Ensimmäinen ultra

Ei ollut minullakaan tarkoitus loukata, hormonit vissiin vähän jyllää :). Sehän on selvää jos teille käy näin paremmin, niin hyvä niin. :)
Anteeks hyökkäystä vielä!!! :( :)
 
Meillä taas mies ei ole ollut neuvoloissa mukana, ei esikoisenkaan aikana - toki on kyllä sanonut että jos tarvitsen häntä niin voi lähteä. Tähän mennessä olen halunnut käydä yksin, nyt se tosin olisi hankalampaa käydä yhdessä kun on tuo pikkuneito jo talossa :) Ultrissa sit kyllä on ollut mukana jos vain on suinkin päässyt.

Mitäs mieltä ootte tai jos kokemuksia on jollakin, voiko esikoista ottaa mukaan normaali neuvoloihin? Miehellä on työmatka sen verran pitkä eikä sillä ole mitään mahdollisuutta käydä päivän aikana kotona, se olis sit koko päivän vapaalla kerran kuussa neuvolan puolen tunnin takia, ja sehän harmittais palkkapäivänä :) Isovanhemmat kaikki vielä ovat töissä eikä heillekään voi viedä hoitoon, molempien sisarukset myös.
 
Mahtavaa - sähäkkää palstakeskustelua hormonipöllyissä ;DD

Kerronpa meidän perheen käytännöstä kans:
Mä taas menen niiiiin mieluusti yksin joka paikkaan mihin vaan pääsen - vaikka sitten ultraan :D
Saa katsos lukea lehtia rauhassa tai sitten tuijotella jotain jugurttipurkkia ja tuoteselostetta ihan rauhassa.
Mulla mies on ihan ärsyttävyyteen asti osallistumassa joka hommaan ja haluaa, että kaikki tehdään yhdessä/perheenä. Kivaa se on minustakin, mutta jotain rajaa! Heh.
Ehkäpä miehen kotoakäsin työskentely korostaa tätä mun tarvetta saada olla itsekseen usein.
Vaikka en kyllä vaihtais tätä meidän arjenpyöritysmeininkiä mihinkään.
Arvatkaapa kenen mies oli ainut perhekerhossa, kun alotettiin viikko sitten käymään noissa ;D
 
Milin: Kannattaa varmaan neuvolasta kysyä, onko heillä joku linja tai toive esikoisen läsnäolosta. Jos heille sopii ja susta tuntuu hyvältä ratkaisulta, niin ei kai sille sitten estettä ole. Itse kyllä vasta ensimmäistä odottelen, joten en tietenkään ole mikään paras tässä neuvomaan. :D Tuli vaan mieleen, että meille ultraan mentäessä erikseen sanottiin, että lapsia ei saa ottaa mukaan, joten voihan hyvin olla, että teiän neuvolallakin on joku mielipide asiaan. Neuvolakäynti on tietty ihan erilainen kuin ultra, joten olisin kyllä aika hämmästynyt, jos kieltäisivät lapsen mukaan tulon, mutta kysymällähän tuo siis selviää. :)
 
milin, huutelen tuolta tammikuisista mut tottakai voit ottaa esikoisesi neuvolaan mukaan. Heillä ei pitäisi olla mitään rajoituksia asian suhteen toisin kuin ultrissa on. Minä kun aloin odottamaan tätä toista ja ekan neuvolan lähestyessä en saanutkaan hoitajaa esikoiselle niin soitin neuvolaan että vaihdetaan aikaa että en saa hoitajaa esikoiselle. Neuvolan täti oli aivan ihmeissään että miksi minä en ota häntä mukaan. Yritin siinä vaikeroida että no, kun, tuota luulin ettei lapsia saisi ottaa mukaan. Neuvolan täti vain tuumasi että sehän kuuluu sinun elämään nykyään ja tottakai otat lapsesi mukaan jos et saa hänelle hoitajaa ja se on todella vaikeaa arkena aamupäivällä miehenkin ollessa töissä. Eli neuvolaan kyllä voi ottaa lapsen mukaan vaikka mielellään sinne menisi yksin. Meilläkin neuvolan täti ihastui ihan suunnattomasti meidän poikaan ja tuntui että täti ei pystynyt edes keskittymään asiaan kun piti esikoista sylissä ja puheli sille koko ajan. :)
 
