Elokuu tosiaan, ja syksyä odotellaan täälläkin! Aina ollut syksy-ihminen, rakastan kaulahuiveja ja pipoja, kynttilöitä syysmyrskyssä <3
Nyt tulee pelkkää omaa napaa:
Elokuu ei täällä kyllä alkanut hirveän hyvin. Kävin päivällä kunnon ostoksilla yksin, kun mies oli töissä. Neljä muovikassillista ruokaa ostin kaappeihin, juoksin rappusia ylös ja alas kun en tietenkään saanu kaikkia samaan aikaan sisälle. Maha ja selkä oli tuon jälkeen jotenkin omituisen tuntuinen, mutta enpä sitä sen enempää ajatellut.
Illalla mentiin koiran kanssa lenkille, 8km niin kuin päivittäin nyt ollaan kävelty. Tuli jokin iso koira vastaan, olisko ollu dobermannin risteytys. Pisti aikamoisen metelin päälle, oli aika hurjan näkönen kun suu vaahtosi, seisoi takajaloilla ja räyhäsi. Meidänkin koira meinas räyhätä takas, kielsin ja otin pannasta kiinni, vedin sen takas sivulle - meni istumaan ja rauhoittui. Päästiin kunnialla ohi.
No mentiin sitten ihan normaalisti nukkumaan siinä puolenyön aikoihin kun mies oli tullut töistä kotiin, jollain tavalla oli maha ja selkä kumman tuntuiset, mutten sitä sen enempää ajatellu. Puol neljältä aamulla heräsin ihan jumalattomiin kipuihin! Ajattelin että kai liittyy tuohon ummetukseen mikä on vaivannu, vaikka Laxoberonilla olenkin saanu sen kuriin, mutta ehkä söin illalla liikaa tms. Kymmeneen minuuttiin en pystyny kuitenkaan liikkumaan ollenkaan, sit sain miehen herätettyä hieromaan mun selkää ja tajusin että nyt on jotain muuta meneillään. Päätin, että jollei puolessa tunnissa mene ohi, soitan päivystykseen. Reilut puol tuntia odotin, välillä sattui enemmän ja välillä vähemmän, mutta kokonaan kipu ei lakannu missään vaiheessa. Ajattelin, ettei voi millään supistuksia olla, kun ei ole maha kova niinkuin noiden kivuttomien harjoitussupparien aikana on ollu. Soittelin kuitenkin kaupunginsairaalan päivystykseen, sillä naisella kesti ikuisuus etsiä toimintaohjeita että menenkö sinne vai äitiyspolille suoraan.
Puol viiden jälkeen istuttiin odottelemassa lääkäriä. Täytin esitietokaavaketta kun mies hieroi mun selkää. Pissatestit ja muut tehtiin, ja toi kätilö mulle supistuksenestolääkkeenkin siinä, ajattelin että mitä hyötyä siitä nyt on kun ei nää voi supistuksia olla. Kätilö kysyi tunnenko liikkeitä, no en tunne. Siinä vaiheessa pelästyin kun sen tajusin. Kun päästiin sitten lopulta sisään, kysyi lääkäri että helpottaako lääke? Tajusin että voi perhana, eipä ole kipuja enää! Että kyllä ne oli sitä itseään. Tunsin potkun, ja toisenkin. HUH. Lääkäri teki sisätutkimukset ja ultras, kaikki hyvin, kohdunkaulalla ei muutoksia ja elävä hyvänkokoinen sikiö siellä hyörii, luojan kiitos!
Kolme päivää sairaslomaa. Ja nyt pelätään, että tätäkö tää loppuraskaus sitten on. En millään haluais vielä jäädä pois töistä. Mut jos kauppareissu ja vihanen koira saa tän aikaseks, niin mitenköhän töissä se nostelu ja stressi..