Ennakoivia oireita?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja @sukki
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tyhjästä pullosta saa kanssa kuumavesipullon (sellanen litteä retkipullo tai litteä viinapullo on tosi hyvä, mutta olen joskus käyttänyt ihan limsapulloakin). Sen voi aluksi kääräistä vaikka tyynyliinaan ettei polta ihoa ja sit ku jäähtyy käyttää sellasenaan. Menkkakipuja on auttanut monesti.
 
Pakkasinpa muuten kunnon "brittityylisen" kuumavesipullon vielä mukaan.. Kuukautiskipuihin auttaa kunnon lämpöhoito suoraan selkään, niin on varmasti hyödyksi tuolla synnärilläkin. Mulla on sellanen tähkäsäkkikin, jonka vois mikrottaa, mut ei sitä saa tarpeeksi kuumaksi, että mua auttais. Mut itekin käytin ennen tuon hankkimista Kunusiinin mainitsemaa limupullotaktiikkaa.. sekin toimi. :)
 
Löytyyköhän sairaalasta tuollaisia kuuma/kylmähaude helpottajia vai pitääkö sellainen ottaa mukaan? Mulla olis kyllä kauratyyny...
 
Ainakin PHKSssä on kauratyynyjä, joita voi sitte mikrossa lämmitellä. Oletko kattonu oman sairaalasi nettisivuilta. Ainaki PHKSn sivuilla kerrotaan eri kivunlievitysmahdollisuuksista.
 
TAYS:ssa on saatavilla ainakin semmosia lämmitettäviä geelityynyjä, mitkä saa ottaa kotiinkin synnytyksen jälkeen.. Että luulis nyt jokasesta sairaalasta löytyvän ainakin jotain lämmitettäviä kivunlievitysmenetelmiä.
 
Noi geelityynyt kuulosta jotenki paremmilta, ja että kottinkii saa ne mukaan. Mä aattelin tänää pistää kokeiluu ne akupainantajutut. En enää muista mis ketjus niist oli eilen puhetta.
 
Meilläkin K-SKS:ssa oli kyllä niitä lämpötyynyjä. En enää muista, millaisia olivat, mutta lämmintä sai kuitenkin selkää vasten mies painaa, kun supistuksia tuli. Luulisi tosiaan löytyvän jokaisesta synnytyssairaalasta noita, ovat kuitenkin niin "alkeellisia" kivunlievittäjiä.

Täällä oli eilen ehkä vähän enemmän supistuksia kuin aiempina päivinä ja yölläkin niitä tunsi joitain. Ei vielä ole tarvinnut mitään kivunlievitystä miettiäkään kyllä, eli eivät tee kipeää. Mutta jospa se enteilisi sitä, että lähipäivinä lopultakin alkaisi tapahtua. :) On kyllä alapäässäkin tuntunut taas painetta eri lailla, myös häntäluun tienoilla. Yölläkin oli välillä hankala nukkua, kun makuultaankin vaivasi. Aiemmin ei ole makuuasennossa kiusannut ollenkaan. Yritän nyt kovasti uskoa, että viimeistään sunnuntaina tämä syntyy, pysyy ainakin järjissään sinne asti, jos siitä muuta hyötyä ei olekaan. :dance008
 
mä 7on kans tuntenu erilaista "tunnetta" alhaal, mut saas nähä.. selkääki kyl jomottelee useemmi jaei nii kipeit suppareit tulee vähä useemmi ku aikasemmi... mikäköhä siinäki on ku ei oo 4 yöhö saanu kunnolla nukuttua :/ kuuluukoha seki vaa asiaa.. eilenki yöl olin nii pirtee et olis voinu lähtee lenkille :00 :D
 
Eilen illalla sanoin miehelle, että kurjaa mennä nukkumaan kun tietää heräävänsä parin tunnin päästä huonoon oloon. Eipä ollut oloja yöllä, ei supistuksen supistusta, ainut mihin heräilin useampaan otteeseen oli se, että nukuin tyytyväisenä selälläni. Tyypin yöllinen hikka sentään tuntui tuolla aivan alhaalla eli on sentään varmaan taas vähän laskeutunut alemmas. Ärsyttää vaan koko laskettu aika, anoppikin eilen laskeskeli päiviä siihen vaikka kuinka sanoin, että melkein yhtä todennäköistä on syntyminen tänään tai kahden viikon päästä...
 
Mul on vähän sellainen olo, että olis flunssa tulossa. Vai kuuluisko se jotenkin ennakoiviin oireisiin... toiveajattelua... Tähän asti on ollut aika kuuma, mut nyt on alkanut menee vilunväreitä ja muutenkin sellainen kipeä olo, vaikkei sinänsä vielä kunnon flunssan oireita olekaan.
 
