Ensimmäinen ultra

Nt-ultrasta juuri kotiuduttu, uutiset toivotunlaisia, nt 0,8mm eli riski hyvin pieni ja kätilö kehui sikiötä "hyvännäköiseksi"! :) Kai tässä nyt uskaltaa huokaista ja kertoa vauvauutisen jo muillekkin, mukavaa ja rauhaisaa odotusta maalismasuille, kiva on ollut lueskella jo teidän pidemmällä olevien kuulumisia!
 
Onnea kaikille hyvistä uutisista! Täällä myös käyty ultrassa tänään, kaikki oli niin kuin pitikin. :) Pieni heilui ja huitoi ihan hurjasti eikä meinannut millään kääntyä niin, että niskaturvotus saataisi mitattua. Kätilökin sanoi, että oikea linssilude ilmeisesti siellä kasvaa, kun koko ajan oli kasvot "kameraan" päin. :) Lopulta niskakin saatiin esiin ja turvotusta oli 1,2mm. Pituutta oli 5,6cm ja jalat ja kädet näkyivät hienosti sekä sydän löi normaalisti. :) Tyyppi oli vähän kirinyt varhaisultran jälkeen kasvussaaan, ja vastasi nyt viikkoja 12+1, vaikka varhaisultran ja edellisten menkkojen perusteella oli 11+5. Parin päivän takia ei kuitenkaan vaihdettu laskettua aikaa, joka on siis edelleen 29.3.

Niin ja kun se verikoekäytäntö aiemmin herätti ihmetystä, niin kyllä ne mullekin sanoivat, että verikoe ja ultratulos on paketti, jotka pitää ottaa samaan aikaan. Viimeksi terkkarissa siis otettiin vaan muut verikokeet ja nyt sitten vielä erikseen seula. Olin ymmärtänyt erilailla, mutta samapa tuo, kunhan meni lopulta oikein ja Pieni voi hyvin. :) Odotellaan siis vielä verikokeen tuloksia, mutta ainakin nyt on kyllä niin ihana olo, että vuorotellen vaan hymyilyttää ja liikuttuu niin, että meinaa tulla tippa linssiin. <3
 
meillä oli tuo eka neuvolaohjelmaan kuuluva ultra perjantaina, ilmeisesti se jota sanotaan eri paikkakunnilla joko np- tai nt-ultraksi :) itelle ihan vieras termi, koska kahessa aiemmassa raskaudessa on tehty vain varhaisultra, jolla on varmistettu, että kohdussa jotain on. Mitään sen kummempaa ultraa ei ole aiemmin täällä Jyväskylässä ollut tarjolla ellei sitten yksityiselle ole lähtenyt. Tällä hetkellä varhaisultra yleensä on yksityisellä käytävä, ja neuvolaohjelmaan kuuluu ultrat rv 9+0-13+6 ja 18+0-21+6, eli varmaankin aika samoin kuin muuallakin Suomessa. Mulle tosin tehtiin neuvolassakin varhaisultra, koska toisin kuin kahessa aiemmassa raskaudessa, tässä raskaudessa oli mulla alussa veristä vuotoa. Soitin vuodon takia neuvolaankin, josta mulle varattiin heti aika neuvolan omaan ultraan, koska olis turhaa juoksuttaa mua ja neuvolan terkkaa yms. henkilökuntaa jos raskaus oliskin mennyt kesken.

