Ensikertalaiset

Mulla kans on ollu samoja mietteitä. Et eipä sitä sit tosta vaan lähdetä esim kentälle koko päiväksi lauantaina ja sunnuntaina. Mut no toisaalta tätä on odotettu niin oma ajatusmaailma muuttuu että kyllä sitä pärjää sit.
 
En kuulu tänne, mutta vaikka kaikki muu elämästä loppuu niin lapset täyttävät sen kyllä. :) mä harrastin koirien parissa aktiivisesti ja kävin rokkikeikoilla ennen lapsia. Mutta kaikki jäi, ihan kaikki. Oon vain ollu kotona lasten kanssa. On se väliin rankkaa ja yksinäistä puhua vaan vauvaa, mulla huonosti kavereita, mutta lapset täyttää kaikki aukot :) oon reilu 10 vuotta mennyt lasten ehdoilla enkä päässyt mihinkään mutta kyllä sitte pääsee kun lapset on aikuisia :)
 
Joo siis toi on just se mitä aattelin että on tiettyjä asioita mistä joutuu luopumaan. Esim ei pääse miehen kanssa myöhään illalla lähtemään leffaan jne. Tai sit just sinne kentälle miehen kanssa. Mut siitä huolimatta täytyy kyllä ainakin ite pitää huoli siitä että saan tehtyä käsitöitä edes ajoittain ja muutaman kerran jos pääsee kentälle vaikka olis sitten lapsi mukana niin se olisi ihan parasta :)
 
Meitä on kans vähän harmittanut, että ei oo keretty yhdessä reissata ihan niin paljon kun olis toivottu. Mutta ei haluttu myöskään lykätä lasten saantia mun iän vuoksi. Katsotaan sitten lähdetäänkö pienen kanssa reissuun vai reissataanko lähellä ja sit myöhemmin jonnekin pidemmälle taas. Onneks häämatka ehdittiin tehdä :)
 
Meillä on tavoitteena miehen kanssa, että järjestetään kummallekin myös sitä omaa aikaa, vaikka alussa jos imettää, niin mun oma aika on varmaan aika pienissä pätkissä. Ja myös sitä yhteistä. Palkataan sit vaikka ulkopuolinen lapsenvahti, kun ei asu sukulaisia lähellä. Ja moneen juttuun voi toivottavasti ottaa myös lapsen mukaan, kun vähän soveltaa.
 
Me ainakin ajateltiin pienokaisen kanssa lähteä kyllä reissuun myös.. Ei ehkä heti ekana vuonna ja sit muutenkin tietysti mahdollisuuksien mukaan eli jos rahatilanne sallii. Sama koskee kyllä myös noita pitkiä kenttäpäiviä. Mies sinne menee pääasiassa yksin tän kesän jo ja sit mitä isommaksi tuo kasvaisi niin tarkoitus olisi sitä enemmän olla kentällä kesäisin :)
 
Mekin ajateltiin lähteä sit lapsen kanssa reissuun ihan rohkeasti. Se kantoreppu tms vaikuttaisi kätevältä, myös reissuille voisi sellaisen hyvin kuvitella :). Niin just se leffoissa käyminen jää kanssa, myös ollaan tykätty käydä paljon ilta myöhiin. Kaupungille syömään ja tuommoisiin pystyy kyllä pienenkin lapsen oikein hyvin mukaan ottaan. :) haikeaa on, mutta ollaan me valmiita luopumaan ja varmasti lapsi täyttää elämää toisella tapaa. :rolleyes: Eihän tämmöinen ensikertalainen osaa edes kuvitella.
 
Minäkään en tähän kuulu mutta pakko kommentoida että vaikka tietyt asiat muuttuu niin ei sitä kannata omaa elämää hylätä ja jäädä vain kotiin. Omaa elämää voi ja pitää jatkaa, ja vaikka lapsi täyttää arkea, oma aika on kyllä aika tärkeää oman jaksamisen ja mielenterveyden kannalta. Aloin käydä muutama kerta viikkoon tallilla kun esikoinen täytti 2kk, maito vaan lypsämällä pulloon ni isi pärjäs pari tuntia. Hoidossa ollut isovanhemmilla aina muutaman tunnin kerrallaan siitä kun täytti 7kk. Yöhoitoon mekään ei oo vielä tohdittu tuota 11kk jättää mutta kyllä senkin aika tulee :) ja sitten omia menoja oli yllättävän paljon mihin vauvan voi ottaa mukaan, metsässä kuljettu koirien ja vauvan kanssa pienestä asti, ja tallilla ollut rintarepussa joskus mukana, tietenkin turvallisen matkan päässä kopukoista :wink
 
