Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puhvis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tulisielu, mulle ainakin tuli esikoisen odottamisen aikaan tunteita, että en ees halua koko vauvaa, vaikka pitkään kuumeillut ja toive vauvasta suuri. Ne on ne hormonit, jotka jyllää ja saa pään sekaisin.
Itse ainakin oon ajatellu, et kaikki tunteet, myös negatiiviset, on sitä vauvaan kohdistuvaa suhteen luomista. Kun alkaa huolehtia jo raskausaikana tommosista asioista, on todennäkösempää, että synnytyksen jälkeen huolehtimisvietti on vahvempi. Kai se luonto on määrännyt nää negatiiviset ajatuksetkin kuulumaan raskauteen. Joten huoli pois ja käyt kaikki tunteet läpi, jopa ne negatiivisetkin. :)
 
Mullakin mielialat heittelee. Vauvakuplan ihanuudesta mennäänkin yhtäkkiä vauvakuplapaniikkiin! Onko tuolla mun mahassa oikeesti vauva??? Vai mikä siellä potkii?? Apua apua. Miten elämä muuttuu? Meneekö kaikki hyvin? Onko musta tähän? Jne jne...

En pysty yhtään kontrolloimaan mun tunteita. Jos ennenkin olin tempperamenttinen niin nyt kaikki on potenssiin tuhat. Oon myös huomannut etten yhtään tykkää olla tälläsesessa roolissa että mua tutkitaan ja hutkitaan koko ajan. Inhoan sairaaloita jne. Vaikka oon siellä itse töissä. Haha. :dead:
Mulle tulee melkeen paniikkikohtaus jo pelkästään neuvolaan mennessä ja sykkeet on taivaissa. Ihanku oisin menossa johonkin kamalaankin toimenpiteeseen... ja vaikka kuinka yritän rauhoitella itteeni ni ehei.

Eilen autoa ajaessa aloin miettiin mun miestä ja sitä miten ihana hän on. Ja sit paruinkin jo siihen malliin että hyvä jos näin millä kaistalla ajelin... :wacky:

Haluis vaan että ois koko ajan jossain seesteisessä vauvakuplassa mutta kaikkea muuta.
 
Piemo sanoi:
Oon myös huomannut etten yhtään tykkää olla tälläsesessa roolissa että mua tutkitaan ja hutkitaan koko ajan. Inhoan sairaaloita jne. Vaikka oon siellä itse töissä. Haha. :dead:
Mulle tulee melkeen paniikkikohtaus jo pelkästään neuvolaan mennessä ja sykkeet on taivaissa. Ihanku oisin menossa johonkin kamalaankin toimenpiteeseen... ja vaikka kuinka yritän rauhoitella itteeni ni ehei.
Click to expand...

Tämä, voin niin samaistua! Inhoon neuvolassa käyntiä toisaalta ja jännitän sitä jostain syystä ihan hirveesti. Mäkin inhoan esim sf-mittausta ja kaikkea muuta kopelointia!

Näin just muutama yö sitten unen, että kannettiin kuollutta vauvaa kaukalossa :'( kai sitä tosiaan alitajunnassa miettii kaikkea mahdollista. Toisaalta on niin överionnellinen olo, mutta toisaalta kokoajan tulee jotain pelkoja vastaan.
 
Minä näin tyttöjä odottaessa koko lopouraskauden joka yö todella ahdistavia unia sodista ja muista. Nyt olen nähnyt vaikk unia, joissa hukkaan toisen tai molemmat isommat johonkin tai tajuan, että olen lähtenyt vain vauvan kanssa ja jättänyt kaksoset kotiin. Unet ovat todella ahdistavia, mutta normaaleja. Alitajunta käsittelee unen aikana niitä äidin tunteita, pelkoja jne, mitä ei pysty valveilla ollessa samalla tavalla käymään läpi.
 
Unet kyllä vaihtelee miten sattuu. Joskus näkee painajaista ja joskus jotain ihanaa. Tossa yksi yö näin unen että komensin aika voimakkaasti isoa poika joukkoa noin sata henkilöä. Olivat niikunnä tekemässä häiriköintiä meidän talossa (kerrostalo) :) nauroin vaan sille unelle kun heräsin.
 
Täällä myös esikoista odotellessa ja nyt uskalsi tännekin jo rekisteröityä kun jo asiasta olen perheelle ja ystäville kertonut :)
RV 13 alkoi juurikin tossa sunnuntaina ja pe Ultrassa tyyppi kovasti nyrkkeili ja kun niskasta piti saada parempaa kuvaa (saatiin, kuin saatiinkin hyvä kuva :D )lopulta hälle riitti kuvaukset ja käänsi selän meille kokonaan XD <3
 
Täälläkin välillä sellaisia pelonsekaisia tunteita. Itse syntynyt keskosena ja ollut aika paljon supistuksia, ensi viikolla äitipolille aika ja nyt slomalla mut kohdunkaula tarkistettu vaan rakenneultrassa. Nyt rv 27+6. Onneksi nuo tunteet menee kyllä ohi ja välillä sit just sellasessa ihanassa vauvakuplassa. Lähipiirissä paljon pieniä lapsia ja niitä tulee myös usein nähtyä, on ne vaan niin ihania. Ei pysty kuuntelemaan yhtään vauvaan liittyviä biisejä (esim kurkelan ainutlaatuinen) ilman itkua kun toinen kovasti masussa myllertää. Ja mä kans välillä rupeen herkistyy ku aatteleeki miten ihana oma mies on. Voi hormonit :dead: Nyt hakemaankin äitiyspakkaus kotiin!
 