Siinä varhaisultrassa vaikutti siltä, että raskausviikot ei olisi niin pitkällä kuin kuukautisista laskettuna, ja itekin oletin niin, koska tein raskaustestin kahdesti: ekan seuraavana päivänä siitä, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja toisen viikon päästä, koska eka testi oli nega. Mutta tuossa perjantaisessa ultrassa vauva vastasi viikkoja kuukautisista laskettuna, eli silloin 12+2 (nyt 12+5). Liikkuvainen kaveri oli, ja kaikki oli ok. Niskaturvotus oli muistaakseni jotakin 0,68 - ite en tästäkään yhtään mitään tajua, kun ei tätä oo koskaan ennen mitattu, eli en tiiä mikä on iso ja mikä on pieni luku, mut kuulemma toi on "lähes olematon". Saatiin seuraavan ultran aikakin, mutta pitää sitä vielä siirtää, kun en tajunnut ottaa huomioon sitä että noi aiemmatkin lapset pitää hankkia johonkin hoitoon, eikä kukaan niitä kyllä heti aamukuudesta ala kattoon :) Typerintä koko jutussa oli se, että mun mies istui vieressä, eikä sanonu tässä kohtaa yhtään mitään, vaikka sitten jälkikäteen selitti, että "kyllä mä siinä mietin että mitähän sä oikeen ajattelit, mut en sit viittiny sanoo mitään".

Mun miehellä tuntuu olevan tollanen asenne tässä(kin) raskaudessa ihan kaikessa. Hän ei ollut aluksi tulossa edes tuohon ultraan, mutta tuli kai lähinnä sen takia kun mä hermostuin asiasta. Yhtään ei auta nää ihanat hormonitunteenpurkaukset, jotka mulla ainakin on alkanu jo. Eilen esimerkiks kun kirjauduin tänne sisään ja eksyin tonne omille sivuille, ja siinä heti lävähtää naamalle teksti, että "oletko kysynyt mitä mieltä puolisosi on raskaudestasi?", niin minähän vedin oikein huolelliset itkusessiot siitä hyvästä. Olen kysynyt, mutta kun en saa vastausta. Mä en vaan tajua, miltä planeetalta toi mies on karannut, koska en ymmärrä miten voi samaan aikaan puhua haluavansa ja aikovansa osallistua raskauteen kaikin mahdollisin tavoin, kun samalla on jättämässä väliin ultrat ja neuvolat ja kaikki. Eka raskaudessa mies oli lähes kaikissa neuvoloissa mukana, toka raskaudessa vain siinä ainokaisessa ultrassa ja synnytyksessä ja siinäkin vain siksi, että mä järjestin esikoiselle hoitopaikan. Kaikki hankinnat mitä on pitäny kaikkien raskauksien aikana tehä, oon joutunu tekee yksinäni, mies kokosi tasan pinnasängyn noissa kahessa edellisessä kun siitä tarpeeksi kauan nalkutin. Tai no, tossa edellisessä raskaudessa mies kokosi pinnasängyn silloin, kun mä jouduin sairaalaan käynnistysyritykseen, ja mä soitin ekana iltana, että nyt se hemmetin pinnasänky on laitettava kokoon, koska tää vauva saattaa syntyä vaikka tunnin päästä. En tiedä, oliko se sänky koottu just sinä iltana, mut kun tulin neljä päivää myöhemmin viikonlopuksi kotiin lepäämään, pinnasänky oli kasassa.
 
Ksmirre : meillä myös mun avopuoliso ei olis millään halunnut tulla sinne ultraan, mutta kun kerroin että pelkään että entäs jos siellä mahassa ei olekkaan mitään. Niin sitten suostui tulemaan ja vielä kesken työpäivän. Mutta neuvola käynteihin mies ei suostu tulemaan, kokee että hänen ei siellä tarvitse olla, ja toisaalta en halua pakottaa mukaan. Mutta muuten on kyllä odottavainen ja on innoissaan. Ehkä miesten ajattelusta ei ota aina vain selvää :D Nytkin on viikon päästä neuvola käynti, jonne menen yksin. Koska mies ei halua kesken työpäivän lähteä sinne :D koska sitten pitää tehdä ne työtunnit takasin :D
 
