti (toki tätä ei voi aina tietää, mitä oikeasti on kullakin yksilöllä/parilla taustalla). Kateutta on vaikea välttää vaikka tietysti haluan kaikille muille hyvää.
Olen käynyt jo yksityisellä hedelmällisyysklinikalla selvittelemässä joitakin asioita. Anatomia on ok. Perusveriarvot OK. Miehen sperma on pääasiassa oikein hyvä testien mukaan, eli mahdollinen ”vika” on minussa. Huolestuttavaa minulla on ollut matalahko ikään nähden alentunut AMH-arvo ja munasolujen ei-niin-suuri määrä ultrassa (niitä on kyllä mutta ei niin montaa kuukausittain) ja lääkäri suosittelikin, että mikäli mitään ei tapahdu tässä ihan lähikuukausina, kannattaisi yrittää IVF-hoitoja. FSH-arvo ja LH-arvo olivat normaaleja, ei ehkä täydellisiä mutta selvästi viitearvoissa ja niistä lääkäri ei maininnut mitään ongelmallista. Vielä ei ole päätetty kokeillaanko saada lähete julkiselle, jos hoitoja siis tarvitaan, vai maksetaanko yksityiselle. Halpaa tuo ei tietenkään ole.
Yksi huolestuttava seikka on lisäksi se, että mies tuntuu viime viikkoina kyllästyneen koko projektiin ja minulla on jatkuva epävarmuus hänen ”mukana pysymisestä”. Alun perinkin lapsitoive on ollut minulla ja hän on siihen ollut valmis mutta ei se aloitteellisin ja innokkain osapuoli. Asiasta on puhuttu monesti ja hän on aina vakuutellut sen olevan ok ja yrittävänsä parhaansa, myös mahdollisten hoitojen suhteen. Nyt tuntuu, että mieli taas muuttumassa - mutta kuitenkin vakuuttelee joka toinen päivä, että voidaan jatkaa suunnitelman mukaan. Tämäkin tuntuu raskaalta.
Kiva kuulla teidän kokemuksia ja toivotan vilpittömästi teillekin onnea yritykseen. Kuten tietysti toivon sitä itsellenikin.
Olen 34 v. esikoisen yrittäjä. Aktiivista yrittämistä on ollut taustalla noin 7-8 kk. Ovulaatio on bongattu testein joka kk ja yhdyntä ajoitettu niiden mukaan oikein (paitsi tässä kuussa on mahdollista, että miehen työmatkan vuoksi myöhästyimme siitä). Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kuukautiset ovat olleet suurin piirtein säännölliset. Taustalla ei ole pitkää e-pillereiden käyttöä.
Elämäntavat ovat muuten asialliset, mutta taustalla on monien vuosien tupakointia (nyt tätä projektia varten lopetettu) ja lisäksi stressi/huoli lapsen saamisen onnistumisesta on kova, vaikka olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja rentoutua. Etenkin kun tuntuu siltä, että lähipiirille ja kaukaisemmillekin tutuille vauvoja tuntuu jatkuvasti tulevan helposti (toki tätä ei voi aina tietää, mitä oikeasti on kullakin yksilöllä/parilla taustalla). Kateutta on vaikea välttää vaikka tietysti haluan kaikille muille hyvää.
Olen käynyt jo yksityisellä hedelmällisyysklinikalla selvittelemässä joitakin asioita. Anatomia on ok. Perusveriarvot OK. Miehen sperma on pääasiassa oikein hyvä testien mukaan, eli mahdollinen ”vika” on minussa. Huolestuttavaa minulla on ollut matalahko ikään nähden alentunut AMH-arvo ja munasolujen ei-niin-suuri määrä ultrassa (niitä on kyllä mutta ei niin montaa kuukausittain) ja lääkäri suosittelikin, että mikäli mitään ei tapahdu tässä ihan lähikuukausina, kannattaisi yrittää IVF-hoitoja. FSH-arvo ja LH-arvo olivat normaaleja, ei ehkä täydellisiä mutta selvästi viitearvoissa ja niistä lääkäri ei maininnut mitään ongelmallista. Vielä ei ole päätetty kokeillaanko saada lähete julkiselle, jos hoitoja siis tarvitaan, vai maksetaanko yksityiselle. Halpaa tuo ei tietenkään ole.
