Elokuun uutiset

Nyt kannattaa nauttia ajasta ilman lapsia täysin, eli matkaan vain! :wink
Ja kohtahan saatte jo sitten nauttia ajasta lapsen kanssa:rolleyes:
 
Mullakin on pieni ulkomaanreissu varattu 4 vk ennen laskettua. Vauva syntyy kun syntyy, mutta jos kaikki näytttää hyvältä niin matkaan vaan!
 
Mä jouduin perumaan yhden työmatkan jonka pitäis olla kk ennen laskettua. Mun kunto ei kestä matkaa autossa (1500km suunta ja laivamatka) ja lisäks vielä 3päivää koulutusta ja juhlaa. Neuvolassa kiellettiin lähtö koska autossa supistelee kovasti ja esikoinen kun oli syntyä 34 viikolla niin ei anneta ottaa riskiä.
 
Mä oon tehnyt opinnäytetyön esikoisen äitiysloman aikana ja muutamat puuttuvat opinnot toisen lapsen äitiysloman aikana (+ viimeisen kesken jääneen 4 viikon harjoittelun, kun vauva oli 7kk ikäinen). Oon vaan iloinen, ettei enää tarvi tehdä äitiyslomalla mitään ylimääräistä.

Esikoisen raskaudessa voin niin hyvin loppuun asti, että ihan hyvin uskalsin reissata loppuun asti, ei kyllä kotimaata kauempana käyty. Olin myös työharjoittelussa silloin ihan loppuun asti (työharjoittelu loppui perjantaina ja vauva syntyi seuraavana keskiviikkona). Nyt en tohdi lähteä kauas supistusten vuoksi etenkään kun yksi ennenaikainen synnytys jo on.
 
Eiköhän täällä siis risteilylle sitten päästä vielä :) Kiitos kokemuksista! Eikä tarvi kuin satamaan mennä tästä Espoosta niin on lyhyt matka laivaan ja takaisin kotiin. Eipähän siellä mitään kummosia tarvii tehdä jos siltä tuntuu :wink Ruokaa ja lepoa jos niikseen :)
 
Mäkin haluaisin risteilylle!

Meillä on hankintojen suhteen kaikki vaiheessa. Pieniä vaatteita esikoisen jäljiltä on mukavasti ja oonkin jo joillekin sanonut, ettei pliis yhtään 60-70 koon vaatetta kun niitä on taas äitiyspakkauksessakin. Eikä ehdi käyttämään. On myös neutraalin värisiä, jotenka yhtään en aio ostaa.

Loput hankinnat teen syys-lokakuussa. Elokuu tuntuu menevän niin kiireessä ettei ehdi paljoa shoppailemaan lastentarvikekauppoihin tai nettiin. Matkaa kuitenkin sellaisiin paikkoihin, joista saa rattaita, istuimia ym. on muutama kymmenen kilometriä.
 
Argh mulla menee hermo kun anoppi aattelee et mun pitäis vaan makoilla. Hän epäilee koko ajan että onkohan pyöräily hyvä juttu. Hän kuuli jostain että supistelu ei oo hyväksi että jos yhtään tulee niin mitään ei sais tehdä!
Mulla on kauppareissukin autossa liikaa kun alkaa supistella, mutta käyn silti kaupassa kun en halua homehtua neljän seinän sisälle. 100km matka toiseen mummulaan on jo aika pitkä ja makoilenkin autossa penkki vaakatasossa.
 
Mun anoppini taas ei meinaa ymmärtää miltä must tuntuu kun koko ajan supistelee. Aina saan vastaukseks et "kyllä se on hyvä kuitenkin lenkkeillä, varmasti siihen pystyt!" Kun en pysty. Kilometrin kauppareissuun menee tuplasti aikaa kun normikävelyvauhti ei onnistu ja lyllertäminenkin tuntuu pahalta. Lenkille en lähde.

Anopilla tais muutenkin olla superhelpot raskaudet kun mitkään mun oireet ja kurjuus ei meinaa mennä perille ja niitä vähätellään. Myös se ärsyttää et monesti kun kerron anopille tai apelle mitä vauva touhuilee, esim potkii niin kovaa että herättää mut unesta tai on valinnu lempipaikan kohdusta, niin saan vastaukseks naurua ja "ei semmonen oo mahdollista!" Ihan kun he tuntis mun raskauden ja meidän vauvan mua paremmin ja et kaikki menis samanlailla kun heidän odotuksissaan. Ihanan sydämellisiä tulevia isovanhempia ovat, ja tullaan hyvin juttuun mut välillä on sit näitä... toisesta korvasta saman tien ulos vaan niin jaksaa.
 
Oi vitsi kun pystyiskin makoilemaan selällään! Sitä ihanuutta odotellessa lokakuun puolelle.. Mahallaan olon odottelu menee vielä paljon pidemmälle. :D
 
Tässä kun on istunut autossa 4h 15 min ja 2h 30 min jäljellä niin voin kertoa ettei enää paljoa naurata. Kunhan nyt kotiin päästään niin en kyllä lähde kotoa enää kymmentä kilometriä kauemmaksi... Alaselkä kipeytyy aika mukavasti. Ja loppuilta mennee vatsan kiristelyssä tuskistellessa.
 
