Meillä oli vihdoin ensimmäinen neuvola tossa keskiviikkona, käytiin miehen kans yhdessä, kun tää on kuiten meille molemmille esikoinen. Eihän siellä mitään sen ihmeempiä ollut, perussetti. Paitsi kun sanoin, että oon ollu vähän epäuskoinen, et onko siellä edes ketään, kun on niin vähän oireita niin neuvolatäti ehdotti sit, et kuunnellaan doplerilla. Mä en yhtään odottanu, et vielä ois ollu edes mahdollista, vaikka mentiinkin jo rv 10. Ja kuinkas ollakaan, kyllähän ne sydänäänet sieltä kuului ja vieläpä ihan helposti, vaikka mullakin tuota vararengasta tuossa mahalla on ihan kiitettävästi. Ja on se vaan niin, et vaikka mitään ei vielä nähty niin jo se, et kuuli sen sykkeen, teki tästä asiasta paaaaljon todellisemman. Ja mä olin niin tyytyväinen, et mieskin oli mukana ja hänkin sai kuulla ne äänet, jospa se hänellekin teki asiasta samalla tavalla todellisemman, tässä vaiheessa, kun ei se muutoin vielä oikein missään näy, muussa kun mun voinnissa.
Tänään ois tarkotus varailla ensimmäinen ultra-aika, joka tulee sit aika äkkiä, kun tänään ollaan jo rv 11 puolella. Ja sunnuntaina ois edessä se h-hetki. Silloin kerrotaan sit uutiset mun perheelle, erityisesti äidille, jonka tukea olenkin jo tässä kaipaillut. Miehen puolen suku saa odotella vielä hetken ennen kuin heille paljastetaan, odotetaan ainakin se ultra, jos sitten...