ELOKUUN TURINOITA <3

N+N

Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt ollaan taas kuukaus lähempänä sitä ihanaa hetkeä! :)) Ennen marraskuuta ei olekkaan enään kuin syys-ja lokakuu! :P WIPPIII!
 
Kauhean vaikea sisäistää, että muutaman kuukauden päästä on marraskuu. Tervetuloa ruska, syysmyrskyt, teehetket ja kynttilät! <3 Pitää syksymmällä muistaa miehen kanssa rauhoittua joku viikonloppu ja olla ihan vain kahden ennen kuin pieni syntyy. Vielä vaikeampi on sisäistää, että kahden viikon päästä mennään naimisiin :D


Ylihuomisesta alkaen tämä maitovalas rantautuu lähiuimahallin vesiin kaksi kertaa viikossa. Vähän rutiinia ennen koulun alkua. Mieskin varmaan ilahtuu, kun nousen ylös kellon soidessa enkä vain käännä kylkeä :D

Ihanaa elokuuta tasapuolisesti kaikille (:
 
En muistakkaan koska olisin ODOTTANUT syksyä näin kovin. Ootan sitä et illat pimenee, tulee viilee, lehdet tippuu puista... KOSKA sitten onkin jo MARRASKUU!! :))

Mulla on joka aamu kun herään sellanen ajatus et ihanaa taas ollaan päivä lähempänä. Eilen erehdyin lukemaan netistä sellasen naisen kertomuksen jonka synnytys oli yllättäen käynnistyny viikolla 24+4. Oli aika hurjaa luettavaa. Sitä ei kyllä toivo kellekkään!
 
Kieltämättä se marraskuu tulee yllättävän pian!
Eilen mietin kun kaivoin kaapista esikoisen jäljiltä NB vaippoja hoitopöydälle et oonkohan liian aikaisessa MUTTA tulin siihen tulokseen et vähän kerrassaan pitää laittaa sillon kun ehtii kun nämä viikot vilisee ihan silmissä...Se että ehtii on aina vähän kyseenalaista yhden tättähääränkin kanssa :D

Meidänkin täytyy yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa vielä tässä ennen marraskuuta. Hoitajia kyllä löytyy ihan läheltä mutta jotenkin en ole enää raaskinut poikaa antaa hoitoon :D Se on kuitenkin aina eri asia olla kahden alakerrassa kun poitsu nukkuu yläkerrassa kuin se et ollaan ihan kahdestaan eikä tarvitse olla "hälytysvalmiudessa". Sovittiin jossain vaiheessa et vietetään kerran kuussa treffi-iltaa, joko kotona kun herra on saatu unille tai sit jossain muualla jos saadaan hoitaja mutta tämä aika menee niin nopeasti että en tiedä miten käy :)
 