Joo kyllä meillä kulkee tyttö neuvolassa mukana. En ees ajatellut muita vaihtoehtoja, vaan pidin itsestäänselvyytenä, että mukaan tulee. Mies kun on töissä aina neuvola-aikoihin. Kohteliasta tietysti tarkistaa neuvolasta, mutta en usko että sille mitään estettä olisi. Itse kysyin asiaa puhelimessa ensimmäistä neuvolaa varatessa. Ultra on asia erikseen, sinne ei lapsia saa ottaa mukaan, uskoisin että on ihan maanlaajuinen käytäntö. Lääkärineuvolaan ajattelin mennä ilman tyttöä, tai ainakin niin että joku tulisi mukaan. Ei sitten tarvii tutkimuspöydältä hypätä kesken kaiken jos neiti on kielletyissä puuhissa:D Ja meillä mun neuvolatäti sama kuin tytön niin ovat tuttuja jo ennestään:)

Meillä mies oli ekassa raskaudessa mukana ekan neuvolakäynnin (ehkä jonku toisenkin, en ole varma) ja ultrat. Nyt ei pääse edes ekaan ultraan (joka vasta keskiviikkona, huoh!!) kun on reissussa. Mutta toivottavasti sitten rakenneultrassa mukana jos sinne asti selvitään. Mä en nää tarpeelliseksi, että olisi mies neuvolassa mukana, varsinkaan kun useimmiten tarkoittaisi töistä kesken lähtemistä. Jos itse osoittaisi kiinnostusta neuvolakäyntejä kohtaan niin olisi tietysti tervetullut.

Meillä oikeastaan molemmilla on vielä aika neutraali suhtautuminen koko raskauteen. Toki ollaan onnellisia, mutta mulla on jotenkin niin että en osaa vielä uskoa tätä todeksi. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta ajattelen välillä että kun oon kerran ollut raskaana ja kaikki meni tosi hyvin raskausajasta synnytykseen ja lapsi on ollut aivan ihmeellisen ihana, niin olisi mahdotonta, että kokisin saman ihmeen toistamiseen:D Perhepiirissä ja lähiympäristössä ollut jonkin verran epäonnisia raskauksia niin ehkä sekin vaikuttaa suhtautumiseen. En myöskään haluu vielä innostua liikaa kun ei oo ees varhaisultraa takana eikä minkäänlaista todistusta siitä että vatsassa edes olisi joku:) Ekankin kanssa olin lähes yllättynyt kun np-ultrassa näkyikin elämää. En voisi missään nimessä kuvitella esim. ostavani vielä vauvanvaatteita tai tavaroita. Tuplarattaita oon katellut, mutta kauppaan ovat jääneet:)
 
memi, pakko vastaa tähän viimeisimpään! :)

Mä mietin ihan samoja asioita, pelkäsin ja panikoin varsinkin sillon alussa kun sain raskauden selville, että kuinka muka vois toinenkin raskaus onnistua ja mitäs jos ja entäpä jos ei kumminkaan. Yks kaveri sanoi fiksusti; Sitä toisen kohdalla pelkää siksi ehkä enemmän, kun on jo kokenut asian kerran ja tietää mitä voi menettää jos huonosti käy. Jostain syystä tuo kommentti on rauhoittanut mun oloa ja vienyt pelot lähes kokonaan.. :)
 
No, mun mies tuskin tulee koskaan täysin ymmärtämään, miltä musta tuntuu tuo hänen välinpitämättömyytensä. Sen verran pitää kyllä häntä puolustaa, ettei hän tieten tahtoen ole tällainen, eikä muuten tarvi flunssassa paapoa,  päinvastoin saa melkein sitoa sänkyyn kiinni että lepää sairaana ollessaan.

