Elokuun höpinät

[[MayDay]]

Kannattaa seurata oman paikkakunnan MLL-tarjontaa synnytysvalmennuksen, imetysohjauksen yms suhteen.

 

[Maatuska83]

En oo ikinä käynyt yhessäkään valmennuksessa. Mutta onpa nuo lapsoset jotenkin pihalle tulleet. :D
Ja tuohon ahdistukseen liittyen...ensimmäinen ja edellinen raskauteni olivat ahdistavimpia. Eka oli fyysisesti tuskainen myrkytysoireiden vuoksi ja tämä viimekertainen, kolmas raskauteni oli henkisesti raskas. Neuvolassa sanoin asiasta, että kun päivät menee vain itkiessä ja rinnassa on kuin painava kivi kun ahistaa niin kovaa. Ravasin sitten neuvolapsykolla ja ravaan siellä edelleen, koska sain mielialalääkkeet synnytyksen jälkeen.
Että, jos se ahdistus painaa mieltä, niin todellakin kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Sekin voi jo himpun verran lievittää tuntemuksia kun saa sanoa ääneen.

 

[Nipanderi]

Joo. Eihän sinne kukaan jää, se on selvä. Olis vaa kiva, et jos se synnytys olis nyt vaa niin kiva ku synnytys nyt voi olla, eli ei varmaan kauheen:)

 

[Berrynen]

Ootteko saanu nopeesti tietää ne sokerirasitus arvot? Mietin tässä kun täälä istun, että saanko heti tän jälkeen tietää ne luvut?

Mulla ei ole ollut vielä mutta kun sain lähetteen niin ne sano että jos tuloksissa on jotain niin neuvola soittaa kun saa tiedon ja jos ei ole mitään niin sit ei muuta kun nähdään ensi kerralla :)

 

[pookkana]

Ootteko ollu jo tai osallistumassa perhevalmennukseen?

Meillä oli eilen ensimmäinen käynti, aiheena synnytysvalmennus :) kesti 1,5h ja oli kyllä kattava :) nyt minäkin tiiän mitä on spinaalipuudutus tai pudenaalipuudutus ja mitä keinoja on lääkkeettömään kivunlievitykseen :) edellee toivon et pystyis olla ilman lääkkeitä. Kivaku meni kätilö joka piti sitä kertomaan et "älkää sit sen takii jättäkö ottamatta ilokaasuu ku ootte kuullu et se voi aiheuttaa pahaaoloo. Ei välttämättä kaikilla ja yleensä jo kipu aiheuttaa sen pahanolon ja sit moni yhdistää sen siihe ilokaasuun." Mitä!? En ollu tienny. Ja mun äiti ja työkaveriki kerto et niil tuli pahat olot, taidanpa jättää sen ainaki sit väliin ku mielummin kipu ku huono olo! :D mites teillä onko kellää minkälaisii kokemuksii?

Seuraava kerta on lokakuussa ja käsittelee vauvan maailmaa :)

Me oltiin esikoisesta ennen ja jälkeen synnytyksen perhevalmennuksessa ja itse tykkäsin siitä :) Nuo miehet kun ei silleen kauheesti mitään opuksia lue tai muuten tietoa kerää, niin siellä miehen on pakko istua penkillä ja kuunnella Itselle ei niin kauheesti uutta asiaa tullut siellä, mutta oli kiva ammattilaisten kanssa kertailla ja pohdiskella tulevaa vanhemmuutta jne.

Oma kokemus on että ilokaasu on mahtavaa tavaraa!! Suosittelen kokeilemaan. :) Sitä pitää vaan muistaa/osata käyttää oikeassa tahdissa. Jos hengittää jatkuvasti, niin on pihalla kuin lumiukko eikä siitä ei tule niin hyvä olo tai jos on pöllyissä aina supistusten välissä ja supistusten aikana taas selvin päin, niin sekään ei ihan ole se oikea tapa Eli kaasua pitää hengittää tarpeeksi ajoissa kun tuntee että supistus on tulossa. Sekin siis vaikuttaa että millä tahdilla tulee supistuksia ja tunteeko ne ennakoitavasti. Mulla meni supistukset just täydellisesti, niin autto tosi paljon ja autto avautumaan nopeesti kun olin niin rentona kiitos ilokaasun. Siinä on myös hyvä puoli, että kun lopettaa käytön, niin parin minuutin sisällä on taas ihan normaali. Eli jos kaasu ei sovikkaan, niin se on nopeaa ja helppoa lopettaa. Nää epiduraalit jne on taas sellaisia pitkä vaikutteisia, että niitä ei voi enää perua laiton jälkeen.