Joo siis kyllähän moneen paikkaan voi lapsen kanssa mennä ja moneen asiaan ottaa mukaan kunhan ensimmäisen 2kk jälkeen (tai aiemmin) tottuu siihen uudenlaiseen arkeen. Ite kans suunnittelin että pakko saada välillä varmaan kyllä vähän omaa aikaa että lähtee ihan yksin vaikka just lenkille tms. Onneks mies lupasi nyt jo että ei huolta hän auttaa sitten kyllä :)
 
Minä en ole mikään talvi-ihminen, vaan mieluiten hautautuisin aina muutamaksi kuukaudeksi sängynpohjalle. Olen ajatellut niin, että ensi talvena on täysi oikeus lojua kotona eka ison mahan ja sitten vauvan kanssa, jos siltä tuntuu. Riittää kun hoitaa lapsen, muusta en suostu ottamaan paineita. Sitten keväämmällä tulee varmaan aika luontevasti taas lähdettyä liikkeelle enemmän, kun vauva on isompi.
 
No itellä kyllä vähän sama. Mieluiten sitä jumittaisi sohvan nurkkaan peiton alle neulomaan ja juomaan teetä :D mut aattelin että olis kiva vähän käydä sit vaunuilemassa tai jotain jos ei ole liian kylmä..
 
Joo, pitäähän sitä varmaan välillä ulkonakin käydä :D Meillä tietysti jo koirakin pakottaa siihen.
 
Ja toivottavasti ei tuu hirveet pakkaset, niin voi ulkoilla kunnolla. Jos haluaa metsässä kulkea, niin pitäisköhän hankkia takiksi joku teltta, niin saa mukelon sinne sisälle johonkin liina/reppuviritykseen.
 
Onko hei kellään vielä tullu semmosia epäilyksen oloja tai ehkä epäilys on väärä sana mutta tavallaan huoli siitä miten tulee pärjäämään sitten lapsen synnyttyä?

Itellä on ruvennut olemaan ehkä enemmän huoli siitä miten mies suhtautuu tähän kaikkeen ja itellä ehkä tavallaan vaikeuksia hyväksyä että keho tulee muuttumaan paljon. (aina haukuttu läskiksi jne ku kehitys tapahtunut nuorena jne).
 
Minua pelottaa synnytys ja sen ja raskauden jättämät jäljet ja vauriot kauheesti. Jos lapsia sais jollain muulla tavalla, en edes harkitsisi tätä perinteistä, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei oikein taida olla. Tietysti imetys ja vauva-aika mietityttää myös, erityisesti unettomuus, kun se on muutenkin ongelmana. Olen suunnattoman kateellinen miehelle, että hän ei joudu edes miettimään mitään kipuja ja kehon vaurioita tai unettomuutta, niin epäreilua.
 
Joo siis just satoja mietteitä itellä. Maha kasvaa ja iho venyy ja jos tuleekin repeämiä synnytyksessä.. Ja mua vähän jo stressaa esim imetyksen onnistuminen kun se ei näemmä ole ihan niin yksinkertaista..
 
Meillä on ollu kanssa siitä riitoja miehen kanssa, kun hän käy kavereiden kanssa ulkona joka viikonloppu ja minä herään aina keskellä tötä siihen enkä saa enää nukuttua. Jotenkin stressaan todella kovin sitä, että aikooko mies jatkaa samalla linjalla sitten vauvan synnyttyä. Kuulemma ei, mutta ei hänen kyllä pitänyt ravata baareissa edes raskausaikana, niin miten tuohon nyt luottaisi. Olen myös ollut aivan järjettömän väsynyt, kun viikonloppuisin menee aina toinen yö valvoessa. Niin väärin, että mies voi vaan jatkaa elämäänsä normaalisti samalla, kun itse joutuu stressaamaan ja huolehtimaan ja paisumaan ja varomaan kaikkea mahdollista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top