No jos mennään tähän että se ja se lääke vaikuttaa silleen ja silleen sikiöön niin tottakai kaikesta varotellaan koska ei voida olla 100% varmoja. Mutta samaha on ruuassakkii, et saa syödä sitä ja sitä ja sitä ja tätä, koska tekee sitä ja tätä ja tuota. Mut nämä onkin sitten oikeasti ajateltuna niin että jos niitä syö ja käyttää älyttömiä määriä. Tuskin kovinkaan moni teistä ympäri vuoden syöpi allergialääkkeitä?? Mielummin saa hengittää kunnolla ja olla kuin tuntee tukehtuvansa. Sama nenäsumutteen kohalla kaikissa o kielto ja varoitus mut todellisuudessa nenäsumute ei edes pääse kunnolla verenkiertoon koska on paikallislääke. tuskin nyt kukaan rupee suoneen noita lääkkeitä tunkemaan..... Tottakai saa olla varoivainen ja miettiä, mutta onko sitten sen arvosta kärsiä hirveistä oireista ja kivuista ja muista. Jos mietitää mitä oli yli 30v sitten niin ei ollut mitään näistä suosituksista kunnolla ja silti o iha terveitä lapsia maailma pullollaan. Syötiin kaikkea jopa todellakin niitä mitkä nykypäivänä on kiellettyjen listalla ja iha terveitä o. nykymaailma on menossa siihen suuntaan että kaikki alkaa olla niin hirveän steriiliä jokapaikassa ja kaikkeen kiinnitetää nii hirveesti huomiota että normaalit elämiseen kuuluvat jutut unohtuu ja sitten aletaan panikoida. Ja tämän olen huomannu itestäni. Ite pentuna tuli juostuu ulkona ja vaikka missä tunkiolla ku oli meil lehmii ja en todellakaa ollu siistinä kovinkaa usein päivän aikaan ja vaikka missä purossa juostiin ja juotiin vaikka mistä vettä ja OLTIIN TERVEITÄ. Heti ku muutin omilleni asumaan kaupunkiin maalta alkoi sairastelut kun ei ollu enää sitä bakteerien vastustuskykyä kun tottui steriilimpään ympäristöön ja nyt sitten ite panikoin jos tyttö kaatuu tai tonkii multaa että apua äkkiä käsien pesulle..ei ite lapsena kyl tullu hirveemmin pestyä....Ja panikoin ötököistäkkii iha hulluna ku yli 10v asunu kaupungissa. Ennemmi en välittäny mitään, ne oli siinä ku ei niistä eroon päässy jote ne ei häirinny. On se jännää miten sitä ihmisenä muuttuu....

Joo no se oli vaa tuota mun ajatuksen juoksua vähä julki...

Mä odotan marraskuuta mutta en todellakaan syksyä enkä talvea. Olen kevät kesä ihminen.

Mimmu: suosittelen teille todella sitä täysin kahden keskistä aikaa. Nauttikaa nyt siitä ku vielä voitte. Oikeasti. Meille ainakin se o tehnyt todella hyvää ja tytölle myös se o tehny hyvää että o saanu mummon kanssa olla ja touhuta, tulee aina niin yli kiltti ja iloinen ja ihana tyttö sieltä kotiin.


Voi luoja et mun niskat o jumissa.... pitäs hierojalle tilata aika mut ei oo rahaa :(
 
Heippa kaikille!

Pitkästä aikaa taas ehdin tännekin kirjottelemaan.. Loma on onnistuneesti takana ja nyt sit taas takaisin arkeen! Meillä oli oikein vauhdikas loma, eka viikko oltiin Bulgariassa ja sit pari viikoa suomea kiertämässä ja viiimenen sit kotosalla, mukavaa oli..
Tosiaan, eipä oo enää marraskuuhun pitkä aika.. Sit taas koko elämä mullistuu Mitähän se sit on kahden muksun kanssa??

Täällähän tais olla aika moni toukokuisista 2010? Ja muutenkin tais olla useampi joilla esikoinen vielä alle 2vee?? Sillä vaan mietin et miten ootte ajatellu järjestää sänkyhommat nyt pienelle..?? Eli meillä esikoinen nukkuu vielä pinnasängyssä, hän on nyt 1v2kk. Aiemmin ajattelin et alkaisin pikku hiljaa opettaa tavissänkyyn ja saisin sit pinniksen vauvalle.. Mut nyt jotenkin tuntuu ettei toi poitsu tuu pysymään tavallisessa sängyssä vielä aikoihin, hän pyörii ja hyörii vielä tosi paljon ennen nukahtamista ja jotenkin kaipaa niitä pinnoja ympärilleen.. Mut en jotenkin raaskis ostaa toista pinnasänkyä kun kyse ei tod.näk. oo monestakaan kuukaudesta..!! Vinkkejä??


