ARGH. Anoppi soitti taas ja ihmetteli että eikö VIELÄKÄÄN mitään... en jaksanu selittää, että vähän limatulppaa ehkä irtoilee (se kun on hoitanu lapsensa ennenaikaisesti maailmaan sektiolla, eli tuskin on limatulpasta kuullutkaan), ei muita merkkejä. Eilen sille jo kuitenkin totesin, että useampi päivä tässä varmasti vielä menee. Käski vielä huomenna neuvolassa puhua tästä "yliaikaisuudesta", että kiirehtisivät, mutta minkäs ne sille tekee?!?!?
Käsittääkseni se yliaikaiskontrolli on 41+5 (tai arkipäivänä), vaikka kuinka itkisi/repisi ranteita auki neuvolassa. Ja juuri kun itse olen päässyt suht rauhalliseen olotilaan! Sitäpaitsi sukulaisen 10 päivän yliaikainen, pitkän ja vaikean synnytyksen seurauksena muutaman päivän teholla viettänyt mukula on kotiin päästyään ollut kuin unelma... Syö, nukkuu pitkät unet, on tyytyväinen ja jollain tavalla "kypsä" ikäisekseen. Että puolensa siinä pitkässä odotuksessakin!
Ja joo, ymmärrän että on kiire nähdä ensimmäinen lapsenlapsi, mutta minä se tässä yöt valvon, paniikissa varmistelen aika ajoin tyypin liikkumisia ja kannan tätä kurpitsamahaa. Ja siis eilenhän se laskettu aika vasta oli... taidan laittaa huomenna puhelimen kiinni (kuitenkin luvattiin laittaa vaikka viestiä, kun lähtö tulee). Juuri nyt on olo, kuin persiiseen ammutulla karhulla... liekö sekin jotain ennakoi?
