Hei, hei...minä täällä pitkästä aikaa! Muistattekohan enää mua? Saanko taas tupata seuraanne? Käy elämä nykyään taas vähän tylsäksi, vaikka toi rakas naapurini aina välillä mua ahdisteleekin... ;) Mies palasi lomilta töihin ja nyt alkaa elämä olla taas tätä tuttua arkea: kotiäitinä oloa, miehen työmatkoja ja iltapalavereja. Olen seuran kaipuussa aamuisin, päivisin ja ehkä vähän iltaisinkin! (Tästä kertonee sekin, että kesätauon jälkeen pidimme äitini kanssa tänään piiiiitkän maratonpuhelunkin. Vaihtelua kaikille pikaisille soitoille.)
Mä lunttasin mun omalta sivulta, että olen kirjoitellut tänne viimeksi heinäkuun puolivälissä (-> oon käynyt lukemassa jutut ehkä kerran viikossa...laiskimus. Voi että kun hävettää!). Siitä on ikuisuus. Kohtahan on jo SYYSkuu. Ihana syys...sade ropisee, illat pimenee entisestään ja tuikkuarmeija on valmiina valaistus- ja tunnelmanluojan tehtävään. Täällä ollaan hyvällä tuulella, vaikka tippa (tai puro) nenän päästä valuukin. Taitaa pukata syysflunssaa, kun kurkkuakin kivistää. Tuttu kaktushan se siellä.
Kuulumisia meidän tuvasta:
Aleksi oli 8kk neuvolassa 71,2 cm ja 9360g. Edelliseen mittaukseen oli otettu pituuskasvuspurtti, joka nyt taas palasi turvallisesti keskikäyrälle. Pipo on myös ihan mallikelpoinen. Harmitti viikko sitten kovasti, kun neuvolalääkärille ollut aika jouduttiin siirtämään. Seuraava aika meni sitten syyskuunlopulle. Odottavan aika on pitkä. No onneksi meillä ei nyt mitään ihan hirmu ihmeellistä ole sattunut, että lääkärille pääsy olisi ollut aivan välttämätöntä.
Aleksi on oppinut viime aikoina hurjasti temppuja. Nyt meilläkin istutaan sujuvasti, mitä nyt aina välillä kaadutaan taaksepäin. (Onneksi olet olemassa imetystyyny, jota imettäessäni en koskaan oikein "oppinut" käyttämään. Nyt olet pelastanut päiväni moneen kertaan.) Sitten seisominen tukea vasten onnistuu ja ryömiminenkin aloitettiin sitten lopulta aika vauhdilla. Etenkin sähköjohdot, kasvit ja koiran vesikuppi ovat alkaneet kiinnostaa. Onhan se hienoa, että poikanen haluaa hoitaa aamupesut ihan itse. ;) Tavuja toistellaan kovasti ja pienimuotoista eroahdistusta on havaittavissa. Äiti ei enää saa poistua näköpiiristä hetkeksikään, jos käynnissä ei ole tarpeeksi mukaansa tempaava leikki. Pikkumies on yhä ilman hampaita, joten ensimäsitä hammasta vielä odotellaan.
Leluostoksilla on täälläkin käyty. Vanhat lelut on "loppuunkulutettu", eikä pahvipakkaukset ja vessapaperirullat enää oikein puhuttele. Sannan tapaan oon alkujaan ollut kaikenlaisia "pimpelipom"-leluja vastaan, mutta nyt meidänkin ostoskassista löytyi noita soivia ja valoja välkyttäviä leluja. Ne kun tuppaavat saamaan tuon poikasen hiljenemään kitinöiltä. MUTTA huomattiin miehen kanssa, että Aleksin keskittyminen muihin kiinnostaviin juttuihin jää puolitiehen, jos pimpelipom soi vieressä. Välillä on oikein hyvä laittaa sähkölelut tauolle, jotta keskittymisen voi siirtää muihinkin juttuihin.