Yksi huolestuttava seikka on lisäksi se, että mies tuntuu viime viikkoina kyllästyneen koko projektiin ja minulla on jatkuva epävarmuus hänen ”mukana pysymisestä”. Alun perinkin lapsitoive on ollut minulla ja hän on siihen ollut valmis mutta ei se aloitteellisin ja innokkain osapuoli. Asiasta on puhuttu monesti ja hän on aina vakuutellut sen olevan ok ja yrittävänsä parhaansa, myös mahdollisten hoitojen suhteen. Nyt tuntuu, että mieli taas muuttumassa - mutta kuitenkin vakuuttelee joka toinen päivä, että voidaan jatkaa suunnitelman mukaan. Tämäkin tuntuu raskaalta.
Kiva kuulla teidän kokemuksia ja toivotan vilpittömästi teillekin onnea yritykseen. Kuten tietysti toivon sitä itsellenikin.
Tervetuloa mukaan, Bluna!
Onpas harmi tuo sun ja miehesi tilanne, onkohan kyse väsymyksestä tai pettymyksestä siihen kun ei olekaan ollut niin helppo projekti kuin hän ajatteli, vai onko tosiaan ajatus alkanut epäilyttää. Monilla kuitenkin voi stressikin purkautua noin, että ei se automaattisesti tarkoita, että hän olisi sinua miellytääkseen vain suostunut
Meilläkin mies on "näkymättömämmin" innoissaan kuin minä, mutta kuitenkin kova lapsen kaipuu ja halu siellä tyynen pinnan alla on.
Julkiselta ei ole mahdollista saada Teroluteja tasaamaan näitä mun viime aikoina tosi paljon vaihdelleita kiertojani, vaikka edelliskiertokin oli yli 40 päivää ja yli 60 päivän kiertojakin tässä ollut. Kuulemma odotellaan sitä, että ensinnäkin lääkäri palaisi kesälomalta, ja sitten sitä että hän saa lähetteen tehtyä, ja sitten sitä että Taysin gynepuolelle pääsisi... Turhauttavaa
Täytyy varmaan käydä hakemassa ne terot yksityisen kautta, kun ei yhtään tiedä kuinka kamalat jonot tuonne taysiin on.
Onpas harmi tuo sun ja miehesi tilanne, onkohan kyse väsymyksestä tai pettymyksestä siihen kun ei olekaan ollut niin helppo projekti kuin hän ajatteli, vai onko tosiaan ajatus alkanut epäilyttää. Monilla kuitenkin voi stressikin purkautua noin, että ei se automaattisesti tarkoita, että hän olisi sinua miellytääkseen vain suostunut
Meilläkin mies on "näkymättömämmin" innoissaan kuin minä, mutta kuitenkin kova lapsen kaipuu ja halu siellä tyynen pinnan alla on.Julkiselta ei ole mahdollista saada Teroluteja tasaamaan näitä mun viime aikoina tosi paljon vaihdelleita kiertojani, vaikka edelliskiertokin oli yli 40 päivää ja yli 60 päivän kiertojakin tässä ollut. Kuulemma odotellaan sitä, että ensinnäkin lääkäri palaisi kesälomalta, ja sitten sitä että hän saa lähetteen tehtyä, ja sitten sitä että Taysin gynepuolelle pääsisi... Turhauttavaa
Täytyy varmaan käydä hakemassa ne terot yksityisen kautta, kun ei yhtään tiedä kuinka kamalat jonot tuonne taysiin on.
B
Bluna
Vieras
Kiitos tsempeistä & ymmärryksestä Aela!
