Ensikertalaiset

No onneksi on suhteellisen hyvin aikaa vielä päästä vähän enemmän kärryille asioista! :D tsemppiä olojen kanssa, toivottavasti poistuvat pian.. :hungover:
 
Kiitos! Just soittelin neuvolaan ja kysyin sieltä ohjeistusta hieman. Kelan sivuilta kun en löytänyt mitään. Ohjeistus oli että on haettava saikkua ja kannattaa yrittää saada toimeentulotuki rahallisiin tarpeisiin. Saa nähdä miten Turun sossu reagoi tuohon :D
 
Ekaa odotteleva täälläkin :) miehelle jo kolmas, mut isompi järkytys kuin mulle :D kyllä sitä aluksi mietittiin et pidetäänkö vai ei, mutta koska mulla ei luonne anna periks aborttia ni päätettiin sit pitää. pillereitä nimittäin söin ihan kokoajan ja silti kävi näin. Nyt kun ollaan alkujärkytyksestä selvitty niin ootellaan innolla pikkusta. :)

rv 9+1 tänään
 
Raskauspahoinvointiin oon tän viikon halaillut pyttyä niin etten ole töihin kyennyt
 
Joo mut mulla on sillai tyhmä tilanne että teen nollasopparilla töitä ja pahoinvoinnin takia siirrettiin mun asiakkaat ensi viikosta lähtien toisille. Sen takia neuvola suositteli sitä toimeentulotukea hakemaan vaikka sitä ei sitten välttämättä edes saa.. Eli siis periaatteessa olen työsuhteessa mutta en tee töitä..
 
Mäkin odotan ensimmäistäni. Tuntuu jotenkin hassulta ajatella, että tää maailman suurin asia, ihmeiden ihmetys on kuitenkin samalla maailman luonnollisin asia, arkipäivää, ja miljardit naiset ympäri maailman on kokenut tän. Mä odotan alitajuisesti varmaan koko ajan, että kohta ne tulee Tieteen Kuvalehdestä haastattelemaan ja päivittelemään kuinka - ooh - kolmekymppisen suomalaisnaisen sisällä kasvaa toinen pieni ihminen. :eek:
 
Joo siis jotenkin kyllä tavallaan outoa mutta kuitenkin ihan huikeeta. Varsinkin kun aloin itse jo menettää hieman toivoa lapsesta kun melkein 2 vuotta yritettiin.
 
Meillä taas oli lähipiirissä niin monella ollu vaikeuksia, että jotenkin ajattelin että ilman muuta ekaks vuosi yritetään, sit hoitoihin ja pari toivotonta inseminaatiota kunnes ehkä tuurilla lopulta IVF:llä tärppää. Meillä oli vielä terveyshistoriaan liittyen kohonnut riski tulla ongelmaa raskautumisessa. Päästiin jopa lapsettomuuspolin syyniin etuajassa, mutta kun kaikki testit oli ok niin jäätiin vielä oottelemaan. Lopulta tuli ikään kuin yllätyksenä, kun tärppäsi "vaan" 9 kk yrityksen jälkeen ihan ilman mitään apuja.:joyful: Olin niiiiiiin varautunut siihen et pitkän kaavan kautta mennään.
 
Mun serkku kävi ton rumban läpi ja aattelin että itellä tosiaan sama setti tulossa.. Kerkes mulla olemaan 5 kg painonpudotus ja 3 kk säännölliset kuukautiset ja sitten hupsista keikkaa :) Mies ajatteli että kyllä ne mun menkat kohta alkaa ja että olen vaan taas myöhässä niin kuin normaalistikin :DD
 
Fuji, jos sueon sovittuja vuoroja, niin niiden osalta sulle kuuluu maksaa palkka sairausloman ajalta, vaikka asiakkaat siittäisiin muille/toiseen ajankohtaan. Kannattaa olla liittoon tuosta yhteydessä.
 
Sepä se kun ei ole sovittuja vuoroja enää.. Viime viikolta saan kyllä saikkurahat mut tällä viikolla kun ei ole enää vuoroja sovittuna niin huonolta näyttää tilanne
 
Mulle tää alku on vielä ihan tuttua koska on ollut keskenmeno joten jännityksellä odotan mitä keskiviikkona ultrassa näkyy :o :p nyt ainakin oireet on ollut selvät, joka on toivottavasti hyvämerkki! Samoin ku mulla viime raskaus oli alusta asti pientä tuhrua ja meni sit myöhemmin itsestään kesken niin nyt ei ole tuhrua ollut :) en silti halua uskoa vielä kunnolla tätä raskautta Ennenkuin ultrassa näkyy pieni <3 keskiviikkona siis ultra ja sitä jännitän aivan hirveästi!
 
Täällä myös ensikertalainen! Ehdittiin yrittää lasta kaksi vuotta ja käytiin jo lapsettomuustutkimuksissa, kun tärppäsi. Tein raskaustestin ihan vaan, että saisin kuukautiset alkamaan ja pääsisin testaamaan lapsettomuuteen määärättyjä lääkkeitä, kun täysin yllättäen testissä olikin plussa. Vieläkin on hirveän vaikea uskoa, että me voisimme oikeasti saada lapsen, vaikka raskaus on ollut tiedossa jo muutaman viikon. Samanlainen fiilis kuin muillakin, että pitäisi hälyttää lehdistö raportoimaan, kun mahassani sykkii sydän.
 
Musta niin parhaita on tarinat, joissa pitkään on yritetty ja sitten yllätytty iloisesti! Mulla taas pientä tuhruilua viikonlopun, joten en ihan uskalla toivoa vielä, että kaikki on ens pe ultrassa hyvin. Odottelen maltillisena mitä siellä selviää.
 
Täälläkin ensikertalainen :eek: Vauva ei ollut suunniteltu, mutta on hyvin tervetullut, abortista ei tarvinut miehen kanssa edes keskustella kun oli itsestäänselvää, että lapsi saa tulla :Heartred Plussaa (ja kahta viivaa, tein kolme testiä) näytti 13.5. ja testin mukaan siinä vaiheessa olin 1-2 viikkoa ollut raskaana.
Mutta siis! Aivan päästä pyörällä olen!:schocked028 Ja jotenkin en vain osaa sisäistää, että minun sisällä oikeasti kasvaa toinen elämä! On tämä naisen keho vaan ihmeellinen asia.. Ja ehkä ei vielä uskalla kovin iloita, kun perinteisenä pessimistinä pelkään vielä keskenmenoa.. Jospa neuvola 18. päivä antaisi edes jonkinmoisen mielenrauhan.
 
Onko teillä kuinka pitkä suhde takana? Me ollaan oltu yhdessä jo 17 v ja naimisissakin kohta 7 v, joten sukulaiset on jo tovin ehtineet perheenlisäystä odotella...
 
Me ollaan oltu yhdessä kohta jo (marraskuussa) 11 vuotta yhdessä ja kohta (lokakuussa) 7 vuotta naimisissa. Lisäksi mies ainoa lapsi niin aina ollut tavallaan paineet lasten hankintaan. Ei sitä edes jotenkin huomaa että aika menee noin nopeasti :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top