Mä kans oon vähän kade niille joilla on kunnon tukiverkosto ympärillä.. On meilläkin kavereita paljon, jotka on samassa elämäntilanteessa, mut isovanhemmat asuu kaukana, toiset 200km ja toiset 750km päässä.. Eli yhteistä, kahden keskistä aikaa ei oo liikaa ollu meilläkään.. Ja mä oon vielä niin huono pyytämään apua et mielummin sit hoidan kaiken itse.. Oon nyt jo ajatellu et sit kun toinen tulee niin todennäköisesti menee aika kauan ennen ku päästään mihinkään kahdestaan, 2 on vielä vaikeempi saada hoitoon, kun 1.. Mut pitää ajatella positiivisesti, 15-18 vuoden päästä noita muksuja ei enää omilta menoilta nää ja sit ollaan taas kahdestaan!!
 

Me ollaan ukon kanssa varmaan kaikista ihan omituisia, mutta ei Janika oo juurikaan ollut hoidossa jos ei nyt lasketa meidän töistä johtuvia. Synttäreinä mun vanhemmat on katsonu Janikaa ja juuri tässä suunnittelen ukon synttäreiksi jotain kivaa, mutta en mä esim vois kuvitellakkaan että Janika menis johonkin yöksi. Katsotaan sitten vuoden päästä. Enkä tätä nyt tarkota että halvesuisin kaikkia jotka tekevät näin mutta meille tämä on toiminut parhaiten. Ehkä meillä myös vaikuttaa nuo kaksi karvasempaa "vauvaa", että nekin tarvitsis hoitajan jos me lähdettäisi muualle.

Laitoin hakemuksen 4h+k rivariin äskettäin, saa nähä saataiskohan me se :) Ois kyllä aivan ihana alue, että ei auta kun pitää peukut pystyssä :)
 
Inxu, ei meidänkään tyttö ollu tainnu noin pienenä vielä olla yöhoidossa... vai olikohan kerran ollu. Nykyään on ehkä kerran pari vuodessa, vaikka iso tyttöhän tuo jo on kun menee tokaluokalle :) Aiempina vuosina oli enemmän omaa aikaa (muuten en ois nykyiseen mieheeni tutustunukaan), kun tytön biol. isä otti tyttöä enemmän luokseen, lähes joka kuukausi. Nyt se on vaan sitten jääny, kun "on niin paljo töitä" ja "niin pitkä matka hakee". Ja tosiaan, sillon kun ollaan mun vanhempien luona, 60km päässä entisen miehen vanhempien kotoa, niin sillon se aina haluaa tytön luokseen. Eli sillonkaan ei saada olla miehen kans kahdestaan, vaikka entinen mies ottaskin tytön yöksi.

Varmasti riippuu vanhemmasta ja lapsesta itsestään että laittaako vauvan/pienen lapsen yöhoitoon. Niin kauan kun vanhempi tai lapsi ei oo valmis siihen niin ei kannata. Tietysti on paljon siitä hoitajastakin kiinni: jos lapsi näkee sitä ihmistä muutenkin suht usein ja se on luotettava ja sellanen, josta lapsi pitää, niin mikäpä siinä. Itestä ois joka tapauksessa ihanaa, jos ois olemassa se mahdollisuus, että vois antaa lapsia johonkin luotettavaan paikkaan hoitoon. Jos vauvallekin tulee vaikka koliikki tai jotain. Sais ite vähän levähtää. No, onhan tuo mies joka tapauksessa olemassa. 
 
Pulina82 Meidän on tarkoitus hankkia poitsulle sellainen jatkettava lastensänky. Niissä on yleensä vielä pään puolella turvalaita ettei niin vaan pääse tipahtamaan. Varsinkaan kun se sänky on vielä pienimmässä koossaan.

http://www.on24.fi/sisustus/s%C3%A4ngyt_patjat/lastens%C3%A4ngyt_parvet/9912

tuossa linkki yhteen malliin. Kun kurkkaat sitä kuvaa missä sänky on pienimmillään niin ei siitäkään tippumaan pääse ellei unissaan ala kiipeillä :) Ja jos nyt ei ihan vielä halua totuttaa tuollaiseen niin meneehän pikkuinen jonkun aikaa äitiyspakkauslaatikossa jos sen ottaa eli ei välttämättä tarvitse heti sitä pinnasänkyä.