Tänään kävimme (VIHDOINKIN) ostamassa lapsukaisella lämmikettä viileneviin ja sateisiin päiviin. Vaatteita ei ollut kasvaneelle pikkupojalle nimeksikään (koiran kanssa kärryillessä päälle laitettiin 2-3 pitkähihaista paitaa päällekäin ja käärästiin pikku-ukko vielä lämpimän huopaan, josta pipo vähän pilkisti), joten Sannalta vinkin saaneena marssittiin Lindexiin ja ostettiin kuravaatteet, joissa todellakin oli ihan fleece-vuori. Otettiin kokoa 80, joista voi vielä käärästä lahkeiden ja hihojen suut...kasvuvaraa siis on ihan mukavasti. Hassua, että H&M:n bodeista käytössä on koko 86, jotka on muuten oikein passelit, mutta hihoja on käärittävä muutama sentti. (Mies huutelee vierestä: "vinkkaa palstalle, että HS:n verkkosivuilla oli tänään mainos, jossa sanottiin, että netistä tilaamalla saa Lindexin tuotteista -10%.") Sitten ostettiin Aleksille Prismasta ensimmäiset kengät, koko 21. Pikku-ukko toimi oikein maltillisesti mallinukkena niin kengille kuin muillekin vaatteille, aivan ennen näkemätöntä (ihan niin kuin sekin, ettei miehellä hermot menneet, kun pyörittelin ja hypistelin kaikkia ihania uusia vaatteita, jotka tällä kertaa jäivät rekkeihin)! Ja kumisaappaat löysin aivan sattumalta Stadiumista. Kävelin putiikin ohi kauhealla kiireellä mies pari metriä jäljessä, kun tein u-käännöksen ja kaarsin sisään katsomaan, mitkä pikkuruiset saappaat pilkistivät pöydälle asetetusta tuote-esittelystä. Epätoivoinen kurkistus kokolappuihin ja helpottunut huokaus: "pieniä kokoja!". Heti löysin koon 21, mutta pienin koko joka pisti silmään (ilman sen suurempia etsintöjä) taisi olla 19. Saappaat ovat Everest-merkkiset (Stadiumin oma merkki, kuulemma), joissa on sisällä pehmeä ja lämpimäntuntuinen vuori, saappaan suussa on "kangassuikale/ resori", jonka sisällä menee kiristysnyöri ja hinta 15,90! Ei siis mitkän ihan järjettömän kalliit. Ainakin meidän kukkarolle sopiva hinta. :) (Prismassa ainakin kaikki pienet koot olivat loppu.)
Ruokailut: Kesäkuumalla ei "kunnon ruoka" meinannut Aleksille maistua, mutta hedelmä- ja marjasoseet sekä maito upposivat onneksi tuttuun tapaanhyvällä ruokahalulla. Jotain sormiruokaakin maistellaan, mutta etenkin nyt kun meilläkin on käytössä uutuutta hohtava syöttötuoli, on ruokailutkin alkaneet sujua paremmin. Allergioita ei ole ilmennyt.
Pottaa ollaan kokeiltu, mutta mitenkään aktiivisesti ei sitä käytetä, kun tasapaino siinä istuessa ei vielä oikein ole hanskassa. Ekalla käyttökerralla saatiin kuitenkin hienot kiekurat aikaiseksi ihan oikeaan osoitteeseen. *ylpeä äiti röyhistelee rintaansa*
Ja sitten vielä unikoulusta: Meillä aloitettiin unikoulu virallisesti kaksi yötä sitten, koska öisin heräiltiin maitopullolle 2-4 krt. Nämä yösyötöt tulivat kuvioihin sairastetun alkukesän flunssan ja helteiden takia, näin ainakin päättelin. Aleksin herätessä ei kelvannut tutti, syli, esipullo tai mikään muukaan. Maito pullo oli ainoa asia, joka sai lapsukaisen rauhoittumaan.
Ennen unikoulun aloittamista olin viikon verran harjoittanut ohjeistusta päiväunille mentäessä ja ilokseni nukahtamiseen kuluva aika lyheni joka päivä vähäsen. Samaan syssyyn siirrettiin Aleksi nukkumaan kaikki unet lastenhuoneen pinnasänkyyn. Nyt sillä ei ole enää "asiaa" makuuhuoneen sivuvaunuun. Ensimmäinen yö sujui aivan loistavasti. Nukahtamiseen kului illalla jonkin aikaa, mutta uneen vaivuttua kaveri nukkuin monta tuntia. Ekan yön aikana oli vain yksi herätys, jonka mies hoiti mallikkaasti: neljässä minuutissa poikanen oli taas unilla, ilman pulloa, tuttia tai muutakaan suuhun pantavaa. Aamulla heräiltiin seiskan jälkeen ja annettiin aamumaito, jonka jälkeen jatkettiin vielä tunnin verran unia. Loistavaa! Toinen yö eli viime yö sujui kanssa yllättävän hyvin. Aamuyöllä valvottiin tunti kaikkinensa, mutta lopulta poikanen rauhoittui takaisin unille ja jatkoi untenmailla johonkin kahdeksaan. Annettiin aamumaito ja otettiin vielä tunnin tirsat. Hmmmm. Ensi yötä odotellessa. Katsotaan, kuinka sitten asiat sujuvat. Meillä ainakin päivärytmi on alkanut hahmottua paremmin ja unille meno (niin yöunet kuin päikkäritkin) on alkanut sujua vihdoin selkeiden kaavojen mukaan. Nyt mieskin on ihan messissä tässä päivärytmin toteutuksessa. :) Kohta täälläkin (toivottavasti) päästään taas normaaleiden yöunien pariin.
Nyt päästän miehen koiran kanssa iltalenkille ja otan poikasen huollettavaksi. Kohta alkaakin taas iltapuuhat. Oli kiva turista. Palaillaan!
Maariselle vielä jo "vanhaksi" käynyt kommentti, mutta silti: Ihanaa, että teillä oli automatkalla hirvikolarin sattuessa enkeleitä matkassa. <3 Mä täällä kyynelehdin juttuasi lukiessa ja yhä sitä ajattelen, kun palstalle pyrähdän.
Nyt oikein hyvää yötä jokaiseen tupaan! Teitä on ollut ihan ikävä, vaikka olenkin täällä taustalla roikkunut!!! <3
