Ensikertalaiset

Ollaan oltu yksissä (kai) reilu kolmisen vuotta ja näistä vajaa kaks naimisissa! :) Meillä paineet tulee ehkä siitä, että oon jo 34v ja mielellään haluttais meistä ainakin nelihenkinen perhe, joten pitää pitää kiirusta ;)
 
Yhdessä ollaan oltu kohta 7 vuotta joista kihloissa 5, ikää 23 (loppu vuonna 24) ja miehellä 25. Ostettiin just talo ja aateltiin että nyt on vauva tervetullut. Jätettiin kortsu ja heti tärppäs :-) tosin kummankin äiti sano että ei tarvi kun alushousut samassa pyykkikoneessa pestä niin taattu raskaus :D :D
 
Oispa mullakin noin kuten teillä... Ei oo miestä, ei oo parisuhdetta. Mies pyöri kuvioissa 2kk vaan ei pyöri enää. Tänään ilmotti ettei aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa, koska en halua hänen kanssaan seurustella. Se on kuulemma kaikki tai ei mitään. Näkisittepä viestit mitä hän on mulle laittanut... :(
 
Halaus Sannimariialle. Ikävä tilanne, mutta kyllä asiat järjestyy ja pärjäät kyllä. Muistat vaan rohkeasti pyytää muilta apua kun siltä tuntuu.
 
Mun äiti sai viimeisen (tietääkseni) kun ikää oli 45 kaiketi.. Eli mun nuorin sisko on tyyliin 2 vuotias (en ikinä muista minä vuonna se on syntynyt)
 
Tsemppiä SanniMariialle! Uskon kans, että asiat järjestyy, mutta varmasti rankkaa! Voimia!
 
Täällä seurusteltu vain vähän aikaa. Mutta parhaita kavereita oltiin 4 vuotta ennen suhdetta :D minä olen onnellinen mutta myös peloissani tästä ensinmäisestä mies ei oikein vielä edes ymmärrä mitä tapahtuu muutakun että mulla on 24/7 paha olo. Mutta ultra varmaan avaa miehen silmiä ja ymmärtää sitten että siellä oikeasti on joku :)
 
Me ollaan oltu miehen kanssa kavereita vuodesta 2009. Syksyllä 2012 alettiin seurustella, keväällä 2013 muutettiin yhteen. Ja viikkoa vajaa vuosi ollaan nyt oltu naimisissa. :) Mulla ikää parin viikon päästä 30 ja mies täyttää 31.
 
Täällä myös ensimmäinen raskaus itselle, miehelle kolmas, kylläkin miehelle ensimmäinen suunniteltu raskaus.
Viime vuoden tammikuussa jätin ehkäisyn pois ja alkoi jo tuntua siltä ettei mitään lasta ikinä varmaan tulekaan.. mut kuinka ollakaan, viime viikolla niin outoja tuntemuksia että oli pakko ostaa raskaustesti ja niinhän se plussa sieltä tuli :) Oli pakko tehdä seuraavana päivänä toinen testi perään että onkos tää nyt ihan aikuisten oikeesti totta :D

LA olisi siis neuvolatädin kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella 28.12, ens viikolla sitten ensimmäinen neuvola-käynti :)
 
Täällä lapsen isä sit ilmotti eilen, et onki muuttanu mielensä ja haluaa olla tekemisissä sekä mun, että lapsen kanssa. Emme siis asu yhdessä eikä olla suhteessa keskenämme, mutta lapsiasiat hoidamme kunnialla yhdessä. Tosin huoltajuus taitaa tulla vain mulle. On se hyvä ettei lapsen tartte kasvaa ilman isää :)
 
Hieno juttu kyllä SanniMariia! :) toivottavasti päätös pysyy tällä kertaa ja teki varmaan kyllä hyvää hänellekin miettiä asiaa ihan itsekseen hetken.
 
Mä en ole ensikertalainen, mutta sannimariia mulla samankaltainen kokemus. Tosin oli jo esikoinen syntynyt ja toista odottaessa rv36 muutimme pois lapsen isän luota. Isä asuu toisella puolella suomea ja lasten asiat hoidamme puheluin ja tilisiirroin. 2 krt vuodessa lapset näkevät isäänsä.
 
Sanoinkin hälle, et ihan turha rangaista lasta meidän vanhempien ristiriitojen takia. Vaikken minä hänestä pitäisi, eikä hän musta, ei se saisi vaikuttaa isä-lapsisuhteeseen.
 
Kuin moni muu on melkeinpä oireeton? Mulla ei sinänsä oo ollu mitää kun sillontällön pääkipee ja huono olo. Ei oo tarvinnu yöllä herätä vessan, eikä kovia kipuja oo ollu, huonoa oloa harvoin. Oon todella yllättynyt asiasta ja välillä käy mielessä, että onkohan sitä ees raskaana, mutta ultrassa näkyi pikkuinen viikkoja nyt 11+4
 
Heepi mulla katosi yököttävä olo jo pari viikkoa sitten. Tai välillä se saattaa tulla ihan hetkeksi mutta suurin osa päivistä on ihan normaaleja päiviä. Kahviakin pystyn juomaan aamuisin, vaikka se tökki vielä muutama viikko sitten. Olo ei tunnu turvonneelta, vaikka kuvat näyttävät toisin :D Yölliset vessakäynnit on jääneet. Ei rintojen arkuutta, vatsassa vihloo ehkä pari kertaa viikossa.

Äsken tuli viikko sitten otettujen äitiysseulojen tulokset ja niiden mukaan näyttäisin olevan tukevasti raskaana. Ultra on viikon päästä ja yritän nyt rauhoittaa pään ja nauttia siitä, että en kuulu pöntönhalaajien joukkoon.
 
Täällä kans melko oireeton tapaus. Tai siis on ollut paljonkin kaikkea pientä, mutta ei mitään normielämään vaikuttavaa. Joten todella välillä iskee epäusko... Eikä vielä ees tietoa ultrasta, tänään rv 8+5.

Ensimmäistä siis odotan, miehelle ois neljäs. Taustalla viime syksynä km rv 7+0, joten alkuviikot on jo aiemmin koettu. Viimeksi oireet hävisi melkein kokonaan ja alkoi vähäinen vuoto, jota kesti kolme päivää ennen kuin meni lopullisesti kesken. Nyt siis vähäiset oireet tietty huolestuttaa, mutta vielä toivon parasta. Eka neuvola ens maanantaina.

Ja jos niitä taustoja vähän. Eli ikää on mulla nyt 35, mies täyttää kesällä 34. Yhdessä ollaan oltu n.3,5v, naimisissa kohta 9 kk :Heartred Yritys aloitettiin hääyönä :grin Ja se eka tärppi tuli toisesta kierrosta, mikä kyllä hiukan yllätti, kun taustalla kuitenkin useampi vuosi pillerinsyöntiä. Niin ja sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa. Näillä mennään :wink
 
Melko oireettomana joo.. mutta väliin pitää aamulla oksentaa ja kovasti oon kipeenä ollu.. jatkuvasti nenä tukossa tai jotaki vastaavaa. Joka yö melkeen tasan klo 3.00 pitää noussa vessareissulle. :DMut eipä nuita nyt sillee mahottomuuksiin ole ja hyvin pärjänny ja jaksanu töissä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top