On kyllä niin lohdullista lukea, ettei sitä ole ainoa omaa kehoaan epäilevä malttamaton tämän synnyttämisen suhteen. :oops:

Mieheltä ei yllättäen ihan samalla tavalla heru ymmärrystä sille, että välillä tuntuu tolkuttoman hankalalta unohtaa koko synnytyksen lähestyminen, omien olojen miettiminen ja "liian normaalisti" toimivan kropan kyttääminen. Järjellä ajateltuna raivostutan itsekin itseäni: laskettuun päivään on vielä 2-4 päivää (2 oletetun ovulaation, 4 kuukautisten perusteella) ja olotila ei tosissaan ole mitenkään erityisen hankala, joten olisi sinällään ihan sama, minä päivänä lapsi seuraavien viikkojen aikana syntyy. Silti osaan olla pettynyt itseeni jokaisena aamuna herätessäni ja huomatessani, etteivät supistukset taaskaan edellisenä yönä alkaneet! :angry7 En olisi ikinä ennen näitä viimeisiä viikkoja uskonut, miten onnellinen ihminen voi olla pienistäkin vatsakivuista... laughing7

Ehkä tällekin naurettavuudelle osaa sitten myöhemmin nauraa, mutta nyt vaan tosissaan tuntuu, että sitä on jotenkin epäonnistunut ihmisenä, jos synnytys ei lähdekään itsestään käyntiin ja kitkuttelen kolmatta päivää käynnistyksessä synnärillä joskus rv. 42+2. Ihan niinkuin tämä synnytyksen ajankohta taas olisi joku naiseuden mitta! Hohhoijaa. Tätä hormonien (?) aiheuttamaa aivottomuutta minulla ei ainakaan tule ikävä. laughing6 Toivottavasti sitä osaisi toista odottaessa olla jotenkin armollisempi itselleen? Nyt toivon joka tapauksessa, että kykenisin parin viikon päästä nauramaan makeasti näille viimeisten päivien aatoksilleni ja olemaan kiitollinen siitä, miten helpolla meikäläinen pääsi vaivojen suhteen ihan tänne kalkkiviivoille asti. :)

Tsemppiä vielä tuhannesti kaikille samassa veneessä oleville: ihanaa, että tämä on kuitenkin asia, jonka suhteen meille kaikille taitaa lopulta käydä hyvin, sillä kuten yksi ystäväni ihanasti totesi, "eihän sinne tiettävästi kukaan ole täysi-ikäiseksi asti jäänyt majailemaan".
 
Minun eräs viisas ystäväni totesi, että luonto on tarkoituksella tehnyt loppuajan niin hankalaksi, että lapsen haluaa niin kovasti pihalle ja sen takia on valmis kestämään sen synnytyskivun paljon paremmin!! Itse ainakin odottelen sitä jäätävää kipua jo kovasti, että saisi tämän urakan päätökseen!!
 
ei kyllä olisi ikinä uskonu että näin paljon sitä odottaa että vauva syntyy ja et kuinka hitaasti tää loppuaika meneeki.. NYt sitä vasta ymmärtää muita ketkä on ennen mua ollu tässä tilassa... :) mutta eiköhä tässä pikkuhiljaa ala jtn tapahtua.. ei ainakaa sais stressaa, kyllä sesieltä:D... pitää yrittää nyt nauttia tästä max 2ja puolest viikosta täysillä vaikka se vaikeelle kuulostaa :D
 
Mä muistan jostain lukeneeni että eniten vauvoja syntyy 2 päivää la:n jälkeen. Joten jos siihen on luottaminen, teillä tosi monella on nyytit sylissä ihan lähipäivinä :) Mulla ei ollut oireen oiretta ennen synnytyspäivää ja olin myös itse ihan epätoivoinen että käynnistykseen mennään. Mutta sieltä ne supparit sun muut vaan tuli ihan puskista ja sitten se oli menoa se! Paljon jaksuja teille viimeisiin päiviin ja synnytystarinoita odotellessa......
 
Mäkin oon ton 40+2 jostain kuullu... eilen huvikseni selailinkin jotain tilastoja ja rv:llä 41 vissiin syntyy eniten mukuloita eli lasketusta ajasta eteenpäin. Ja tänäänhän oli Iltiksen sivuilla ajankohtaisesti artikkeli, että laskettu aika on ihan turha, raskauden LUONNOLLINEN kesto vaihtelee ihan luonnostaan 37 päivää ja vain 4% lapsista syntyy laskettuna aikana :happy119 Ajatellaan me kateelliset nyt vaikka niin, että meillä istukka on edelleen priimakunnossa, nii ei ole vaavillakaan kiire ulos...