Meidän parisuhde eroaa monellakin tapaa ns. normaalista, koska oikeastaan kumpikaan meistä ei täytä mitään "normaalin" kriteerejä. Mulla on monessa suhteessa hankala ja vaikea tausta, ja mieheni asperger-aikuinen. Hänellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan ja miettiä, miltä hänestä tuntuisi jos joku toinen käyttäytyisi vastaavasti häntä kohtaan. No, siitä huolimatta se loukkaa ajoittain, koska olisi kiva ja mukava juttu, jos olisi joku myötäelämässä minunkin kokemuksiani. Siskoja kyllä mulla on vaikka muille jakaa, mutta kaikki asuvat monen sadan kilometrin päässä. On toki ystäviäkin, joilla kaikilla on työnsä, perheensä ja omat asiansa myös hoidettavana. En ole edes ajatellut ketään pyytää neuvolaan tai ultraan mukaan, koska eihän kenenkään maailma pysähdy siihen, että mä olen raskaana. Ja lisäksi mä nimenomaan toivoisin mieheltä sitä intoa olla mukana, joten ystävä olisi aika laiha lohtu, voisi jopa saada tilanteen tuntumaan vielä pahemmalta.
 
Taatu, olipa ihanasti sanonut sun kaveris ja varmasti pitää paikkansa myös:) Se on jotain ihmeellistä itsesuojeluvaistoa, että yrittää olla kiintymättä liikaa, jos sitten käykin jotain. Vaikka kyllä sitä pitäis osata myös nauttia raskaudesta. Mä toivon että mun kohdalla helpottaa ainakin jonkin verran jos ultrassa on kaikki ok.
Kiva myös kuulla, että muutkin on pohdiskellut tämmöisiä juttuja:)
 
Ksmirre - Voin kuvitella, kuinka raskaus vaikeuttaa miehesi sairauden ymmärtämistä, mutta kovasti tsemppiä sulle. Ollaanhan me täällä, kun haluat antaa pahan olon tulla ulos :D
 
Minäkin ajattelin automaattisesti että otan esikoisen mukaan neuvola käynneille jos on vaikeeta löytää hoitajaa. Moni näky täällä menevän lapsen kanssa äitiysneuvolaan kun odotin esikoista. Miehellä on aika epäsäännöllinen työ ja ensimmäiseen neuvola käyntii pääsin yksin kun mies sattu olemaan kotona.. Meillä täällä asuvat isovanhemmat tekee 2-vuoroo töissä, joten heistäkin on sillön tällön apua. Ultrassa käytiin miehen kanssa kahdestaan ja järjestetään myös nii et päästään rakenneultraankin kahdestaan. Neuvola käynneille mies ei oo tyrkyttäny ihteensä mukaan, mutta tulis varmaan jos pyytäisin..
 
Heippa.

Eka ultra oli tossa 14.9. Silloin viikkoja 11+6. Vaavin mitat oli tuolloin pää-perämitta 50,30mm ja sydän löi +145krt/min. Oli aika uskomaton näky, kun huomasi että siellä oikeasti kasvaa oikea ihminen. Toukalla oli uni kesken, eikä olisi millään jaksanut herätä, muttakun heräsi niin kääntyi vikkelään ja moikkasi vielä ohimennen =) Oli se vaan ihana näky. Nyt viikkoja tuo 12+2.
 
Meillä ihka ensimmäinen ultra vihdoinkin huomenna! Jännittää ihan tajuttoman paljon ja jostain syystä pelottaa hirveesti ettei oo elämää masussa... Onneksi on aamuaika, niin pääsee nopeasti jännityksestä. Me varmaankin ollaan viimeisiä ultrassa kävijöitä tässä porukassa? iik!
 
Nyt on meilläkin ultra takanapäin ja kaikki oli hienosti! Ihanaa oli nähdä pikkuinen ja nyt ensimmäistä kertaa tuntuu edes jotenkin todelta tämä raskaus. Parin päivän heitto oli viikoissa, vauva liikkui ja sydän sykki, eikä kromosomipoikkeaman riskiä ollut. Nyt on kyllä niin helpottunut olo. Mulla ollut oireet niin vähäisiä, että pelotti ettei kaikki oo kunnossa. No, hyvien uutisten kunniaksi, kotiin tultuani päädyinkin sitten oksentamaan... :D Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan, että kaikilla sujuu loppuraskaudet ongelmitta!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top