Joa on ollut pari yötä hoidossa ja ne oli meidän häiden aikaan. Tai no muutaman sadan metrin päässä nukku. Nyt en vaan jotenkin pysty vaikkei tuo enää öisin edes heräile. Ollaan kyllä pariin otteeseen oltu silleen myöhään että mummo laittanu nukkumaan mutta mulle on tärkeetä olla aamulla kotona kun Joa herää. Siitä en oo halunnu tinkiä. On sitten menny myöhään tai ei niin oon herännyt aina Joan kanssa aamulla.

Nyt on vaan tullu semmonen tunne että joku pikkuristeily esimerkiksi tekis meille terää tehdä kahdestaan mutta saapi nähdä raaskiiko sitä :) Joa kyllä tykkää ihan kympillä olla isovanhempien kanssa, kumpienkin ja kummisetä ja serkut on kans ihan ykkösiä. Mun vanhemmat ja Joan kummit asuu tuossa muutaman sadan metrin päässä niin nähdään yleensä vähintään pari kertaa viikossa, ainakin viikonloppuisin ellei sitten olla miehen vanhempien luona Keski-Suomessa että tuttuja olisi hoitajat mutta ite sitä vaan arastelee :)

Inxu toivottavasti saatte kämpän!

 
Niinpä, elokuu alkoi jo ja täällä ainakin on jo hiukan syksyn tuntua ilmassa... :-)

Pulina82, meillä kanssa tulee esikoiselle ja vauvalle ikäeroa 1v8kk:tta. Pikkusen jännittää, miten se arki siitä alkaa kahden pienen kanssa rullaamaan, mutta eiköhän se siitä jotenki asetu uomiinsa. :-D Noista nukkumisjärjestelyistä, mä mietin myöskin, että miten ois kaikkein järkevintä tehdä...oon nyt muutamalta kaverilta kysellyt, joilla on lapsilla myös pieni ikäero, niin heillä ainakin esikoisetkin ovat nukkuneet johonkin pariin vuoteen vielä pinnasängyssä. Taidetaan mekin niin tehdä, kun on niin liikkuvaista sorttia tuo tyttö, että en usko hänen tavallisessa sängyssä itsekseen vielä pysyvän. ;-) Eikös jostakin kirpputoreilta tai huutonetistä vois löytyä edullisesti esim. pinnasänkyä tai jatkettavaa sänkyä? Meillä sinänsä on hyvä tilanne, että yks kaveri lupasi heiltä toisen joutavan pinnasängyn ja vieläpä ilmatteeksi. :-)

Inxu, jokainenhan tekee niinkuin parhaaksi näkee lapsen hoitojutuissakin. :-) Meillä esikoinen on ollut kaksi kertaa yökylässä ja menee vielä ennen pikkukakkostakin, kun meillä on hääpäivä tämän kuun 30.päivä, niin meinattiin mennä jonnekin kylpylähotelliin ainakin yhdeksi yöksi. :-D Niin ja toivottavasti teillä tärppää asunnon kanssa! :-D

 
Meillä vaihettii kuukaus sitten tyttö isompaan sänkyyn ku pinnasänky oli sen mielestä maailman inhottavin paikka nukkua.
Meilläkin pyöritään todella todella paljon sängyssä, mut pikkasen laitoin reunoille lakanoiden alle näin alkuun muutaman tyynyn nii ihan hyvin pysyy sängyssään. Ja kaikkiha o vaa opettelusta kii. Kuten se että pysyy siel sängyssä. nyt ehkä helpompi tehä se opetus kuin sitten kun on vauva, ainakin jos omaa jaksamista ajattelee et jos isompi päättää vähä välii sängystä kömpiä ylös.