Miehellä on edellisestä liitosta yksi lapsi, joka hänelle hyvin tärkeä. Tavallaan luulisi tällöin ymmärtävän oman lapsen tärkeyden myös minulle. Toisaalta tietysti samalla tilanne hänelle eri, ei ole ”pelkoa lapsettomaksi jäämisestä” eikä varmaan niin suurta ”tarvetta” saada tätä nyt yritettävää lasta kuin minulla. Tosin tilanne tietysti ollut sama koko yrityksen ajan, sellaiset 8 kk, joten siinä mielessä en tiedä mitä nyt on käynyt. Stressiä hänellä on kyllä muista asioista ja on vielä mielestäni eritystä ”stressaajatyyppiä”, mutta sitäkin on ollut jo aiemmin. Nyt on kuitenkin jälleen luvannut, että jatketaan projektia ja hoitojakin voidaan aloittaa - toki käytettävissä olevien rahallisten varojen puitteissa (ja jos nyt siis tulevassa lääkärikäynnissä, jossa viimeisimpiä testituloksia käydään läpi, näin suositellaan), mutta jotenkin häneen alkaa olla tässä vaikea luottaa. Yritän nyt kuitenkin uskoa sen mitä hän viimeksi on sanonut eli tämän. Mutta mielessä pyörii silti helposti ne kerrat hiljattain, kun hän taas sanoin hermostuneena jotain ihan muuta.. En tietenkään ole hänen kanssaan vai lapsen saamisen vuoksi vaan haluan myös olla hänen itsensä kanssaan, mutta olen kyllä myös sanonut, että en jaksa jatkuvaa vaihtelua asiassa joka minulle todella tärkeä ja että jos tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa eikä ole joustoakaan niin vaikea jatkaa yhdessä. Toivottavasti en kuulosta itsekkäältä, mutta en voi kyllä luopua perheen perustamisen yrittämisestä vain siksi että hän taas muuttaisi mielensä, en voi elää vain miehen vuoksi. Olen ajatellut, että jos tästä ei mitään tule hänen kanssaan (en siis tarkoita fyysistä onnistumista vaan sitä että hän ei henkisesti haluaisikaan enää yrittää) niin olen valmis harkitsemaan jopa yksin. Toive lapsesta on aika suuri. Mutta nyt ei sentään olla ainakaan vielä ihan siinä tilanteessa.
Onpas Aela pitkiä nuo kierrot, harmillista. Toivottavasti niihin löytyy apua. Mitään asiantuntemusta minulla ei ole ja itselläni nuo kiertojen pituudet eivät ole olleet ongelmana (muita ongelmia kyllä on), mutta olen ymmärtänyt muiden kokemuksista, että kiertohäiriöt on yleensä korjattavissa… Tsemppiä!
Miehellä on edellisestä liitosta yksi lapsi, joka hänelle hyvin tärkeä. Tavallaan luulisi tällöin ymmärtävän oman lapsen tärkeyden myös minulle. Toisaalta tietysti samalla tilanne hänelle eri, ei ole ”pelkoa lapsettomaksi jäämisestä” eikä varmaan niin suurta ”tarvetta” saada tätä nyt yritettävää lasta kuin minulla. Tosin tilanne tietysti ollut sama koko yrityksen ajan, sellaiset 8 kk, joten siinä mielessä en tiedä mitä nyt on käynyt. Stressiä hänellä on kyllä muista asioista ja on vielä mielestäni eritystä ”stressaajatyyppiä”, mutta sitäkin on ollut jo aiemmin. Nyt on kuitenkin jälleen luvannut, että jatketaan projektia ja hoitojakin voidaan aloittaa - toki käytettävissä olevien rahallisten varojen puitteissa (ja jos nyt siis tulevassa lääkärikäynnissä, jossa viimeisimpiä testituloksia käydään läpi, näin suositellaan), mutta jotenkin häneen alkaa olla tässä vaikea luottaa. Yritän nyt kuitenkin uskoa sen mitä hän viimeksi on sanonut eli tämän. Mutta mielessä pyörii silti helposti ne kerrat hiljattain, kun hän taas sanoin hermostuneena jotain ihan muuta.. En tietenkään ole hänen kanssaan vai lapsen saamisen vuoksi vaan haluan myös olla hänen itsensä kanssaan, mutta olen kyllä myös sanonut, että en jaksa jatkuvaa vaihtelua asiassa joka minulle todella tärkeä ja että jos tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa eikä ole joustoakaan niin vaikea jatkaa yhdessä. Toivottavasti en kuulosta itsekkäältä, mutta en voi kyllä luopua perheen perustamisen yrittämisestä vain siksi että hän taas muuttaisi mielensä, en voi elää vain miehen vuoksi. Olen ajatellut, että jos tästä ei mitään tule hänen kanssaan (en siis tarkoita fyysistä onnistumista vaan sitä että hän ei henkisesti haluaisikaan enää yrittää) niin olen valmis harkitsemaan jopa yksin. Toive lapsesta on aika suuri. Mutta nyt ei sentään olla ainakaan vielä ihan siinä tilanteessa.
Onpas Aela pitkiä nuo kierrot, harmillista. Toivottavasti niihin löytyy apua. Mitään asiantuntemusta minulla ei ole ja itselläni nuo kiertojen pituudet eivät ole olleet ongelmana (muita ongelmia kyllä on), mutta olen ymmärtänyt muiden kokemuksista, että kiertohäiriöt on yleensä korjattavissa… Tsemppiä!