Just eilen totesin miehelle että mitä jos jätettäis parin viikon päähän suunniteltu tampere-kajaani-oulu-tampere -reissu kokonaan väliin. Sen verran tuskastuttaa jo etukäteen ne ajomatkat. Kaverin tuparit olis ollut matkan päätarkoitus. Onneks mies ymmärsi ihanasti ja perui. Jossain lähempänä olis kyllä kiva käydä vähän rentoutumassa vaikka hotellissa kaksistaan vielä kun ehtii :)
 
Menkää menkää menkää te ihmiset jotka esikoista odotatte. Erityisesti suosittelisin just jotain kahdenkeskistä hotelliyötä vaikka vaan naapurikaupungissa. Onhan tää reissaaminen lapsen kanssakin tosi mukavaa ja monesti palkitsevaa, mutta niiiiin erilaista. Tänäänkin muutaman kerran päässyt suusta lause "jos oltais täällä kaksistaan, niin..." Ei oo ihan niin yksinkertaista edes illallistaa ton reilu vuosikkaan kanssa. Vaikka maailman ihanin lapsi onkin. Ja kohta niitä on kaksi. [emoji7]
 
Yhden intsun mielipiteeseen. "Sit kun lapset on vähän isompii.." on tullut puolison kanssa todettua muutamaan otteeseen viimeisen 1v8kk aikana. :)
 
Sama täällä anoppi ei oo koskaan kuullutkaan että ois muka jotain supistuksia kun on raskaana, liitoskivuista tai häpyluiden erkaneminenkin on hänelle ihan uusia juttuja! Toki voi olla sellaisia ihmisiä että niillä ei tämmöisiä kipuja ole kuin minulla tai paljon pahempia, mutta en pidä vähättelevästä sävystä yhtään. ..ja kai minä nyt lääkäriä ennemmin uskon kuin sitä mitä hän sanoo..kun hänen viime synnyttämisestään on kuitenkin 31vuotta aikaa!!! Silloin ehkä tiedetty kertoakaan kaikkea, varmasti asioita on 80-luvun jälkeen hieman tutkittu. Ihme asenne. :angry3

Minäkin haluaisin jonnekin hotelliin kaksistaan..ja jotain puhuttiinkin, kun miehellä reissaamisen vuoksi on jotain bonuspisteitä hotelleihin.
Rahaa on vaan vähästen minunulla että mikään shoppailu reissu esim. Ideaparkkiin ei taida tulla kysymykseen vaikka siitä haaveilin.
 
Hmm. Sillon 30 v . sitten ei varmasti kovinkaan puhuttu raskauden aikasista vaivoista, kun tuo häveliäisyys?/puhe Kulttuuri ollut hiukan erilainen kuin nytten? pidettiin vaan omat fyysiset vaivat omana tietona tai ehkä jaettiin puolison kanssa. Ja nyt sitten koetaan taas että mitä niitä vanhoja asioita penkomaan, raskauksista selvitty. Ja kun niistä ei silloinkaan puhuttu, niin miksi nytkään? Tai enhän mä tiedä.. aika muuttuu kuitenkin:rolleyes:

oma äiti ei paljoa raskaus ajan vaivoja olevalitellut, on tosin kertonut miten synnytykset meni.
Anoppi taasen on kertonut kärsineensä pahoinvoinneista alussa ja keskiraskauden ollut elämänsä kunnossa kunhan on vain muistanut ottaa päiväunet vanhempien lasten kanssa. Ja kertonut myös synnytyksistään jotain.
 
Meidän sukulaiset ei tahdo ymmärtää tätä raskaanaoloa ja supistuksia. Marjoista kun puhuttiin niin tuli vaan kommenttia että "metsään vain poimimaan!" Ja kun kerroin, että voi olla aika mahdotonta, kun ristiselkä on hajalla ja supistuksia tulee ihan kotona raskaampia hommia tehdessä, niin "sielä ne kivut kuule katoaa!!" Teki mieli sanoa, että niin tai lapsi syntyy :D

Kovastihan tuo marjastus houkuttais, mutta ei tule mieleen lähteä ees kokeilemaan.
 
Sanoppa muuta Tiuku86. Ja mulla tullee paha oloki ku pittää huonossa asennossa kyykkiä tai ahteri pystyssä pyllöttää... tänä talvena ei meillä syyä marjoja.
 
Eikun toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuommoset ohjeet! Eiköhän me itse tiedetä paremmin oma jaksaminen kuin muut? Nykyään marjoja saa myös helposti torilta, tai sitten vois pyytää jotain innokasta sukulaista keräämään marjoja.

Tuohon nukkumiseen liittyen..
Nukkuessa ihan paras asento on täälläkin ylläri pylläri kylellään
mutta sillon kun selkä tarvii rentoutusta ni selin makuulle ja jalat 90c kulmaan täysin tuettuna, niin nam!
 
Omppu ei kovin moni pysty tässä vaiheessa enää selälteen olemaan, kun vauva painaa elimiä ja suonia niin, että tulee joko huono olo tai alkaa pyörryttää! Mä olen jo viikkokausia ihmetellyt ohjeistusta, että suonikohjujen kanssa jalat ylöspäin..miten ihmeessä kyljellään maaten saa jalat ylös! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top