Mie alusta lähtiin oon antanu tai oikeastaa vieny tytön yöhoitoon. Halusin että se tottuu mummoihin ja täteihin että jos tulee jotai minkä vuoksi tarttee olla pidempään heidän hoteissaan. ja siksikin että tarvitsin välillä oikeasti sen yhden yön nukkua kunnolla tai käydä tuulettumassa ja nukkua. Ja tietysti myös minun työni takia ku tein yötyötä niin että oppii ettei oo äiti vieressä aina. Päiväkodissa se oli vain päivähoidossa vaikka siel oli yöhoitomahdollisuus mutta ku neiti ei reagoinu mitenkää siihe että isi vei 5-6 aikaan hoitoon ja minä hajin iltapäivällä ku olin töiden jälkee nukkunu nii ei otettu siihen sitä yöhoito mahdollisuutta.
 
Onnea Meriy! Täällä mysö odotellaan hääpäivää joka 2 viikon kuluttua! :) Käsittämätöntä että se on jo niin pian. toisaalta odotan ihan innolla ja toisaalta jännitän ja panikoin, vaikkei mitään isoa juhlaa tulossa oelkaan mutta vähän nyt kuitenkin jotain. :) Saa melkein alkaa mielessään harjoittelemaan uutta nimeäkin jo.

ja ihan pian on jo marraskuukin sitten. mahtavaa! odottavan aika ei ole toistaiseksi ollut lainkaan pitkä, vaikka niin väitetään. päinvastoin. :)
 
Meillä esikoinen on laitettu nukkumaan omaan sänkyyn jo viimevuoden lopulla, ennen kuin kerkesi täyttää 2v. Esikoinen ei ole enään niin kauhean pieni kun elokuun 29.päivä 2,5v ja niillä tulee tämän vauvan kanssa ikäeroa 2v 8kk eli just sopiva ikero :D Kun kattelee tuota esikoista kun on ihan hirvee uhmaikä ettenkö sanois :D

Ja miehen siskolta saadaan uus pinnasänky tälle tulokkaalle ja neitillä on miehen siskon lapsen vanha jatkettava sänky tuolla omassa huoneessa :D
 
Elokuu tosiaan! Viileää oli vielä kun hain postia tunti sitten t-paidalla! Hui! Inhoan syksyä, joten mun puolestani kesä saisi jatkua vielä ainakin jonkin aikaa.

Viikonloppu meni kavereiden kanssa ja su-ma koulutuksessa uutta työtä varten. Sain nautiskella ihanista saaristomaisemista ja puhtaasta luonnosta oikein kunnolla. Toista sitten onkin kun työ alkaa, kun mukana on n. 25 kuudesluokkalaista. Se siitä luonnonrauhasta :D

Pari päivää on taas ollut liitoskivut vaivana. Erityisesti häiritsevät nukkumista, kun aina vihlaisee kun vaihtaa asentoa. Olen kuitenkin yrittänyt liikkua rauhallisesti (ja tuolla koulutuksessa ihan kunnollakin), olen ainakin aiemmin saanut siitä helpotusta kipuihin, mutta nyt ei tunnu tehonneen. Lisäksi olen aivan kuolemanväsynyt viikonlopun jäljiltä... Ehkä tämä tästä taas pikkuhiljaa.
 