Mä luulen kanssa, että joku yö vaan herään siihen että supistukset ei meekkään ohi! Ja sit loppuu oottaminen :)
 
En tiä onko tää niinkään ennakoiva oire, mutta eilen siinä iltaa kohden vaistosin että nyt pitää alkaa oleen valmiina. Ja nääkin vaistot vaan tuli jostain tosi vahvoina.
Nukkumaan mennessä laitoin suojia sänkyyn, jos vaikka sattuis vedet meneen. Samat vaistot "puhuu" vielä tänäänkin, ja vähän pelotti istua autoon tai ylipäätään mihinkään, kun ei ollu mitään takapuolen alla suojaamassa varmuuden vuoks.
En tosiaan tiedä, että lähtiskö synnytys käyntiin vesien menolla, mutta tähän oon ainakin voinu varautua - supistuksille kun en sitten mitään mahda.
Vielä ei oo mitään tapahtunu, mutta melkolailla valmiina oon, ja miehellekin sanoin että kohta alkaa tapahtua, jos vaistot osuu oikeeseen.
 
LiMinni mua seuras samat vaistot, että nyt alkaa lapsvesi lorisemaan, sillä seurauksella, että vein autoon kolme suojaa varuiks ja nyt hikoilen jo neljättä yötä ku laitoin lakanan alle samanmoisen suojan. Ja unta oon nähny vesien menosta, yöllä herään ja ihan oikeesti kokeilen että onko lirahtanut. Kiesus. Ei mittään. Eli mun vaistot ei ihan toimi viä, mutta esikoista ootteleen, että laitetaan sen piikkiin laughing7

Neuvolassa ohjattiin seuraamaan että jos alkaa lapsvettä tiputellen tulemaan pitää olla valppaana asiassa....(?)
Kiva kiva, nyt tarkkailla limatulpan tuloa, pissaa ja lapsvettä, ja liikelaskuja. Vauva pieni!! Minäkin jo kovasti odottelisin hänen tuloaan.
 
Mutta eihän se laskettu aika ole ihan turha. Pitäähän se tietää se "keskivertoarvo", että tiedetään, milloin pitää ruveta esim. seuraamaan tiheämmin ja mahdollisesti käynnistellä, jos ei ala itsestään syntyä. Mutta ei siitäkään olisi mitään hyötyä, vaikka lasketuksi ajaksi laitettaisiinkin jatkossa se 40+2, koska kaikki vauvat eivät silloinkaan synny. Se on vaan tavallaan se oletusarvo. Se vaan pitää myös ymmärtää sellaisena. Enkä minäkään sitä tuijottaisi nyt muuten, mutta kun esikoisen piti mennä syntymään juuri silloin. :rolleyes: Toinen lapsi yleensä tulee aikaisemmin kuin ensimmäinen, niin siksi kummastuttaa ja harmittaa, kun ei Pakea vielä näy ei kuulu.

Täällä ei vielä mitään lähtöön viittaavaa. Supistelee juu, mutta sama oli eilen illallakin. Selkää jomottaa ja kookospähkinä painaa alapäässä. Siinäpä ne tuntemukset. Ei siis satu, kertaakaan ei ole tarvinnut vielä edes keskittyä hengittämiseen, niin kesyjä ovat. Mutta kyllä se Pake lähipäivinä tulee! Positiivisella ajattelulla eteenpäin, edes vielä vähän matkaa. :cool05
 
Mulla alkoi viime to tulemaan vähän napakampia suppareita kuin harjoitussupparit. Ne oli varmaan sellaisia mitä monilla on ollut jo monta viikkoa, ei siis todellakaan mitään kovin kivuliaita. Jotenkin olin jo muutamana päivänä huomannut uusia juttuja kropassa, hyvin hienovaraisia sellaisia. Esim. vatsa vähän kipuili ja muutama näppy ilmestyi naamaan. Koko raskauden on iho ja maha ollut kunnossa, mutta normaalielämässä molemmista on joskus vaivaa. Tuntui että kroppa alkoi palautumaan ns. normaalitilaan jo ennen synnytystä. Näistä pienistä merkeistä tavallaan osasin ruveta varautumaan siihen että synnytys saattaisi olla lähestymässä, mutta perus pessimistinä en uskaltanut luottaa tarpeeksi tähän tunteeseen ennen kuin oikeasti alkoi tapahtumaan....
 
Mulle on muuten kans nyt tullu toi, että piti oikein sänky suojata ja pelottaa istua autossa ja sohvalla ilman suojia. Mistä lie sitten johtuukaan, kun ajattelin ettei tää ainakaan vesien menolla ala. Jos siis samalla tavalla alkaa, kun äidillä ja äidin äidillä, että supistuksilla ja kalvot puhkastiin sairaalassa. Noh, katotaan onko vaistot oikeessa vai ihan väärässä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top