Vielä ei kannata liikaa päättä mitä haluaa ja mitä ei. Sen sitten tietää paremmin kun synnytys käynnistyy että miltä ne supistukset tuntuu ja miten sitä kestää :) Tietty on tosi hyvä tutustua kivunlievitykseen ja vähän hahmotella päässä että mitkä tuntuu parhaimmilta ratkaisuilta. Mutta esim jos haluaa lääkkeettömän synnytyksen, niin sen tavoitteen eteen ei kannata väsyttää itseään kipujen kanssa uuvuksiin, ettei sitten enää ponnistusvaiheessa jaksa.

 

[pookkana]

Tokan synnytyksessä koin ilokaasusta olevan apua kun sai keskittyä johonkin supistuksien aikana ja ponnistuksessa (liekö ollut jo pelkkää ilmaa siinä vaihees mut sama kai se). Kolmannessa ei taas mainittavaa helpotusta, käytin tens-laitetta samaan aikaan josta oli enemmän apua. Ite olen käyttänyt kyllä puudutteita, loppuavautumisen supistukset ollu niin korventavia ettei ilman pystynyt olla. :/

Ne kaasut tulee putkia pitkin sairaalan isosta kaasupullosta, ettei se noin vaan lopu kesken :) Oloon saattaa vaan tottua tai kivut kasvaa että pitoisuus tuntuu pienemmältä kuin alussa.

 

[Enska88]

Mulla autto ilokaasun kanssa paljon se kun mies tuijotti sitä monitoria ja sano koska suupistus tuli. Jos oisin oottanu että ite tunnen supistuksen olis ollu jo liian myöhästä. :)

 

[Diann]

Mua jännittää, että milloinhan meidänkin ryhmästä eka päättää syntyä kun osa alkaa jo olla 27 viikolla ja joissain ryhmissä on jo sitä ennen synnytty :D toki toivon, että kaikilla sais rauhassa pienet kasvaa massussa niin kauan, että terveenä saavat syntyä ♡

 

[Bettie]

Mulla ilokaasu on kans auttanu, mutta esikon kanssa ei auttanu. Silloin mä noudatin kätilön ohjetta ottamisen kanssa ja hengitin vaan siihen supistuksen huippuun asti. Mut näiden kahden muun kanssa mä sit hengitin sitä koko supistuksen ajan ja sit se toimikii hyvin. Ei se sitä kipua vie todellakaan pois, mutta auttaa sietämään sitä paremmin :) Viimesimmässä synnytyksessä oisin halunnu kokeilla aqua-rakkuloita, kun kätilö puhui niistä kaunistelematta. Niiten laittaminen kuulemma siis sattuu ihan hirveästi, mutta sen jälkeen se alkaa helpottamaan kipua. Tää sama kätilö kertoi, että hiljasina öinä laittelevat niitä toisilleen niska-hartia-alueelle, kun auttaa myös siellä oleviin jumeihin ja kiputiloihin :D Mutta siinä vaheessa kun niitä aloin pyytelemään, totes sama kätilö että enää ei kannata. Näytin siis naamasta niin punakalta että totes olevan fiksumpi siirtyä saliin ja ilokaasulle. Ei siinä sit enää menny kun reilu puol tuntia ja poika oli pihalla.

 

[Suski.81]

Mulla ilokaasu on kans auttanu, mutta esikon kanssa ei auttanu. Silloin mä noudatin kätilön ohjetta ottamisen kanssa ja hengitin vaan siihen supistuksen huippuun asti. Mut näiden kahden muun kanssa mä sit hengitin sitä koko supistuksen ajan ja sit se toimikii hyvin. Ei se sitä kipua vie todellakaan pois, mutta auttaa sietämään sitä paremmin :) Viimesimmässä synnytyksessä oisin halunnu kokeilla aqua-rakkuloita, kun kätilö puhui niistä kaunistelematta. Niiten laittaminen kuulemma siis sattuu ihan hirveästi, mutta sen jälkeen se alkaa helpottamaan kipua. Tää sama kätilö kertoi, että hiljasina öinä laittelevat niitä toisilleen niska-hartia-alueelle, kun auttaa myös siellä oleviin jumeihin ja kiputiloihin :D Mutta siinä vaheessa kun niitä aloin pyytelemään, totes sama kätilö että enää ei kannata. Näytin siis naamasta niin punakalta että totes olevan fiksumpi siirtyä saliin ja ilokaasulle. Ei siinä sit enää menny kun reilu puol tuntia ja poika oli pihalla.

