Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puhvis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Yhdistelmärattaat, pinnasänky, hoitolaukku, vaatteita ja kestovaippoja hankittu hyvässä kunnossa käytettyinä. Saadaan jonkinlainen hoitotaso, porukat bongas roskiskatoksestaan ja päättivät tuoda meille. Katsotaan tuleeko käyttöön kun tilaa sille sinänsä ei ole. Vaatteille ym. hankittu käytetty lipasto, joka on aivan pullollaan... Vielä kun hommataan sitteri, peite ja itkuhälyytin niin kaikki taitaa olla kasassa. Odotan ennen aivan viimeisiä hankintoja ja inventaariota, että mitä vauvasuihkuista mahdollisesti saan.
 
Turvakaukalo ja telakka, yhdistelmävaunut joihin saa myös tuon kaukalon kiinni, ensisänky (pieni pinnis), sitteri, lämpöpussi kaukaloon, imetystyyny, hieman pieniä vaatteita, kantoliina. Nuo siis käytettynä. Uutena harsoja, amme, pieniä pyyhkeitä, hoitoalusta ja päällinen, mobile, vilttejä, unipesä. Vielä aion ostaa rintapumpun ja itkuhälyttimet, käytettynä.
 
Itse olen myös miettinyt rintapumppua mutta hankin varmaan vasta vauvan synnyttyä...
 
Täällä kans paljon hyväkuntoista tavaraa käytettynä hommattu. Pinnis, yhdistelmävaunut, kaukalo (tosin vielä mietinnässä telakallinen kaukalo). Tuleva kummitäti ostanu muutamia vaatteita ja tutteja ja eilen oli ekat babyshowerit (tiedän että toiset tulossa, nää oli kolmen kaverin yllärishowerit :dead:). Saatiin söpöjä vaatteita :Heartred vaatteita on veljen lasten vanhoja ja myös mun vanhoja, tietty äitiyspakkaus myös. Ei tiedetä kumpi tulossa (ei haluttu tietää) niin syntymän jälkeen kiva ostella sit joko poikien tai tyttöjen juttuja ku nyt neutraaleja. Hoitoalusta tulossa kans käytettynä veljen tytöltä, Vaatteiden lisäksi tulossa lähipiiristä käytettynä myös leluja. Hankintoina oikeestaan vielä sitteri, perustarvikkeita ja rintapumppu (pumpun aattelin hommata vasta syntymän jälkeen kun näkee onnistuuko imetys. Itkuhälytin on myös.
 
Onko teillä miehet muuten olleet kauhuissaan tavaramäärästä? Mun mies on semmonen että pyrkii ennemminkin eroon tavarasta kuin haalii sitä ja nyt tää äkillinen kämpän täyttyminen on ollu sille järkytys. Ei oo kyllä hirveesti puuttunu, kun luottaa että mä osaan vähän ees arvioida mitä tarvitaan, mutta pyörittelee päätään. Onneksi tilaa on 80 neliötä eli kyllä me tänne mahdutaan kunhan kaikki vaan löytää paikkansa.
 
Meillä on mennyt tähän mennessä vaan n. 500, ja kuitenkin oon ostanut laadukasta tavaraa, joskin tosiaan suuren osan käytettynä hyväkuntoisena. Mies on myös tarkka, ettei turhaa tuhlata ja se onkin ihan fiksua. Mä itse vihaan liikaa tavarakaaosta ja oon hyvin käytännön ihminen, joten sellaista liian roinan ongelmaa ei tule. :D Ei meillä myöskään liikaa tilaa ole, joten ei huvita turhaan jemmailla. Suurin osa tavarasta pitäisi kunnon puolesta käydä vielä myös seuraavalle.
 
Meilläkin puoliso luottaa että en tuhlaa ja osaan arvioida, mitä tarvitaan. Suostunut jopa kirpparikierroksille mun kanssa ja etsii itsekin vaaville vaatetta sieltä :joyful:
 
Miten teillä muilla menee? Kun ei tiedä mitä tulee vielä raskauden aikana muuttumaan tai kokemaan. Välillä ihmettelee kun jotain kehossa tapahtuu. Sitten vasta jonkun ajanpäästä vasta ymmärtää mitä se saattaa olla tai on.
 
Täällä menossa 31+3 ja erittäin hyvin on mennyt koko raskausaika. Toivottavasti menisi loppuun asti näin hyvin.
Noin kuukauden päähän pitäisi saada sovittua lääkärineuvola, mutta voi kuulemma olla haastavaa, kun kaikki lääkärit ovat vielä lomalla, eikä tietoa elokuun ajoista ole.

Vaunut olen laittanut tilaukseen (tilasin Saksasta, kun tuntui saavan vähän halvemmalla) ja turvakaukalo ja telakka käytiin ostamassa liikkeestä. Tämä viikko vielä lomaa ja sitten kolmeksi viikoksi töihin ennen äitiyslomaa. :happy:
 
30+6 menossa täällä ja hyvin on mennyt. Mitä nyt alapään ilmeisimmin rasituskipuja/kypsymistä ja peräpukamaongelmaa ei ota huomioon [emoji16] Maanantaina seuraava neuvola, sitä odotellessa :)
 
Täällä 33+5 ja myöskin hyvin menee. Töihin palasin loman jälkeen hetkeksi tänään ja ens perjantaina alkaa äitiysloma. Mulla ens viikolla lääkärineuvola, en kyl oikein tiedä mitä siellä tehdään. Vauva kääntyilee vielä ees taas, mut kai siellä asentoa katotaan ja alapään tilannetta. Synnytys alkaa pikku hiljaa jännittämään. Että kuinka paljon se voi sattua.. Mitä ajatuksia teillä on synnytyksestä? Onko pitkä matka synnärille? Meillä on tunti ja voi tuntua pitkältä jos on kovat kivut. Oon harkinnu semmosta tens laitetta vuokrata jos siitä ois matkalle apua.
 
