Niin kuin jo jossain toisessa ketjussa kerroin, niin se on niin yksilöllistä, ettei todellakaan voi sanoa, ennakoivatko moiset oireet jo synnytystä tai eivät. Tai no, totta kai meistä jokaisella on se synnytys viimeistään syyskuussa edessä (jos LA sattuu olemaan elokuun lopussa, niin voi se synnytys syyskuunkin puolelle mennä), mutta harjoitussupistukset, vatsa-oireet yms. voivat olla merkki lähestyvästä synnytyksestä tai sitten eivät. Joillakin tuollaiset oireet jatkuvat viikkoja ja synnytys menee silti yli lasketun ajan. Toisilla taas voivat todellakin olla merkki lähenevästä synnytyksestä. Sen tietää vasta sitten jälkeenpäin, kun synnytys on ohi.
Nuo merkit eivät kuitenkaan tarkoita, että synnytys olisi käynnistynyt, joten ei auta kuin odotella ja katsella.
Minullakaan ei esikoisesta ollut mitään "ennakoivia" tuntemuksia. Synnytys käynnistyi kipeillä supistuksilla, ensimmäisillä, jotka olivat kipeitä, ja siitä n. 8 tuntia, niin tyttö oli maailmassa. Mutta samankaan ihmisen raskaudet ja synnytykset eivät mitenkään välttämättä noudata samaa kaavaa, joten rauhallisin mielin nytkin odottelen, mitä tuleman pitää. Nyt on kuitenkin mahan kovettumisten (eli harjoitussupistusten) lisäksi ollut kuitenkin lähes kivuliaita supistuksiakin välillä, mutta olen ne vain noteerannut, että niitä on, ja se siitä. Niitä ei kuitenkaan tule mitenkään usein eikä monta peräkkäin, joten synnytys tuskin on mitenkään lähimailla. Minulla nyt rv 36+5, esikoinen syntyi tasan rv 40+0. Ei nyt välttämättä kovin kauaa enää, mutta uskoisin, että viikkoja kuitenkin. :)
Huonoa oloa on muuten ollut minullakin nyt välillä, ummetus kyllä vaivaa edelleen. Viimeksikin kyllä maha meni sekaisin vasta avautumisvaiheessa.
Eli
@sukki: voi tarkoittaa tai sitten yhtä hyvin ei tarkoita. Paras neuvo, minkä voi näin loppumetreillä antaa, on, että ottaa rennosti eikä kyttää merkkejä käynnistyvästä synnytyksestä. Koska siihen voi olla vielä vähän tai sitten paljon aikaa. Mitä vähemmän kyttää ja odottaa, sitä mukavammin loppuaika menee. Kärvistely loppumetreillä ei ole kivaa. Sivusta seuranneena voin näin todeta, vaikka itse tosiaan viimeksi ihan rauhassa odottelin ihan loppuun asti. Tsemppiä kuitenkin!