Meillä mies loukkaantui hieman kun en häntä mukaan ottanut varhaisultraan, jotenkin silloin vain tuntui siltä että halusin mennä ns.yksin. Toisaalta, mies ei edes kysynyt voiko tulla mukaan :) ! Np ultraan miehen pyysin mukaan ja mielellään tulikin. Neuvolaan ei ole pyrkinyt mukaan, ilmeisesti kokee neuvolan jotenkin " vain naisten jutuksi" . Miehelle tämä tulokas on ensimmäinen lapsi, mulle taas toinen. Mies varmaan tulisi mukaan vaikka mihin, jos pyytäisin, mutta tosiaan jo toinen raskaus, niin tiedän kyllä mitä on tulossa ja mitä neuvolassa tapahtuu joten en koe tarvitsevani miestä noissa perus neuvola jutuissa. Mulle ainakin siis riittää se, että tiedä  miehen olevan onnellinen raskaudesta ja että tulokas on toivottu ja haluttu. Se miten mies asian näyttää, niin hei oikeesti....miehet vaan on putkiaivoja :D 
 
Ksmirre, ikävä juttu, että joudut kokemaan raskausasioita niin paljon yksinäsi. Jotkut miehet ei vaan ilmeisesti oikein osaa käsitellä sitä raskautta naisen haluamalla tavalla. 

Mäkin tunnen olevani tässä raskaudessa vähän enemmän yksin kun viimeksi. Tosin se johtuu ihan vaan siitä, että miehen aika ei riitä keskittymään raskauteen, kun esikoinen on niin pieni ja hänellä on vielä omat opiskelutkin. Ja ymmärrän kyllä hyvin. Riittää, että tulee mukaan ultriin. Pitäisikin siirtää rakenneultraa, kun mies meni ottamaan jonkun pakollisen koulujutun siihen päälle. Tai kyllä hän varmaan isompien hankintojen valintaan osallistuu (jos niitä tarvitaan), mutta eipä tuo vaatekauppaan taida ainakaan mennä. Tietää, että mä valitsen mielummin ne itse ;)
 
Ikävää kun joidenki miehet ei halua osallistua tapahtumiin. Meillä  mennään yhessä vaikka en oo ees pyytäny, niin mies haluaa tulla mukaan. Oli ihana tunne kun sai yhessä nähä ultrassa vaavin liikehdinnän ja kuulla sydänäänet sekä neuvolassa kuulla uusia juttuja ja kysellä kaikesta.
Ollaan kyllä tultu lähemmäks toisiamme tässä matkan varrella!
Olen onnellinen!!!!!! :)
 
Mulla on samanlaiset fiilikset kuin Minna80lla. Ei me olla varsinaisesti edes keskusteltu haluaako mies osallistua neuvoloihin ja ultriin, se oli jotenkin molemmille vaan niin selvää. Eikä kyse ole pelkästään siitä, tarviinko mä miestä mukaan vaan siitä, että hän haluaa saada kaiken saman informaation meidän lapsesta kuin minä. :) Musta on ihanaa, kun voin mieheltä kysyä, että mitä se neuvolatäti sanoikaan tästä ja tästä. Tuntuu, että saan itekin enemmän iloa tästä, kun saan jakaa kaiken miehen kanssa ja näen miten tää muuttuu hänellekin koko ajan todellisemmaksi. :) Kehotan kyllä teitä, joilla mies on vähemmän aktiiviset miehet, houkuttelemaan heitä osallistumaan kaikkeen mahdolliseen, vaikka ymmärrän kyllä, että kaikki eivät vaan valitetavasti ole houkuteltavissa. :( Eikä mun tällä viestillä ollut tarkoitus kääntää veistä kenenkään haavassa ja oon pahoillani, jos niin kävi! Mun pointti oli vain muistuttaa, että tää odotus ei koske pelkästään meitä naisia, vaan tää on ihmeellistä aikaa miehelle myös, vaikka heidän tapansa käsitellä sitä sattaakin tuntua käsittämättömältä. :)
 