Mun ajatukset synnytyksestä on melko tyyniä. Toki se jännittää kun ei ole ennen kokenut, mutta pyrin luottamaan siihen, että kroppa tietää mitä tekee. Olen lukenut paljon aktiivisesta synnytyksestä ja hypnosynnytyksestä, mikä on auttanut siinä, että luotan kroppaani enkä pelkää kipua. Kivulta synnytyksen ei välttämättä edes tarvitse tuntua, odotan enemminkin paineen tunnetta. Toivon, että voin olla kotona mahdollisimman pitkään, rentoutua hengitysharjoitusten, musiikin, liikkumisen, lämpimän veden ja venhätyynyn avulla. Toiveena on synnyttää Naistenklinikalla, jonne on matkaa alle tunti, taksilla mennään mitä luultavimmin kun ei ole omaa autoa. Olisi ihanaa päästä kokeilemaan ammetta, uskon, että vesi on mulle paras kivunlievityskeino. Ilokaasua voisi kokeilla, lääkkeitä ainoastaan jos on pakottava tarve esim. levätä jos venyykin kovin pitkäksi. Tens-laitteen ajattelin myös vuokrata ja testata. Lapsen ajattelin ponnistaa maailmaan joko vedessä, jakkaralla tai muuten pystyasennossa esim. sängyn päällä polviltaan nojaten nostettuun sängyn etupäähän. Ajatuksesta, että maailmaan on saatettu lapsia satojen vuosien ajan, ja monet siitä selvinneet, auttaa jos paniikinomaisia tunteita tulee.
 
Sun89 kanssa hyvin samat ajatukset synnytyksestä, lisänä vielä, että toivon ettei ponnistamisessa hoputeta heti kun on avautunut vaan tulisi tarve ponnistaa. Jos joku hieman pelottaa, niin se, että siellä on kätilö joka ei kuuntele tai usko näitä toiveita ja että ensikertalaisena ei oteta tosissaan.
 
Mä en oo suunnitellu mitään asentoja enkä mitään, paitsi sen että lääkkeitä tulen kyllä pyytämään ja toivottavasti myös epiduraali onnistuu. Mulla on perussairauden vuoksi madaltunut kipukynnys niin etten todellakaan voi kuvitellla lääkkeetöntä synnytystä. Kaverit ketkä on synnyttänyt on sanonu että kovin tarkkoja toivelistoja ei kannata tehdä. Jos synnytys sujuukin ihan eri tavalla syystä tai toisesta niin siitä voi jäädä sitten aika huono fiilis, vaikka toki palkinto on maailman parhain. Tiedän mm yhden tapauksen jossa oli jouduttu tekemään hätäsektio ja äiti teki valituksen siitä ettei hänen kantaansa oltu kuunneltu (ei siis olisi halunnut sektiota). Siinä vaiheessa jos hätäsektiopäätös tehdään ei ole montaa minuuttia aikaa saada vauva ulos kun pahimmassa tapauksessa äidin tai vauvan henki on vaarassa. Siinä ei ole aikaa käydä äidin kanssa keskustelua asiasta. Luotan siis ammattilaisiin.
 
Luotto täälläkin ammattilaisiin ja toki on mielessä se, että kaikki ei varmaankaan mene niin kuin on kuvitellut. Silloin mennään tilanteen ja tuntemusten mukaan :)
 
Ilman muuta nää on vaan toiveita, ja esim. sektio tehdään jos täytyy tai synnytys käynnistetään jos täytyy, mutta toiveena on juuri että annettaisiin synnytyksen sujua luonnollisesti mikäli sille ei ole estettä ja saisi kokeilla niitä asentoja. Lukenut kuitenkin juttuja, että kätilö ei suostu kuin puoli-istuvaan asentoon esimerkiksi.
 
Toivotaan että saadaan kaikki kivat kätilöt. koska hän on kuitenkin aika iso tekijä siinä synnytyksessä. Siinä oon ihan samaa mieltä öttis että toivon kanssa että mahdollisimman luonnollisesti sais synnytys edetä. Täältä Porvoosta synnäri lopetti vuodenvaihteessa ja kaverini (siis kätilö) sai siirron kättärille. Ei viihtynyt siellä kauaa, koska hänen mielestään siellä mm puututtiin liikaa synnytyksen kulkuun. Varmasti ruuhkaisuus voi vähän vaikuttaa siihen että herkemmin puututaan kiirehtivästi synnytykseen että saadaan sali seuraavalle. Näin ei mun mielestä sais olla.
 
Itsekin olen sillä kannalla että sais mennä mahdollisimman pitkään luomusti. Ja että voisin rentoutua. Olen itsekin ajatellut ammetta, jos edes jonkin aikaa sais olla.
 
Itse en oo synnytystä vielä ihan kauheesti miettinyt, eli en myöskään toiveitakaan sen kummemmin. Sen verran oon ajatellu, että avautumisvaiheessa amme vois olla kiva ja muuten sitte varmaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset :D Vaikka sitä kipua enemmän pelkään kyllä sitä, että kuinka pahasti paikat repeää..

Mutta kauheesti en ees halua suunnitella etukäteen, ettei sitten tuu kauheesta pettymystä, jos kaikki meneekin aivan eri tavalla kun on ajatellut. Tilanteen mukaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top