Mä testasin aqua rakkuloita, sattu muuten ihan törrrrrkeesti !?!?!?!? niiden laittaminen... enkä kokenu niistä mitään apua. Nehän vaan poistaa ns kivun esim mulla alaselästä muualle. Mut en kyl aio niitä enää koskaan koettaa. En kokenu millään lailla hyödylliseksi.

 

[Mörrimöykky]

Mä oon ensimmäisestä kokeillu noita aqua rakkuloita, eli noin 20v sitten no eka kiekka autto reilun tunnin selän kipuun, toisen kerran vaan sattu laitto pirusti eikä hyötyä, tais olla synnytys jo niin pitkällä... ilokaasua oon vetäny kaikissa, seinässä ollu nappulat mistä kätilö säätäny seosta joko enemmän hapelle tai tujummaks kaasulle. Mutta viimesimmässä jouduin ottaa myös spinaalin ja se oli nopein ja helpoin ponnistus, laitosta n.5min ja vauva oli ulkona mutta mikä toimii yhdellä ei toimi aina toisella.

 

[Rusina]

Mä oon kans kuullut, että ne aquarakkulat sattuu laittaessa nii helvetisti. Ei tosin omaa kokemusta. Mutta ilokaasu ja opiaattipohjainen piikki kankkuun oli ainoita mitä kerettiin antaa viime synnytyksessä. Ja tosta luomuna synnytyämisestä; ihan kaunis ajatus ja jos vois sen kokea ni ok. Mutta sitten kun väännetään ne käynnistävät oksitosiinitipat suoraan suoneen maksimilla ni ne kivut oli jotain niin infernaalista (vrt aikaisemmat luomuna tulleet avaavat supistukset), että luulin kuolevani. Siis oikeesti. Mutta se oli vaan se avautumisvaihe. Ja raju olikin kun alle 1h aukesin sit 2cm täyteen. Se oli ihan holtitonta ja ei kukaan tietty tossa ajassa vielä tsekannut tilannetta kun ei yleensä se noin nopee vaikuta. Että olisin ollut äärimmäisen kiitollinen epiduraalista tai mistä tahansa puudutteesta. Ponnistusvaihe ei ollut tähän verrattuna kuin hyttysen pisto :D

 

[Rusina]

Ja siis roikuin siinä ilokaasussa henkeni edestä kun ne supistukset jäi päälle ja kesti pahimmillaan vajaa 10min. Mä en huomannut sen niissä Tuskissa aiheuttaneen huonoa oloa vaan auttoi mun hyperventilointiin. Siinä "hengitä rauhassa" ei paljoo auttanut. Toivoisin että sais ilman käynnistystä tai sit vähän maltillisemmalla käynnistyksellä synnyttää seuraavan

 

[Anskulaine]

Mä en tykännyt ilokaasusta. Tuli vaan sellainen aamuviiden hesejono-olo. Eikä kyllä 1,5vrk käynistysyritysten jälkeen tulleisiin supistuksiin auttanut yhtään. Epiduraali oli mun pelastus avautumisvaiheessa, mutta siihen loppuun ei ollut siitäkään enää apua... Eikä mistään muustakaan. :/ Saa nähdä miten menee tällä (ja viimeisellä) kertaa.

 

[Jenska]

Ilokaasua olen käyttänyt molemmissa synnytyksissä. Esikoisesta siitä tuli vähän höhlä olo ja olin kuulema jutellut ihan hassuja
Kuopuksesta kokeilin mutta en osannut jotenkin hengittää sitä oikein ja tuntui että suu menee vaan turraksi joten lopetettiin se.
Se missä ilokaasusta oli ehkä mun kohdalla suurin apu oli se että sen avulla pystyin keskittymään enemmän hengittämiseen kuin siihen että supistaa ja sattuu. Sain itseäni vähän rennommaksi jolloin avautuminenkin onnistui.