Mulle tuli seulan tulos tänään ja ei riskiä! :) Kaikki hyvin siis :) Kurja ettei kaikki miehet osallistu mielellään :( Itse koin että oli ihana nähdä vauva ekaa kertaa yhdessä..mun mies änkee kyllä neuvoloihinkin mukaan, ainakin toistaseks ;) Tietty tää on meille molemmille ensimmäinen lapsi ja mies on jo pitkään toivonut jälkikasvua, mä lähinnä jarrutellut ;)
 
Nyt sitten meidänkin eka ultra takana ja kaikki hyvin. Vastasi täysin viikkojaan 11+6.
Eli laskettuaika säilyi 29.3. Niskaturvotus oli 0,8.
Kaikki siis hyvin ja ihana oli nähdä viiden sentin pikkunen ruudulla.. =)
Mieskin oli haltioissaan.. Osasi lukea jo paljon peremmin kuvaa kun on harjotellu esikoisen kohalla... =D Sillo ei varmaan ois erottannu päätä mahasta ilman ohjeistusta... =D
 
Minulla oli viimeksi kohdun ulkopuolinen raskaus, ei ollu mitään merkkejä siitä koska menkat jäi pois ja oli kaikki oireet raskauteen niinkuin paha olo kokoajan ja rinnat kipeenä jne.. viikolla 10 alko sitten tulee vähän verta ja menin lääkäriin ja sain tietää että oli kohdun ulkopuolinen raskaus.. minullakin ollut klamydia, mutta en tiennyt että siinä on riskinsä saada kohdun ulkopuolinen raskaus.. oli helpotus saada tietää että tämä vauva on oikeassa paikassa :) Toivotaa että sinunkin on.
 
Minä taas en edes halua, että mies osallistuisi neuvolakäynteihin. Ultrissa on ollut mukana, kun siellä jotain näkeekin. Mä koen että neuvolassa vaan pissataan purkkiin, punnitaan ja otetaan verikoe. Ajantuhlausta jos molemmat olisivat mukana ;) Ajattelen, että neuvolasta saa sitten kyllä oppaita kotiin, joita mies voi lukea. Miehellehän tuleva lapsi ei vielä tässä vaiheessa voi olla niin konkreettista kuin äidille, jonka sisällä lapsi kasvaa. Joten musta on luonnollista ettei mies ole neuvolassa mukana :) Näin siis meillä.
 
Meillä mies oli esikon odotusaikana ekassa neuvolassa ja molemmissa ultrissa mukana. Muihin neuvoloihin ei tullut, enkä ois halunnutkaan kun ei mitään kummallisempia siellä tehty. Synnytysvalmennuksissa ei käyty ollenkaan kun kumpaakaan ei kiinnostanut, mutta tutustumiskäynnillä Kätilöopistolla käytiin tietty yhdessä! Tässä odotuksessa ei tullut mukaan ekaan neuvolaan eikä ekaan ultraankaan, mutta tokaan lupas tulla! Oppaita on turha ottaa mukaan kotiin, kun niitä ei meillä kumpikaan lue :D 

Ja tuosta lähentymisestä raskausaikana.. Oltiin mekin kaks söpöö kyyhkyläistä esikon odotuksessa, innoissamme uudesta ja tervetulleesta lapsesta. Mutta, kun lapsi syntyi ja se alkuhuuma meni miehellä ohi, poika kasvoi ja alkoi näyttämään luonnetta, mies päätyi vakavasti tulokseen ettei enää lisää lapsia. Noh, tässä sitä ollaan.. Vahinko kasvaa mahassa, mies on ilmeisesti alkujärkytyksestä päästyään päättänyt sulattaa asian kun ei ole tavaroitakaan pakannut ja lähtenyt -jota siis ehdotin kun äänettömästi viittas mulle aborttia.. En nyt tahtonut tällä pahoittaa kenenkään mieltä, kaikkien miehet ei oo yhtä juroja kuin mun, mutta asiat voi mennä myös näin lapsen tulon jälkeen vaikka odotus ois kuinka ihanaa ja yhteistä! :)
 
En ymmärrä että voit sanoa et se on ajan tuhlausta käydä yhessä neuvolassa!
Mulle on ainaki tosi tärkeetä saada kuulla sydänäänet ja muutenki saada varmuus että voi hyvin, samaa tykkää mieskin.
 
