Juuri eilen oli miehen kanssa puhe nukkumisesta ja heräämisajasta. Joskus parikymppisenä nukuin mielelläni ja helposti vapaapäivinä vaikka puolillepäivin. Myöhemmin sitä on oma unirytmi alkanut luontaisesti kääntyä aikaisempiin heräämisiin, ennen esikoisen syntymää heräsin yleensä viikonloppuisin joskus kahdeksan jälkeen. Mies nukkui aina pidempään, niin sai ihan omaa aikaa aina la ja su aamuisin. Nyt tietenkin nukkuminen ja herääminen on viimeiset puolitoista vuotta olleet esikoisen ehdoilla. Onneksi ei ole ihan kamalan aamuvirkku, meillä yleensä heräillään 8-9 aikaan. Se on tosi kiva, nykyään heräilen itse usein vähän ennen poikaa, niin ehtii hetken köllötellä ennen luin lähdetään aamupalalle. Saan nähdä, minkälainen nukkuja tämä seuraava on.