 

[Maatuska83]

Ja siis roikuin siinä ilokaasussa henkeni edestä kun ne supistukset jäi päälle ja kesti pahimmillaan vajaa 10min. Mä en huomannut sen niissä Tuskissa aiheuttaneen huonoa oloa vaan auttoi mun hyperventilointiin. Siinä "hengitä rauhassa" ei paljoo auttanut. Toivoisin että sais ilman käynnistystä tai sit vähän maltillisemmalla käynnistyksellä synnyttää seuraavan

Haha! Ihan ku meikä tokan synnytyksessä, roikuin kans loppuun saakka naamarissa kiinni pysyäkseni hengissä. :D Se synnytys laitettiin kans käyntiin nupit kaakossa ku tabletit ei hoitanu hommaansa. Sen jälkeen on kyllä ollut toiveet korkealla että jos vain käynnistyksen voisi mitenkään välttää. Onneksi kolmas lähti lempeästi vauhtiin vain yhellä tabletilla ja ammeessa lilluminen laittoi rattaat pyörimään vauhdilla.

 

[Bettie]

Mulla ei ole käynnistyksestä toistaseks mitään kokemusta, mut oon kanssa kuullut että ne supistukset on ihan hirveitä kun kehon oma endorfiinituotanto ei pääse/ehdi käynnistymään.

 

[Enska88]

Voin kanssa alle kirjottaa noi käynnistys supistusten kivut. En oo kipuherkkä mutta niihin ei kyllä auta mikään muu kun epiduraali jos sekään! Sain 2 annosta ja silti se kipu oli ihan helvetillinen. Mäki ponnistusvaiheessa olin maski naamalla ja silti meinasin unohtaa hengittää. Mulla katto 2. Annpksen jälkee olin 3cm auki hyppäsin sängyltä ales vaivoin pääsin vessaa. Yritin takas sänkyy sinne ku pääsin ni olinki täysin auki ja sai ponnistaa. Ei meinannu kätilökään uskoa. Että onhan se oksotosiini aika jytyä tavaraa jos saa maksimit tipassa..

 

[pookkana]

Mua edelleen vähän ahdistaa tämä raskaus, tuntuu pahalta sanoa näin, mut asia nyt vaan on niin. Mä en nauti tästä yhtään, en alussa enkä nytkään. Odotan vaan että tämä olisi jo ohi ja vauva olisi jo kotona. Ei ole mukavaa kun ei voi nauttia tästä ollenkaan. Siksi mulla alkaakin terapia maanantaina, et jaksan loppuun ja vauvan syntymisen jälkeen.
Sit taas musta on mukavaa kun mies silittelee mun mahaa ja aina välillä on hassua kun neiti potkii tai jotain taistelee massussa. Toisinaan taaa ällöttää, jos hän mätkäsee ihan kunnolla :D (olen todella herkkis). En edelleenkään tiedosta täysin et oon raskaana, vaikka ultrissa käyty ja ollaan osteltu vauvalle kaikenlaista. Kai nää olot sitten johtuu synnytyspelosta paljolti ja siitä, että mulla on paniikkihäiriö. Odottelen saavani ensimmäisen ajan pelkopolille ja mä todella TOIVON, että käynnit siellä auttaisi mua.
Ei mulla muuta.

Odotan jo toista lasta ja ihan samat fiilikset raskaudesta. Tämä raskaana oleminen on vaan yhtä vaivaa toisen perään ja tosiaan odotan että lapsi syntyis. En tykkää yhtään jakaa kroppaani sikiön kanssa, kovat potkut sattuu ja inhottavat. Vaikea jotenkin myös käsittää että tosiaan syntyy toinen lapsi. Esikko vie niin ajatuksia muualle jatkuvasti. Tsemppiä sulle! Myös nää negatiiviset ajatukset kuuluu olennaisesti äitiyteen. Rakastan valtavasti esikoista ja rakkaus tätä tokaa kohtaa on liikkeiden tuntumisen myötä alkanut jo orastavasti syttyä. Odotan niin sitä aikaa raskauden jälkeen. Vaikka silloinkin on hyviä ja huonoja hetkiä, niin lapset voi tyrkätä miehen hoidettavaksi välillä ja itse lähteä vähän lataamaan akkuja. Tässä raskaudessa on se huono puoli, että mies ei voi yhtään tauottaa mua :D

 

[pookkana]

Ja mulla ihan päin vastaiset kokemukset nopeesti avautumisesta ja käynnistetystä synnytyksestä :) Meni tosi hyvin ja alle tunnissa 4cm->10cm. Enemmän mua sattu ne ihan ekat sentit avautumisessa ja sit loppu menikin aika nopeesti ja helposti jos niin voi sanoa. Kipupiikillä sinnittelin saliin ja siellä sitten ilokaasulla loppuun asti :)