Mielelläni otan vastaan (jos jää käyttämättä) äitiyspakkauksessa (2017) sisältävän kestovaipan.
 
Onko joku saanut jo ikäviä kommentteja ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Pitäis tietenkin aatella ettei tarkoita pahaa mut kyl sen joutuu mielessä käymään läpi.
 
Muokattu viimeksi:
Millaisia kommentteja olet saanut? Ikävää, jos ulkopuoliset ihmiset arvostelevat [emoji53]
 
Että ootpas sinäjo iso. Vaik itsestä tuntuu etten ole mikään iso kun isompiakin on tässä vaiheessa. Tai sitten en vaa tajua tätä mahan kasvua kun kasvaa koko ajan enempi.
 
Kyllä mullekki työkamut sanoi että "sä kyllä paisut päivä päivältä" tai "ootko varma että siellä on vaan yks?"

Kivaa.
 
Mies sanoi yks päivä että sä paisut ku pulla taikina. En sanonut siitä hänelle mitään. Kun itselläkin olo välillä tuntuu siltä. Mut mielenkiintoista nähdä mitä hän sanoo kun toivon mukaan synnytyksen jälkeen hoikkenis mittoihin mistä lähdettiin liikkeelle. Lähinnä laihtumisen nopeudesta. :)
 
Kun mun raskaus tuli töissä esille niin ihmetystä herätti pieni vatsa, että voi se olla toisinkin päin...
 
Piemo sanoi:
Kyllä mullekki työkamut sanoi että "sä kyllä paisut päivä päivältä" tai "ootko varma että siellä on vaan yks?"

Kivaa.
Click to expand...

Mä oon saanut samankaltaisia kommentteja. Nyt ihan muutaman viikon aikana maha on ottanut kunnon kasvuspurtin ja on tosi iso. Ei silti ole kivaa saada siitä kommentteja...
 
Kyllä oon kans monenlaista kuullu. Osa päivittelee että onpa iso (myös että ootko varma että siellä vaan yks) ja osa että ei se nyt niin iso ole jos oli kuullu jonkun päivittelyä isoudesta. Ja moni tykkää vertaavan omaan raskausmahaan tai jonku tutun. Harvoin mua tuo oikeestaan ärsyttää, lähinnä huvittaa. Kaikki ollaan kropaltamme erilaisia ja mahan kokoon vaikuttaa monta asiaa. Se on sen kokonen ku se on, ei muuksi muutu :)
 
tulisielu sanoi:
En tiedä onko tää vaan asiaan kuuluvaa huolestuneisuutta ja epäuskoa ja stressiä jne, mut oon alkanu pelätä sitä että vauva kuolee. Alussa oli tosi hyvä olo ja intuitiivinen fiilis että kaikki menee hyvin. Nyt oon alkanut pelätä että menetän vauvan. Ollaan hankittu jo vauvanvaatteita ja -tarvikkeita ja pelkään että liian aikainen hössöttäminen kostautuu eikä vauvaa koskaan tule. Onko muilla vastaavanlaisia huolia?
Click to expand...
Kyllä vain, tutulta kuulostaa :) Meillekin ensimmäinen tulossa ja tuo menetyksen pelko aina välillä nostaa päätään. Ehkä nyt vielä enemmän, kun vauvan liikkeitä tuntee paljon. Sitten jos onkin hiljaisempi aamu tai päivä, niin välillä huomaa yrittävänsä "herätellä" vauvaa että potki nyt :sorry: Sitten kun vaavi potkii paljonkin niin toivois että rauhoitu nyt jo :grin

*muoks* Ja täällä juu päinvastaista kommentointia raskausmahasta, eli "Ompas se pieni" "Ei susta huomaa mitään!"
 
Kuinkas paljon muut ensikertalaiset ovat jo tehneet ostoksia? Itsellä menee pää pyörälle tavarasta lastentarvikeliikkeessä [emoji1]
 
Me ollaan ostettu jo lähes kaikki tarpeelliseksi kuvittelemani. Hyväkuntoista käytettyä kamaa on haalittu. Uutena ostin yhden bodyn ja sukat Tukholman reissulta. Ja tietty äitiyspakkauksessa kaikki on uutta. Yhdistelmärattaat, taitettava hoitopöytä. kaukalo ja telakka autoon, pinnasänky, sitteri on niitä isoimpia ostoksia. Vaatteita on aika reilusti. Olin suunnitellut laittavani vaatteet yhteen lipastoon, mutta eivät tuu kyllä sinne mahtumaan. Tarkoitus on kestovaippailla (jos ei tunnu ylitsepääsemättömän hankalalta sitten käytännössä) niin ehkä pyykkiä voi kertyä vähän enemmän, niin vaatteitakin saa olla. Hyviä selityksiä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top