Mä taas ymmärrän Mumua täysin, mutta ymmärrän myös pareja jotka toimivat toisin. Nää vaan just on niitä asioita joista jokaisella on oma mielipide, tunteet ja käytännöt. 
 

   Varmasti tapoja toimia on yhtä monta kuin meitäkin! =)

   Meillä taas mies olisi tulossa väkisin ihan joka paikkaan mukaan, mutta asian tekee hankalaksi se, että meillä on arkipäivinä välimatkaa 230 km. Eli mies on kotona vain vk-loppuisin. Ultriin ja ekaan neuvolaan sovittiin, että hän järjestää etätyöpäivät. Mutta nyt sitten viimeksi kun kävin yksin neuvolassa ja pääsin ensimmäisen kerran kuuntelemaan sydänääniä, tuli hänelle niin paha mieli kun ei päässyt mukaan, että väkisin järjesti ensi viikon neuvolapäivälle itselleen palkattoman vapaan...

   Jotenkin muutenkin tuntuu, että meillä on nämä roolit pyörähtäneet nurin päin, kun mies jotenkin konkreettisemmin tuntuu ymmärtävän tämän asian!  Vaikka itsekin olen ultrassa jo kaksi kertaa nähnyt, että siellä se kaveri masussa riehuu, niin tuntuu jotenkin edelleen absurdille, että se tyyppi on juuri miun mahassa!! Eikä vaan joku joka näkyy töllössä... Nooh, ehkä tää sitten alkaa konkretisoitua kun masu alkaa kasvaa muutakin kuin ilmaa ja liikkeitä alkaa tuntua!
 
Minna80:Tarkoitin, että mielestäni meille (siis minä ja mieheni) olisi ajantuhlausta käydä yhdessä neuvolassa, koska pelkkä äidin käyminen riittää. Mä olenkin sitten yksin käynyt jopa ylimääräisiä kertoja kuuntelemassa sydänääniä, että tietäis et kaikki on hyvin. Ja muutenkin on tärkeää et seurataan noita arvoja. Tarkoitus ei ollut loukata, vaan kertoa, että tosiaan meillä näin ihan toisinpäin ;) Ja olen pelkästään tyytyväinen, koska voin sovittaa neuvolakäyntejä pelkästään omaan kalenteriini, löytyy aikojakin paremmin :) Mutta tosiaan jokainen pari tekee niinkuin itse parhaaksi näkee ja haluaa, ei näissä ole oikeaa tapaa. Meille sopii tämä tapa.
 
Jaa-a, mä väittäisin ettei mun mies edes muista mun olevan raskaana suurimpaa osaa ajasta. Ainakin hän katsoo mua sen näköisenä ettei edes tiedä mistä mä puhun, kun alan puhua jostakin raskauteen liittyvästä... Toisaalta, kun on jo kaks näitä miehen "osallistumisia" nähty, en oikeestaan oo yhtään varma haluanko edes koko miestä mukaan yhtään minnekään. Viime raskaudessa jouduin raskaushepatoosin takia sairaalaan käynnistelee synnytystä rv 38+1, ja kun mies tuli käymään sairaalassa, se istui viis minuuttia tuolissa sängyn vieressä ja tiuskasi sitten, että "joko täältä saa lähtee kotiin, ku mä en oikeen tykkää olla sairaaloissa." Ei tullu hälle edes mieleen, etten mäkään ehkä tykännyt siellä olla, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Synnytyksessä hän puolestaan valitti, että kun kestää niin kauan ja hän kun ei ollut saanut nukkua kuin reilut viisi tuntia viime yönä, eikä taaskaan tullut edes mieleen, että senkin ajan minkä hän nukkui, mä kieriskelin supistuksissa.