Elokuu tosiaan, ja syksyä odotellaan täälläkin! Aina ollut syksy-ihminen, rakastan kaulahuiveja ja pipoja, kynttilöitä syysmyrskyssä <3

Nyt tulee pelkkää omaa napaa:
Elokuu ei täällä kyllä alkanut hirveän hyvin. Kävin päivällä kunnon ostoksilla yksin, kun mies oli töissä. Neljä muovikassillista ruokaa ostin kaappeihin, juoksin rappusia ylös ja alas kun en tietenkään saanu kaikkia samaan aikaan sisälle. Maha ja selkä oli tuon jälkeen jotenkin omituisen tuntuinen, mutta enpä sitä sen enempää ajatellut.
Illalla mentiin koiran kanssa lenkille, 8km niin kuin päivittäin nyt ollaan kävelty. Tuli jokin iso koira vastaan, olisko ollu dobermannin risteytys. Pisti aikamoisen metelin päälle, oli aika hurjan näkönen kun suu vaahtosi, seisoi takajaloilla ja räyhäsi. Meidänkin koira meinas räyhätä takas, kielsin ja otin pannasta kiinni, vedin sen takas sivulle - meni istumaan ja rauhoittui. Päästiin kunnialla ohi.
No mentiin sitten ihan normaalisti nukkumaan siinä puolenyön aikoihin kun mies oli tullut töistä kotiin, jollain tavalla oli maha ja selkä kumman tuntuiset, mutten sitä sen enempää ajatellu. Puol neljältä aamulla heräsin ihan jumalattomiin kipuihin! Ajattelin että kai liittyy tuohon ummetukseen mikä on vaivannu, vaikka Laxoberonilla olenkin saanu sen kuriin, mutta ehkä söin illalla liikaa tms. Kymmeneen minuuttiin en pystyny kuitenkaan liikkumaan ollenkaan, sit sain miehen herätettyä hieromaan mun selkää ja tajusin että nyt on jotain muuta meneillään. Päätin, että jollei puolessa tunnissa mene ohi, soitan päivystykseen. Reilut puol tuntia odotin, välillä sattui enemmän ja välillä vähemmän, mutta kokonaan kipu ei lakannu missään vaiheessa. Ajattelin, ettei voi millään supistuksia olla, kun ei ole maha kova niinkuin noiden kivuttomien harjoitussupparien aikana on ollu. Soittelin kuitenkin kaupunginsairaalan päivystykseen, sillä naisella kesti ikuisuus etsiä toimintaohjeita että menenkö sinne vai äitiyspolille suoraan.
Puol viiden jälkeen istuttiin odottelemassa lääkäriä. Täytin esitietokaavaketta kun mies hieroi mun selkää. Pissatestit ja muut tehtiin, ja toi kätilö mulle supistuksenestolääkkeenkin siinä, ajattelin että mitä hyötyä siitä nyt on kun ei nää voi supistuksia olla. Kätilö kysyi tunnenko liikkeitä, no en tunne. Siinä vaiheessa pelästyin kun sen tajusin. Kun päästiin sitten lopulta sisään, kysyi lääkäri että helpottaako lääke? Tajusin että voi perhana, eipä ole kipuja enää! Että kyllä ne oli sitä itseään. Tunsin potkun, ja toisenkin. HUH. Lääkäri teki sisätutkimukset ja ultras, kaikki hyvin, kohdunkaulalla ei muutoksia ja elävä hyvänkokoinen sikiö siellä hyörii, luojan kiitos!
Kolme päivää sairaslomaa. Ja nyt pelätään, että tätäkö tää loppuraskaus sitten on. En millään haluais vielä jäädä pois töistä. Mut jos kauppareissu ja vihanen koira saa tän aikaseks, niin mitenköhän töissä se nostelu ja stressi..
 
