Ensikertalaiset

Mä olen ollut myös varsin vähäoireinen. Kertaakaan ei oo tehny mieli oksentaa tms. Ainoastaa lievää rintojen aristusta (kohta kasvaneet yhdellä kuppikoolla) ja lievää kuvotusta ja turvotusta silloin tällöin. Pikkuhiljaa toki alkaa tiukimmat housut myös kiristää. Nyt rv 10 + jotain.
 
RV 10 tänään... Ja viisi viikkoa vessan lattialla istuttu. Välillä miettii, että onko tää vaan pahaa unta. Sais oksentelu loppua että pääsisi nauttimaankin tästä raskaudesta, kuin kesästäkin :)
 
Hei määkin voisin itseäni sitte esitellä vähän eli 20 vuotiata ollaan miehen kans kummatki ja esikoista nyt odotetaan :) takana kaksi aikaisempaa raskautta jotka päättyneet keskenmenoon. :( nyt kuitenkin varmoilla fiiliksillä kun kolme kertaa jo ultrattu ja pieni kasvanut hienosti sekä syke löytynyt kahdella viimeisellä kerralla! :) niin onnellinen olo :) ja siis minullakin ollut melko vähä oireinen raskaus paitsi rv 8+ alkoi tulla enemmän pahoinvointia ja siitä asti oksennellut lähes joka päivä. Niin ja nyt viikkoja siis 9+4. :) vaikka nuoria olemme niin ehkäisyn pois jäännistä on pian kaksi vuotta.. Ihan hyväkin että kesti niin kerkesi vielä kasvaa tässä hieman ja oppia lisää elämästä ja käydä kouluja ja töitä :) vaikka aina se ei siltä tuntunutkaan kun plussaa ei vain kuulunut. Nyt osaa olla onnellinen niistä vuosista jotka kaksistaan kerkesimme viettää :) yhdessä ollaan oltu suunnilleen 4 vuotta.
 
Juu mä olen myös ollut vähäoireinen alusta asti :) ei huomattavaa pahoinvointia, ei suuremmin väsymystä, ei kovin poikkeavia mielihaluja, ei turvotuksia (vielä). Vain iho on mennyt huonommaksi, ennen näppylät olleet harvinaisia ilmestyksiä ja nyt niitä on ihan rintakehälläkin :grumpy: se siitä raskausajan hehkusta :hilarious: jospa kevyt päivettyminen vaikka auttais asiaan. :rolleyes: nyt viikkoja 11+3 :) kotidoppler on rauhoittanut, vähäoireisuudesta huolimatta syke kuuluu hyvin!:)
 
Muokattu viimeksi:
Heii täällä kanssa ensikertalainen. Kyllä tää on niin jännää ja ihanaa :Heartred La on varhaisultran mukaan 18.12. Tää on meille molemmille ensimmäinen ja erittäinkin odotettu :)
Odotan kovasti 7.6 olevaa ultraa, jotta saisi varmuuden siitä että kaikki on kunnossa :Heartred
 
Itellä on vielä aikaa tohon ultraan pari viikkoa ja risat ja maanantaina verikokeet.. Jännittää kyllä todella paljon :) naureskelin serkulle eilen että rupeen varmaan laskemaan päiviä ultraan kohta :D
 
Mulla ei ole mitään millä kuunnella.. Joten olen tyytynyt mittaamaan verenpainetta ja kuulostelemaan oloja. Toissa päivänä tuntui ekaa kertaa alavatsalla semmosta kuplintaa niin päättelin että kaikki on hyvin ja vaikka onkin kipuja niin koska ei ole vuotoa niin edelleen kaikki hyvin :)
 
Samoilla tuntemusten "kuuntelemisella" mennään täällä Fuji! :) Mullakaan ei ole laitteita millä kuunnella ääniä.. täytyy maltaa vaan odottaa :)
 
Joo siis hankalaa kyllä ku ei oo periaatteessa mitään mistä varmasti tietäis että tuolla on kaikki kunnossa. Mut jotenkin on alusta lähtien ollu sellainen olo että kaikki tulee menemään hyvin.. Mikä on kyllä omituista ja kaveri sanoi myös samaa että hänellä on semmonen fiilis että kaikki menee hyvin :D
 
Ultraan ens viikon perjantaina ( sillon rv 12+3) :smile: sydämen tykytys löydettiin lääkäri käynnillä tossa noin puoltoista viikkoa sitten (rv 10+1) :heart:
Ollu kans hyvät fiilikset koko raskaudesta, siis just semmonen et kaikki menee hyvin. Aluks vähän panikoittin oireitten kanssa, mut autto kun sai jutella lääkärin kanssa ihan alussa :smile:
 
Mä en oikein tiedä onko nää palstat hyvä vai huono. Ilman että lukee täältä noita keskenmenoja yms oisin varmaan enemmän autuaan onnellinen.
 
Mulla sit taas helpottaa ihan vaan tieto. Esimerkiksi hain ihan tarkoituksella tietoa keskenmenosta ja ylipäätään raskauden kulusta jne. Pystyn sillon ite karsimaan että joo toi on normaali oire jne. Tiedän että kuulostaa ehkä hassulta mut aina ollut tollai mulla että mitä enemmän tiedän niin sitä paremmin mulla menee henkisesti
 
Tieto on hyvästä ja se helpottaa muakin, mutta itse en pidä keskustelupalstoja kovinkaan hyvinä lähteinä, jos on jostain vakavasta kyse.
 
Joo siis ite meen esim terveyskirjastoa kattomaan tai duodecim ja sit tietty oma lähihoitajan kirjamateriaali mitä on kertynyt :) niistä löytyy yllättävän hyvin tietoa.
 
Mä havahduin tänään kunnolla miettimään, sitä elämänmuutoksen määrää. Siis jotenkin tähän asti oon vähätelly sitä ajatusta, ja ajatellut vain kyllähän se lapsi siinä mukana kasvaa. Samalla kuitenkin tiedostaen et onhan se nyt selvä että elämä muuttuu, isosti. tänään tuli hetkellinen haikeus kun kävin ajattelemaan, ihan esimerkiksi ettei sitä ensikesänä noin vaan enään lähdetä miehen kanssa yhdessä tennistä harjoittelemaan, jos edes päästään kunnolla vuosikausiin! Tällaiset yhteiset harrastukset, joihin ei pieni lapsi sovi, niin kai voi alkaa jo unohtaa.:wacky: Meillä vielä isovanhemmat asuu kauempana, aikomus muuttaa muutaman vuoden päästä takaisin kotipaikkakunnalle. Eipä heti ajattelis sitäkään miten oikeasti valtava asia sekin on, et isovanhemmat tai sukulaiset voisivat joskus harvoin hetkisen hoitaa pientä. Ja siitäkin huolimatta vaikka voisikin, kyllä se eka vuosi tulee olemaan aika kiinni ennen kun ees voi hoitoon antaa. :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top