Lähinnä ärsyttää kuulla miten kavereiden miehet ostaa lempijäätelöitä ihan muuten vaan vaimojaan ilahduttaakseen ja hieroo niskoja ja selkää oma-alotteisesti, kyselee vointia ja niin edelleen. Mun mies äyskii siitä, kun mua väsyttää enemmän kuin tavallisesti, käskee ryhdistäytyä kun konttaan vessanpöntön vieressä eikä vahingossakaan erehdy kysymään mikä mun olotila on. Niskahieronnat saa anoa kirjallisesti kolmena kappaleena vähintään kahden kuukauden jonotusajalla eikä todellakaan tarvi edes unta nähdä, että miehelle tulis edes mieleen tehdä jotakin, joka saattaisi vaikka ilahduttaa mua edes vähän.
 
Kuullostaa aika inhottavalta tuo sun tilanne Ksmirre. Voimia sinne ja toivottavasti se mieskin nyt rupeaa vihdoin ajattelemaan kuinka pahalta susta tuommonen tuntuu!
Onko sulla esim. siskoa/ystävää jonka voisit ottaa mukaan neuvolaan/ultriin? :)

Meillä mies on mukana tässä(kin) raskaudessa hyvillä mielin. :) Oli aivan innoissaan kun pääsi mukaan ultraan kun saatiin esikolle hoitaja siksi aikaa. :) Varhaisultraankin olis jo halunnut tulla mukaan mutta joutui jäämään esikon kanssa kotiin. Neuvolaan tosin en miestä tarvi, eikä hän kyllä ehkä haluaiskaan tulla mukaan. On niin perushommaa molempien mielestä. Tytsyn neuvoloihin kyllä osallistuu aina kun vaan pääsee.
Taputtelee kotona mun masua ja huutelee sinne ja yrittää kuunnella talous/wc-paperirullan hylsyllä että mitä siellä masussa tapahtuu.. hih.. jokseenkin suloista. :) <3 Teki samaa esikonkin raskauden aikana. :)

Tosiaan, maanantaina käytiin np-ultrassa ja kaikki oli hyvin. :) Vastasi hyvin viikkoja 12+3. Niskaturvotusta oli 1,04mm ja pituutta oli 58,6mm. :) Siellä pikku-peruna pyöriskeli ja poseerasi oikein mallikkaasti. Otettiin myös se seulonta ja lisääntynyttä riskiä ei ole. :)
Äiti ja Isi oli onnellisia! :)
 
Heippa

Ksmirren mies kuulostaa todella tylyltä tapaukselta, anteeksi vaan. Ja varmaan on sitten niinpäin, että kun hän on vaikka pikku flunssassa, niin tekee suurinpiirtein kuolemaa ja pitää paapoa ja passata ku pientä lasta? Mutta tsemppiä, toivottavasti suhde muuten toimii ja on molempia tyydyttävä  =)

Meillä mies on ollu mukana sekä neuvolassa, että ultrissa ja haluaa olla. Mä tykkään että mies osallistuu myös, koska yhteinen projektihan tämä on muutenkin :) Tasapuolisuuden nimissä miehestä on jopa otettu Hb-arvot muutamilla kerroilla, etten se ole aina vaan minä jota rei'itetään :D Meillä myös mies tykkää silitellä mahaa ja juttelee sille, kyselee että joko möngertää ja vointeja, saattaa soittaa jopa kesken työpäivänsä ja kysyä että mikä on olo, nyt kun näitä todella pahoja-oloja on ollu ihan riittävästi. Tykkään ja arvostan että hän huolehtii ja haluaa olla mukana <3
 
Takaisin
Top