Onni-Ilona: Herran jestas! Nyt otat loppuraskauden ihan rauhassa. etkä todellakaan kantele tollasia määriä kauppakasseja, oli niissä paljon painoa tai ei! Onneksi sinulla ja vauvalla on kaikki nyt hyvin. Nauti masusta ja tee kaikki askareet kaikessa rauhassa, jos jollakulla on jotain nuristavaa asiasta, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (: Ei kukaan oleta, että pikakiiturina hoidat kaikki samat askareet kuin aikaisemminkin tai jos olettaa, niin ei heillä kyllä järki paljoa päätä pakota. Hiljaa hyvä tulee. Me täällä masun kanssa toivotaan sinulle ja vauvalle oikein rauhallista ja kivutonta elokuuta (:

Pampula85: Kiitos. Onnea myös teille (:

Omaa napaa: Kävin kaupassa ostelemassa isyyspakkaukseen juttuja. Ihmiset tuijotti ihan ihmeissään, kun pähkäilin minkä merkkisen tuttipullon ostan ja minkä kokoisen. Ainakin 15min ihmettelin tuttipulloja ja ensilusikoita :D Alkon myyjä taas katsoi kamalan tuomitsevasti, kun kävin miehelle sieltä ostamassa pikkupullon viskiä. Ihan kun muka raskaana ei saisi käydä alkossa ostoksilla, naurettavaa. Vielä pitäisi suostutella mies mukaani Ikeaan, tykkää varmasti hyvää. Itselleni ostin marketista jotain superkosteuttavaa rasvaa, josko vaikka vähän auttaisi vähentämään raskausarpien syntyä ja muistin ostaa jopa yösiteitä synnytyksen jälkeistä vuotoa ajatellen. Tiedän, että jos jätän niiden ostamisen viimetinkaan, niin kaupan hyllyllehän ne unohtuu. Oli todella kummallista seisoa sidehyllyn edessä, kun kuukautisvuotoa oli viimeksi vuonna 2009 ja silloinkin käytin kuukuppia. Siteitä olen viimeksi ostanut varmaan vuonna 2007 :D
 
Meillä tyttö taas viihtyy aivan hyvin omassa pinnasängyssään, ainakin toistaiseksi. ;-) Varmasti kannattaa nuo nukkumishommatkin katsoa silleen, et onko oma lapsi vielä valmis siirtymään isojen sänkyyn vai mennäänkö vielä pinniksessä... Mutta näin meillä. :-)

Onni-Ilona, hui kauhistus! Varmasti säikäytti tuollainen... :-( Nyt tosiaan ota ihan varovasti ettet vaan joudu kokonaan sänkypotilaaksi loppuraskauden ajaksi. Täältä tsemppituulia sinnepäin! :-D

Omaa: Pikkusen alkaa jännittää, kun ens viikon keskiviikkona päästään taas kurkistamaan pikkuista ultraan. Meillä on siis se kokoarvio-ultra silloin... :-) Varmaan siellä saa sitten jo jotain tämän hetkistä painoarviotakin. :-D


 
Kävin masun kanssa aamusella uimassa. Rapakuntoinen maitovalas ui pappojen seassa kuntouimariradalla 20min 400m ja sitten tuntui alavatsassa siltä, että päätin lopettaa. Perjantaina voisin koittaa uida 500m ja sitten mennä vaikka poreammeeseen jumppaamaan jalkoja.
 
Hei kun on lääkäriaika neuvolassa seuraavalla kerralla niin onko sinne ollut tapana ottaa isät mukaan kun lääkäri tutkii? // ja onko teillä kokemusta ikean pinnasängyistä? Onko ne ihan roskaa vai kestääkö? // saatiin tädiltä joku vanha pinnasänky ja syöttötuoli. Sänky oli 15€ ja aika pureskeltu. Aloin sitä nyt sitten hiomaan paperilla ja yksi pitkä pääty melkeen valmiina. Täytyy lakkaa/maalaa se vielä. Jos se jää silti törkeän näköiseksi niin annan sen äitin luo kakkossängyksi. Mies epäilee nimittäin vahvasti etten saa siitä valmista kun olen tunnetusti luovuttajatyyppiä :D
 
Saripink: Totta kai sinne voi ottaa isän mukaan, ihan miten itse tykkää (: Tuttava perheellä Ikean pinnasänky on kestänyt hyvin ja se tulee nyt meidän pienelle käyttöön.
 
Takaisin
Top